Työllisyyspalvelut ohjausympäristönä

Kuka määrittää tavoitteen ohjaukselle?

Työllisyyspalveluiden uraohjaus on aina tavoitteellista toimintaa ja toimii osana yhteiskunnan rakenteita. Ohjauksen institutionaalisena tavoitteena on edistää asiakkaan työllistymistä tai siirtymistä kohti työelämää. Ohjauksessa on tästä syystä aina mukana myös eettisiä ja vallankäytöllisiä elementtejä, joiden tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää. Ohjaajan on hyvä pohtia, mihin suuntaan asiakasta ohjataan. Ohjataanko häntä kohti yhteiskunnan tai ohjaajan mielestä hyviä valintoja vai saako hän itse olla päättämässä oman elämänsä suunnasta? (Souto 2020). Vehviläisen (2014, 18) mukaan tällaisessa institutionaalisessa ohjaussuhteessa ohjaajalla ja ohjattavalla on aina eri määrä valtaa, erilaiset tiedolliset lähtökohdat sekä usein myös erilaiset syyt olla ohjaustilanteessa. Ohjattavan tavoite ei välttämättä ole sama kuin ohjaajan. Ohjattava ei ehkä itse edes koe tarvitsevansa ohjausta, mutta hänet velvoitetaan osallistumaan siihen. Tämä asetelma tuo erityisiä haasteita asiakaslähtöiselle ja luottamukselliselle ohjaussuhteelle.

Vaikka ohjattavan ja ohjaajan tavoitteet ja päämäärät saattavat olla ristiriitaisia, on ohjaus silti aina tavoitteellista toimintaa. On tärkeää hyväksyä, että ohjauksessa on usein läsnä monia erilaisia tavoitteita, joita pitää sovitella yhteen. Hyvässä ohjauksessa kaikki, myös institutionaaliset, odotukset tehdään selkeästi näkyviksi, jotta kaikki osapuolet ovat niistä tietoisia ja voivat hyväksyä sen päämäärän, jonka mukaan lähdetään toimimaan. (Vehviläinen 2014, 17).

Lue lisää: Haasteet vuorovaikutuksessa

Ohjauksen tavoite on toimijuuden vahvistuminen

Yksi ohjauksen tärkeimmistä tavoitteista on, että ohjattavan oma toimijuus vahvistuu,. Toimijuuden edellytyksiä tulisi rakentaa yhteistyössä ohjattavan kanssa. (Amundson 2010, Leiman 2015, Vehviläinen 2014; 2020, ym.) Vehviläinen (2014, 21) kuvaa toimijuutta seuraavasti:

"Toimijuus viittaa yksilön toimintaan, aloitteellisuuteen ja kykyyn ottaa toimijan ja tekijän paikka ja asema. Toimijuus voi näkyä vahvana motivaationa, mutta se voi säilyä myös motivaation vaihdellessa. Ohjattava kokee ohjauksen prosessin ja tavoitteen oman elämänsä merkitykselliseksi osaksi, pyrkii tekemään, ja haluaa tehdä, siihen liittyviä omia valintoja ja päätöksiä sekä kantaa niistä vastuun. Toimijuus on ohjattavan aktiivista ja tavoitteellista suhdetta ohjattavaan prosessiin, jossa ohjattava pyrkii itse viemään tavoitteitaan läpi, suuntaamaan ja arvioimaan toimintaansa ja resurssejaan." (Vehviläinen 2014, 21).

Pitkittyneen työttömyyden vaikutukset toimijuuteen

Toimijuuden vahvistumisen ollessa yksi tärkeimmistä ohjauksen tavoitteista, ohjattavalta myös odotetaan toimintakykyä sekä vastuunottoa omasta tilanteestaan. Toimijuuden mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvin erilaisia riippuen siitä, mikä on tilanne, josta lähdetään liikkeelle. Ohjattava saattaa olla hyvin epätasa-arvoisessa asemassa ohjaajaan nähden ja tarvita erityistä tukea, jotta toimijuus vahvistuisi. (Vehviläinen 2014, 20-23). Esimerkiksi pitkittynyt työttömyys vaikuttaa ohjattavan toimijuuteen monin eri tavoin. Ohjaajalle mahdollisesti näyttäytyvä passiivisuus ja toimijuuden vähäisyys, saattaa olla luonnollista seurausta pitkittyneestä ja haastavasta elämäntilanteesta. Kannisto-Karonen (2015) tuo väitöskirjassaan esiin, miten pitkittynyt työttömyys voi vaikuttaa erittäin negatiivisesti yksilön toimijuuden toteuttamiseen. Vaikka jotkut pystyvät jatkamaan aktiivista toimijuuttaan myös työttömyysaikana, on olemassa paljon työttömiä, jotka menettävät aktiivisen toimijan identiteettinsä työttömyyden pitkittyessä. Pitkittynyt työttömyys voi:

Vähentää tulevaisuuden uskoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Luottamuksensa menettänyt ihminen ei jaksa uskoa työnhaun kannattavuuteen ja kokee työnhaun hyödyttömäksi.
Työttömyyden pitkittyessä työnhaun aktiivisuus vähenee ja ihminen passivoituu.
Työttömyys vaikuttaa mielialaan ja apaattisuus ja alistuneisuus lisääntyvät.
Pelko tärkeiden asioiden menettämisestä lisääntyy, mikä vaikuttaa uskallukseen tehdä suunnitelmia ja ottaa riskejä.
Yhteiskuntatasolla asetetut vaatimukset, jotka koetaan kohtuuttomiksi, voivat aiheuttaa turvattomuutta, jos ne lisäävät yksilön epävarmuutta omasta pärjäämisestään.
Ahdistuneisuus lisääntyy.
Itsearvostus vähenee.
Toimijuuden heikentyminen voi johtaa monitasoiseen osallistumattomuuteen, mikä on merkittävä syrjäytymistä aiheuttava tekijä.

