Tähtilukinlilja

Eksoottisen näköiset lukinliljat ovat kotoisin Länsi-Intian trooppisista osista. Yhtä aikaa herkkien ja uljaiden kukkien ulkonäköön viitannee lajin tieteellinen nimi: Hymenocallis tulee kreikan kielen sanoista hymen, iho, kalvo ja kallos, ihana, kaunis, ja speciosa tarkoittaa puolestaan upeaa. (Månsson 2002, 207.) Lehdet ovat kuutisenkymmentä senttiä pitkiä, kiiltävän vihreitä ja ainavihantia, ja niitä voi työntyä yhdestä sipulista jopa parikymmentä. Kauniit, vaniljalle tuoksuvat kukat ovat omaan lukinliljaani ilmestyneet heinä-elokuussa.

Tähtilukinliljan historiasta huonekasvina en ole löytänyt varmoja tietoja, enkä siis tiedä onko se määritelmän mukainen aito maatiainen – kovin yleinen se ei joka tapauksessa ole koskaan ollut. Uudessa puutarhakirjassa vuodelta 1947 löytyy luvusta Yleisimpiä huonekasveja seuraava kuvaus ”Hymenocallis calathina on kaunis ja vaatimaton sipulikasvi. Lehdet pitkät ja kapeat, kukat valkoiset, liljankukkia muistuttavat, hyvätuoksuiset.” (Salonen & Haapanen 1947, 232). Suomalaista nimeä lajille ei mainita, mutta kuvaus muistuttaa ehkä enemmän nykyisin H. narcissifloraksi nimettyä kellolukinliljaa, jonka kukka on rotevampi ja hieman torvimaisempi, jotenkin jalostetumman näköinen.

Tähtilukinlilja (Hymenocallis speciosa)