Yhdistys‎ > ‎

Historiikki

Yhdistyksen historiikki

Tähtiharrastajien kerho perustettiin 31.3. 1974 Forssan seurakunnan kirkkoherran Risto Heikkilän kotona Pappilassa. Paikalla oli runsas tusina asiasta kiinnostunutta: Bengt Boström, Alpo Heinilä, Arvi Jäättelä, Sampo Kyander, Markku Kulmala, Jukka Laakkonen, Petri Mäkinen, Osmo Niiranen, Heikki Paulamäki, Matti Perttula, Esa Saarinen, Pekka Salo, Markku Simola ja Osmo Turkki. Risto Heikkilä johti puhetta.

Ensimmäisen Sputnikin laukaisusta oli jo aikaa, mutta ensimmäiset Kuuhun laskeutujat olivat tuoreemmassa muistissa viiden vuoden takaa. Sitten Kuuta kävi astelemassa useampikin astronautti vuoteen 1972 mennessä. Toukokuussa 1973 USA lähetti avaruuteen ensimmäisen avaruusaseman Skylab 1.

Ursa ry alkoi julkaista vuonna 1971 Tähtiaika -nimistä jäsenlehteä, josta vuosikymmenien aikana kehittyi nykyinen korkeatasoinen Tähdet ja avaruus -aikakauslehti. Avaruuden saloja paljastettiin kiihtyvällä vauhdilla ja kiinnostus sitä kohtaan oli hyvässä nousussa.

Uranus-nimen kerho otti vuoden 1975 alussa. Heikkilän aikana kerho kokoontui seurakunnan tiloissa. Se oli varsin kevyesti organisoitu. Toiminnan suunnittelua varten oli johtokunta, mutta kokouksista ei pidetty varsinaista pöytäkirjaa. Heikkilöiden vieraskirjassa on merkintöjä kerhon ja sen johtokunnan kokoontumisista. Tarkoituksena oli alussa yleistietouden ja kiinnostuksen lisääminen ja syventäminen.

Toimintamuodoksi vakiintui vähitellen yleisötilaisuuksien järjestäminen ja retketkin harvakseltaan. Kerho oli alusta asti varsin suosittu, sen yleisötilaisuuksiin osallistui keskimäärin 40-80 henkeä. Risto Heikkilä alusti keskustelun jostain ajankohtaan sopivasta aiheesta, josta sitten keskusteltiin. 1980-luvulla Aino Hyytiäinen järjesti kahvituksen. Mukavasti kertynyt kahvikassa auttoi kerhoa sen hankinnoissa. Kerhon yleisötilaisuuksiin kutsuttiin vierailevia luennoitsijoita. Heitä olivat mm. revontulitutkija Kari Kaila, dosentti Aarre Kellomäki ja filosofian tohtori Vilppu Piironen

Forssan Uranus teki retken Helsinkiin keväällä 1975. Matkan aikana tutustuttiin mm. Helsingin yliopiston ja Ursa ry:n tähtitorneihin. Keimolassa retkeläisille esiteltiin Markku Lindqvistin yksityinen tähtitorni.

Päivä- ja yötaivaan havainnointi oli yleensä jokaisen oman viitseliäisyyden varassa vaikka

joskus kokoonnuttiin yhdessäkin havaintoja tekemään. Kartanonkadun pellolla, joka oli huomattu yhdeksi pimeimmistä Forssan keskustan liepeillä, tarkkailtiin loppuvuodesta 1985 Halleyn komeettaa. Harvinaiseen tapaukseen oli valmistauduttu Risto Heikkilän esitelmän avulla jo saman vuoden toukokuussa valtakunnallisen tähtitieteen harrastajien päivää vietettäessä.

