Laulut ja runot

Mies ja hänen kullannuppunsa

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2019)

1.Saavut luokseni ilman ehtoja.

Sitten tiirailemme luontokirjoista kauniita lehtoja.

Menemme museoon nähdäksemme erilaisia kehtoja.

Huomaamme läheisellä torilla kerättynä perunoita useita hehtoja.

Tiedämme, että on sanonta "se on kuin soipa mehto, ei näe eikä kuule"

ja että Savonlinnassa, Puruvedellä, on Mehto-niminen saari

ja että on niin ikään sukunimenään kantavia Mehtoja.

Kuulemme merkittävästä Lasse Pehto-nimisestä yritysjohtajasta,

joka on ansioitunut SPL:n toiminnan kehittäjänä

ja tämän lisäksi maassamme asuu joitakin Pehtoja.

Aviomies kertoo kullannupulleen, että suomen kielestä puhuttaessa

meillä esiintyy niin ikään monentyyppisiä rehtoja.

Kullannuppu kysyy jo huolestuneena aviosiipaltaan, että eihän vain

tämä htoja-sarja ole tulemassa tiensä päähän, jolloin

mies rauhoittelee kultaistaan, että rakkaani,

kyllä tämä hauskanpito edelleen jatkuu täydellä höyryllä.

Nyt kerron sinulle kultaseni, että esimerkiksi Pakistanista

löytyy paikannimenä ja sukunimenä Sehtoja.

Nyt armaani, korvat hörölle, kun kerron, että

englannin- ja ranskankielisessä maailmassa tavataan myös tehtoja.

Jotta kullannupun päivästä tulisi täydellinen, niin hän ilokseen kuulee

vielä mieheltään, että meillä Suomessa on ainakin yksi vehto,

Hyvinkäällä sijaitseva maanrakennusyritys Vehto Oy

ja että italian kielessä esiintyy muun muassa paikka paikoin vehtoja.

2.Mies iloitsee, suorastaan hykertelee, kun hän huomaa,

kuinka vähän kullannuppu yleensäkään mistään asioista valittaa.

Miehelle on kunnia-asia aina ja joka paikassa kullannupusta välittää.

Kun mies hellyyden merkiksi armaansa päätä hetken verran silittää,

niin mies tokaisee vaimolleen, että hänen on tämän jälkeen

karvan verran helpompaa Luojalleen omista tekemisistään tilittää.

Mies ja rouva päättävät lähteä polkupyöräilemään Suomen suviseen luontoon

ja välillä heidän pitää pyöriensä kilikelloja eri tilanteista selvitäkseen kilittää.

Hmm. vaan eikös juuri silloin heidän molempien ajatukset "sukella"

merkillisellä tavalla jouluisiin tunnelmiin seuraavin sanoin:

"Tontut ne pihamailla viilettää,

joulun kellot kun kilittää."

Samaisella pyöräretkellä he näkevät, kun sisilisko

pistää parastaan ja pakoon kivenkoloon vilistää.

3.Rakastuneet panevat edelleen merkille sellaisenkin luontoilmiön,

missä tulvavedet ovat alkaneet muuan entistä niittyä soistaa.

Retkellään aviopari yksituumaisesti pohdiskelee,

miten luonnosta voitaisiin tällainen kielteinen kehityssuunta poistaa.

Kullannuppu elämänkumppanilleen ajoittain kuin Saharan aurinko tai

suomalaisittain Naantalin aurinko loistaa.

Nainen sanoo kerta toisensa jälkeen rakkaalleen ennen nukkumaanmenoa,

että tämä luontoseikkailu pitää ensi tilassa toistaa.

4.Puolisot sanovat toisilleen ja Jumalalleen päivän päätteeksi,

ennen silmiensä ummistamista:"Hyvää yötä, Jeesus myötä, muista aina lähetystyötä!"

"Huolehtikaamme toisistamme, ettei paholainen vain meidän kahden

onnellisen ihmisen suuhun vääränlaista sanomaa syötä

ja sitä mukaa meitä elämämme matkalla,

kilvoituksen tiellä, viekkaudellaan vyötä!

Antakaamme Herran vaikuttaa toimiimme siten, että meidän kahden kulkijan

tavaramerkkinä on vastedeskin tehdä lähimmäisiämme palvelevaa rakkauden työtä!"

Tuulimylly

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2019)

1.Kodissani on villanöyhtämenetelmällä tehty tuulimyllyaiheinen taulu.

Tuulimyllystä on olemassa myös suomenkielinen laulu.

Kun tuulimylly on toiminnassa, sillä on tietynlaista voimaa.

Suo Herra, etten katsellessani tai ajatellessani erityyppisiä tuulimyllyjä,

ketään lähimmäistäni täällä ikinä soimaa!

2.Äidin puolen sukuseuran, Hollmen-Poutala Sukuseura ry:n,

viirin logossa on kuvattuna sinisellä taustalla valkoinen tuulimylly.

Sen sijoituspaikka kodissa voi olla esimerkiksi korkea hylly.

Tuulimyllyaiheisessa villanöyhtätaulussa on kerrassaan

upeaa värien harmoniaa.

Tuulimyllyt puolestaan tuovat tämänaiheisiin keskusteluihin

mukanaan arvokasta historiaa.

3.Tuulimyllyaiheisessa taulussa itse tuulimyllyrakennus on punasävyinen

vihertävän aluskasvillisuuden ollessa sen edustalla.

Tuulimyllyn pyörivät osat on tehty harmahtavilla sävytyksillä

erikokoisten kivenmöhkäleiden sijaitessa sen vierustalla.

Tuulimyllyrakennuksen avoimena oleva ovi katsojalle

erilaisia ajatuksia helposti mieleen tuo.

Läheinen punaseinäinen ja loivakattoinen rakennus taas

kuvaamataiteiden ystävälle kaivattavaa sopusointua toivottavasti luo.

4.Tuulimyllytaulu oli valmistunut vuonna 1960 taiteilijan luomiskauden

oltua noihin aikoihin vielä tiettävästi kohtalaisen suuri.

Oli sinänsä arvokasta ja hienoa, kun äitini vanhemmat oppivat kohtuullisen hyvin tuntemaan tämän

samaisella paikkakunnalla asuneen taiteilijan, eikä heidän välillään ollut koskaan onneksi sellaista sanaa kuin muuri.

Tuulimyllytaulun uloimpia, kullanvärisiä, ornamentiikkaa kuvaavia kehyksiä sekä sisempiä valkeita kehyksiä ajatellessani,

samalla Jumalan johdattamana ja varjelemana arkisten aherrusteni matkaa eteenpäin turvallisesti taitan.

Tässä yhteydessä äidin isän lapsuudenkotia kuvaavassa öljyvärimaalauksessa olevan tuulimyllyn

korkeaan ja merkittävään asemaan sielunmaisemissani laitan.

KYNTTILÄ, RAAMATTU JA SILMÄLASIT

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2019)

1.Länsisuomalaisen taidemaalarin tekemä villanöyhtätaulu - KYNTTILÄ, RAAMATTU JA SILMÄLASIT -

on ainutlaatuinen työ.

Muistan joskus nähneeni kauniita uniakin taideteoksesta, jolloin kyseessä on ollut yö.

Tuijottaessani taulua minussa syntyy Luojaa kohtaan kiitollinen mieli.

Taulun tuntumassa sijaitsee ovenpieli.

2.Taulussa valkoinen kynttilä on kullansävyiseen kynttilänjalkaan laitettuna muistuttamaan meitä Herran opetuslapsia siitä,

kuinka tärkeää on ihmisten välillä vallitseva rauha.

Minua armeijassa palvelleena säämiehenä kiinnostaisi sellainen yksityiskohta tietää - taiteilijan aherrettua vielä tämän työnsä

ääressä - että vallitsiko ulkona samanaikaisesti kenties säätyyppi: kostea ja lauha?

Tämä työ valmistui 1950-luvun lopussa, jolloin muutoinkin tiedettiin maalarimestarista, että hänellä oli töittensä toteuttamista ajatellen tuolloisessa elämänvaiheessa apuna ihailtavan suuri toimintatarmo.

Koska tämän taiteilijan töistä merkittävä osa on hengellisaiheisia, niin uskon vakaasti, että hänkin sai kohdata elämässään

sanan armo.

3.Taulun vanha, paksu, ruskeakantinen Raamattu kertokoon meille ihmisille siitä, kuinka kolmiyhteinen Jumalamme ensin

rakasti meitä syntisiä ja rakastaa edelleen ja että Hän on se isoilla kirjaimilla ilmaistava todellinen RAKKAUS!

Tehdessämme siellä arjessa erilaisia asioita, kuka mitäkin, niin kun työskentelemme antaumuksellisesti hyvään Jumalaan

luottaen, voimme silloin olla varmat, että työllämme on ollut siunaus.

Taideteoksessa on taustalla punaista verhokangasta, joka lisäarvona positiivista, lämmintä vaikutelmaa taulusta antaa.

Luulen ja toivon niin, että taulussa esitettävillä seikoilla taiteilija on myös sen ajan polttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin

halunnut ottaa näin rauhanomaisesti kantaa.

4.Taulun kullansävyiset, pyöreähköt silmälasit ilmaiskoon katsojalle muun muassa kirkkaasti sen, että ne ihmiset, joilla on

näköaisti, niin se ei ole suinkaan itsestäänselvyys, vaan Jumalaltamme saatua suurta hyvyyttä.

Ajattelen, että taulun tuomalla sanomalla taiteilija osaltaan kenties on halunnut saada synnytetyksi uskoa ja hengellisiä asioita koskeviin keskusteluihin oikein ymmärrettynä jotain aitoa, laadullista syvyyttä tai syvällisyyttä.

Taulun kaikki kolme esinettä ovat sijoitettuina mustan tasopinnan päällä.

Antakoon tämä taulu meille Hänen opetuslapsilleen jotain pohdiskeltavaa säällä kuin säällä!

Lapsuudenkoti ympäröivine maisemineen

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2019)

1.Suo Herra, ett' joka päivä voisin oppia Sinusta jotain kaunista ja uutta!

- Ihmeellisistä kättenteoistasi ja varjeluksestasi ylistystäni Sinulle mä laulan. -

Suuri öljyvärimaalaus isoisäni lapsuudenkodista kertokoon katsojalle,

kuinka taiteilijalla on ollut Herralta lahjaksi saatua luovuutta!

Taulu on monasti mielessäni siivottuani työpaikalla kappelin aulan.

2.Tuo Herra minuun nöyryyttä suhteessa muihin ihmisiin

ja opeta minua käyttämään suhteessa lähimmäiseeni selkeää, ymmärrettävää kieltä!

- Ihmeellisistä kättenteoistasi ja laupeudestasi Sinulle alati mä veisaan. -

Isoisäni lapsuudenkotia kuvaavaa maalausta katsellessani

keltainen päärakennus koristepensaineen synnyttäköön minussa kiitollista mieltä!

Taideteos puhuttelee minua merkillisellä tavalla, kun yllätyksekseni olen tilanteessa,

jossa erään laitteen kampea akselinsa ympäri käsin mä veivaan.

3.Suo Herra, ett' eri taidemuodot voisi innoittaa mahdollisimman monen kanssaveljeni ja -sisareni

tulemaan tähän harrastukseen mukaan!

- Ihmeellisistä kättenteoistasi ja armeliaisuudestasi tähän aihepiiriin kuuluvaa kirjaa mä luen. -

Maalausta tiiraillessani läheinen joki ja taulussa esitettävä kaikenlainen vehreys kertokoot

Jumalastamme elämänantajana ja -suojelijana omaa kieltään, jota ei voi olla huomaamatta kukaan!

Ajatellessani tätä Lappi Tl:ssä elänyttä värikästä taidemaalaria suurella kunnioituksella

edustusasun päälleni mä puen.

4.Tuo Herra kärsivällisyyttä tekemisiini ja suhteessa muihin kanssakulkijoihin runsain määrin!

- Ihmeellisistä kättenteoistasi ja rakkaudestasi koko maailmankaikkeutta kohtaan mä kiitän. -

Länsisuomalaisen kuvataiteilijan työssä taivas ja maa, muun muassa koivujen kera,

kohtaavat toisensa mielestäni onnistuneella tavalla, ja tämän asian mieluusti muistilokeroihini käärin.

Tämänkin taidemaalarin tuotannosta mielelläni kuulisin enemmän

ja toivomukseni näin lisukkeeksi mä liitän.

Laskiainen

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2019)

1.Jeesus alkaa kulkea Jerusalemia kohti.

Mestari oli kutsunut luokseen kaikki kaksitoista opetuslastaan, kun Hän puhetta johti.

Hänen kasvonsa syvästä rakkaudesta syntisiä ihmisiä kohtaan alati, kuin kuvastimesta, hohti.

Vapahtaja paransi jumalallisella tavalla sokean kerjäläisen, kun tämä näkönsä saanut sokea kerjäläinen Jeesuksen kanssa puhua tohti.

- Jumalan rakkauden uhritie -

Tämä teema muistuttaa meitä Jumalan lapsia Laskiaissunnuntain eli Sovintosunnuntain eli Esto mihin tärkeydestä kristityn elämässä, ja samalla voimme vain aavistella, kuinka paljon Jeesus, Rakkauden Esikuvana, lähestyessään Jerusalemia, kaikkien ihmisten parasta pohti.

2.Näkönsä saanut mies lähti Jeesusta riemuiten seuraamaan.

Tämän tunnusteon nähneet ylistivät Luojaansa alla ihanan taivaan.

Voin vain toivoa, että rakkaan Herramme useat tällaiset ihmeelliset kättentyöt olisi sellainen asia, joka saa meidän aikamme kristityt ja ei-kristityt vilpittömästi entistäkin enemmän rakastamaan toinen toisiaan.

- Jumalan rakkauden uhritie -

Muun muassa Herraamme pilkataan ja Hänet tapetaan.

Ristin sovitustyö Ihmisen Pojan, Jumalan Karitsan osalta pääsee toteutumaan ja meidän pelastuksemme mahdollistamiseksi toteutetaan. Verrattomasta, kaikkien ennustusten paikkansapitävyydestä maailmalle todistetaan ja ylistystä Jumalalle veisataan.

3.Laskiaissunnuntai eli Sovintosunnuntai on viimeinen keväistä paastonaikaa edeltävistä sunnuntaipäivistä, joka luetaan Pääsiäisjaksoon kuuluvaksi ja joka monelle kristitylle hartaan tunteen, mutta myös riemullisen olon mukanaan tuo.

Laskiaisella on maanviljelyskulttuuriin liittyvä historia: mitä pidemmälle kelkka liukui, sitä paremmin pellava seuraavana vuonna kasvoi. Tällaista terveellistä mannaa se Taivaan Herra luoduilleen suo.

Laskiainen on ollut myös työnjuhla: kehruut oli saatava valmiiksi laskiaiseksi, jotta voitiin aloittaa enemmän valoa vaativa kankaiden kutominen. Kun tällaisessa aikataulussa onnistuttiin pysymään, saattoi hyvä ystävä sanoa, kukaties hyvinkin sydänystävä - lähimmäiselleen riemuissaan:"Tule hetkeksi kylään mun luo, niin juodaan kahvit ja nautitaan leivonnaisista tai lämmitän saunan meille, jos Herramme tämän ilon meille suo."

