Ohjauksessa on aina tavoitteena, että ohjattavan toimintamahdollisuudet laajenevat. Ohjauksessa siis haetaan keinoja, jotka auttavat ohjattavaa tunnistamaan omat tietonsa, taitonsa ja voimavaransa sekä arvioimaan toimintapojensa toimivuutta, harjoittelemaan uusia tapoja ja osallisuutta. (Vehviläinen 2014, 20). Olennaista ohjauksessa onnistumisessa on, että siihen kuuluu menneen tarkastelu, omien vahvuuksien tunnistaminen, elämänilon lähteiden tutkiminen ja itseluottamuksen vahvistaminen. (Spangar & Arnkil 2018, 263-264). Näiden avulla voidaan myös tarkastella, mitä kaikkea muuta ihminen on kuin työntekijä tai työtön.
Rinta-Joupin (2020) mukaan työmarkkinoilta syrjäytyneet sekä osatyökykyiset ihmiset toivovat ja kaipaavat erityisesti konkreettista tietoa siitä, mitä mahdollisuuksia heillä on opiskella ja tehdä töitä. He kaipaavat myös itsetunnon vahvistamista, tukea itsensä ja tilanteensa hyväksymiseen, tukea arjen hallintaan, vuorovaikutusta ja vertaistukea omaan elämäntilanteeseensa. Ennen kaikkea he kuitenkin kaipaavat toivoa. Toivoa siitä, että nykyisestä tilanteesta voi päästä eteenpäin ja, että heitä tuetaan ja autetaan tällä matkalla. (Rinta-Jouppi 2020).
Vehviläisen (2020) mukaan toivo syntyy ohjaussuhteen luottamuksellisuudesta, realistisuudesta ja totuudellisuudesta. Se syntyy, kun ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi omassa todellisuudessaan sekä ajatusten suuntaamisesta tulevaisuuteen. Rinta-Jouppi (2020) näkee toivon lisääntyvän, kun ohjattavan tarpeet tulevat näkyviksi ja niihin vastataan. Tällöin:
Voimavarat vahvistuvat.
Toiveikkuus ja motivaatio kasvavat.
Uusia etenemismahdollisuuksia tulee näkyviin.
Myös merkityksellisyyden tunne ja kokemus siitä, että itsellä on jotain annettavaa muille ja, että saa olla osa ryhmää tai yhteisöä, voi olla merkittävä itseluottamuksen ja toiveikkuuden parantaja (Rinta-Jouppi (2020). Kannisto-Karonen (2015, 42) kertoo, miten arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen kokeminen ohjausprosessin aikana on lisännyt ohjattavien itsearvostusta. Tämä oli näkynyt tulevaisuuteen suuntautumisena sekä luottamuksen vähittäisenä palautumisena. (Kannisto-Karonen 2015, 42).
Tätä materiaalia varten kerättiin käytännön kokemuksia yhdeksältä (9) Vantaan työllisyyspalveluiden uraohjaajalta ja -valmentajalta. Yksi kysymyksistä oli, mitkä heidän mielestään ovat uraohjaajan keinot tukea ohjattavan toimijuutta. Vastauksissa tuli esiin seuraavia asioita:
Asiakkaan merkityksen ja tärkeiden asioiden tunnistaminen. (4)
Motivoimalla asiakasta pieni askel kerrallaan, onnistumisten mahdollistaminen. (4)
Antamalla asiakkaalle päätösvalta ja vastuuta omasta tilanteestaan. (2)
Ei tuputa omia mielipiteitään, ei tiedä etukäteen, mitä ohjattava tarvitsee. (2)
Edistymisen ja onnistumisten huomaaminen. (2)
Vaihtoehtojen pohtiminen yhdessä. (2)
Asiakkaan toimijuuden rajojen selvittäminen, mihin hän pystyy itse, missä tarvitsee apua. (2)
Rohkaiseminen ja kannustaminen.
Kohtaaminen ihmisenä ihmiselle.
Asioiden perusteleminen.
Aito kiinnostus asiakkaan tilannetta kohtaan.
Halu auttaa.
Kaiken hyvän huomaaminen.
Auttamalla siellä, missä asiakas ei kykene toimimaan itsenäisesti.
Kysyminen.