Kaukoputket olivat melko harvinaisia 70-ja 80-luvuilla. Valmiit putket olivat kalliita ja sen vuoksi niitä tehtiin itse. Risto Heikkilä valmisti itselleen Newton-putken, jonka peili oli Väisälän hioma. Jalustan hammaspyöriä sorvattiin erään muistelijan mukaan Forssan ammatillisessa kurssikeskuksessa. Heikkilä kutsui joskus pienempiä ryhmiä omalle tähtitornilleen Tammelan Sukulassa.

Amerikkalaiset lähettivät 1981 matkaan ensimmäisen avaruussukkulan. Neuvostoliitto lähetti oman avaruusasemansa ylös alkuvuodesta 1986. Siinä oli asuin- ja työtiloja usealle kosmonautille ja siihen voitiin telakoida muita moduuleja.

Risto Heikkilä luopui kerhon vetäjän tehtävästä 1980-luvun lopulla, mutta jatkoi muuten aktiivisena tähtiharrastajana sekä Uranuksessa että valtakunnan tasolla. Vetovastuu siirtyi vuosiksi 1989-1992 Jari Ali-Hokalle Tammelaan.

Retket observatorioihin oli ollut eräs Uranus-kerhon suosittu toimintamuoto. Jari Ali-Hokan muistiin jäi tapaus, kun hän vei bussilastillisen harrastajia Tuorlan observatorioon ensimmäisenä vuotenaan 1989. Tutustuminen paikkaan oli vähällä epäonnistua, kun Turusta tulevan oppaan auto meni kesken matkan epäkuntoon. Tutkija sai kuitenkin lainaksi polkupyörän, jolla sotki lopun matkaa Tuorlaan vastaanottamaan vieraita ja tutustumisretki onnistui.

Viisi vuotta myöhemmin 22. heinäkuuta 1990 Suomesssa varauduttiin seuraamaan täydellistä auringonpimennystä. Forssassa sen odotettiin näkyvän täydellisenä vain 13 sekunttia, mutta Itä-Suomessa kauemmin. Pilvinen sää esti kuitenkin pimennyksen tarkan katselun. Forssan Lehti seurasi Risto Heikkilää Joensuun seudulle pimennystä havainnoimaan, mutta joutui kirjaamaan lähinnä pilvien aiheuttamia pettymyksen tunteita.

Ursa ry myönsi syvän taivaan kohteisiin erikoistuneelle Risto Heikkilälle Stella Arcti -tunnustuspalkinnon vuonna 1994.

Heikkilän asiantuntemusta tarvittiin taas keväällä 1997, kun Forsan Lehti selosti kirkkaana loistaneen Hale-Bopp-komeetan vaellusta yötaivaalla. Yleistä mielenkiintoa avaruutta kohtaan kannatteli myös kansainvälinen joulukuussa 1998 lähetetty ISS -avaruusasema, joka oli koottu venäläisistä ja yhdysvaltalaisista moduuleista.

Uranuksen toimintaan luettiin myös Risto Heikkilän pitämä tähtitieteen kurssi Forssan kansalaisopistossa. Kurssille osallistui eräs 13-vuotias Anne Lähteenmäki, joka kertoi myöhemmin Forssan Lehden jutussa 1.8.1999 urastaan ammattitähtitieteilijänä ja kvasaarien ja muiden aktiivisten galaksien jättimäisten energiasuihkujen tutkijana.

Ali-Hokan jälkeen seuraava vetäjä oli Reino Virtanen vuosina 1993-1996. Kerhossa oli jäseniä edelleen nelisenkymmentä. Kerhon asioista päätettiin yleisessä kokouksessa ja lisäksi kokoonnuttiin Forssan pappilassa muutaman kerran vuodessa. Luennoitsijoita kutsuttiin Helsingistä. Omia havaintovälineitä ei vieläkään juuri ollut. Vieremän sorakuopilla katsottiin auringonpilkkuja Risto Heikkilän kaukoputkella.