"Näin molempien sisikuntaan pääsevät vaikuttamaan löylyjen myötä raikkaat tuulahdukset nuo."

"Jos laskiaisena tuiskuaa, tuiskuaa joka päivä Pääsiäiseen asti."Tässä on meille muistutuksena vanhan meteorologisen sananlaskun hauskat sanat nuo.

- Jumalan rakkauden uhritie -

Tämä aihepiiri on esillä Laskiaissunnuntain jumalanpalveluksissa, kun Herran Pyhäköt on puettuina vihreillä alttaritekstiileillä ja alttareilla palaa kaksi kynttilää, ja jokainen ehtoolliselle menevä tekee Jeesuksen Kristuksen muistoksi sen, kun hän alttaripöydän ääressä oikein ajatuksin öylättinsä syö ja viininsä juo.

4.Laskiaistiistai on Laskiaissunnuntain jälkeinen tiistai, jolloin on viimeinen päivä syödä lihaa ennen paastoa - toteamuksena sanottuna vaan.

Katolisissa maissa laskiaiseen liittyvä karnevaali juontaa juurensa latinan sanoista carne vale eli hyvästi liha, mikä kuriositeettina on jokaisen kristityn hyvä tietää ainiaan.

Laskiaistiistain ja Laskiaissunnuntain välistä maanantaita, etenkin Saksassa, Ruusumaanantaiksi kutsutaan alla suurenmoisen taivaan.

Laskiaistiistain jälkeisestä Tuhkakeskiviikosta alkavan neljänkymmenen päivän pituinen paasto loppuu Pääsiäiseen, jonka päättymistä muun muassa yhtenä monista asioista Pääsiäisenä iloiten juhlitaan.

Laskiaisrientoihin kuuluvista pulkkamäestä ja nykyisin myös luistelusta mieleni kirkkaaksi helposti mä saan.

Laskiaistiistaina on perinteisesti syöty hernerokkaa, herkuteltu kermavaahtoa sisältävillä hillo-, manteli- tai marsipaanitäytteisillä laskiaispullilla ja pannukakuilla päällä talvisen, valkopukuisen maan.

- Jumalan rakkauden uhritie -

Nämä kolme sanaa muistuttavat meitä kristittyjä siitä, kuinka tien päätyttyä Golgatalla suoritettuun ristin sovitustyöhön ja riemulliseen ylösnousemukseen ISO HÄN teki näin meille itse kullekin mahdolliseksi pelastukseen pääsyn, mistä keskuudessamme riemuitaan, samalla kun luonnon värihehkua suuresti täällä alati ihaillaan.

Kirkastussunnuntai

(Runo Olli Alaranta Kesäkuu 2019)

1.Kirkastussunnuntain opetukseen kuuluvat merkkihenkilöinä Herramme, Jeesuksen Kristuksen lisäksi Pietari, Jaakob ja hänen veljensä Johannes sekä Mooses ja Elia, ja tämä verraton Raamatun kohta jokaisen kristityn muistissa olkohon!

Herra otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen vieden heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, mikä yhtenä yksityiskohtana Vapahtajastamme ihmisrakkauden ruumiillistumana ja lähimmäisestä huoltapitävänä tosi Jumalana meille konkreettisesti kertokoon!

- Kirkastettu Kristus -

Tämä teema uskonveljien ja -sisarten lisäksi muidenkin ihmisten sydämet siunatkoon ja valaiskoon!

2.Herramme kasvot säteilivät ikään kuin aurinko Hänen vaatteensa tultua ihan kuin kristallinvalkeiksi, ja tämä tosiasia meitä sanankuulijoita riemastuttaa saa.

Samassa yhteydessä Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesuksen kolmelle opetuslapselle keskustellen Herramme kanssa, mikä kertakaikkisen ihmeellisestä Mestaristamme meidät ihmisten keskuudessa todistamaan saa.

- Kirkastettu Kristus -

Tämän alaotsikon mukaisesti Herran Pyhät Huoneet on puettu valkoisilla alttaritekstiileillä ja alttareille on laitettu neljä kynttilää palamaan, minkä asian pappi tai suntio yksittäiselle seurakuntalaiselle iloisin, mutta nöyrin mielin kertoa saa.

3."Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: Sinulle ja Moosekselle ja Elialle."Nämä kuuluisat, kolmasti Kristuksen kieltäneen Pietarin, sanat Jeesukselle minut jotenkin liikuttuneeksi ja hiljaiseksi saa.

Auta ja varjele minua, Sinä, Suuri Parantajani, etten vain milloinkaan omassa henkilökohtaisessa kilvoituksessani erehtyisi piiloutumaan lähimmäiseni selän taa, vaan muistamaan, kuinka armon saanut Pietarikin oli välillä tulta ja tappuraa, mutta kuinka Pyhän Hengen vaikutuksesta Pietarikin alkoi saarnata alkuseurakunnassa ravitsevaa, puhdasta Hengen sanomaa.

- Kirkastettu Kristus -

Tämä ylläoleva sanapari synnyttäköön meissä, Herran opetuslapsissa, seuraavanlaista hyräiltävää:"Nouskaamme vuorelle korkeimmalle, kun päivä Herran lähestyy. Hän meidät johtaa kulkemaan, tiellänsä suuntaan oikeaan."Tätä veisua ystävät, rakkaat, eri soittimien säestäminä veisatkaa muistellessanne samalla Raamatussa mainittua Kirkastusvuori-tapahtumasarjaa!

Seisoessamme Suomen "katolla" eli Haltin huipulla ajateltakoon silloinkin kirkastettua Kristusta ja antakoon Herramme ja Vapahtajamme meille Haltin valloittajille jotain samantapaista Kirkastusvuori-tunnelmaa, jota Pietari, Jaakob ja Johannes saivat kokea, itse kukin sillä hetkellä lausuen taivaan tuuliin vietäväksi:"Iloiten omastasi köyhälle jaa, onneksemme meill' on vapaa maa."

4.Kirkastussunnuntai sijoittuu kirkollisessa kalenterissa niin sanottuun Helluntain jälkeiseen aikaan, joka puolestaan kuuluu kirkkovuoden kolmesta juhlajaksosta eli Pääsiäis-, Helluntai- ja Joulujaksosta puhuttaessa Helluntaijaksoon.

Kirkastussunnuntai on nimitys seitsemännelle Kolminaisuudenpäivän jälkeiselle sunnuntaille eli nykyisin kahdeksannelle sunnuntaille Helluntaista, joka ulkoa opittavaksi asiaksi jokaiselle halulliselle sielulle kerrottakoon!

- Kirkastettu Kristus -

Nämä ovat Kirkastussunnuntaille omistetut sanat, sillä päivää vietetään Kristuksen kirkastumisen muistoksi, joka kristityn maalliselle vaellukselle uskonvahvistusta tuokoon!

Kirkastusvuori-tapahtuman huipennus koettiin, kun Pietarin puhuessa loistava pilvi verhosi kolmen opetuslapsen lisäksi Mooseksen ja Eliaan. Pilvestä kuului ääni:"Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. Kuulkaa Häntä!"Opetuslasten heittäydyttyä maahan kasvoilleen, Jeesuksen tultua heidän tykönsä koskettaakseen heitä ja heidän nostettuaan katseensa ja nähtyään samalla Jeesuksen olleen yksin, nykyajan kristittyjen kiinnostusta näiden koettujen tosiasioiden seurauksena Raamatun lukemiseen ja tutkimiseen entistäkin enemmän rohkaistakoon ja helpotettakoon!

Psalmissa 97 on vuoden 1938 käännöksen mukaan otsikko "Ylistysvirsi Korkeimman Kuninkaan kunniaksi" ja vuoden 1992 käännöksen mukaan "Herra on Kuningas, riemuitkoon maa!" Nämä maininnat meidän seurakuntalaisten mielet saakoon nostattaa ja kirkastaa! Herra vierellämme aina kulkea saa, siit' iloitkoon taivas ja maa! Tästä aiheesta olkoon kristityllä palava halu kirjoittaa!

Juhannus

(Runo Olli Alaranta Kesäkuu 2019)

1.Juhannuksena eli Johannes Kastajan päivänä valoisuutta ja luonnon sekä suven suloisuutta on ihanasti kaikkialla.

Me suomalaisetkin täällä Pohjolan armahilla sydänmailla muistelemme juuri silloin suven juhlaa viettäessämme, että Johannes Kastajan tehtävänä oli aikanaan valmistaa tietä rakkaalle Jeesukselle ihmeellisen taivaan kannen alla.

- Tien raivaaja -

Tämän Juhannuspäivän teeman kristitty vie eteenpäin halukkaasti, esimerkiksi muslimille, armahtavasta Jumalasta kertomalla.

2.Johannes Kastaja on aina keskeisessä osassa, kun kristityt, esimerkiksi suomalainen kristikansa, keskikesän juhlaa eli Juhannusta ja sen tuntumassa olevaa Kesäpäivänseisausta kaikella asiaankuuluvalla hartaalla mielellä viettää, sillä tavoin kuin Luojamme aikaisempinakin vuosina tämän ilon hyvyydessään meille mielellään soi.

Herran temppelit on puettu valkoisilla alttaritekstiileillä ja suntiot ovat sytyttäneet alttareille palamaan neljä kynttilää ja näin Pyhä Henki tämänkin rakkauden lahjan suurenmoisella tavalla eteemme toi.

- Tien raivaaja -

Johannes Kastajan ruokana oli heinäsirkat ja villimehiläisen hunaja Matteuksen evankeliumin kolmannen luvun neljännen jakeen mukaan ja muun muassa vettä hän ruokajuomanaan joi.

3.Meillä Suomessa Juhannus eli Johannes Kastajan päivä on myös nimeltään Suomen lipun päivä, jolloin varsinkin Lapissa on ihanan valoisa yö.

Meillä Suomessa virittäydyttyämme Juhannuksen tunnelmiin Juhannuskokon ja myös etenkin ruotsinkielisellä rannikkoseudulla ja Ahvenanmaalla Juhannussalon läheisyydessä - Juhannustarinoilla ihmiset toistensa kanssa leikkiä lyö ja nuotiossa paistamiaan grillimakkaroita innokkaasti syö ja kajautettuamme yläilmoille vielä suvivirsi, koetaan, että nyt on tehty Herralle arvokas työ.

- Tien raivaaja -

Johannes Kastaja tunnetaan ja tunnettiin miehenä, jolla oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö.

4.Juhannus, keskikesän luonnonnäytelmän ylistysjuhla, on yksi kolmesta jouluun liittyvästä erityispyhästä, joka kalenterivuodessa sijaitsee kesäkuun yhdeksättätoista päivää seuraavana lauantaina, jolloin kedot ja kukkulat ovat häikäisevimmillään ja jolloin luonto ihmiselle parhaat puolensa antaa.

Enemmän kuin profeetta eli Johannes Kastaja eli Johannes Edelläkävijä sanoi:"Minun jälkeeni tulee toinen." Tällä hän tarkoitti Jeesusta Kristusta ja hän julisti Jumalan Sanaa kastaen myös Jeesuksen Johanneksen katseen oltua kohti Herraa hyväilevimmillään ja kastaen myös muita ihmisiä Jordan-virrassa lähellä joen rantaa, jossa on paikoitellen hienojakoista santaa.

- Tien raivaaja -

Johannes Kastaja, tuo juutalainen opettaja, on juhlinnan kohteena kesällä, suven soitossa, sen vuoksi, kun hän syntyi puoli vuotta ennen Herraamme Vapahtajaa ja tämä viesti saakoon iloksemme edelleen kristittyjen toimesta eteenpäin kantaa. Juuri tämän tapauksen muistoksi Juhannusta juhlitaan pohtiessani samalla, milloin ruvettiin kristikunnan papistossa käyttämään valkoista papin pantaa ja toisaalta näkikö profeetta Johannes Kastaja urallaan, kun viljelysmaata hyödynnettiin laittamalla maahan maanparannusainetta, lantaa?

Marian ilmestyspäivä eli Marianpäivä

(Runo Olli Alaranta Toukokuu 2019)

1.Jeesuksen äiti, Neitsyt Maria, kirkkovuodessa oman nimikkopäivänsä, Marianpäivän eli Marian ilmestyspäivän todellakin ehdottomasti ansaitsee.

Vapahtajamme meitä Hänen opetuslapsiaan joka paikassa ja joka hetki niin ihanasti kaitsee ja suvaitsee.

- Herran palvelijatar -

Edelläoleva teema kuuluu tälle Pyhäpäivälle ja rakkahin Jeesus kulkumme maailmassa valaisee ja erilaiset tarpeemme ja toiveemme havaitsee.

2.Herramme äiti, Neitsyt Maria, on tärkeässä osassa aina silloin, kun kristikunta Marianpäivää viettää.

Kirkkojen alttarit on puettu valkoisilla alttaritekstiileillä ja suntiot ovat sytyttäneet alttareille palamaan kuusi kynttilää.

- Herran palvelijatar -

Jumalan äiti Jesajan kirjan seitsemännen luvun neljännentoista jakeen mukaan tulee raskaaksi ja Immanuel-nimisen Pojan synnyttää.

3.Kuninkaan äiti, Neitsyt Maria, on kristikunnan haaroista, etenkin katolilaisen kristillisyyden, mutta myös ortodoksisen kristillisyyden julistustyössä aika näkyvästi esillä.

Tämä Pyhäpäivä sijoittuu paaston aikaan ja protestanttisessa kristillisyydessä puolestaan Maria-korostusten suhteen ollaan hieman eri vesillä.

- Herran palvelijatar -

Tämän aihepiirin sisältävä Pyhäpäivä on yksi kolmesta jouluun liittyvästä erityispyhästä ja kalenterivuoden varhaisen ajankohdan vuoksi silloin eri lintulajejakaan ei vielä nähdä rakentamillaan pesillä.

4.Kristuksen äiti, Neitsyt Maria, on juuri se historiallinen henkilö, jolle arkkienkeli Gabriel ilmoitti, Jeesuksen kotikaupungissa, Nasaretissa, että hän on synnyttävä kaikkien kansojen Herran, Jeesuksen Kristuksen.

Tämän tapahtuman muistoksi Marian ilmestyspäivää juhlitaan ja toivonamme saa olla, että Immanuel - ISO HÄN - tuo mukanaan ihmisten välille sovituksen.

- Herran palvelijatar -

Neitseellinen Jumalan synnyttäjä, jonka nimikkopyhä sijoittuu Tuhkakeskiviikon ja Palmusunnuntain väliin, vie Pyhän Hengen kautta kristittyjen ajatukset luonnollisesti joulun ajan suloisiin tapahtumiin antaen meille - kahden maan kansalaisille - elämäämme todellisen ja kouriintuntuvan tarkoituksen.

Muun muassa Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun jakeesta kaksikymmentäkuusi jakeeseen kolmekymmentäkahdeksan sekä Roomalaiskirjeen yhdeksännen luvun jakeesta kaksi jakeeseen kahdeksan puhutaan luvatusta Messiaasta ylistettävin sanamuodoin tuoden samalla Hänen Sanaansa pitäytyville täydellisen armahduksen ja aikaansaaden myöskin meissä, Jumalan lapsissa, Pyhää Kirjaa, Raamattua, kohtaan suuren arvostuksen ja kunnioituksen.

