Luottamuksen rakentaminen
Luottamuksellinen suhde on ohjaustyön perusta
Välittävä ja kunnioittava ilmapiiri
Amundsonin (2005) mukaan välittävä ilmapiiri luodaan huomioimalla ohjattava. Ohjattavan täytyy tuntea itsensä tervetulleeksi, arvostetuksi ja, että hän on toiminnan keskiössä. Arvostusta voi viestiä esimerkiksi jakamattoman huomion, katsekontaktin, rennon ilmapiirin sekä kohteliaan ja suoran kommunikoinnin avulla. On hyvä, jos ohjattava kokee, että ohjaaja välittää hänestä ihmisenä ja on kiinnostunut hänen etenemisestään myös pidemmällä aikavälillä. Seurantayhteydenotot ylläpitävät ja vahvistavat asiakkaiden kokemusta siitä, että heistä välitetään. Ohjaussuhteen alussa kannattaa käyttää aikaa siihen, että ohjaaja saa mielikuvan ohjattavan jokapäiväisestä elämästä ja jonkinlaisen henkilökohtaisen kontaktin asiakkaaseen. Ohjattava ja ohjaaja tulevat aina eri maailmoista. Näiden maailmojen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä on hyvä tutkia. (Amundson 2005, 22-23).
Luottamuksen rakentuminen vaatii aikaa. Leiman (2015b, 55) tuo esiin, että arvioimme ja muokkaamme aina puheemme sisältöä vastaanottajan mukaan ja sen mukaan, miten ajattelemme hänen suhtautuvan kertomaamme. Se, mitä asioita ohjattava kertoo ohjaajalle, riippuu siis siitä, miten hän arvioi ohjaajan suhtautuvan ja reagoivan niihin. Ihminen, joka ei vielä tunne ohjaajaansa eikä tiedä hänestä mitään, ei voi alkaa puhua kaikista asioistaan. Tuntemattomalle puhuessaan ihminen yleensä valikoi puheen sisältöjä niin, ettei menetä kasvojaan toisen silmissä. Tavallisesti ohjattava aloittaa siitä, mikä on turvallisinta ja mahdollisinta, tai mikä on päälimmäisenä mielessä. Ihmisen, joka ei vielä tunne ohjaajaansa, ei voi odottaa puhuvan kaikista asioistaan. Kuitenkin se, mistä ohjattava aloittaa puhumisen on erittäin tärkeää huomioida. (Leiman 2015b, 55).
Sopimus ja yhteisymmärrys siitä, mitä tehdään
Ohjaussuhteen alussa on tärkeää, että asiakas ja ohjaaja määrittelevät yhdessä tavoitteen ja suunnan, johon edetään. Jotta tämä onnistuu, on kiinnitettävä huomiota muun muassa ohjattavan lähtökohtiin, motivaatioon ja ympäristön rajoituksiin. Tavoitteet tulee olla sopivan kokoisia ja saavutettavissa olevia, ottaen huomioon ohjattavan tilanne ja lähtökohdat. Tavoitteiden asettaminen ja tarkastaminen on jatkuva prosessi, sillä suunnitelmia voidaan joutua muuttamaan matkan varrella. Myös molempien rooleista ja vastuista ohjausprosessissa on hyvä keskustella ja niistä tulisi päästä sopimukseen. Ohjattavan tulee myös saada tietää, miten ohjaaja käsittelee tietoa, jota hän antaa itsestään ja kenen kanssa siitä keskustellaan. (Amundson 2005, 28-29).
Mitä on hyvä elämä ohjattavalle?
Jotta ohjaus voisi toteutua aidosti asiakaslähtöisesti ja yhteistyössä ohjattavan kanssa, tulee ohjaajan ja ohjattavan välille syntyä luottamuksellinen suhde. Mielenterveyden keskusliiton Jyrki Rinta-Joupin (2020) mukaan tärkeimmät asiat luottamuksellisen ja toivoa tuovan ohjaussuhteen rakentamisessa ovat:
Luottamussuhteen syntymiselle varataan tarpeeksi aikaa.
Tilanteessa lähdetään asiakkaan lähtökohdista, asiakasta kuunnellen.
Selvitetään, mitkä ovat asiakkaan arvot, tarpeet, voimavarat ja tavoitteet, millaista hänelle on hyvä elämä.