Kerhon toiminta hiipui 1990-luvun lopulla lähes olemattomiin. Risto Heikkilä muutti eläköidyttyään teleskooppeineen Turkuun ja Sukulan torni jäi maanomistajaperheen lasten leikkipaikaksi.

Filosofian lisensiaatti Ismo Elo puhalsi säästöliekillä kyteneen kerhon toiminnan jälleen uuteen paloon 2000-luvun alussa.

Kerho kokoontui alussa viikoittain ja tukikohtana oli Forssan kaupungin nuorisotalo Viksbergissä, Vikspirtti. Kerhoilloissa tutustuttiin monipuolisesti taivaan ilmiöihin, harjoitettiin pienimuotoista askartelua ja paistettiin makkaraa takkatulen loisteessa. Tähtitaivasta koskeviin tietokoneohjelmiin päästiin tutustumaan Kuhalan koulun tietokoneluokassa. Vuonna 2004 saatiin Vikspirtille tietokoneita, joten Kuhalan koulu jäi pois käytöstä. Vikspirtti oli viihtyisä kokoontumispaikka.

Dosentti Jouni Niskanen luennoi tähtien elinkaaresta 11.3.2002 .  Myös Ismo Elo piti useita luentoja Ammattikorkeakoulun luentosaleissa. Lisäksi tehtiin retki Tuorlaan. Havaintoretkiä tehtiin mm. Jokioisille, mutta myös Forssasta löytyi sopivan pimeitä paikkoja. Tähtitaivasta kuvattiin suoraan kameralla ilman kaukoputkea. Uranuslaisia osallistui myös Artjärven havaintokeskuksen rakennustalkoisiin. 12.10.2002 oli Forssan lehdessä kirjoitus Uranuksen toiminnasta.

6 - 10.8. 2003 pidettiin yhteistyössä Kuhankosken killan ja Forssan Kameraseuran kanssa taidenäyttely, taivaan ilmiöistä. Ursa avusti taloudellisesti näyttelyn järjestelyssä. Näyttely onnistui erittäin hyvin. 

Ismo Elo laati kerhon kotisivuille laajan oppaan aloittelevaa harrastajaa varten. Kerho julkaisi myös aluksi paperimuotoista ja myöhemmin kotisivuille siirrettyä kerholehteä ”Uranus”. Lehdestä luovuttiin kokonaan, kun katsottiin, että kotisivut sinänsä jo toimii ikäänkuin digitaalisena lehtenä ja kuvagalleriana.

Muutenkin pyrittiin keventämään kerhon toiminnasta aiheutuvaa taakkaa, joka kuormitti eniten Elon perhettä. Kokoontumiskertoja harvennettiin vähitellen viikottaisesta kerran kuussa kokoontuvaan kerhoiltaan. Jäsenmaksusta oli luovuttu jo aikaisemmin, kun nähtiin, että varat hupenivat pankin palvelumaksuihin. Toimintaa rahoitettiin kolehti- ja nyyttikestiperiaatteella. Pöytäkirjoja ei pidetty, ne korvattiin päiväkirjalla, johon merkittiin kokoontumiset, teemat ja osanottajat.

Aktiivijoukolla oli ollut käytössään 1990-luvulla ja myöhemmin kiikareita ja pieniä linssi- ja peiliputkia. Juha Jaakkolalla oli vähän järeämpi 20 cm Newton Dobson-jalustalla. Muista yksityiskäytössä olleista laitteista ei ollut tietoa, mitä nyt Somerolla oli kastunut joku 30 cm goto-instrumentti. Yleensä putkiin tuijotettiin kotipihoilla tai kuka missäkin. Yhteisiin katselusessioihin kokoonnuttiin tuskin ollenkaan. Ismo Elolla oli halpa linssi- ja peiliputki jä myöhemmin pieni gotoputki, joita hän käytti lähinnä kaukoputkien optiikan ja käytön opetuksessa mm. kouluilla.

