Observatorio‎ > ‎

Havaintokeskuksen rakentaminen

Observatorio Elonkierron metsäkumpareen juurelle

Vuoden 2009 lopulla Uranuksen harrastajajoukko sai pohdittavakseen mielenkiintoisen aloitteen. Pekka Wallin ehdotti kaukoputken hankintaa ja hankinnan rahoittamista EU-varoista tai kotimaisista julkisista rahastoista, joista molemmista hänellä oli erinomaista kokemusta. Aluksi olimme tietysti hiljaa. Yhteinen putki monivuotisen makkarapaiston jälkeen, onko se mahdollista? Miten käy aurinkokuntamallin? Missä putkea pidettäisiin?

Talvikuukaudet kysymystä pohdittiin eri kanteilta ja innostus alkoi herätä. Hankitaan vähän isompi putki ja etsitään sille sijoituspaikka jostain lähiympäristöstä. Huomattiin, että iso putki tarvitsee kiinteän tukikohdan. Siis torni ja talvipakkasia vastaan lämmin ohjauskoppi.

Tornihanke tai havaintokeskus nähtiin omaa harrastustarvetta laajempana hankkeena. Erityisesti sen katsottiin tarjoavan koululaisille ja nuorille uuden virikkeellisen harrastusvaihtoehdon. Torni toisi lisäarvoa koko seutukunnalle.

Keväällä 2010 näytti, että pähkäilyä oli jo riittävästi. Avustusanomuksia varten täytyi toiveet tiivistää ja muuttaa konkreettiseen muotoon rahalla mitattaviksi kohteiksi. Talven aikana oli joukkoon liittynyt Pentti Liski, jolla oli rakennusalan ammattitaito ja lyömätön paikallistuntemus. Tehtäviä jaettaessa hänelle lankesi luonnostaan tornin ja ohjaustilan rakentaminen. Ismo Elo aurinkokuntamallin isänä sai jatkaa sen kunnostamisen parissa. Kalervo Hutulle alan noviisina jäi havaintolaitteiden hankinnan miettiminen. Pekka laati useita luonnoksia hankesuunnitelmaksi rahoitusanomuksia varten ja Ismo ja Pentti haarukoivat havaintokeskuksen sijoitusta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella suhtauduttiin tornihankkeeseen myötämielisesti, lisäisihän se Elonkierron näyttelyalueenkin yleistä kiinnostavuutta.

Alkukesästä 2010 tornihanke alkoi päästä todella vauhtiin. Uranus oli toiminut näihin asti vapaana kerhona. Rahoitus edellytti yhdistyksen rekisteröimistä. Siispä sääntöjä kirjoittamaan. Piti lyödä myös lopullisesti lukkoon kaikki hankinnat yksityiskohtia myöten. Se edellytti monenlaisten piirustusten, laskelmien ja tarjouspyyntöjen laatimista. Oma ongelmansa oli halukkaiden toimittajien löytäminen. Saatiin nähdä, että tähtiharrastus ei ole massaharrastus eikä myöskään sen tarvitsemat rakennus- ja muut palvelut ihan joka verstaan hanskassa.

Heinäkuussa suma alkoi purkautua. Yhdistyksen paperit saatiin hyväksyttyinä Patentti- ja rekisterihallituksesta. Rahoitushakemus saatettiin jättää LounaPlussan kautta Hämeen ELY-keskukselle.

Loppukesä ja alkusyksy kului hankkeen varsinaisessa käynnistämisessä. Tornin kanssa jouduttiin laskeutumaan metsäkumpareen juurelle, koska itse kumpareen sivu oli liian löysää täyttömaata. Sähkön saaminen oli ongelma, koska alkuoletukset eivät pitäneetkään.
Tornin perustuksien ja kaukoputken tolpan valut tehtiin
, kun pakkanen oli vuoden lopulla kovettanut savipellon pinnan,

Talvella 2011 saatiin Mikko Mäenhovin valmistama torni paikoilleen. Kohta perässä tuli Faktian hallissaan rakentama ohjauskoppi. Lumien jälkeen
asennettiin
sähköt. Sopivina väliaikoina oli tehty talkoita auringon puolikkaan oikaisemiseksi tai maalattu ohjauskoppia tai yritetty tutustua kaukoputken käyttöön.


Teksti Kalervo Huttu
 
 
 
https://sites.google.com/site/lounaishaemeenuranus/observatorio/havaintokeskuksen-rakentaminen/P1200030.JPG?attredirects=0