Pelargonit

Pelargonia on kotoisin Etelä – Afrikasta, jossa se kasvaa luonnonvaraisesti jopa metrin korkuiseksi pensaaksi. 1700 – luvulla pelargoniat tuotiin Eurooppaan varakkaimpien asumusten koristeeksi. Pelargoni kuuluu samaan kasviheimoon kuin Suomessa luonnonvaraisesti kasvava kurjenpolvi. Pelargonium – suku on saanut nimensä kreikan kielen haikaraa tarkoittavasta sanasta ”pelargos”. Vanhoja pelargoniasta käytettäviä nimiä ovat myös pelakka ja pielikki.

Tänä päivänä pelargonia on yksi suosituimmista perennoista. Pelargonia on vaatimaton kasvi, joka viihtyy hyvin kuivalla ja paahteisella paikalla. Sateessa perenna kannattaa suojata sillä sen kukat kärsivät. Kukkiakseen taukoamatta pelargonia tarvitsee runsaan säännöllisen lannoituksen. Hyvin hoidettuna pelargonia kukkii syksyyn saakka. Kuihtuneet kukat ja lehdet on syytä poistaa kasvitautien vaaran vuoksi.

Syksyn aikana perenna siirretään talvilepoon muutaman asteen lämpötilaan, ei kuitenkaan alle nolla asteen. Lepokaudella niukka kastelu ja keväällä uuden kukintakauden alussa kasvia voi leikata tai latvoa uudelleen ja istuttaa ravinteikkaaseen uuteen multaa. Pelargonia saattaa kukkia myös talvella huoneenlämmössä, mutta silloin kannattaa huolehtia sen lisävalon saannista. Hyvä kesäkukinta taataan parhaiten talvilevolla. Pelargoniaa on jalostettu tuhansia lajikkeita. Suosituimpia ovat punakukkaiset lajikkeet. Värijakauma pelargonialla: punaisia ja helakanpunaisia 60 – 65 %, vaaleanpunaisia 20 – 25 %, valkoisia, liiloja ja muita erikoisvärejä 10 – 15 %.

Pelargonit (ppt) https://connect.funet.fi/p389l59d5bc/ 30 min.

Paavola, Seija. 2013. Mummoni pelargoni (doc)

Annen pelargonit, Elimäki. Kuva. Anne Jääskeläinen 2005