Kynttilänpäivä

(Runo Olli Alaranta Maaliskuu 2019)

1.Luoja, Valkeutemme, säteitäs yli koko maanpiirin laita.

Peltotöitä varten annat Sä maajussille maita.

Huolehdithan Herra, ett' kesäpäivänä maanviljelijän ulkona olevalla karjalla on myös aita.

Muista, maatalon isäntä olla huolellinen työssäs', ettet sä vain missään vaiheessa jalkaas' tai kättäs' kohtalokkaasti taita.

Maatalon emäntä työskentelee samanaikaisesti sisällä valmistaen mitä herkullisimpia ruokia päällään kaunis raitapaita.

Annathan, Herra, tällekin maatalon väelle kynttilän loistaa ikkunalaudalla muistutuksena, ett' Sinun tiesi on turvallisin, vaikka se onkin kaita.

2.Herra, Matkaoppaamme, suothan meille ihmisille ravinnonsaantia varten sopivia säitä.

Nautimme lounaan talvisena Pyhäpäivänä ja menemme sen jälkeen ulos reippailemaan toivoen, ett' kävelyreitillemme ei osuisi kovasti jäitä.

Palattuamme kotiin virkistävältä ulkoilulenkiltä Kynttilänpäivän ratoksi puhumme henkevästi toistemme kanssa hengellisistä asioista niitä näitä.

Samalla muistutamme toinen toisiamme siitä, että kerran siellä taivaan kodissa saamme juhlia Suuren Esirukoilijamme, Viattoman Karitsan häitä.

Kun puhutaan Jumalan seurakunnasta, meidän täytyy aina huomata, että Hänen joukkonsa käsittää mitä moninaisimpia ihmispäitä.

Jokainen Jumalan lapsi muistaa huolehtia omasta puhtaudestaan ja hygieniastaan muun muassa siten, ettei hän vain omien hiustensa seasta löydä kauhistuksekseen täitä.

3.Kristus, Pelastajamme,pidäthän meidät päivittäin Sanasi kuulolla kulkiessamme reittiäsi kaitaa.

Suojelusenkeli on mukanamme myös Kynttilänpäivänä kävellessämme tienlaitaa.

Maa hohtaa lumivaipassansa katsellessamme vähän matkan päässä olevaa säleaitaa.

Läheisessä Herran Pyhäkössä pappi ja suntio samanaikaisesti palvelevat seurakuntalaisia mitä moninaisimmissa asioissa, sillä lähtökohtaisesti kaikki asiat heidän tulee taitaa.

Kynttilänpaiväksi suntio on pukenut alttarin valkoisilla alttaritekstiileillä käyttäessään työasunaan muun muassa valkoista tai mustaa kangaspaitaa.

Niin ikään kirkkojen sisustuksissa, esimerkiksi tauluissa ja ryijyissä voi nähdä mitä erilaisinta väriraitaa.

4.Jeesus, Vapahtajamme, loistathan tulevinakin viikkoina ja kuukausina keskuudessamme kuin kynttilän valo, joka olet ihmiskunnan pää ja jota on ihanaa esillä pitää.

Kynttilänpäivän teema on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily, jolloin useinkin on vielä kylmä, viimainen talvisää, mutta virvoittavalla Sanallaan Hän meidän kylmettyneet sydämemme jälleen lämmittää.

Kynttilänpäivänä jumalanpalveluksessa kirkon alttarilla palaa kuusi kynttilää ja näin myöskin omalla tavallaan juhlavuutta vain lisää.

Kynttilänpäivä on jouluun liittyvä erityispyhä, joka tarjoaa lämpöä syvää ja mieltä hyvää. Niin tällaista asiaa Kuninkaamme ja tämä päivä meihin kylvää.

Kynttilänpäivän liturginen valkoinen väri muistuttaa meitä iloitsemisesta ihmisten välillä, kuinka se on tärkeää ja merkittävää ollen myös sijalla kaksi piste yhdeksästä Hengen hedelmää.

Kynttilänpäivää voidaan kristikunnassa niin ikään Herran temppeliintuomisen juhlapäiväksi taikka Sakkeuksen sunnuntaiksi nimittää ja joka neljäkymmentä päivää joulun jälkeen ihmisen ihanasti pysäyttää.

Jeesus oli juuri neljänkymmenen päivän ikäisenä viety temppeliin ja Simeon oli siunannut Hänet, ja tämän muistoksi Kynttilänpäivää kristillisenä juhlapäivänä halutaan nimenomaisesti viettää.

Tuohon aikaan kirkkovuotta illalla ja yöllä on vielä aika pimeää.

Mutta Herramme Jeesus Kristus, Armas Aurinkomme, valkeutensa ja puhtautensa elementit kuitenkin oppilailleen ilmentää

ja suuresta armostaan ja rakkaudestaan armahdettuja syntisiä kohtaan kaikki perässäkulkijansa yhdistää.

Ystävänpäiväruno

(Runo Olli Alaranta Helmikuu 2019)

1. Ystävä kallis, olet aina valmis

partiolaisen tunnuslausetta noudattamaan.

Toiselle ihmiselle oot esimerkillisen aulis

hänen kuormiaan ja huoliaan elämän matkallaan kantamaan.

Luojalleni lausun kiitokseni siitä,

ett' ystäväni parahin on niin raitis.

Armaat kätesi tarjolla heikompiosaiselle aina ja oitis.

2. Ystävä kallis, olet aina valmis

elämän janon menettäneelle uskon liekkiä ja lahjaa esilläpitämään.

Toiselle ihmiselle oot esimerkillisen aulis

hänelle hienovaraisesti ja lempeästi

viattoman Karitsan ihanaa lämpöä välittämään.

Herralleni lausun iloni siitä,

ett' ystäväni armahin on niin symppis.

Ripeä toimintasi lähimmäisesi parhaaksi kullan kallis tavaramerkkis'.

3. Ystävä kallis, olet aina valmis

lähimmäiselle - niin kaukana kuin lähellä -

toivon kynttilää ja kipinää eteenpäinviemään.

Toiselle ihmiselle oot esimerkillisen aulis

hänen kanssaan elämän ohjeita ja viisauksia

saamiesi kokemustesi kautta läpikäymään.

Mestarilleni lausun ylistykseni siitä,

ett' ystäväni kallehin on niin altis

laittamaan itsensä likoon puolesta rauhantyön

rukoillen samalla, ettei hän vain

olisi vieraille vaikutteille helppo saalis.

4. Ystävä kallis, olet aina valmis

uskosta osattomalle rakkauden sanoman ja sinetin

verrattomin sanakääntein esillepukemaan.

Toiselle ihmiselle oot esimerkillisen aulis

hevosharrastuksesi salatuimpiakin saloja opettamaan

ja näyttämään hänelle hevostallis'.

Jumalalleni tuon nöyrän kiitokseni siitä,

ett' ystäväni rakkahin on sydämen sivistykseltään niin kaunis

uskoen samalla, ettei Jeesus myöskään tämän ystäväni

kivikossa kulkua ikinä horjua sallis.

Joulu

(Runo Olli Alaranta Joulukuu 2018)

1. Hartahin mielin kokoontukaamme seimen äärehen lapsosen.

Hän on maailman valo läpi kaikkien ihmissydänten.

Herramme ja Luojamme on kristityn elämän johtotähti.

Myöhemmin julistustyönsä aloitettuaan Hän kansansa keskuuteen lähti.

Siit' iloitkoon vieläkin koko maa.

Hän armahtaa, Hän nöyrtymään mut' saa.

2. Hartahin mielin kokoontukaamme seimen äärehen pienoisen.

Hän on ihmiskunnan keskiö antaen meille ihmisille rauhan ja rakkauden.

Herramme ja Vapahtajamme on Hänen seuraajansa elämän kestävä esikuva.

Jouluista sanomaa kirkossamme aikanaan vei ihmissydämiin arkkipiispa Mikko Juva.

Nyt riemuitkoon joulusta koko maa.

Hän lohduttaa, Hän avautumaan mut' saa.

3. Hartahin mielin kokoontukaamme seimen äärehen suloisen.

Hän on universumin suuruus tuoden meille ihmisille toivon ja toisistamme välittämisen.

Herramme ja Auttajamme on Hänen opetuslapsensa elämässä jokapäiväisen kiittämisen aihe.

Jeesus-lapsen syntymä Betlehemissä oli ja on kristikunnalle kallisarvoisin ja mullistavin vaihe.

Siit' laulakoon vieläkin koko maa.

Hän opastaa, Hän rohkaistumaan mut' saa.

4. Hartahin mielin kokoontukaamme seimen äärehen kultaisen.

Hän on luomakunnan kirkkaus lahjoittaen kulkijalleen rikkaan elämän ja autuuden.

Herramme ja Kuninkaamme on Hänen oppilaansa elämässä jatkuva kilvoittelemisen kohde.

Seurakuntalaiselle juhlista jaloin eri värisävyineen ja kimalluksineen on todellinen hohde.

Nyt kertokoon joulun ilosanomaa koko maa.

Hän innostaa, Hän huojentumaan mut' saa.

Ruoka

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2018)

1. Herra, me panemme kätemme yhtehen,

kun saavumme ruokas äärehen.

Sä olet meille armias ain',

Sanas kaikkein arvokkain.

2. Herra, me ruumiin ravintoa pian Sulta saamme.

Sulta saamaamme hyvyyttä toinen toisillemme jaamme.

Sä olet meille esikuva ain'.

Kerskauksemme on kulkea ihania polkujas vain.

3. Herra, Sä ravitset myös messussa meitä.

Lupaukses mukaan et kuulijoitas koskaan luotasi heitä.

Ehtoollisleivän ja -viinin me siellä Sulta lahjaksi saamme.

Siitä seurakunnassa ain' iloitkaamme ja riemuitkaamme!

4. Herra, me laitamme kätemme vielä ristihin.

Siunatun aterian soit Sä meille, Herra, käsilläs kallihin.

Noustessamme pöydästä ja nautittuamme

saamistamme herkuista kanssa Herran

opetathan, Herra, meitä kiittämään ihan

kaikista pienistäkin asioista Sinua joka kerran

ja vaikka hetkenkin verran.

Ruusuköynnös

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2018)

1. Metallinen taideteos kotini seinällä vieraille silmän iloa antaa.

Kesäisessä luonnossa ruusuköynnös voi hyvinkin kasvaa suotuisissa olosuhteissa lähellä järven rantaa.

Se luonnon ystävän pysäyttää kauneudellaan

ja hänelle mielihyvää aikaansaa ihanalla tuoksullaan.

2. Metallisen koristetyön äitini aikanaan taiteilijaystävältään syntymäpäivälahjaksi ilokseen sai.

Teos oli hänelle siitä lähtien yksi kaikkein puhuttelevimmista ja rakkaimmista kodin esineistä - totta kai -.

Ruusuköynnös harrastajalle ihanteellinen kasvatettava on.

Lajikkeiden määrällinen kirjo myös merkittävä on.

3. Erilaisten metalliesineiden valmistaminen ammattilaiselle uusia oivalluksia tuottaa.

Hän voi edelleen työssä kehittymiseensä vaikuttaa syventymällä alansa kirjallisuuteen

ja näin hän voi huomispäivään turvallisesti luottaa.

Niin kuin luontomatkaajalle tärkeitä asioita ovat eriväristen ruusujen täyttämät puistot,

niin samoin kodin seinän köynnösruusu on tähdellinen synnyttäessään hänelle

menneistä vuosikymmenistä kultaiset muistot.

4. Köynnösruusu seinällä ruusukasvien heimosta moninaisia ajatuksia katsojalle tuo.

Tällaisenkin taideteoksen taustavaikuttajana Jumala meitä muistuttaa, että Hän koteihimme lämpöä luo.

Niin kuin luonnossa mehiläinen ruusun kukista mettä innokkaasti pesäänsä vie,

niin samoin kotini nelikukkaisen köynnösruusun tuijottamisesta seuraa ohjelmassani

joskus tutulle mehiläistarhaajalle johtava hunajainen tie.

Rebekka kaivolla

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2018)

1. Kuvanveistäjän uran taiteilija Johannes Takanen itselleen loi aikanaan.

Työ vei hänet niin kuin monen muunkin taiteilijan ulkomaille mukanaan.

Rebekka kaivolla on Takasen tunnetuin ja pidetyin työ.

Se levisi kipsijäljennöksenä moniin koteihin ja näin se seisoo jalustallaan kotien ilona joka päivä ja yö.

2. Eräässä versiossa marmori materiaalina taiteiden ystävälle näyttäytyy.

Veistoksessa Rebekka hartaanomaisesti ja hillitysti käyttäytyy.

Taideteoksen aihe perustuu kristittyjen Pyhään kirjaan, Jumalan Sanaan, josta meille asioita ammennetaan ja kirkastetaan.

Abraham lähetti palvelijansa etsimään vaimoa pojalleen Iisakille, kuten Raamatussa sanotaan ja

jota kristikunnassa alati hengellisenä lähteenä janotaan.

3. Rebekka oli palvelijan rukouksen mukainen ensimmäinen nainen, joka antoi hänelle ja hänen kamelilleen vettä.

Oliko muuten tässä kohtaa luonnontiede siihen maailman aikaan niin pitkällä, että kimalaisten ja mehiläisten

tiedettiin vievän kukista pesilleen ahkerasti mettä?

Veistoksessa Rebekka saamiaan kihlalahjoja katselee ja todellisuudessa hän varmastikin tästä kaikesta hyvästä

Jumalaa ja lähimmäisiään sydämellisesti kiitti.

Rebekka, Jumalalle kuuliaisena ja uskollisena Iisakin vaimona, muun muassa Abrahamin, Iisakin, Laabanin,

Esaun ja Jaakobin asiat kätensä yhteenlaittamina päivittäisiin rukousaiheisiinsa liitti.

4. Rebekan ja Iisakin nuorempi kaksospoika Jaakob isältään esikoisoikeuden ja siunauksen osakseen sai.

Iisak lähetti poikansa Jaakobin Mesopotamiaan ja Jaakob enonsa Laabanin tyttäristä Leean ja Raakelin nai.

Rebekka kaivolla -patsas on meille muistutuksena myös Eesausta, jonka appiukoista yksi oli, Abrahamin poika hänkin,

nimeltään Ismael ja joka Jumalalta ja appiukoiltaan itselleen mieleisiä asioita aneli.

Eesaun veljestä eli Jaakobista tuli Vanhan testamentin patriarkka, joka oli Jumalan antamana myös nimeltään Israel

ja jolle Jumala määrättyjä seikkoja saneli.

Kaste

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2018)

1. Kaste Jumalan työnä ihmeellinen on

Kristitylle se tuiki oleellinen on

Hän taivaallisen käsiensä kosketuksen pienokaiselleen antaa

Suuruudessaan Hän pientä horjuvaa kantaa.

2. Kaste kristitylle sakramentti on

Meille ihmisille se Herran talentti on

Taivaan työnä ihmistaimi äidin kohtuun luodaan

Kasteessa pieni ihminen Jumalan seurakunnan jäsenyyteen tuodaan.