Ei annetta valmiita ohjeita tai vastauksia.
Vierellä kulkeminen ja tukeminen.
Turvallisen tilan luominen kuuntelemalla ja kyselemällä.
Rinta-Joupin (2020) mukaan ohjattavan motivaatiota muutokseen ja toimijuuteen herätellään osallistamisen ja onnistumisten kautta. Oleellista on muistaa, että ihminen tietää itse, mitä hyvä elämä on hänelle. Ohjaajan tehtävä ei ole määritellä, mitkä asiat ovat tavoiteltavia asioita, vaan ohjauksen lähtökohtana on aina oltava ohjattavan omat tavoitteet. Ohjattavaa voi ohjata pohtimaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mitä on hyvä elämä minulle? Millaisia asioita se pitää sisällään? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja tavoiteltavia? Mitä minä haluaisin elämässäni saavuttaa? Mistä unelmoin? Kun asiakas huomaa kykenevänsä toimimaan omien tavoitteidensa puolesta, hänen itsetuntonsa paranee ja hän voimaantuu.
Auta ohjattavaa sanoittamaan häntä motivoiva tavoite, joka lähtee hänen omista toiveistaan ja lähtökohdistaan.
Herätä toivoa. Voit kertoa muiden hyvistä kokemuksista ja onnistumisista, tai ohjata vertaistuen pariin.
Auta näkemään uusia mahdollisuuksia kertomalla erilaisista mahdollisuuksista opiskella, työllistyä ja saada konkreettista apua.
Auta ohjattavaa muodostamaan selkeä tavoite ja hahmottelemaan sopivan kokoiset välitavoitteet ja eteneminen.
Motivaatiota ruokitaan:
Tarpeeksi pienillä tavoitteilla.
Tavoitteiden saavuttamisesta syntyvillä onnistumiskokemuksilla.
Onnistumisten ja eteenpäin menojen huomioimisella ja onnistumisista palkitsemisella itselle mieluisalla tavalla.
Mielenterveyden keskusliiton materiaalit ohjauksen tueksi:
Joskus asiakas ei tunnu etenevän, vaikka ohjauksen tavoitteet olisivat hänen itsensä asettamia ja hän vaikuttaisi hyvin motivoituneelta. Silloin kyse saattaa olla välttelykäyttäytymisestä, jolloin asioiden edistäminen ja niiden eteen toimiminen saattaa herättää epävarmuutta, pelkoa tai muita vaikeita tunteita. Rinta-Joupin (2020) mukaan tutkimuksissa on todettu, että suurin syy ihmisten psykologiseen kärsimykseen on haluttomuus kohdata vaikeita ajatuksia, tunteita ja muistoja. Seurauksena voi olla välttely ja kontrollikäyttäytyminen, joka puolestaan voi etäännyttää siitä elämästä, jota halusi elää. Välttelykäyttäytymiseen voi yrittää löytää ratkaisuja seuraavilla kysymyksillä:
Voinko pilkkoa asian pienemmiksi askeliksi?
Voinko kysyä joltakulta apua ja tukea?
Voinko hyödyntää paremmin vahvuuksiani?
Voinko lisätä voimavarojani ennen kuin palaan asiaan?
Voinko palkita itseni ja lisätä motivaatiota?
Olisiko joku toinen tavoite tällä hetkellä parempi?
Työllisyyspalvelut ohjausympäristönä
Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus
Kannisto-Karonen, T. 2015. Urana työllistyminen. Väitöskirja. Turun yliopisto, kasvatustieteen laitos. Pysyvä verkko-osoite: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/117697/AnnalesC414Kannisto-Karonen-diss.pdf%3Bjsessionid=BA229B323F43F88E00CA0573B2AB63E8?sequence=2
Rinta-Jouppi, J. 2020. Toivo ammattilaisen työvälineenä. Mielenterveyden keskusliitto. Koulutus.
Spangar, T. & Arnkil, R. 2018. Työelämäohjaus ja työllisyyden hoito. Teoksessa Työllisyyskysymys, Kajanoja, J. (toim.) 259-286.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus.
Vehviläinen, S. 2020. Vuorovaikutusosaaminen asiakastyössä -opintojakson luennot. Uraohjauksen erikoistumisopinnot. Itä-Suomen yliopisto.