Ilmari Huitti: Kuollut Sana

Verenpunaisena massana lepää liikkumaton taivas.

Mustankarmaiseva pilvimatto mataa raskaan maan yllä.

Sataa.

Perhoset – lumenvalkeat, räpyttelevät oudoin liikkein

pimeydessä,

kuin sanantuojina manalaisten esikartanoista.

Perhoset putosivat äkisti maahan – ja kuolivat,

niiden yllä lepäsi kalman syleily.

Kukat – kaikki loppui ja oli kuollut.

Ihmissuku oli jo ammoin tuhonnut itsensä

- omalla mielettömyydellään.

Maaksi ja maailmaksi nimitetty oli jähmettynyt

- laavamöhkäleeksi.

Aurinko sammui. Tuli ikuinen pimeys…

Ei ollut enää elämää – eikä kuolemaa.

Oli vain: Kuollut Sana.

Ilmari Huitin vähän ennen kuolemaansa vuonna 1960 kirjoittama runo.