3. Kulloisellekin perheelle vauvan kaste tapahtumana ikimuistoinen on

Myös lapsen kummeille se merkityksellinen on

Toimituksessa pikkuihminen vaaleaan kasteasuun puetaan

Tilaisuudessa Jeesuksen lausumat kastekäskyn sanat ja lapsen nimi luetaan.

4. Ihmisen kastaminen aikuisenakin mahdollista on

Kristikunnassa molemmat kastetavat eli upotus- ja valelukaste käytössä on

Luonnossa aamukaste kasvillisuudelle ilmiönä on elinehto

Perheelle kasteen saanut "päivänsäde-silmäterä" kuin kultakehto.

Aamu

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2018)

1. Aamu on juuri tekemässä tuloaan

Ahvenparvi saapumassa lahden sopukkaan

Herra, Sinun hallinnassasi on kaikki, mitä maailma tarjoaa

Olkoon tänäänkin kiitollinen mieli lapsellas, joka polkuas tarpoaa!

2. Aamu pimeyden selättää

Pienet visertäjätkin herättää

Luoja, Sinun toiminnassasi on ydintä harmonia ja hyvyys

Saakoon tänäänkin opetuslastesi johtotähtenä olla ikään kuin ihmismielten sointuva sinfonia ja sisarrakkaudellinen syvyys!

3. Aamu, koskettava auvoisuus ensimmäiseksi valtaa ihmismielen

Kuulen radiosta hartaiden sävelten kielen

Mestarini, Sinun pyhistä kirjoituksistasi hengellistä ravintoa saan

Opetathan, Herra, minua oikein rakkaan Jerusalemin asioita seuraamaan.

4. Joka aamu on armo uus ei ole virtenä eikä sanontana Sanan kuulijalle millään lailla asia uus

Siit' taivaan enkelkuorokin muistuttaa meitä, että se on lainalaisuus

Vapahtajani, Sinun voimastasi hyvän aamun toivotuksen lähimmäisilleni lausun

Asetathan, Herra, sisimpääni joka-aamuisen rukousaiheen ja riemulaulun.

Ilta

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2018)

1. Ilta tulla saa

Seuraava aamu odottaa

Herra, suo nimeni kädelles

Saapua ain' mä vierelles.

2. Ilta luonamme on

Armos kristitylle korvaamaton

Jeesus, uupunutta kannat

Levon suloisen Sä mulle annat.

3. Ilta pimeän mukanaan tuo

Lapsenas sylihis tulla mun suo

Isä Taivaan huoleni poistaa

Antaa opetuslapsensa kasvot loistaa.

4. Ilta aamua viisaampi on

Ristin merkki mulle kaikki kaikessa on

Hänen jalanjäljissään matkaa kuljen

Yön jo pian koittaessa silmäni suljen.

Pääsiäinen

(Runo Olli Alaranta Marraskuu 2017)

1. Pääsiäisen sanan ja itse juhlan alkuperästä mitä värikkäimpiä ja koskettavimpia kirjoituksia riittää.

Kirkkovuoden keskeisimmästä juhlajaksosta kertomiseen ja yleensäkin tämän aihepiirin keskusteluun on hyvänä ohjeistuksena ja lisäarvoa tuovana seikkana ajankohdan historiallinen tausta liittää.

Kristittynä saan monin tavoin Taivaan Isää Pääsiäisen ilosanomasta kiittää.

2. Nimityksiä Palmusunnuntai eli virposunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, Pitkäperjantai eli Suuri Perjantai, Hiljainen lauantai eli lankalauantai ja Pääsiäissunnuntai eli sukkasunnuntai on aina Pääsiäisen arvokkuutta korostavassa mielessä mainiota käyttää.

Hiljaisen viikon eli piinaviikon kiirastorstaina Vapahtajamme - ehtoollisleivän eli öylätin ja viinin siunaamisen ja antamisen muodossa - Rakkaudellisen Kaikkivoipaisuutensa opetuslapsilleen ihanasti ja väkevästi näyttää.

Pitkäperjantaina eli Suurena Perjantaina uskoon tulleen ryövärin sanat kuultuaan ja Kristuksen annettua kullankalliin ja huojentavan vastauksen ryövärille Jeesus maanpäällisen työnsä melko pian ja lopullisesti ristillä Ristiinnaulittuna täyttää.

3. Suurena Sapattina eli Pääsiäislauantaina eli Hiljaisena lauantaina eli lankalauantaina ainokaista synnitöntä Ihmistä, meidän valtaisaa Armahtajaamme, Herraamme, Jeesusta Kristusta, suurikokoinen hauta Häntä täydellisesti peittää.

Siirryttyämme kolmannen päivän puolelle eli Pääsiäissunnuntaihin, Pääsiäispäivän messun jälkeen - Ylösnousseen Herramme kunniaksi - kristityt päättävät ilon, kiitoksen ja ylistyksen ilmapallot riemastuksissaan tuulien kuljetettaviksi kohti taivasta voimallisesti heittää.

Toisena Pääsiäispäivänä eli Pääsiäismaanantaina seurakunnan emäntä avustajineen palavalla intohimolla seurakuntalaisille lounaaksi hunajalampaan lisäksi valtavassa kattilassa parsakeittoa keittää.

4. Suurta paastoa eli Laskiaisesta seuraavana Tuhkakeskiviikkona alkavaa ja Pääsiäislauantaina päättyvää Pääsiäispaastoa läntisissä kirkoissa asiaankuuluvalla tavalla käytettäköön ja vietettäköön!

Pääsiäisruokia - arkihuolet kaikki poisheitettyinä - suurella ilolla ja hartaanomaisella nautinnolla, syötäköön

ja vanhemmat perheen pienimpiä syöttäköön!

Meillä esitettäviä Pääsiäisnäytelmiä, Pääsiäisvaelluksia, lajityypiltään myös kirkkodraamoja, kuten Via Crucis Helsingissä ja Kärsimystie Lahdessa, järjestettäköön ja ylistettäköön

ja poltettavat Pääsiäiskokot ihmissydämiin uskon ja toivon näköaloja synnyttäköön

sekä Kristus-Rakkaudenpaloa ihmisyhteisössä sytyttäköön!

Prinsessa Ruusunen

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2017)

1. Pienten tyttölasten sydämissä tulee Prinsessa Ruususella olemaan merkittävä paikkansa ain'.

Lasten ihaileman värikkään leluhahmon, Prinsessa Ruususen, leluvarastosta heidän silmiensä eteen hain.

Kerrottuani seikkaperäisesti Prinsessa Ruususesta lapsille heidät iloisiksi sain.

Viehkeät lapset kuulevat Prinsessa Ruususesta niin ikään Galilean kaupungissa nimeltä Nain.

2. Omistettuani paljon aikaa erityyppisillä leireillä lasten kanssa leikkimiseen mm. erilaisia värikkäitä kiiltokuvia Prinsessa Ruususesta sieville lapsukaisille vein.

Joskus lasten kanssa askarrellessa väriliiduilla piirroksen Prinsessa Ruususesta heidän toivomuksestaan tein.

Tämän viehättävän satuaiheen tuoksinassa näytin rakkaille lapsille myös havaijilaisen kaulaseppeleen, lein.

Koin jotenkin tämän teeman ympärillä lasten saaneen ikään kuin pyhän, lempeän kädenkosketuksen kasvoihinsa, joka on Jumalan Karitsan, Agnus Dein.

3. Pitääkseni lasten motivaation mahdollisimman korkealla vesivärimaalauksen Prinsessa Ruususesta heidän nähtensä juuri tehdä aion,

samalla kun maalaustekniikkaani ja -tyyliäni harkitusti hion.

Ostan taulumyymälästä innostuksissani kotini seinälle Prinsessa Ruususaiheisen akvarellin ja seinään hakattavan vääntyneen naulan oion.

Pohtiessani Prinsessa Ruususen merkitystä lapsen elämän eri käänteissä ajatukseni yhtäkkiä karkasivat jostakin erikoisesta syystä ihonhoitotuotteiden verkkokauppaan - Bion.

Näin taannoin unta Prinsessa Ruususta kuvanneesta, puisesta kuvanveistotyöstä, paikkana Sveitsin kaupunki - Sion.

4. Walt Disneyn samannimiseen satuun perustuvan animaatioelokuvan katsomisen tärkeäksi omalla kohdallani koin.

Erään lahjakkaan ja rakkaan ristipistotauluja tehneen serkkuni muistoa kunnioittaakseni myös Prinsessa Ruususaiheisen ristipistotaulun hankkimisen itselleni soin.

Pjotr Tsaikovskin säveltämän 3-osaisen baletin näkemisen Kansallisoopperassa upeana elämyksenä kokea voin.

Grimmin veljesten version päättyessä Prinsessa Ruususen ja hänet herättäneen prinssin häihin esille toin,

Prinsessa Ruususteemaisen laulun Laura Voutilaisen esittämänä koin

ja päivän päätteeksi lausuin suloisille lapsille moin.

Pieni merenneito

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2017)

1. Olen Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen perheleirillä, Pieksämäellä, lastenohjaajana ja suuren, Herrastamme lähtöisin olevan iloni mieluusti kaikkien paikallisten kristittyjen kanssa jaan.

Luen tarinannälkäisille pikkukansalaisille tanskalaisen kirjailija H.C. Andersenin kirjoittamaa satua, onnenkyyneleiden virratessa silmistäni ympärillä vapaan, rakkaan isänmaan.

Huomaan, kuinka valtavasti ja monella tavalla lapsille merkitsevät päivittäiset lukuhetket heidän kehityksessään ja itsekin Jumalan lapsena jok'ikinen päivä saamistani palvelutehtävistä Taivaan Isää verrattomasti kiittää saan.

Joillekin lapsille tämä 1830-luvulla päivänvalon nähnyt meriaiheinen kertomus on tullut kaikkein rakkaimmaksi, ja lämpimät ajatukseni lapsia kohtaan kerron kollegoilleni haluisasti vaan.

2. Tapanani on näyttää satujen kirjasta perheiden pienimmille myös kuvia, ja tällä kertaa he näkevät sievän, pienen merenneidon.

Puhuessani pienestä merenneidosta mainitsen lapsille tähän väliin mainosluontoisesti kreikkalaisessa mytologiassa olevan meren jumalan, josta on Kööpenhaminan satamassa patsas - Poseidon.

Pieni merenneito on jo kauan aikaa sitten lunastanut tärkeän paikkansa lapsille suunnatussa opetusohjelmassa, ja tähän aihepiiriin kuuluvia leluja saa ostetuksi italialaisesta lelukaupasta - Kaleidon.

Ajatellessani pienen merenneidon syntyvaiheita Suomen kuuluttua tuolloin suuriruhtinaskuntana Venäjään näin kaupungin keskustassa kävellessäni muuan vaateliikkeen lasi-ikkunasta pitkän, naisellisen, tyylikkään hameen - Soleidon.

3. Walt Disneyn H.C. Andersenin samannimiseen satuun perustuvassa animaatioelokuvassa nuori merenneito hellyyden osoituksia antaa.

Elokuvan pohjalta ilmestyivät jatko-osat Pieni merenneito 2 Atlantiksen salaisuus ja Pieni merenneito 3 Arielin tarina, jotka hyvin kertovat siitä, kuinka omalle kohdalle tullut menestystarina yleensä pitkälle kantaa.

Klassisessa baletissa pieni merenneito visuaalisesti häikäisevää tulkintaa esittää, jos mahdollista lähellä merenrantaa,

ja balettia voi seurata mainiosti myöskin Heurekan tietokoneelta, paikassa Vantaa.

Pieni merenneito on patsaana Kööpenhaminan satamassa kuvanveistäjä Edvard Eriksenin tekemänä pronssiveistoksena, johon toisinaan osuu ihmisten taholta hieman irtosantaa ja merenneitopatsaan nähtyäni minulla alkavat ajatukset juosta helposti jo kohti Helsingin tunnettua Mantaa.

4. Ariel on 16-vuotias merenneitoprinsessa, joka ei ole tyytyväinen elämäänsä meren alla, vaan tahtoisi ehdottomasti vierailla ihmisten maailmassa, ja näin voidaan havaita hänessä kasvaneen tietynlainen luonteen lujuus.

Ariel viisveisaa toistuvasti isänsä kuningas Tritonin ja tämän neuvonantaja Sebastianin varoituksista, etteivät merenväki ja ihmiset saa koskaan tavata toisiaan, sillä hän kaihoaa kovasti ihmisten maailmaan ja tahtoo tulla ihmiseksi myös itse, mistä kertoo se, että merenneitoprinsessalla on vahvana näkynä määrätynlainen tavoitteellisuus.

Eräänä iltana Ariel, hänen paras kalaystävänsä Pärsky ja vastahakoinen Sebastian uivat merenpinnalle katsomaan prinssi Erikin laivalla vietettäviä syntymäpäiväjuhlia, jolloin merenneitoprinsessa rakastuu välittömästi komeaan prinssiin ja on syntynyt kaunis, herkkä hetki uus'.

Kertomuksen lopussa nähdessään Arielin Erikiä kohtaan tunteman rakkauden Triton muuttaa tyttärensä vapaaehtoisesti ihmiseksi, pian Ariel ja Erik viettävät häitään laivalla, purjehtivat pois ja merenneitoprinsessan ja prinssin välejä voisi kuvailla vastedes lyhyesti sanoilla uskollisuus ja harmonisuus.

Suojelusenkeli

(Runo Olli Alaranta Syyskuu 2017)

1. Suojelusenkeli ohjaa ja suojaa ihmistä ain' joka säällä.

Ihmisen suorittaessa erilaisia tehtäviä enkeli on alati hänelle uskollisena täällä.

Ihanasti hän tarttuu ihmistä kädestä hänen melkein kaaduttua liukkaalla jäällä.

Matteuksen evankeliumin 18:10 mukaan tietyllä tavalla ilmaistuna paholaisen juonia vastaan

jokaisella Jumalan lapsella on suojelusenkeli tukenaan ja turvanaan päänsä päällä.

2. Lapsille aloin lukea kertomusta nimeltään suojelusenkeli.

Puhuessani pienokaisille suojelusenkeli lasten poskia samaan aikaan hienovaraisesti siveli.

Lukuhetken päätyttyä kerroin rakkaille lapsille, että Suomen Lapissa sijaitsee eräänlainen enkelikylä - Angeli.

Pian sydämeni ajatukset täytti rukouksessa itänaapurin kirkkoa varjeleva enkeli - kirkko - joka kantaa nimeä Inkeri.

3. Muun muassa Päivä vain ja hetki kerrallansa, Ystävä sä lapsien, Kosketa minua Henki -nimisissä virsissä suojelusenkeli on.

Pienen lapsen ristiäisissä ihana suojelusenkeli on.

Ristipistotyönä tehty kaunis suojelusenkelitaulu kodin seinällä on.

Suojelusenkelin kohdalla positiivisten laatusanojen määrä mittaamaton on.

4. Elokuvassa Seraphine on persoona, joka maalaa, koska suojelusenkeli on käskenyt hänen maalata,

ja näin hän meille ihmisille ihmeellisyytensä osoittaa.

Suojelusenkeli esiintyy meille Don Huonotin ohjaamassa musiikkivideossa, jota meidän ei pidä unhoittaa.