Kun tarpeisiin vastataan, asiakkaan voimavarat vahvistuvat, toiveikkuus ja motivaatio kasvavat ja uusia etenemismahdollisuuksia tulee näkyviin.
Asiakasta kuunnellaan, tuetaan, autetaan näkemään uusia mahdollisuuksia, autetaan asettamaan sopivia tavoitteita, huomioidaan asiakkaan vahvuudet, eteneminen ja pienetkin onnistumiset
Tätä materiaalia varten kerättiin käytännön kokemuksia yhdeksältä (9) Vantaan työllisyyspalveluiden uraohjaajalta ja -valmentajalta Yksi kysymyksistä oli, mitkä seikat ovat tuoneet heille itselleen kohdatun ja luottavaisen olon tilanteissa, joissa he ovat olleet itse asiakkaan tai ohjattavan roolissa. Esiin nousivat seuraavat asiat:
Minua kuunneltiin. (7)
Minua autettiin konkreettisesti eteenpäin. (5)
Vastapuoli keskittyi täysin tilanteeseeni. (3)
Minut kohdattiin myötätuntoisesti. (3)
Minut otettiin todesta. (2)
Vastapuoli oli ammattitaitoinen ja tiesi, mistä puhui. (2)
Tilannettani ymmärrettiin.
Minulle jäi tunne, että apua on saatavilla myös jatkossa.
Minusta ja tilanteestani oltiin kiinnostuneita.
Minua arvostettiin.
Minulle oltiin ystävällisiä.
Vastapuoli paneutui asiaani ja halusi auttaa.
Minulta kyseltiin asioita.
Ohjaussuhteen luominen
Amundsonin (2005, 20) mukaan kolme tärkeintä ohjaussuhteen edellytystä ovat aitous, asiakkaan ehdoton arvostaminen ja empaattinen ymmärtäminen. Neljänneksi hän lisää ohjaajan joustavuuden. Nämä edellytykset on avattu alla:
Aitous ohjaussuhteessa:
Ohjattava kohdataan läpinäkyvästi ja rehellisesti, ei ammattiroolin takaa.
Aito kohtaaminen ei pidä sisällään kätkettyjä agendoja tai tarkoitusperiä, jolloin se ei herätä tarvetta puolustautumiseen.
Aitous mahdollistaa epätäydellisen hyväksymisen. Myös ohjaaja voi myöntää hämmennyksensä tai erehdyksensä.
Asiakkaan ehdoton arvostaminen:
Asiakkaan todesta ottaminen, kunnioittaminen, hyväksyminen ja välittäminen.
Halu hyväksyä toinen ihminen arvostelematta häntä.
Asiakas hyväksytään hänen toiminnastaan riippumatta.
Ohjaaja voi samanaikaisesti hyväksyä ja arvostaa asiakasta ja olla hyväksymättä tämän käyttäytymistä.
Ohjaaja uskoo asiakkaan kykyyn ratkoa ongelmiaan.
Empaattinen ymmärtäminen
Ohjaaja pyrkii havainnoimaan ja ymmärtämään asiakkaiden kokemusmaailmaa (tunteita ja ajatuksia) tarkasti. Tähän liittyy kielellistä ilmaisua, käyttäytymistä, sanatonta viestintää.
Mitä on asiakkaan käyttäytymisen taustalla? Mitä asiakas kertoo meille toiminnallaan?
Empatian ilmaisemisessa tarvitaan herkkyyttä ja kunnioittavaa asennetta.
Ohjaajan joustavuus
Valmius kyseenalaistaa omaa toimintaansa jatkuvasti.
Sopeutuminen muuttuviin työmarkkinoihin ja yhteiskunnallisiin oloihin.
Mielikuvituksen ja luovuuden käyttäminen.
Avoimuus uusissa tilanteissa.
Lue lisää:
Työllisyyspalvelut ohjausympäristönä
Toivo, toimijuus ja motivaatio
Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus
Lähteet:
Amundson, N.E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Psykologinen kustannus Oy.
Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. 41-70. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology. Verkkojulkaisu: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/15092/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf
Rinta-Jouppi, J. 2020. Toivo ammattilaisen työvälineenä. Mielenterveyden keskusliitto. Koulutus.