Torpankukka

Torpankukka/ Hilkka/ Mustanmerenruusu (Achimenes -risteymät) on monivuotinen. Niitä kasvaa luonnonvaraisena Amerikan trooppisissa osissa Meksikosta Pohjois-Argentiinan ja Länsi-Intian saarilla. Ensimmäiset lajit tuotiin Eurooppaan 1778. Nykyään viljellään ainoastaan suurikukkaisia risteymiä. Suomessa torpankukkien viljely on vähäistä. Kukat ovat väriltään sinisen ja punaisen eri sävyjä. (Ukkonen, 2010)

Kasvin hoito

Torpankukka menestyy valoisassa ja lämpimässä kasvupaikassa, mutta ei siedä auringonpaahdetta. Normaali huonelämpötila kautta vuoden, talveksi voidaan sijoittaa viileämpäänkin, ei kuitenkaan alle 14 asteen. Viihtyy korkeassa ilmankosteudessa joten sumutellaan usein. Ukkonen, 2010)

Kastelua ei saa tehdä suoraan ruukkuun, sillä lehdet eivät pidä seisovasta vedestä, vaan kastelu on syytä tehdä aluslautasen avulla. Kasviravinnetta on hyvä laittaa kasteluveteen 3-4 kastelun välein, jotta kukka jaksaa tehdä paljon isoja kukkia. Torpankukka viihtyy tasaisen kostealla kasvualustalla, sillä se on hyvin herkkä kuivumiselle. Kuivuuden uhatessa sen lehdet ja kukat nuupahtavat, jolloin lopulta ne tipahtavat kokonaan alas, mutta kastelemisen jälkeen se on hyvin sitkeä virkoamaan. (Kallenautio, 2008)

Kasvualustana kuohkeaa kukkamultaa johon on sekoitettu hieman kevytsoraa. Syksyllä kukinnan jälkeen jätetään kasvi kastelematta. Kun lehdet ovat hieman varisseet, varret leikataan ja juurakko saa olla kuivillaan talven yli turvepehkussa. Lisääminen onnistuu siemenistä tai jakamalla keväisin uudelleen istutuksen yhteydessä. (Ukkonen, 2010) Torpankukka lisääntyy myös käpymäisistä juurimukuloista, jotka kasvavat sitä suuremmiksi, mitä paremmin kukkaa on kasteltu. Torpankukan kasvatuksen voi aloittaa hyvin pienestäkin juurimukulan palasesta. (Kallenautio, 2008)

Valon puutteessa torpankukka kasvattaa vain ohutta vartta, eikä kasvustosta tule tanakka. Kukkaa ei myöskään saa asettaa vedolle alttiiksi, sillä pienikin veto lakastuttaa koko kasvin. Myöskään ulkokukaksi siitä ei sen takia ole, joten lämmin kasvupaikka sisätiloissa epäsuorassa auringonvalossa on torpankukalle mieleen. Torpankukka alkaa lakastumaan itsestään syksyn lähestyessä, jolloin kastelua aletaan vähentämään talvehtimista varten. Sydäntalven ajaksi kastelu lopetetaan kokonaan ja lakastunut kasvusto leikataan alas. Ruukku siirretään viileään ja pimeään paikkaan odottamaan kevättä. (Kallenautio, 2008)

Kevään koittaessa torpankukan kasvattamat juurimukulat jaetaan eri ruukkuihin mullanvaihdon yhteydessä ja aloitetaan kasvatus uudelleen. Sopiva torpankukan kasvukauden aloitus on jopa maaliskuun, mutta normaalisti huhtikuun aikana. Maaliskuussa aloitettu kasvatus lakastuttaa torpankukan talvilevolle jo elokuun lopun aikana. Huhtikuun kevätauringon lämmittäessä alkaa torpankukka hyvin kasvamaan ja on kukintavaiheessa jo toukokuussa. Tuuheamman kasvuston kukasta saa, kun leikkaa versot noin 10 sentin korkeudelta poikki, jolloin kasvusto haarautuu. Leikatut latvat lähtevät helposti kasvamaan, kun ne pistää multaan ja kastelee huolellisesti. Torpankukasta voi kasvattaa myös amppelikukan kun jättää latvat leikkaamatta, jolloin kasvustosta tulee pitkä ja riippuva, noin 35 sentin pituinen. (Kallenautio, 2008)

Mummin mustanmerenruusu

Äidinäitini on kasvattanut mökin ikkunalla mustanmerenruusuja jo vuosikymmeniä. Minäkin muistan kukat lapsuudestani, aina niitä siinä ikkunalla on ollut kasvamassa. Tänä vuonna mummi ei keväällä löytänyt siemeniään jonnekin hyvään talteen hän muisti ne laittaneensa, mutta ei niitä löytynyt. Hän osti uudet siemenet, tumman violetteja ja vaaleanpunaisia. Niistä lähti vain harva siemen itämään ja liilat kuolivat jo ennen kuin ehtivät kukkimaan. Hänellä oli paljon epäonnea kukkien kasvatuksessa. Kysyessäni oliko hänen lapsuudessaan mustanmerenruusuja hän vastasi niitä olleen silloinkin monien mökkien ikkunoilla. Vaaleanpunainen mustanmerenruusu kukki hyvin kauniisti loppukesästä kun kävin mökillä, siitä minä nappasin jokusen kuvan. (Ukkonen, 2010)

Valokuva: Ann-Janette Ukkonen 2010.

Torpankukka Juupanjoella

Oman torpankukkani tarina on mielenkiintoinen. Vuosisatoja vanhalla sukutilallamme Juupajoella torpankukkia on ollut ikkunalaudoilla noin 100 vuotta, mutta kun tilan silloinen päärakennus jäi asumattomaksi 1954 uuden päärakennuksen rakentamisen myötä, katosivat torpankukat ilmeisesti muuttopuuhien myötä tai ehkä jopa hieman aikaisemmin. Vuonna 2006 talon alkuperäiset torpankukan mukulat palasivat takaisin Mäntsälästä, jossa kuoli erään kyläkoulun entinen keittäjä. (Kallenautio, 2008)

1950-luvulla tilan sukulaistyttö oli vienyt kyläkoulun keittäjälle kesälomaterveisinä torpankukan juurimukuloita ja ne olivat säilyneet edelleen hänen kasvattaminaan. Perillisten siivotessa äitinsä komeroa, löytyi sieltä vanha kukkaruukku hentoisine kukkavarsineen ja tieto kulkeutui myös tämän henkilön korviin, joka kukan oli aikanaan keittäjälleen toimittanut. Perilliset antoivat mukularuukun sukulaiselleni takaisin ja hän lahjoitti ruukun takaisin sukutilalle. Nykyisin torpankukka kasvaa hyvin tilan sekä uuden, että vanhan päärakennuksen ikkunalaudoilla ja sitä on myös säilymisen turvaamiseksi jaettu muillekin sukulaisille että muille tuttaville. (Kallenautio, 2008)

Kuvassa torpankukka 2.5.2006 siinä kunnossa missä se palautui takaisin sukutilalle. (Kallenautio, 2008)