Aikido

Aikido on pehmeä ja dynaaminen itsepuolustuslaji jonka tarkoituksena on pyrkiä päättämään konfliktit rauhanomaisesti, mahdollisimman vähäisin fyysisin ja henkisin vaurioin. Hyökkääjää ei pyritä vahingoittamaan vaan hänen hyökkäysvoimansa ohjataan pyöreillä, spiraalinomaisilla liikeradoilla turvalliseen suuntaan siten että hyökkääjä päätyy horjuttamaan omaa tasapainoaan. Lajin tarkoitus on ymmärtää väkivallan mielettömyys ja etsiä rauhallisia tapoja ratkaista ristiriitoja. Aikidon tarkoitus on suojella elämää, eikä vahingoittaa muita.  
 
Aikidoa pyritään harjoittelemaan turvallisesti ja jokaisen oman kehon rajoituksia kuunnellen. Aikidotekniikan tekemiseen ei tarvita lihasvoimaa sillä siinä pyritään käyttämään hyödyksi hyökkääjän omaa hyökkäysvoimaa. Aikidon aloitusvaiheessa edetään rauhallisesti ja hitaasti luoden perusta vauhdikkaammalle harjoittelulle. Aikidoa harjoittelemalla tasapaino, koordinaatiokyky, kunto ja notkeus kehittyvät harjoittelun edetessä. Aikidoa voidaan harjoitella hyvin erilaisilla tavoitteilla: joillekin aikido on puhtaasti itsepuolustuskyvyn kehittämistä kun taas toisille se on loistava kuntoliikuntamuoto. Aikido sopiikin luonteensa vuoksi kaiken ikäisille ja kokoisille sekä naisille että miehille ja aikidoa voi harjoitella koko loppuelämänsä.

Aikidossa ei kilpailla! Kilpailussa on aina häviäjä joka haluaa uusintataistelun. Kilpailu siis lisäisi taistelua sen sijaan että olisi tie harmoniaan ja rauhaan.




Historia ja synty

Aikidon, kuten muidenkin modernien budolajien, kehitykseen ovat vaikuttaneet vanhat, klassiset samuraiden taistelutaidot. Aikidon on kehittänyt O-sensei (= suuri opettaja) Morihei Ueshiba (1883-1969), joka oli lapsuudestaan asti harjoitellut erilaisia taistelutaitoja, mm. sumoa. Laajemmassa määrin Ueshiba harjoitteli ainakin Tenshin Shinyo-ryu ja Yagyu-ryu jujutsua sekä erityisesti Daito-ryu aikijujutsua Sokaku Takedan (1859-1943) ohjauksessa.
 
Morihei Ueshiba oli kiinnostunut myös filosofisista ja uskonnollisista asioista. Pitkän harjoittelun jälkeen hän alkoi kaivata budoa, joka olisi luonteeltaan väkivallatonta. Hänen toiveenaan oli kehittää todellinen budo, joka opettaisi ihmisiä elämään rauhassa toistensa kanssa. Vuonna 1936 hän nimitti Daito-ryun pohjalta kehittelemänsä lajin aiki-budoksi. Toisen maailmansodan aikaiset kokemukset, samoin kuin myös shinto-opettaja Onisaburo Deguchi (1871-1948), vaikuttivat edelleen aikidon filosofian jalostumiseen nykyiseen muotoonsa ja vuonna 1942 Morihei Ueshiban kehittämä laji sai virallisen nimensä aikido.
 
Alun perin Morihei Ueshiba halusi säilyttää aikidon ainoastaan japanilaisten budolajina ja sen opettaminen ulkomaalaisille oli kiellettyä. Onneksi myöhemmällä iällä Morihei Ueshiba halusi levittää aikidoa myös muualle maailmaan. Morihei Ueshiban poika Kisshomaru Ueshiba tuli aikidon doshuksi (doshu = tien vartija) 1960-luvulla ja silloin Hombu Dojo (aikidon pääpaikka Tokiossa) alkoi lähettämään omia opettajiaan Japanin ulkopuolelle tarkoituksena levittää aikidon harrastusta. Yksi näistä opettajista oli vuonna 1966 Ruotsiin lähetetty Tochikazu Ichimura. Aikido rantautui Suomeen vuonna 1970 ja Ichimura-senseistä tuli Suomen aikidon tärkein opettaja vuosiksi eteenpäin. 
 
Nykyisin aikidosta on olemassa hyvin erilaisia tyylisuuntia joihin sisältyy koko kirjo ”kovasta” ”pehmeään” ja kilpailullisesta tervehdyttävään liikuntaan. Suurin tyylisuunta on Aikikai jonka päämiehenä toimii Morihei Ueshiban pojanpoika doshu Moriteru Ueshiba. Aikikai ei edusta yhtä tiettyä aikidon teknistä näkemystä vaan on enemmänkin katto-organisaatio hyvin erilaisille tavoille tehdä aikidoa. Muita tyylisuuntia ovat mm. Shin Shin Toitsu (ki-aikido), Yoshinkai, Yoseikan budo ja Shodokan.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtä pääopettajaa jota kaikki suomalaiset aikidon harrastajat seuraisivat vaan sen sijaan on lukuisia japanilaisia ja eurooppalaisia opettajia jotka käyvät Suomessa opettamassa vuosittain. Jokaisella opettajalla on oma näkemyksensä aikidosta ja sen harjoittelusta. Lähestymistapoja aikidon harjoitteluun onkin lähes yhtä monta kuin on harjoittelijaakin. Kaikkien näiden erilaisten näkemysten yhdistävänä tekijänä Suomessa toimii Suomen Aikidoliitto – Finland Aikikai ry, joka on jäsen SLU:ssa ja edustaa Suomea kansainvälisissä aikidoliitoissa IAF:ssä (International Aikido Federation) ja EAF:ssä (European Aikido Federation). Suomessa aikidon harrastajia on noin 3500 henkeä yli 60:ssä seurassa.