Kerho pyrki kiinnittämään suuren yleisö huomiota tähtitaivaan vuosittain uusiutuviin tai kertaluontoisiin tapahtumiin juttuvinkein tai kirjoitusten muodossa paikallisessa mediassa. Pienimuotoiset näyttelyt ja esitelmätilaisuudet eri yhteistyökumppaneiden kanssa olivat tärkeä osa toimintaa. Myös kouluilla, kerhoissa ja tarhoissa käytiin kertomassa tähtiharrastuksesta.

Runsaasti yhteistyötä tehtiin Hämeen Luontokeskuksen kanssa. Vuonna 2005 tehtiin yhteinen retki Etelä-Hämeen tähtiharrastajien kanssa Tuorlaan. Tuorlassa viimeisteltyä Herschell-avaruus-kaukoputken peiliä kuormattiin juuri silloin pois kuljetettavaksi. Samalla tutustuttiin Smith-kaukoputken edeltäjään, jonka Väisälä keksi, mutta ei patentoinut ja jolla Turun astronomit havaitsivat yhtenä vuotena pikkuplaneettoja enemmän kuin muu maailma yhteensä. Tultiin vielä Halikon kautta ja tutustuttiin  Salon yhdistyksen tähtitorniin.

Vaikka havaintotoiminta 2000-luvun alussa oli vähäistä, niin muuta toimintaa oli runsaasti.

Vuosikymmenen puolivälissä syntyi ajatus rakentaa Jokioisiin ja lähikuntiin levittyvä aurinkokuntamalli. Ismo Elon idea sai myönteisen vastaanoton. Keskuspaikka, johon aurinko sijoitettiin, löytyi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mailta Elonkierron näyttelyalueen laidalta. Aurinkokuntamallin rakentaminen ja jatkuva huolto työllistivät kerhon aktiiveja seuraavat vuodet.

Aurinkokuntamallin ohella kerho jatkoi kymmenluvun jälkipuoliskolla yhteistyötä Hämeen Luontokeskuksen, Forssan Aikuisopiston ja muiden tahojen kanssa ideoiden ja osallistuen tapahtumien järjestämiseen. Forssan Lehti ja Hämeen Radio tarttuivat suopeasti juttuvinkkeihin. Vaikka kerhon jäsenmäärä pysyi jatkuvasti pienenä oli suuren yleisön kiinnostus taivaan ilmiöitä kohtaan vahvaa, mistä kertoivat yhdessä Aikuisopiston tai Forssan seurakunnan kanssa järjestetyt asiantuntijaluentojen kuulijamäärät.

Kerho siirtyi kokoontumaan jäsentensä luona, kun Forssan kaupunki ryhtyi perimään vuokraa kerhotilojen käytöstä. Kerho pysyi hengissä niukin naukin ja ikäänkuin odotti jotakin tapahtuvaksi. Sitkeä olemassaolo ja odotus palkittiin vuosikymmenen lopulla.

Vuosi  2009 oli kansainvälinen tähtitieteen vuosi, silloin tapahtui monenlaista. Vierailtiin mm. Turun Ursan vieraina Ison-Heikkilän tornilla.  

Syksyllä 2009 kerho sai uusien jäsenien myötä uutta ajateltavaa. Esitettiin idea oman kaukoputken hankinnasta. Pian huomattiin, että mielikuvissa järeäksi kasvanut putki tarvitsi kiinteän tukikohdan, tähtitornirakennelman, mikä taas tarvitsi alleen sopivan maapalan. Hankkeesta kerrotaan enemmän kappaleessa "Observatorio Elonkierron metsäkumpareen juurelle".

Oman havaintokeskuksen perustaminen edellytti rahoituksen järjestämistä, mikä puolestaan edellytti kerhon ”laillistamista” eli rekisteröimistä yhdistykseksi. Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi kesällä 2010 yhdistyksen säännöt ja Lounais-Hämeen Uranus ry oli oikeustoimikelpoinen.


Teksti Kalervo Huttu