Isopunasarja

Isopunasarja eli tutummin kliivia tuotiin Eurooppaan vuonna 1845 Etelä-Afrikasta, missä laji kasvaa rinteiden kuohkeassa maaperässä. Rinteillä ilma on kuivaa toukokuusta lokakuuhun, mutta öinen runsas kaste turvaa kasvin vedensaannin. (Ranta 2010, 38.) Clivia-nimensä kasvi sai 1800-luvulla eläneen, kuningatar Viktoriankin kotiopettajana toimineen aatelisen kasviharrastaja lady Cliven, Northumberlandin herttuattaren mukaan (Månsson 2002, 126).

Leena Arkio mainitsee kirjassaan Rakkaat vanhat huonekasvit kliivian vuosien 1850–1870 uusrokokoon ajan huonekasviuutuudeksi Suomessa (Arkio 1985, 187). Yleinen herraskotien kasvi siitä tuli kuitenkin vasta 1900-luvun alussa, jolta ajalta on kirjan valokuva kliiviasta turkulaisen tehtailija Candolinin salissa muiden ajalle tyypillisten säätyläiskasvien joukossa (Arkio 1985, 85). 1900-luvun alkupuolelta on myös kirjan muistelu mahtavassa sammiossa komeilevasta yksilöstä Anttilan salissa (Arkio 1985, 114).

Porvarissalien runsaat kasvikokoelmat saivat kuitenkin pian huutia funktionalismin ihanteiden vallatessa asuinhuoneita. Vuoden 1928 Puutarha-lehdessä Lepaan puutarhakoulun opettaja Frans Salonen moittii löyhiä valintakriteerejä niin huonekasvien määrään kuin laatuunkin nähden, ja kauhistelee ”ikkunan eteen asetettua pöytää ahdettuna täyteen mitä erilaisimpia kukkakasveja - - - Tällainen ´kasvitieteellinen puutarha´ asuinhuoneessa ei luonnollisestikaan tee miellyttävää vaikutusta, vaan päinvastoin.” Sekalaisen kokoelman tilalle Salonen suosittelee muutamia valittuja, nimeltä mainittuja lajeja, joiden joukkoon Salonen armollisesti kelpuutti myös kliivian. (Arkio 1985, 186.)

Selkeän, jopa veistoksellisen muotoisena ja hillitysti kasvavana – vain pari uutta lehteä vuodessa – kliivia onkin säilyttänyt asemansa uljaana huonekasvina muotivirtausten vaihtuessa. Kasvista on kaksi lehdiltään toisistaan poikkeavaa tyyppiä. Nykyään kukkakaupoissa myydään yleisesti leveä- ja pyöreäkärkisen lehtimuodon omaavaa kliiviaa, mutta hyvällä onnella voi jostain löytää myös vanhempaa tyyppiä, jonka lehdet ovat vain n. kolmen cm:n levyiset ja teräväkärkiset (kuvassa). Kun kaksipuolinen lehtikimppu on muutaman vuoden ikäinen, nousevat kukkavarret sen keskeltä, ja niiden päässä komeilevat kukat pallomaisena sarjana. Nykyisin kukinnoista on jalostettu erivärisiä lajikkeita, mutta alkuperäinen kliivian kukan väri on oranssi keltaisella nielulla.

Kliivia (Clivia miniata). Valokuva: Tuovi Mutanen