Suojelusenkeli-baletissa upeat esiintymisasut ihmisen mielen merkillisellä tavalla rauhoittaa.

Mannerheim-oopperassa suojelusenkeli paikallaolijoiden mielet mitä nautittavimmin tavoin

- ikään kuin veden lähteestä käsin - virvoittaa.

Punahilkka

(Runo Olli Alaranta Syyskuu 2017)

1. Pienille kullanmuruille haluisasti valoisassa paikassa kansansatuja käsittävää kirjaa väläytän.

Lasten lukutunti voi todenteolla alkaa, kun sen merkiksi pilliin töräytän.

Mielen valtaa sisäinen rauha ja tyyneys, kun innokkaille kyselijöille saan annetuksi parasta mahdollista tietoa vastaukseksi

ja näin lasten hyväksi seuraavan sadun valitsemiseksi arpakuutiota pyöräytän.

Mainitsen iki-ihanille lapsille punaisen hahmon keskeisyydestä tässä kertomuksessa

ja punaisen värin eri sävyillä lapsikatrasta muutoinkin välillä eri yhteyksissä säväytän.

2. Kun sitten aloitan tarinankerronnan, niin ihan olin kuulevinani jonkun lapsen kuiskanneen toiselle sanan punahilkka.

Hämmästytän pikkukansalaisia näyttämällä kuvaa ja sanomalla, kuinka kapea onkaan punahilkan nilkka.

Muistutan lukutuntilaisia myös siitä, ettei punahilkkaan saa kohdistua kenenkään taholta sellaista sanaa kuin pilkka.

Samalla kun jatkan sadun lukemista lapsille, kysyn heiltä, maistuisiko jokaiselle juomiseksi pieni maitotilkka.

3. Kansansatujen joukossa punahilkkakertomuksella lapsille suunnatussa opetus- ja oppimisprosessissa merkittävä osansa on.

Catherine Hardwicken ohjaamassa yhdysvaltalaisessa fantasiaelokuvassa kaunis, nuori punahilkka näkyvästi esillä on.

Punahilkka-baletissa pääroolia esittävä tyttö taiturimaisine ja sulavine liikesuorituksineen suorastaan vastustamaton on.

Punahilkasta oopperan ystävien iloksi myös samanniminen satuooppera on

ja siinä teoksessa punahilkka kahden tsekkiläisen kansansadun yhdistäjänä on.

4. Punahuppuiseen viittaan pukeutunut pikkutyttö metsän halki isoäidilleen ruokaa tuo.

Metsässä susi tytön kohtaa ja tietää saa tytön olevan menossa isoäidin luo.

Suden mennessä oikotietä isoäidin talolle se isoäidin syö ja hänen vaatteisiinsa pukeutuu hukka viekas tuo.

Tytön perille saapuessa, suden hänet tervetulleeksi toivottaessa, punahilkan kummastellessa isoäidin outoa ulkonäköä, ei arvaa vaaraa pelätä soma neito tuo.

Hänet äkkiarvaamatta sisuksiinsa pistää kamala hukka tuo.

Punahilkan syötyään menee nukkumaan susi kieromieli tuo.

Mestariulvoja paljon myös vettä alati janoonsa juo.

Ohikulkeva puunhakkaaja-metsämies suden mahan avatessa uuden tilanteen luo.

Sieltä tulevat ulos vahingoittumattomina punahilkka ja isoäiti, toisilleen läheiset nuo.

Kehkeytyykö heistä kenties kaiken tämän nähdyn ja koetun jälkeen kaikkien rakastama musiikillinen duo?

Luonto kiitoksen sanat isoäidille ja punahilkalle lähettää sen vaikuttavin ilmaisun äänin - koskien pauhaava vuo.

Näin Grimmin veljesten versio tarinalle onnellisen lopun suo.

Tuhkimo

(Runo Olli Alaranta Syyskuu 2017)

1. Erilaisten tarinoiden lukeminen pienille, suloisille lapsille on minulle todellinen intohimo.

Ei aikaakaan, kun sydämeni syövereistä minulle pulpahtaa mieleen satu yksi ylitse muiden - haa Tuhkimo.

Erityisesti tähän ehkä maailman tunnetuimpaan ja suosituimpaan satuun syventyessäni sisällistä toimintaani

määrittelee tällöin samanaikaisesti verta sydämeeni kuljettava verisuoni, veena - siis laskimo.

Sopivien esiintymisasujen saamiseksi näytelläksemme tämän sadun meill' on vuokrataho - vaatepukimo.

2. Sain inspiraation lukea eräällä lastenleirillä kuuliaisille pikkuprinsseille ja -prinsessoille satuja.

Esiintyessäni minut valtasi jostakin syystä villi ajatus ruveta nimeämään eri satujen nimillä kyseiselle

pikkukaupungille katuja.

Pohtiessani tätä monille ihmisille niin rakasta satua ajatukseni menivät hetkellisesti jo talvisiin tunnelmiin -

kuinka voisin tulevana hiihtokautena sivakoida mahdollisimman erityyppisiä latuja?

Tuleeko tätä kertomusta lapsille lukiessani kohdalleni joskus kenties sellaisia pikkuprinssejä, jotka ovat

ristimänimeltään Tatuja?

3. Satuun perustuvassa Disneyn animaatioelokuvassa kaunottaren mä nään.

Lapsenmielisenä taitaa elokuva sekoittaa perusteellisesti meikäläisen pään.

Gioachino Rossinin säveltämässä Tuhkimo-oopperassa koko kroppani suitsuttaa

esitykselle niin, että väliajallakin penkkiini mä jään.

Jälleen esitettävän taiteen merkeissä, Sergei Prokofjevin säveltämää balettia

katsomassa eläydyn teokseen innostuksesta siinä määrin, että tunteeni pääsevät

herkistymään ja kyseiseksi päiväksi sain kauniin, aurinkoisen sään.

4. Tuhkimon tehdessä tunnollisesti kotitöitä hänelle pian erikoinen hetki koittaa.

Hyvä haltijatar taikoo Tuhkimon ryysyjen tilalle ihanan tanssiaismekon,

ja näin Tuhkimo tuntee sisimmässään ikään kuin sydän riemusta viulua soittaa.

Tuhkimon häikäisevä asu valtakunnan prinssin järjestämissä juhlissa prinssin

koko olemuksen täydellisesti valloittaa.

Tuhkimo lasikenkää itselleen onnistuneesti sovittaa,

henkilöllisyytensä täten todistaa

ja prinssi haltioituneena Tuhkimon puolisokseen voittaa.

Poron ja tontun ystävyys

(Runo Olli Alaranta Marraskuu 2016)

1. Joulupukin maassa mä aukealla tallustelen,

poron ja tontun kiehtovaa, ystävyyteen perustuvaa käyttäytymistä seuraillen.

Tapaan ilokseni poromiehen, jota innokkaasti haastattelen,

samalla hänen syvällistä porotaloustietouttaan ihaillen.

Lapin maakuntaeläin poromiehelle ansaitun elannon antaa.

Kilttien lapsien kovasti odottama pukki tästä pohjoisten alueiden elinkeinosta joskus huolta kantaa.

2. Lapin maassa mä maisemia tuijottelen,

porotokan ihmeellisiä edesottamuksia tarkkaillen.

Tietyt näihin nisäkkäisiin liittyvät käsitteet, kuten hirvaat ja vaatimet, mä ulkoa opettelen,

samalla kun muistelen vuosien takaista hauskaa hetkeä, Hotelli Pallaksen edustalla poroja paijaillen.

Niin kuin myöhemmin päästetyt riemunkiljahdukset kohdatuista albiinoporoista yläilmoille kaikuu,

niin samoin Korvatunturilta etelään saapuneelle joulupukille esitettävä poron ja tontun ystävyydestä

kertova musiikkikappale neliäänisesti laulettuna mahtavasti ympäristöön raikuu.

Mesimarjani mun

(Runo Olli Alaranta Marraskuu 2016)

Elämäntoverini.

Minun mesimarjani.

Yhteistä polkua kulkien.

Toinen toistamme auttaen, kannustaen, tukien.

Iloitkaamme!

Riemuitkaamme!

Kiitetään elämän Antajasta.

Ylistetään elämän Lahjasta.

Herramme on suuri.

Meidän ainainen Turvamuuri.

Erilaisissa tekemisissämme todellinen Tuki.

Hädän päivänä ihmisen Puhelinluuri.

Iankaikkisen elämän varsinainen Pää ja Juuri.

Niin kuin musiikkiteoksessa iloisesti kulkeva melodia, sävelmä on duuri,

niin saakoon samoin elämämme suurimmassa Ilossa eli Herrassamme,

olla annettavana sinulle ja minulle vastaavasti päättymätön, mahtava Proseduuri.

Niin kuin meille, Herran opetuslapsille, voidaan joskus määrätä tietyn ajan kestävä lääkekuuri,

niin saakoon Vapahtajamme olla meille kuitenkin pysyvä Raamatun tutkimisen Innoittaja,

Täydellinen, meihin istutettu Turva, josta on meihin tarttunut elinikäinen, iloisen hengellisyyden Tehokuuri.

Niin kuin meillä kristityillä saattaa arkisessa elämässämme

olla toisinaan jossakin asiassa odottamattoman hyvä onni, tuuri,

niin saakoon kuitenkin meidän armahdettujen syntisten kalleimpana ilon lahjana

olla pysyvästi väsymätön, rohkaiseva Tienviittamme, Jeesus, Lunastajamme, Suuri Esirukoilijamme,

jossa on taivastiemme ja iankaikkisen elämän ihanuudet käsittävä Arkkitehtuuri.

Mesimarja

(Runo Olli Alaranta Marraskuu 2016)

1. On Suomen suvi kauneimmillaan,

kun alkavasta juhannusviikosta saadaan monin tavoin Herraa hyvää kiittää.

On innostukseni korkeimmillaan,

kun taukopaikalla, matkalla Kauhavalle, kukkivia luhdikoita ihmetykseen asti riittää.

Kun lakeuksien kaupunkiin viimein päädyn,

siellä punateriöisen maamuuraimen jälleen nähdä mä saan.

Kauhavalla kohtaan talonpoikaissäädyn,

ja eteläpohjalaisen kaupungin nimikkokasvista iloni muiden kanssa mä jaan.

Carl von Linne`n suurena herkkuna pitämä marja mielessäni, askeleeni Kauhavan goottilaistyyliseen kirkkoon johtaa.

Ajatellessani mesimarjaa, tulevat käyntikohteet, Iisakin Jussin tupa - museo ja Ojutjärven virkistysalue,

sielunmaisemissani eri sävyisinä hohtaa.

2. On sinivalkoista edustavan maan kesä hehkeimmillään,

kun matkaani kohti Meri - Lappia teen.

On Perämeren rantakaupunki Kemi säihkyvimmillään,

kun sulo - Suomen armas juhannusviikko saa siellä ohjelmallisen rakenteen.

Kaupungin laitamalla, kostealla niityllä, mesimarjoja huomaan,

kun samanaikaisesti Kemin nimikkokasveihin kiintyneenä ylläni kalalokit taivaalla lennoillaan kuvioita piirtää.

Maamuuraimesta ja Kemijoen lohesta pystytään makujensa ansiosta verratonta nautiskelemisen iloa moneen kotiin tuomaan, ja päätän mesimarja - aiheista kulttuurimatkaa Savoon yhdellä päivällä siirtää.

Täällä kaupungin tunnuskasvin jo valokuvanneena, uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa edustavaan luterilaiseen kirkkoon vie tieni jalkaisin kulkien.

Mesimarjan tutkimisen hullaannuttamana, käyn vielä tutustumassa jalokivigalleriaan, jäänmurtaja Sampoon ja kaupungintaloon, muut kohteet mielestäni tyystin poissulkien.

3. On isänmaan luonto kukoistavimmillaan,

kun arvomarjaa lähden Puijon maisemiin ihailemaan.

On kalakukkokaupungissa meno vilkkaimmillaan,

kun lämmin, vieno lounaistuuli pääsee maamuuraimia pehmeästi koskettaen hemmottelemaan.

Heimoista puhuttaessa olet ruusukasvi,

ja meillä Suomessa tuotat Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä parhaiten satoa.

Olet Kauhavan ja Kemin lisäksi myös Kuopion tunnuskasvi,

ja jokaisen tätä maata rakastavan kansalaisen tulee pitää kunnia - asiana, ettet synnyinmaamme luonnosta katoa.

Yli kaksisataa aromiainetta sisältävät marjat mielessäni, käyn ensin katsomassa Väinölänniemessä Hannes Kolehmaisen patsasta, jonka jälkeen tutustun tuomiokirkkoon.

Ajatellessani aromiaineista tärkeintä mesifuraania matkalla ortodoksiseen kirkkomuseoon, visuaalinen puoleni kiinnittyykin käsivarteeni ilmestyneeseen seitsenpistepirkkoon.

4. On kotimaan runsasarominen marjakasvi viehättävimmillään,

kun juhannusmatkaltani kotikonnuille palaan, ja mesimarjaopiskeluni jatkuu kasvin sisältämiä, Jumalan asettamia ihmeellisyyksiä tutkien ja etsien.

On Nuuksion kansallispuistossa hymyt herkimmillään,

kun tapaamilleni luontoihmisille kerron luhdikan ominaisuuksista, joitakin opittuja Pohjanmaan ja Savon murteen sanoja vääntäen ja suosien.

Mesimarjan lehdet ovat kolmisormiset, kierteisesti ruodilliset.

Kaikki lehdykät ovat hammaslaitaiset, vähäisesti karvaiset.

Kerrotut luumarjahedelmät ovat väriltään tummanrubiininpunaiset

ja maultaan suorastaan erinomaiset.

Käveltyäni Haukankierroksen, nähtyäni Mustalammen ajelehtivat turvelautat ja päästyäni Suomen luontokeskus Haltiasta vihdoin omaan kotiin ihan ensimmäiseksi ostamaani mesimarjamehua palavanhaluisesti maistan.

Herkutteluni voi alkaa, kun aivan lopuksi olen laittanut luhdikkahilloa valmistettavien lettujen päälle, jotka pannussa ensin paistan.

Muurain

(Runo Olli Alaranta Marraskuu 2016)

1. Kirkkonummen Hirsalan kylässä mä kuljeskelen.

Meren liepeillä, ihanassa kesäsäässä mä liikuskelen.

Ah, ilokseni huomaan kartasta Stormossenin keidassuon.

Ei aikaakaan, kun luontoharrastajana säntään sinne ja vesipullosta hörppäyksen juon.

Muurainteemaisen kiertomatkani jatkuessa edelleen Kanta - Hämeeseen kulkuni Torronsuolle johtaa.

Nevamarjat ynnä muu luonnon värisinfonia mun silmiini hohtaa.

Ystäväni Herra, olet kaikkeni, Sä mun.

Sallithan lapsenas' mun kerätä muuraimia Liesjärven kansallispuistossa lähimmäiselleni lahjaksi, niin mä ilahdun.

2. Matkan jatkuessa kohti pohjoista saavun viimein Lapin maakuntaan.

On myöhäisilta, kun autoni porhaltaa Ranuan keskustaan.

Majoituspaikassani avaan tietokoneeni.

