Yleistä harjoittelusta

Aikidossa pidetään yllä harjoitellessa valkoista aikidopukua. Edistyneemmät harjoittelijat pitävät yllään sen lisäksi japanilaisia hakama-housuja. Tatamille eli harjoittelumatolle tultaessa pestään kädet ja jalat, ja kävellään tatamille sandaaleilla, ettei tatamille tulisi hiekkaa ja likaa. Samoin riisutaan harjoitusta häiritsevät korut.

Aikidossa kumarrellaan paljon niin kuin Japanissa yleensäkin. Aluksi se saattaa tuntua oudolta, mutta siihen tottuu pian ja tietyt alkurituaalit saattavat auttaa keskittyneeseen harjoitustunnelmaan pääsemisessä. Tatamille tultaessa kumarretaan shomeniin eli salin keskustaan päin. Samoin harjoitusten alkaessa kumarretaan aluksi shomeniin ja sitten harjoituksen ohjaajalle ja lausutaan kohteliaasti: ”onegai shimasu”,  joka tarkoittaa tässä yhteydessä kutakuinkin ”tahdon harjoitella toisia kunnioittaen”.

Harjoitus alkaa yleensä lämmittelyillä ja venyttelyillä, jotka aikidossa kestävät aika pitkään. Sen jälkeen saattaa seurata perusliikkumisen ja ukemin eli turvallisen kaatumisen harjoittelua. Näiden jälkeen siirrytään tekniikkaharjoitteluun, jossa uke on hyökkääjä ja nage tekee tekniikkaa. Kun ohjaaja on näyttänyt tekniikan, valitaan pari vierestä (jälleen kumartamalla ja sanomalla ”onegai shimasu”). Tämän jälkeen tehdään vuorotellen neljän sarjoissa tekniikkaa. Harjoituksen loppupuolella saattaa olla vapaampaa tekniikkaa ja sovelluksia, sekä lihaskuntoharjoittelua, venyttelyä, ja lopuksi jälleen kumarretaan kuten alussa.

Aikidon harjoittelussa käytetään myös jota, n. 130 cm pitkää puista keppiä, bokkenia eli puista harjoittelumiekkaa ja tantoa, eli puista puukkoa.