Amatsoninlilja

Nykyisin vahvistetun nimensä mukaisesti amatsoninlilja on kotoisin kosteailmastoiselta Amatsonin alueelta Etelä-Amerikasta. Monen muun huonekasvin tavoin amatsoninlilja tuotiin Eurooppaan 1800-luvun puolivälissä, ja suomalaisessa kasvihuoneessa sitä oli perimätiedon mukaan jo 1860-luvulla. Paitsi säätyläisten huonekasvina, amatsoninliljaa kasvatettiin 1900-luvun vaihteessa kauppapuutarhoilla myös suosittuna talven leikkokukkana. (Ranta 2010, 56.)

Eucharis on kreikkaa, ja tarkoittaa miellyttävää ja viehkeää, ja viittaa kukkien tuoksuun (Månsson 2002, 166), mikä oli ennen paljon nykyistä tärkeämpi ja tavoitellumpi ominaisuus. Toisaalta voimakkaita tuoksuja pidettiin välillä sopimattomina etenkin nukkuvalle ihmiselle. Vuonna 1888 ilmestyneessä From Kitchen to Garret -oppaassa Mrs Panton antaa kodinsisustusohjeita kuvitteelliselle nuorelleparille. Makuuhuoneen sisustuksesta hän ohjeistaa näin ” --- suosittelen lämpimästi makuuhuoneeseen muutamaa kasvavaa kasvia --- mutta kukkivia ne eivät saa olla --- voimakkaasti tuoksuvat kukat myrkyttävät huoneilman ja tekevät sen nukkujalle sopimattomaksi hengittää.” (Arkio 1985, 54–56.)

Toistakymmentä senttiä leveät, valkeat ja tuoksuvat kukat ilmestyvät yleensä talvella, mutta joskus montakin kertaa vuodessa puolimetrisiin kukkavarsiin. Kukkimattomanakin kasvi on kaunis komeine lehtineen, jotka ovat leveitä, tummanvihreitä ja kiiltäviä.

Amatsoninlilja (Eucharis amazonica). Valokuva: Tuovi Mutanen 2010