Hymyä alkaa virrata ilmeeseeni.

Huomaan lukiessani tekstiä suomuuraimesta, että siitä käytetään myös nimitystä lintti.

Vilkaisen akkunasta ulos ja kuinka ollakaan, läheisen puun oksalta tekemisiäni seuraa talitintti.

Ystäväni Herra, olet kaikkeni, Sä mun.

Kerrothan lapselles', saanko tulevan, nukutun yön jälkeen nähdä Ranuan tunnuskasvin nimeä kantavan hillamarkkina-

tapahtuman, kaivatun?

3. Suven suloisuutta siirryn nauttimaan Keski - Suomen maakuntaan.

Sain sydämelleni tutustua perusteellisesti Muuramen kuntaan.

Ruusukasvien heimoon kuuluvasta suomuuraimesta tuleekin sen yksi monista synonyymeistä, Muurame.

Taitaapi olla jollakulla muuramelaisella naisella kotonaan vaatekaapissa kesäinen muurainhame.

Kunnan vaakunassa näkyy myös valkoteriöinen lakka.

Sen esiintymisalueen tuntumassa saattaa sijaita kivirakka.

Ystäväni Herra, olet kaikkeni, Sä mun.

Saanhan lapsenas' jo pelkästään suomuuraimesta ihmisten terveyden hyväksi kertyvän hyödyn tähden antaa kaiken

kunnian ja ylistyksen nimellesi Sun.

4. Maaseutukiertueeni edetessä Itä - Suomeen kohteena on Pohjois - Savon vaaroistaan, salomaistaan, kauniista

hiekkarannoistaan ja pumpulikirkoksi sanotusta suuresta hiidenkirnustaan tunnettu Rautavaara.

Saattoipa siellä käydä aikanaan musisoimassa myös suomalainen laulaja ja säveltäjä, keihäänheiton olympiavoittaja,

jousiampuja ja elokuvanäyttelijä Tapio Rautavaara.

Ranuan lailla Rautavaarankin kunnan tunnuskasvi on hilla.

Soilla pitää sinulle seuraa sarakasveihin lukeutuva tupasvilla.

Kukit kasvupaikoillasi kaikkialla Suomessa kesäkuussa.

Kypsät, keltaiset luumarjasi maistuvat myöhemmin kesällä herkullisina suussa.

Ystäväni Herra, olet kaikkeni, Sä mun.

Toivotathan lapselles' muuraimen myötä rauhaisaa yötä ja annathan levon, siunatun.

5. Ennen paluuta pääkaupunkiseudulle, kulttuurimatkani suuntautuu vielä lakka - aiheiseen tilaisuuteen

Etelä - Pohjanmaalle ja Seinäjoelle.

Valokkiin liittyvät asiat mielessäni, menen ihailemaan rantamaisemia Kyrönjoelle.

Muistutan itseäni, että muuraimen munuaismaiset lehdet ovat 5 - 7 - liuskaiset.

Liuskat ovat laidoiltaan sahalaitaiset ja muodoiltaan kolmiomaiset.

Omaan kotiin päästyäni, onnistuneesta matkasta kiitollisena Jumalalle, pistän suuhuni iltapalaksi

lakkoja ja leipäjuustoa.

Saman tien muurainintoilijana muistan vinhan ja toteen näytetyn sanonnan: "Juusto vahvistaa luustoa."

Ystäväni Herra, olet kaikkeni, Sä mun.

Suothan lapselles' valokin kera valoisan aamun, siunatun.

Lemmen ja vaaraimen taikaa

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2016)

1. Sä rakkahin,

joka kuljet kanssain sinisin,

mutt' myös valkehin

pohdiskeluin,

kohti kansalliskirjailijan synnyinkotia,

seitsemän veljeksen päivänvaloon saanutta kotia.

Katsomme puuta,

mutt' myös muuta.

Ah, edessämme on vaapukkaa,

jolle oitis avaamme suuta.

2. Sä armahin,

astelet vierelläin hartahin,

mutt' myös toiveikkain

ajatuksin.

Suunta on kohti Karkalinniemeä ja Lohjaa.

Kaitpa se paljon puhuttu johdatus meidät sinne sitten ohjaa.

Katsomme oksan haaraa,

eikä meill' oo mitään vaaraa.

Huomattuani pientareella paljon vaarainta

katseeni käy kohti suloista, siroa Saaraa.

3. Sä parahin,

joka liikut kanssain niin valoisin päivin

kuin pimeinäkin öin,

kaikin haaveiluin.

Kompassin neula on kohti Kivikylän palvaamoa ja Raumaa.

Raumlaissi jaarituksi latoen ajamme sinne yhtä saumaa.

Katsomme läheiseen kivikkoon

ja sen vieressä kasvavaan pensaikkoon.

Ah, silmäimme eess' näemme monia vitamiineja sisältävää vadelmaa,

jost' saatavien hyötyjen vuoks' meill' on siit' mont' unelmaa.

4. Sä kallehin,

joka kävelet vierelläin hellyyttävin katsein,

reippain mielin,

kauniin tuumailuin.

Nähtävyydet ovat sun varsinainen intohimos.

Kerron hälle, ett' lähell' sijaitsee Jämsän Himos.

Liikumme kahden kesken raikkaantuntuisessa lehdossa.

Tunnemme olevamme kuin kultakehdossa.

Kulkiessamme siellä tulee oivallinen herkutteluhetki, kun emme syökään suklaapatukoita.

Pistämme poskeen terveellisiä vatukoita.

5. Sä lempehin,

joka talsit kanssain luottavaisin mielin,

turvallisin tuntemuksin,

lämpimin aatoksin.

Kaukana kajastaa Ilomantsin luterilainen kirkko kuin rubiininsävyinen hohde.

Niinpä se on rakkauden mukanaan tuoma seuraava käyntikohde.

Kirkkoon tutustumisen jälkeen löydämme itsemme metsänlaitamalta, jossa näemme runsaasti vattuja.

Vadelman lehtiä käytetään teenä, kun ne ovat kuivattuja.

Vaapukan heimo on ruusukasvien heimo.

Kyseiseen kasviin oli aikanaan mieltynyt kasvitieteilijä, olympiamitalisti Jalmari Kivenheimo.

6. Sä aartehin,

joka tarvot vierelläin uskollisin,

auttavin käsivarsin,

kultaisin sydämin.

Samoilemme Ylläksen liepeillä.

Jonkun näemme menevän kalastamaan Äkäslompoloon eri vieheillä.

Tulemme hakkuuaukealle, jossa törmäämme hallaimiin.

Niin sanottu hiostus sopii vadelmalle, koska sen kautta päästään uusiin aromiin.

Ilostumme ja innostumme, kun molemmat koemme rakkaan Herramme johdattavan keskustelumme vielä vadelman kivennäis - ja hivenaineisiin,

vatukan sisältämiin magnesiumiin ja mangaaniin.

Seljankämmekkä eli Orkidea Aatami ja Eeva

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2016)

Melodia Varsinais-suomalaisten laulun mukaan.

1. Saariston kukkivat niityt,

silmiäni hivelee.

Lähellä nään vast'vihityt,

myös silmiään hivelee.

Kämmeköitä kaikkialla,

kahdet värit taivasalla.

Neito siellä piirtelee,

pensselillä sivelee.

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

2. Houtskär - saaren tunnuskasvi,

kalkkiavaativa on.

Tämä harvinainen kasvi,

rauhoitettu meill' myös on.

Kukat ovat punaisia

sekä kellanvalkoisia.

Naakka kasvin lähell' on.

Haahka kauempana on.

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

3. Meren koskettaess' saarta

pyyntisilakkaa riittää.

Katsottaess' sateenkaarta

heinää samalla niittää.

Kämmekkäkasvien heimo,

sun ja orkideain heimo.

Kasvist' saa Herraa kiittää

ja kädet yhteen liittää.

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

4. Kukissas' ei ole mettä,

kimalaiset ihmeissään.

Vaikk' vihmois' runsaasti vettä,

ei auttais' niitä sekään.

Lehtes' vastapuikeat on.

Vartes' tanakka, ontto on.

Tallennan sut kännykkään.

Suojeluas' lisätään.

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

Orkidea

Aatami ja

Eeva, kukkaloiston tuo!

Leskenlehti

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2016)

1. Kiehtovassa lehdossa.

Kevään ensimmäisiä haarapääskyjä seuratessa.

Tulen mä nyt isohkon leskenlehtiesiintymän luo.

- Herra -

Annathan minunkin olla yhtä keväisen auvoinen niin kuin nuo.

2. Lumoavassa lehdossa.

Sipoon kalkkikiveä tutkiessa.

Entisen Itä - Uudenmaan maakunnan maakuntakasvin kirkkaankeltaisiin kukkiin ja leveän herttamaisiin lehtiin ihastukseni mä luon.

- Herra -

Kiitos, että olet lähelläni, kun lehdet alapinnoiltaan vaaleanharmaakarvaiset - seikan mieluusti esille tuon.

3. Näyttävässä lehtometsässä.

Herkullista meritaimenta sisältävää päivällistä miettiessä.

Mykerökukkaiskasvien heimoon kuuluvasta leskenlehdestä monin tavoin iloita mä saan.

- Herra -

Kiitos, että olet vierelläni, kun rohdokseksi käytettävien kukkamykeröiden ja lehtien lääkekasvista saatavaa hyödyllistä tietoa innokkaasti muille mä jaan.

4. Viehättävässä lehtometsässä.

Kansallisrunoilija J. L. Runebergin kotimaisemia kiertäessä.

Rohdoksiksi mykeröitä ja lehtiä teesekoitusten ainesosina vilustumisen, käheyden ja hengitystiehyeiden vaivojen hoitoon kerätään.

- Herra -

Autathan armostas' meitä, että näitä rohdoksia saaneina jo seuraavana aamuna hieman paremmissa voimissa herätään.

Ruiskaunokki

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2016)

Melodia Päijät - Hämeen maakuntalaulun mukaan.

1. Päijänteen lähell' sinisyyttä nään,

kaunokkeja siell' tulvillaan.

Lähestyn paikkaa, saan kauniin sään.

Riemu minuss' on valloillaan.

Vellamon hahmo vaakunassa on,

käki siinä myös esiintyy.

Ruiskukka koristekasvi myös on,

kokoomuslogossa näyttäytyy.

Seudun tunnuskasvi mielet nostaa.

Siitä iloita aina saan.

Sitä puutarhasta voi myös ostaa.

Onneni muiden kanssa jaan.

2. Sä maakuntakukka Päijät - Hämeen,

kukkas' mesipitoisuus suur' on.

Makus' on mehiläisten mieleen,

susta muutkin innoissaan on.

Koht' valkoselkätikka yllättää,

katse kaunokist' hetkeks' pois.

Sydämeni suorastaan sykähtää.

Kunpa näkemän uusia vois.

Seudun tunnuskasvi mielet nostaa.

Siitä iloita aina saan.

Sitä puutarhasta voi myös ostaa.

Onneni muiden kanssa jaan.

3. Kuulut mykerökukkaisten heimoon.

Sua muurahaiset levittää.

Valitset aurinkoisen tienoon.

Pulkkilan harju pilkistää.

Olet yksivuotinen laji,

isomykeröinen ruoho.

Susta laulaa Veikko Lavi.

Sust' pitempi kasvi on ruoko.

Seudun tunnuskasvi mielet nostaa.

Siitä iloita aina saan.

Sitä puutarhasta voi myös ostaa.

Onneni muiden kanssa jaan.

4. Saksan ja Viron kansalliskukka,

Suomessa yleinen on.

Oolannin liberaalikukka,

siemenlisäys tarpeen on.

Kasvat myös lähell' Vääksyn kanavaa,

kaks' suur'järveä yhdistää.

Niistä paljon lahnaa saa.

Diabaasi rannoill' kimmeltää.

Seudun tunnuskasvi mielet nostaa.

Siitä iloita aina saan.

Sitä puutarhasta voi myös ostaa.

Onneni muiden kanssa jaan.

Kevätesikko

(Runo Olli Alaranta Lokakuu 2016)

Melodia Ahvenanmaalaisten laulun mukaan.

1. Bomarsundin ja Kastelholman maa,'

historiaa meille tuopi.

Maakuntaeläin metsäkauriin maa,

harmoniaa meille suopi.

Kevään pikku ensimmäinen aukee.

Laulut, soitot samall' raikaa.

Kasvilla olo viel' hiukan raukee.

Tääll' on salattua taikaa.

Tääll' on salattua taikaa.

2. Sä maakuntakukka Ahvenanmaan,

keltaiset kukat sulla on.

Kun suuntaan idylliseen Sottungaan,

orhinpää siell' vastassa on.

Kultakukka silmiin kauas loistaa.

Purjehtijat iloa saa.

Kevätriemua alati toistaa.

Soikoon sävel saariston maa.

Soikoon sävel saariston maa.

3. Kuulut esikkokasvien heimoon.

Olet myös koristekasvi.

Katselet innoll' heräävään luontoon,

kun paikall' on Aarno Kasvi.

Merikotka ylläsi komistaa,

uskoa, toivoa tuoden.

Säteittäinen teriös' somistaa,

parempaa huomista luoden.

Parempaa huomista luoden.

4. Esikon lehdet ruusukkeena on,

puikeat, kurttupintaiset.

Maitokukka nimenä sull' myös on,

lehdet sull' alta karvaiset.

Runsasravinteinen valon kohde,

esikolle elinehto.

Hyötykasvina sä meille hohde.

Puhjetkoon kukkaan tuo lehto.

Puhjetkoon kukkaan tuo lehto.

Kissankello

(Runo Olli Alaranta Syyskuu 2016)

Melodia Keski - Pohjanmaan maakuntalaulusta

1. Nuo Lestijärven rantamaat,

näädälle niin mieluisat.

Sielt' kalasoppaan siikaa saat,

aatokset sull' riemuisat.

Kedoll' sinikukkia näät.

Silität rakkaudesta päät.

Täst' innokkuuden saa

keskinen Pohjanmaa.

2. Edustat Keski - Pohjanmaan

viehättävää maakuntaa.

Kellokasvistas' iloitaan.

Harrastetaan lausuntaa.

Löydän gneissiesiintymän,

komean kivinäkymän.

Täst' sisukkuuden saa

keskinen Pohjanmaa.

3. Kuulut siis kellokasvien

ihastuttavaan heimoon.

Katse kääntyy herttamaisten

aluslehtien muotoon.

Kiuru päästelee parastaan.

Vieressäni näen rastaan.

Täst' tarmokkuuden saa

keskinen Pohjanmaa.

4. Kissankellon kukat nuokkuu.

Joskus valkeat ne on.

Pientareella lämpös' huokuu.

Hento varsi sulla on.

Nimeäs' kantaa yks' laulu.

Kodin seinäll' sust' on taulu.

Täst' toiveikkuuden saa

keskinen Pohjanmaa.

Kielo

(Runo Olli Alaranta Syyskuu 2016)

Melodia kappaleesta Kielo.

1. Armas kielo,

kallis mulle.

Nyt sä kiedo,

minut sulle.

2. Missä lehto,

siellä kielo.

Luonas' kehto.

Oot niin hieno.

3. Kukka Suomen

onnen kantaa.