Ohjaus ja pakotteet

Usein tilanne työvoimaohjaukseen tultaessa on sellainen, että tiettyjä asioita täytyisi saada aikaiseksi. Ihminen ei kuitenkaan motivoidu pakon edessä, vaan menettää silloin oman toimijuutensa. Hän saattaa totella ja tehdä kuten häneltä vaaditaan. Pakon loppuessa myös tekeminen loppuu, koska se ei ollut asiakkaasta itsestään lähtevää. Ohjauksen onnistumismahdollisuudet ovat heikot, mikäli siinä joudutaan käyttämään valtaa tai pakotteita. (Leiman 2015b, 62-63). Ohjaus tulisi myös erottaa hallinnollisista toimenpiteistä. Kurinpidollisia toimenpiteitä voi joutua tekemään työn puolesta, mutta en eivät ole ohjausta. (Leiman 2015b, 62).

“Meillä ei ole välineitä saada ihmistä toimimaan, valtamme on rajoitettua. Jos ihminen ei suostu tekemään mitä on käsketty, pakkovaltaa voi käyttää, ja voidaan uhata taloudellisten etujen poistamisella. Ihminen voidaan pakottaa toimimaan systeemien ehdoilla niin, että häneltä viedään jotain pois. Se ei kuitenkaan tuota yleensä kovin hyvää ohjaustulosta. Kuten tiedämme, ulkopuolinen pakotus paradoksaalisesti poistaa ihmisen oman toimijuuden. Hän voi pakon edessä suostua, mutta välittömästi pakon loppuessa myös suostuminen loppuu. Pakko on siis huono keino ihmisen toimijuuden tukemisessa. (Leiman 2015b, 62)"

“Jos asiakasnäkökulma ei ole työn keskiössä, on syytä kysyä, mikä näkökulma on kyseessä. Silloin ohjaus on työntekijälähtöistä työtä, mikä tuo omat ongelmansa. Ihmisiä voi kyllä komentaa, uhata ja kiristää, eli tehdä sitä mitä esimerkiksi työhallinnossa on perinteisesti tehty: ”Jos et tee tätä, siitä seuraa tuo”. Silloin ihmisen on vain toteltava. Jos ohjaus on ohjaajalähtöistä, asiakkaalle jää kaksi vaihtoehtoa, kaksi positiota: olla kuuliainen ja suostua siihen, mitä tehdään tai vastustaa. Ohjaus kapeutuu tähän. (Leiman 2015c, 96.)”

Ohjaustyössä toimivan on siis erittäin tärkeää tunnistaa yhteiskunnassa vallalla olevat työvoimapoliittiset ja yhteiskunnalliset vaatimukset, mutta myös omat henkilökohtaiset ennakkoluulot, uskomukset ja ajatusmallit, ja pyrkiä kohtaamaan jokainen yksilö tämän todellisuudesta ja lähtökohdista käsin. Ohjauksen institutionaaliset tavoitteet on tuotava avoimesti näkyville ohjaussuhteessa. Niistä on voitava keskustella ja pyrkiä yhdessä ohjattavan kanssa löytämään tavoite, jota kohti molemmat ovat valmiita työskentelemään. Kaikkein hankalin vallan muoto on piilevä valta (Vehviläinen 2014, 18). Valta-asetelman näkyväksi tekeminen ja tunnustaminen auttaa yhteistyösuhteen luomisessa.

Lue lisää:

Mitä on ohjaus?

Asiakaslähtöisyys ohjauksessa

Luottamuksen rakentaminen

Toivo, toimijuus ja motivaatio

Haasteet vuorovaikutuksessa

Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus

Uraohjaajien omia kokemuksia

Lähteet:

Amundson, N.E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Psykologinen kustannus Oy.

Kannisto-Karonen, T. 2015. Urana työllistyminen. Väitöskirja. Turun yliopisto, kasvatustieteen laitos. Pysyvä verkko-osoite: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/117697/AnnalesC414Kannisto-Karonen-diss.pdf%3Bjsessionid=BA229B323F43F88E00CA0573B2AB63E8?sequence=2

Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. 41-70. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology. Verkkojulkaisu: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/15092/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf

Leiman, M. 2015c. Ohjaus vuorovaikutuksena. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. 95-104 Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology. Verkkojulkaisu: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/15092/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf

Souto, A-M 2020. Uraohjaus yhteiskunnan ja työelämän muutoksissa. Uraohjauksen erikoitumiskouutus. Itä-Suomen yliopisto. Luento.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus.

Vehviläinen, S. 2020. Vuorovaikutusosaaminen asiakastyössä -opintojakson luennot. Uraohjauksen erikoistumisopinnot. Itä-Suomen yliopisto.