Kaalijärvi

Kaalijärven kraatteri

Saarenmaalla, Virossa on pyöreä lampi, jonka tiedettiin olleen pyhä uhripaikka. Lammesta on muinaiskielessä käytetty nimitystä Aluejärvi. Kristittyjen valloitettua Saarenmaan he hävittivät saaren alkuperäisen kultuurin niin, että lammen historia ehti unohtua ja tilalle tuli kristillisiä myyttejä.

Vuonna 1927 kaivosinsinööri I. Reinwald päätteli, että lampi on meteoriitin aiheuttama. Samalle alueelle on syntynyt kahdeksan pienempää sivukraatteria. Pääkraatteri (Kaalijärvi) on syntynyt meteoriitin räjähtäessä maahan osuessaan (räjähdys-kraatteri). Sivukraatterit ovat syntyneet meteoriitin palasten törmäyksestä (törmäyskraatterit). Saari nousee vähitellen merestä ja Reinwald päätteli, että kraatterin ikä on korkeintaan 5000 vuotta, koska kraattereista ei ole löydetty merkkejä meren jäänteistä.

Sota keskeytti kraatterin tutkimisen ja vasta 1955 pääsi geologi A. Aaloen johtama ryhmä jatkamaan tutkimuksia. Aluksi Aaloe arvioi kraatterin iäksi 3000 - 4000 vuotta, mutta vuonna 1961 hän tutki radiohiilimenetelmällä kahdesta sivukraatterista löydettyä hiiltynyttä puuta ja sai arvoja 2400 - 2900 vuosien väliltä. Niinpä jonkinaikaa pidettiin hyväksyttynä ikänä n. 2500 vuotta. Pääkraatterin tutkiminen johti kuitenkin myöhemmin 3500 - 4000 vuoden ikäarvioon.

Noin 6 km etäisyydeltä, 7500 vuoden vanhoista turvekerrostumista löytyi lasittuneita kuulia, joiden alkuperä voitiin osoittaa kosmiseksi. Yhteys Kaalin kraatteriin näytti ilmeiseltä. Tämä oli pahasti ristiriidassa aikaisempiin arvioihin ja myös runsaisiin Kaalin meteoriittiin viittaaviin kansantarinoihin.

Kalevalan seitsemäs viidettä runo on ainutlaatuinen suurehkon meteoriitin putoamisesta kertova silminnäkijäkertomus. Kaalin meteoriittikraatteri on ainoa tunnettu kraatteri, joka sopii tähän kuvaukseen. Runo on koottu monesta erilaisesta osasta, mutta suurimmaksi osaksi se kertoo samasta asiasta. Alku vaikuttaa ensisilmäyksellä sadulta, mutta tarkemmin analysoituna sen sisältö näyttää historialta ja tositapahtuman kuvaukselta.

- Vaka vanha Väinämöinen kauan soitti kanteletta, sekä soitti jotta lauloi, jotta ilmankin iloitsi. Soitto kuului kuun tupihin, ilo päivän ikkunoille. Kuu tuvastahan tulevi, astui koivun konkelolle, päivä päätyi linnastansa, loihe latvahan petäjän kanteletta kuulemahan, iloa imehtimähän.

Kun meteoriitti osuu loivasti ilmakehään, se näyttää kaukaa katsottuna laskeutuvan metsän päälle ja pysyvän siinä pitkän aikaa. Kun samalla Aurinko peittyy meteoriitista lähtevään savu- ja pölypilveen, näyttää kuin Auringoksi koettu, Aurinkoakin kirkkaampi meteoriitti olisi pudonnut puun latvaan. Runo viittaa siihen, että irtosi iso pala pintaa, joka oli aluksi sirppimäinen kuin Kuu. Kaukana lähestyvä meteoriitti näyttää aluksi olevan paikallaan "puun latvassa". Kaukaa katsoen ne vain putoavat alas.

- Jo oli yö alinomainen, pitkä, pilkkoisen pimeä. Oli yö Kalevalassa, noilla Väinölän tuvilla sekä tuolla taivahassa, Ukon ilman istuimilla.Tukela oli tuletta olla, vaiva suuri valkeatta, ikävä inehmisien, ikävä itsen Ukonki.

- Taivas reikihin repesi, ilma kaikki ikkunoihin. Kirposi tulikipuna, suikahti punasoronen, läpi läikkyi taivosista, puhki pilvistä pirisi, läpi taivahan yheksän, halki kuuen kirjokannen.

Realistinen kuvaus meteoriitin putoamisesta. Kun meteoriitin pinta kuumenee nopeasti, ei lämpö ehdi johtua sisäosiin.Pinta laajenee ja irtoaa. Ilman vastuksen kuumentamat, hehkuvat kappaleet näyttävät rei´iltä taivaassa. Kun ne irtoavat peräjälkeen, ne näyttävät tulevan "läpi taivahan yhdeksän". Kaalissa on yhdeksän kraatteria. Kuusi kirjokantta voi olla runomitan vuoksi tai sitten, se kuvaa, että jotkut osat olivat niin liki toisiaan, että näkyi selvästi vain kuusi erillistä "kirjokantta". Havaintoaikaa oli vain muutama sekunti.

- Vaka vanha Väinämöinen itse ennätti kysyä "Kunne tulet tuosta läksi, kunne kiiähti kipunat Tuurin pellon pientarelta? Metsällenkö vai merelle?"

- Vaimo vastaten sanovi, itse virkki, noin nimesi "Tuli tuosta mennessänsä, valkeainen vieriessänsä ensin poltti paljo maita, paljo maita, paljo soita, viimein vierähti vetehen, aaltoihin aluejärven, se oli syttyä tulehen, säkehinä säihkyellä."

Aluejärvi syntyi luultavasti vasta meteoriitin räjähtäessä. Alue tarkoitti suljettua aluetta. Meteoriitin putoamisen aikaan alue oli suota. Tässä ehkä sekoitetaan lampi, jonka meteoriitti teki suohon ja lähellä ollut merenranta. Merenranta ehkä kuului myöhemmin pyhitettyyn alueeseen. Tähän viittaa Kaalin meren puolella oleva Pyhän kunta.

Teksti Ismo Elo

Lounais-Hämeen Uranus ry