Armon huomen

toivon antaa.

4. Ilos' koittaa.

Kellos' soittaa.

Valos' voittaa.

Mut rauhoittaa.

5. Tuulen kuiske

luokses' leijuu.

Sateen roiske,

lehtes' keinuu.

6. Lääkeainees'

parantava.

Tuoksun mainees'

ihailtava.

Tervaleppä

(Runo Olli Alaranta Syyskuu 2016)

Melodia Lepän lehdille lauluja kirjailen - sävellyksen mukaan

1. Mä Vuohijärven rantoja kiertelen

ja mieli tyyni on mulla.

Päätäni rauhaisasti mä kääntelen.

On lehtipuu vieress' armahdetulla.

2. Olet Kymenlaakson maakuntapuu.

Sull' on tummanruskea kuori.

Kasvupaikkas' lähellä on virran suu.

Ja yläpuolellas' kaartelee kuovi.

3. Tapaan sut vaihteeksi suon laitamalla.

Kuulut koivukasvien heimoon.

Herra hoitaa sua varjelemalla.

Eikä asias' käy kenenkään hermoon.

4. Viimein merenrantaan kulkuni johtaa.

Tervalepän siellä mä kohtaan.

Kiiltävät lehtes' upeasti hohtaa.

Puheen käydess' kukkimisajankohtaan.

Suomi-neidonmaa

(Runo Olli Alaranta Syyskuu 2016)

1. Katso, oi Suomi - neito, juhla - aamus' koittaa.

Väries' puhtaus, viesti kansoille maan.

Järvies' rikkaudesta viulisti soittaa.

Kansallispuu Rauduskoivun koristaessa koko maan.

Laitumies' lampaat, vaaleuden sävyjä voittaa.

Kirkkauden ääntes' kuuluessa yllä vapaan maan.

On juhlahetkes' - kanteleensoiton maa.

2. Kerro, oi Suomi - neito, urheilevalle nuorisolle.

Kuink' suuri painoarvo vaakunaeläimilläs' on.

Leijona -, ilves - ja kärppäpaidat, hauskuus koomikolle.

Neidonvaippojes' hurma sammumaton.

Kauneutenne lumo, ilo ihmissilmille, matkalla Aulangolle.

Säveltes' nautittavuus loppumaton.

On armas aika - orkesterimusiikin maa.

3. Nosta, oi Suomi - neito, ihanat kasvos' maailmalle.

Suloisuuttas' ei mikään voima voi ottaa pois.

Lauluvirtuoosi satakieles', rakkaudenosoitus ahkeroivalle kansalle.

Siit' taivahan kansi kuin kirkkaimman kiitoksen sävelen sois.

Neidonkieltes' loistokkuus, aartees' säkenöivyyttä toivovalle,

jonk' Taivahan Herra hyvyydessään hälle antaa vois.

On vuoden tähtihetki - oopperajuhlien maa.

4. Nouse, oi Suomi - neito, näytä meille Lapin kultas' kimaltavuus.

Kerro poromies pohjoisen kävijälle, maakuntaeläimes' salaisuus.

Saamen meres' ja virtojes' lohi, kalamiehelle verrattomuus.

Luonnon orkideas', Neidonkenkä, kulkijalle innostavuus.

Sinirinnan konsertista vaeltajan korviin komeaääninen soivuus.

Putoustes' pauhaava kieli, luonnonystävälle näytelmällinen liikuttavuus.

On koittanut juhla - aikas' siunaavuus - kuorolaulun maa.

Siniristilipunmaa

(Runo Olli Alaranta Elokuu 2016)

1. Siniristilipun liehutessa.

Luojamme ihmeellisyyksiä tiirattaessa.

Armahin Tuusulanjärvi mun silmäin eess' hohtaa.

Matkantekoni juuri kulttuurikaupunki Järvenpäähän johtaa.

Katseeni iki - ihanan Ainolan pian kohtaa.

Soikoon silloin tää kallehin isänmaa, kun

muistelen säveltäjämestarin eläneen sulo - Suomen taitekohtaa.

2. Siniristilipun hulmutessa.

Herramme suuruudentekoja seurattaessa.

Rakkahin Merikarvia tulee viimein vastaan.

Kummitätini päästessä näkemään omaa kummilastaan.

Hänen päädyttyään ruokavalinnoissaan kermaiseen herkkupastaan.

Soikoon silloin tää kaunehin kotimaa, kun

huomaan yläpuolellani iloisesti lentelevän laulurastaan.

3. Siniristilipun säihkyessä.

Jumalamme mahtavuuksia piirrettäessä.

Lempehin Perhonjoki näköetäisyydellä mulle koittaa.

Kiehtova Kaustinen mun sisimpäni vihdoinkin fyysisesti voittaa.

Purppuripelimannit juhlajoukon sanattomaksi soittaa.

Soikoon silloin tää kirkkahin kansanmusiikin maa, kun

tuon etelän terveiseni paikasta, nimeltään Oittaa.

4. Siniristilipun häämöttäessä.

Mestarimme aikaansaannoksia hämmästeltäessä.

Auton etuikkunasta nähtävissä hehkein Mallan luonnonpuisto.

Tuleeko siellä vastaani kenties upea joen suisto?

Siellä talvisilla hangilla hiihdettäessä suksissa hyvä luisto.

Soikoon silloin tää korkehin Suomenmaa, kun

Käsivarren käynneistä aina seurauksena palavan hehkuva muisto.

Keltainen kurjenmiekka eli Iris

(Runo Olli Alaranta Marraskuu 2015 )

Melodia Kymenlaakson laulun mukaan

1. Iris-laulu Vuohijärvell' raikukoon!

Melojain suist' puhtahin kielin.

Silloin punatulkku nous' metsästä lentoon.

Riemust' äännellen iloisin mielin.

Lohi Kymen vaakunatunnuksess' on.

Sille tyypillisiä vaellukset on.

Katseet maakuntaeläin saukkoon.

Se vikkelä liikkeissään on.

2. Keltainen kurjenmiekka siis Iris.

Kymenlaaksossa loistakoon!

Sinä, maakuntakukka, niin kaunis.

Olemuksestas' iloittakoon!

Kymenmaan ihmisiä se aina palvelkoot!

Talojen edustoja koristakoot!

Kolm'lukuiset kukanosat meill' kertois'.

Kuink' ihmeinen Luoja Sä oot!

3. Kurjenmiekkakasvit on pieni

heimo rakkaass' syntymämaass'.

Iriksen luokse johtaa nyt tieni

täällä suloisess' Kaakonmaass'.

Viihdyt matalass' vedessä rannoilla.

Rantakukka kasvaa sun kannoilla.

Lähelläs' männyn seurass' herkkusieni.

Muistorikas päivä rannoilla.

4. Kouvolass' on Väliväylän reitti.

Kaakon kansa siit' kiittäkööt!

Sen rantoja kauneutes' peitti.

Melojat siit' Luojaa ylistäkööt!

Iriksen lehdet miekkamaiset on.

Sulla luotit isot, terämäiset on.

Ne heteet suojaansa peitti.

Hedelmäs' kolm'lokeroinen kota on.

Maitohorsma

(Runo Olli Alaranta Elokuu 2015 )

Melodia Vaasan marssin mukaan

1. Etelä - Pohjanmaan lakeudet

ovat tämän seudun kalleudet.

Arvokas Lappajärvi on.

Se meteoriittiallas on.

Maukkaat ahvenet

ja taimenet

- horsman lehdetkin

syötäviäkin -

katse ylös taivaisihin!

2. Maitohorsma on Etelä - Pohjanmaan

maakuntakukka kaunoinen.

Sitä näkee kautta koko Suomenmaan.

Silloin mieli aina auvoinen.

Kasvin kukat

purppuranpunat

- muunkin väriset,

kuten valkoiset -

sen salaisuutta semmoiset.

3. Kuulut horsmakasvien heimohon.

Sulla suikeat, vuoroittaiset lehdet.

Meden viejät käyvät sun joukkohon,

pienet pistinhyönteiset.

Vilkasliikkeiset

oravaiset

- horsmain lähell'

paikall' mieleisell' -

kävyt vieri vierehell'.

4. Palaneella, aukealla alueella

luontohavainnot päiväkirjaan teen.

Läheisellä kumpareella

rentunruusu päässyt valloilleen.

Nuoret versot,

silmäin ilot

- valmistetaan

parsan tapaan -

ruoaksi ja sitt' nautitaan.

Mesiangervo

(Runo Olli Alaranta Elokuu 2015 )

Melodia Vaasan marssin mukaan

1. Pitkänomainen Pohjanmaa,

perinteit' kunnioittaa!

Armainen Merenkurkun maa,

merelt' uutt' maata valloittaa!

Ei maailmass'

oo vertaistas'.

Maa loistakoon

ja riemuitkoon!

Myös ihmisäänet kaikukoon!

2. Mesiangervo on Pohjanmaan

maakunnan maakuntakukka.

Tuoll' huomaan kostean niittymaan,

joss' meit' tervehtii tää kukka.

Sun kauneus,

teriön vaaleus

saa auvoisen

tuntemuksen.

Luonnon olot säestäen.

3. Kuulut ruusukasvien heimohon,

joka laaja lajimäärältään on.

Jokien ja purojen varret

kasvupaikkoinas' mieleiset.

Niin hyönteiset,

monenlaiset

käy vierainas'

tuoksun voimastas'.

Viestiäs' viemään kauas.

4. Vaasan graniittikivialueella

jälleen kohtaan mesiangervon.

Kärpän äkisti näen alueella

etsivän hyvän ravinnon.

Aurinkoiset

angervoiset

niin ilmein

kuin aatoksin.

Olkoon nimesi kallehin!

Päivänkakkara

(Runo Olli Alaranta Elokuu 2015 )

Melodia Keski-Suomen kotiseutulaulusta

1. Keitele, metso ja järvitaimen,

dioriittikivi sekä metsämaat.

Myös karhu kansalliseläin Suomen,

niistä, sä, ihminen, voimasi saat.

Kalliot, niityt, pellot ja töyräät -

niill' paikoill' kukoistus mahtava on.

Täällä sä päivänkakkarankin näät -

oi, kuinka päivästäs' tul' verraton.

2. Keski - Suomen maakuntakukka

päivänkakkarahan se on.

Keltaist' ja valkoist' väriä sen kukka.

Monivuotinen myöskin se on.

Koristekasvina sua viljellään,

isompimykeröistäkin alalajia.

Tietyll' tavall' sinust' taideteos tehdään -

materiaalina on lasia.

3. Multiall' on alueen korkeimmat kohdat.

Ne ovat Kukka - ja Kiiskilänmäet.

Maisemalliset tukikohdat,

joist' kilometrien päähän sä näet.

Metsäjäniksen kukkulalt' huomaan

ajatellessani päivänkakkaraa.

Laji pystyy moneen kotiin iloa tuomaan.

Mykerökukkaisia se edustaa.

4. Päivänkakkara mielessä, kun herään.

Prässään ja kasvistoon laitan mä sen.

Kauneutes' on monen silmäterään.

Moni kesäluonnoss' valokuvaa sen.

Liuskahampaiset on sun lehdet,

alimmat pitkäruotiset.

Ruodittomat ylimmät lehdet,

ihanan vihertävänsävyiset.

Tuomi

(Runo Olli Alaranta Elokuu 2015 )

Melodia Kesäpäivä Kangasalla -laulun mukaan

1. Nyt Pyynikin harjun päällä

mä huomaan kuink' pieni oon.

Sielt' kuulaalla, kirkkaalla säällä

on katseeni kuusikkoon.

Ja Pyhäjärven rannoill'

nään tuomien kukkivan.

Ja Längelmäveden pinnoill'

tiedän lumpeiden juhlivan.

2. Pirkanmaan maakuntakukka

on tuomi tuoksuineen.

Ja seitsenpistepirkko siinä

on mielipuuhineen.

Ja Näsinneulan tornist' siintää

Näsijärvi saarineen.

Ah kaikest' saa ihminen kiittää,

kun liikkuu hän miettehineen.

3. Tää ruusukasvien heimo,

johon tuomikin kuuluu.

Siihen Oiva Paloheimo

myös runoissaan uppoutuu.

Sen runsaskukkainen terttu

saakoon ihmisen tuijotukseen.

Ja tuokoon musta luumarjaterttu

lisäintoa harrastukseen.

4. Muuan museoss' ol' vanha kehto,

joka mua jäi kovin kiinnostamaan.

Silloin mieleeni juolahti lehto,

johon tuomen saa kotiutumaan.

Sun tummanvihreät lehdet

ovat niin hienosahaisehet.'

Sua pihoille istutetaan

paikkoja koristamaan.

Sinivuokko

(Runo Olli Alaranta Elokuu 2015 )

Melodia Hämäläisten laulusta

1. Tuhansien järvien Pohjoismaa.

Lukuisien lampaiden kotimaa.

Kansalliseepoksen synnyinmaa.

Vanajaveden seudun maa.

Sinivuokon maa.

2. Meill' kaunis sinivuokko.

Meill' aulis Seppo Vuokko.

Hän kasvitieteilijänä

avittaa jokaista hyvänä

lähimmäisenä.

3. Maakuntakukka Hämeessä.

Siell' olen hymynhäiveessä.

Leinikkikasveja se on.

Ylhäinen sana nimess' on.

Latinasta se on.

4. Se suosii vett' läpäiseviä

moreenimait' , kuten mäkiä.

Toimivat muurahaisetkin

- uuraita, nopeita etenkin -

sen levittäjinä ain' .

Kangasvuokko

(Runo Olli Alaranta Elokuu 2015 )

Melodia Karjalaisten laulusta

1. Kaakkois - Suomi Salpausselkineen

suuren arvon ansaitsee.

Samoin Saimaa vesistöineen,

jonka pinta kimaltelee.

Harjumännikössä kohtaan

sievän kangasvuokkoapajan.

Laitan merkin kasvukohtaan.

Sinne jälleen halajan.

2. Kangasvuokko Etelä - Karjalassa,

kaunis maakuntakukka.

Se on väriltään valkea kukka,

ihmettelemässä porukka.

Suojuslehdet kapealiuskaiset

ja usein keltakarvaiset.

Kasvilaji on lain suojaama,

monien ihmisten kuvaama.

3. Leinikkikasveissamme

oisko muita rakkaampia.

Kuin on suloiset kylmänkukkamme,

kevään ensisoittajia.

Kangasvuokolle ne ovat läheisimpiä

ja voivat myöskin risteytyä.

Sill' on talvehtivat lehdet,

parilehdykkäiset.

4. Oronmyllyllä, Parikkalassa -

harjualueella, Karjalassa.

Siellä kerran tapasin sinut.

Olit juuri kukkinut.

Täll' vuokoll' erikoiset hedelmät.

Ne ovat pitkäotaiset pähkylät.

Niihin kasvaa sulkamainen,

hieno lenninhaiven.

Tavallinen lumme eli pohjanlumme

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2015 )

Melodia Savolaisen laulusta

1. Etelä - Savon Puula.

Se mielet nostattaa.

Kun Pohjanlumme kauniilla

säällä ja suurell' innolla

meidät vastaanottaa.

2. Lumme on Etelä - Savon

maakuntakukka.

Se vesiruusu viroksi on.

Teriöt valkeat on.

Sen suvuss' ulpukka.

3. Lummekasvien heimoss' on

vesikasveja vain.

Pohjanlumme yleinen on.

Punalumpeet rauhoitetut on.

Ihmisill' iloks' ain'!

4. Verhiö vihersävyinen.

Sen määrä neljä on.

Emiön luotti punatähtinen.

Se on noin kymmensäteinen.

Lumme järvein kruunu on.

Pihlaja

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2015 )

1. Pihlaja, mesimarja nyt

Kuopio aarteineen.

Sen Puijoa oon kierrellyt

ja paperille piirrellyt

Kallavett' rantoineen.

2. Pihlaja, Pohjois - Savon

alueen maakuntapuu.

Sen teriöt valkeat on,

myös hyväntuoksuiset ne on.

Marjatkin punertuu.

3. Pihlajan, jonka kohtaan siis

lehdossa mietteissäin.

Sen koosta viis, mutt' määrä viis',

ruusukasvien heimoss' siis

oot aina syömmeissäin.

4. Pihlajaa myös istutetaan

kotien lähelle.

Kerrottu huiskilo mainitaan,

suikeahkot lehdykät kuvataan,

kun ulkona on helle.

Karjalanruusu

(Runo Olli Alaranta Heinäkuu 2015 )

Melodia Karjalaisten laulun mukaan

1. Kolin huipulta Pieliselle päin

kultasirkun ja käen mä näin.

Nyt karjalanruusu on eessäin,

koko maakunta mielessäin.

Järvet, joet sinertävät,

kukkaniityt vihertävät.

Järvilohi ja vuolukivi

myös seudulle tärkeät.

2. Pohjois - Karjalan maakuntakukan

nimi karjalanruusu on.

Kalkkiseuduilla lajia etenkin on.

Teriö, kiulukka punaiset on.

Mehiläiset sun ahkeria vieraitas' on.

Sulla tuoksusi vertaansa vailla on.

Suvisoinnut nimelles' raikuu.

Käen kukunnatkin kaikuu.

3. Puronvarress', metsiköss' sut huomaan.

Vesi kristallinkirkkaana vaan

virtaa rauhallisest' uomassaan,

vieden ravinteit' mukanaan.

Katsees' aurinkoa kohti.

Kauneutes' salaisuus johti

minut luokses' Karjalaan,

ruusukasvia ihailemaan.

4. Ilomantsissa, Koiteretta kiertämässä

armaat kasvos' siell' lehtometsässä.

Suorapiikkinen, matalahko olet,

lehdykkäs' isohampaiset.

Nuppus' kukkaasi tummemmanpunainen,

hedelmäs' sulla pitkänomainen.

Puutarhain perennaa hellimään!

Karjalanruusua viljelemään!

Kuusi eli näre

(Runo Olli Alaranta Kesäkuu 2015 )

1. Ystäväni, pyytäisin sinut kanssani havumetsään!

Keväisiä asioita kuulemaan ja näkemään!

Kuusten eri kokoja valokuvaamaan ja virkistymään!

Puhdasta ilmaa haistamaan ja viihtymään!

2. Ystäväni, haluaisin sinut mukaani lehtometsään!

Kesäisiä ääniä kuuntelemaan ja välittämään!

Kainuun vaakunatunnusta ihailemaan ja eläytymään!

Kuulasta säätilaa todistamaan ja sädehtimään!

3. Ystäväni, ottaisin sinut mielelläni korpimetsään!

Syksyisiä värejä tiirailemaan ja hämmästelemään!

Mäntykasvien heimoon kuuluvaa närettä tarkkailemaan ja tervehtimään!

Seesteisestä päivästä iloitsemaan ja kiittämään!

4. Ystäväni, houkuttelisin sinut vierelleni kuusimetsään!

Talvisia näkymiä kokemaan ja ihmettelemään!

Oulujärven ja sen rantojen valkopukua tuijottamaan ja

kuukkeleita tähyilemään!

Pilvipoutaisesta hetkestä nauttimaan ja

sini- ja talitiaisista kirjaa pitämään!

KANERVAN eli Callunan ja KELLOKANERVAN eli Erican seurassa

Melodia Nälkämaan laulusta

( Runo Olli Alaranta Kesäkuu 2015 )

1. Suuntaa kulkusi kankahille!

Suomussalmen sydänmaille!

Kansalaisen tahto on suur'

niin kuin mahtavan havupuun juur'.

Maisemat siell' samoilijan hämilleen saa,

kanervakasvusto kun odottaa

luokseen raitista luonnonystävää,

jylhien selkosten löytäjää.

2. Kasvakoon Kainuussa urhoollisuus!

Koittakoon siellä myös aamurusko uus'!

Loistakoon alueella kasvillisuus!

Kanervalle turvattu tulevaisuus!

Maakuntavarpu - sä kaunehin oot!

Hietikot, metsiköt sun tienoot!

Vaaleanpunaiset sun kellosi on!

Yllätät mut joskus - jolloin valkeat ne on!

3. Kanervakasvien heimossa asemasi on

luonnostaan ykkönen ja korvaamaton.

Kallioharjanteella oot vastustamaton.

Toispuolinen terttu sull' kukintona on.

Nelilukuiset sulla kukan osat on.

Verhiö sull' teriötäs' pitempi on.

Hedelmänä kota tällä Callunalla on.

Erica ja Kanerva - ne tytönkin nimet on!

4. Kanervan sukulainen kellokanerva

on Kuhmon kaupungin tunnuskukka.

Koristekasveina sen alalajeja viljellään.

Vahvan aromin kanervahunajaakin kerätään.

Kanervan lehdet ovat neulasmaiset,

pienet ja ristikkäin vastakkaiset.

Rohdoskäyttönä kukkia ja versonlatvoja.

Niissä on antiseptisiä aineita.

Suopursu

(Runo Olli Alaranta Toukokuu 2015 )

1. Suven suloisuutta korostaen

luonnon värileikki siitä pitää huolen.

Niin suurten soiden arvokkuus tää,

jonka Pohjois - Pohjanmaa näyttää.

Tämä alue mut kauneudellaan saa

muistuttamaan, ett' meill' on vapaa maa.

2. Rämeellä kulkemistani juhlistaa

Pohjois - Pohjanmaan maakuntakukka.

Tämä laji on valkokukkainen

ja varpu pensasmainen.

Kimalaiset luonasi käy vierainas',

kutsutapa sull' tuoksusi voimakas.

3. Kalliosoistumalla sut taasen nään,

kun säätila on tuulispään.

Kuulut kanervakasvien heimohon,

nimessäs' toinen sana Rhododendron.

Lääkekasvina palvelet ihmisiä,

niin rikkaita kuin köyhiä.

4. Karhunkierrosta Kuusamossa kiertämässä

hymyn suon sulle kangasmetsässä.

Lehtes' nahkeat, laidoiltaan taakäänteiset,

alapinnoiltaan ruskeakarvaiset.

Vaaleudellasi koristat ympäristöä,

suopursulle annettu tehtävä.

Kullero (kaksi versiota)

(Runo Olli Alaranta Huhtikuu 2015 )

1. Kukkia pursuavissa lehdoissa talsittaessa.

Luojamme ihmeellisyyksiä ihailtaessa.

Keltaisen juhannuspampulan polun varrella,

leveän hymyn kera, ikään kuin ko. päivän

kruunaamana seikkana mä kohtaan.

Tiedot sinusta merkitsen luontopäiväkirjaani

tullakseni uudelleen tähän tapaamiskohtaan.

2. Kiehtovissa lehto- ja lettokorvissa patikoitaessa.

Ympäroivän luonnon ääniä kuunneltaessa.

Sain palavan kipinän ruveta maalaamaan

Lapin maakuntakukasta luontoaiheinen taulu.

Vähitellen alkoi soida sisimmässäni

puhdas mielikuvituksen tuote: säveltää nimeäsi

kantava musiikkikappale ja sanoittaa laulu.

3. Kosteilla niityillä ja tulvapensaikoissa liikuttaessa.

Puhdasta, viileää ilmaa haisteltaessa.

Hullaannuin tähän leinikkikasviin täysin,

joten kulleroa kuvaavia postikortteja nykyään

palavalla rakkaudella mä kerään.

Puutarhan koristekasviksi kehityt, kun viherpeukalona

katseeni suuntaan hankittavaan, istutettavaan taimierään.

4. Kirjavilla tunturien rinneniityillä ja tunturikoivikoissa samoiltaessa.

Ikimuistoisista Lapin luontoelämyksistä nautittaessa.

Kulleron viehätysvoiman kiinnittymisen tai tunkeutumisen

luontovalokuvaajan silmäterään rinkan kanssa

vaeltaessani huomata mä voin.

Sinulle, jonka kukintasi on näyttävimmillään

Juhannuksesta keskikesään, Lapin kasviston

pallomainen, keltainen kulta -nimityksen

ihan mieluusti ja ansaitusti mä soin.

Kullero

( Olli Alaranta - Tammikuu 2018 )

Lappi ( Laulettaessa Kymmenen virran maan melodian mukaan )

1. Lehdoissa talsittaessa

ihmeellisyyksiä ihailtaessa.

Juhannuspampulan polun varrella,

leveän hymyn kera mä kohtaan.

Tiedot sinusta merkitsen päiväkirjaani

tullakseni uudelleen tähän kohtaan.

2. Lettokorvissa patikoitaessa

luonnon ääniä kuunneltaessa.

Sain kipinän ruveta maalaamaan

Lapin maakuntakukasta taulu.

Vähitellen alkoi soida sisimmässäni -

säveltää, sanoittaa nimeäs' kantava laulu.

3. Niityillä liikuttaessa

puhdasta ilmaa haisteltaessa.

Hullaannuin tähän kasviin täysin.

Kulleroa kuvaavia kortteja mä kerään.

Puutarhan koristekasviksi kehityt,

kun katseeni suuntaan hankittavaan taimierään.

4. Tunturikoivikoissa samoiltaessa

luontoelämyksistä nautittaessa.

Kulleron viehätysvoiman rinkan kanssa

vaeltaessani huomata mä voin.

Lapin kasviston pallomainen kulta-

nimityksen sulle ansaitusti mä soin.

Hämeenkylmänkukka (kaksi versiota)

(Runo Olli Alaranta Maaliskuu 2015 )

1. Eteläisen ja keskisen Hämeen kukka, näyttävä,

teriöltään sini - tai violetinsinipukuinen.

Lajitovereittesi määrä maassamme tätä nykyä hyvin harvalukuinen.

Maaperän muoto, missä eritoten viihdyt, on selkeästi harjumainen.

Yllättäessäsi aurinkoisella ilmeelläsi minut kasvupaikallasi

mieleni suorastaan hunajainen.

2. Hämeenlinnan seudulla tavattava,

uteliaisuutta herättävä kasvi, kukkavarreltaan valkokarvainen.

Pähkylähedelmäsi ei ole syötävä ja se on maultaan täten tosi karvainen.

Olet Kanta - Hämeen maakuntakasvi ja iloista, keväistä olemustasi

sangen syventyneesti ja mykistyneenä seurata mä voin.

Luojalle lausutun ylistyksen tämän kaunottaren näkemisestä

ensitervehdyksenä kotiin päästyäni kotijoukoille kameran kera myhäillen mä toin.

3. Maassamme melkein yksinomaan Kanta - Hämeen alueella esiintyvä,

ikään kuin luonnon vähittäisestä puhkeamisesta kukkaan kertova ja

keväästä lauleleva luontokohde.

Olet osa leinikkikasvien heimoa, kangasvuokon lähisukulainen, ja

sinuun sopii mainiosti sanapari kultainen katse ja hopeinen hohde.

" Ystäväni, ethän vain tartu lapioon etkä kauhaan,

vaan jätät minut onnellisena luonnon rauhaan. "

4. Hattelmalan harjun keväiseen, värien kirjoon luettava

sormilehtinen kylmänkukka eli Hämeenkylmänkukka.

2 - 5 cm pitkät varsilehdet kasvavat sinulla varren tyvestä

yhdiskasvuisena kiehkurana.

Tuulisella säällä se näyttäytyy katsojalle helposti roikkuvana.

Koska voit menestyä samalla kasvupaikallasi meidän ihmisten iloksi

hyvinkin pitkään eli sinun tapauksessasi useita vuosikymmeniä,

niin joku voisi kuitenkin sanoa sinusta, että olet kuin harmaahapsi.

Olet kaikesta huolimatta nimenomaan monelle kasviharrastajalle

suloinen lempilapsi.

Sinä kevään pikkuprinsessa. Koska kukit ennen lehtien ilmestymistä,

niin mm. tämän takia sinua alati ihannoida mä voin.

Rakastettua nimeäsi luonnon helmassa joka ilmansuuntaan

avoimin mielin mä hoin.

Hämeenkylmänkukka

( Olli Alaranta - Tammikuu 2018 )

Kanta-Häme ( Laulettaessa Hämäläisten laulun melodian mukaan )

1. Hämeen kukka, näyttävä,

teriö sinipukuinen.

Maassamme harvalukuinen.

Miss' eritoten viihdyt,

maaperä harjumainen.

Maassamme harvalukuinen.

Miss' eritoten viihdyt,

maaperä harjumainen.

2. Kanta-Hämeen kasvi,

varreltaan valkokarvainen.

Hedelmäs' maultaan karvainen.

Keväistä olemustasi

myhäillen seurata voin.

Hedelmäs' maultaan karvainen.

Keväistä olemustasi

myhäillen seurata voin.

3. Kultainen luontokohde

ja hopeinen hohde.

"Ystäväni, ethän vain

tartu lapioon, kauhaan,

vaan jätät minut rauhaan."

"Ystäväni, ethän vain

tartu lapioon, kauhaan,

vaan jätät minut rauhaan."

4. Joku vois' sinust' sanoa,

ett' oot kuin harmaahapsi.

Oot kasviharrastajalle

suloinen lempilapsi.

Sä pikkuprinsessa.

Oot kasviharrastajalle

suloinen lempilapsi.

Sä pikkuprinsessa.

Tyrni (kaksi versiota)

(Runo Olli Alaranta Tammikuu 2015 )

1. Laajan merenrannan läheisyydessä.

Virvoittavien vesien välkehtiessä.

Saavun mä nyt kiehtovan tyrnipensaan luo.

- Rakkauden Herra -

Tästä kasvista kertova kirja lukea mun suo.

2. Laakean merenrannan vaikutuspiirissä.

Sinertävien sielunmaisemieni siivittäminä.

Satakunnan maakuntakasvin kellanvihreisiin kukkiin ja

hopeanhohtoisiin lehtiin huomioni kiinnittää mä voin.

- Rakkauden Isä -

Viestin eteenpäinviemisen tyrnistä luonnossa

liikkuville reippaille vaeltajille tärkeäksi mä koin.

3. Loivan merenrannan tuntumassa.

Kauas katseitteni kantamina.

Hopeapensaskasvien heimoon kuuluvasta tyrnistä

Luojaani vilpittömästi kiittää mä saan.

- Rakkauden Jumala -

Tämän orapiikkisen hyötykasvin meille tuottaman

suuren ilon yhdessä kanssaihmisteni kesken

mieluusti mä jaan.

4. Lapsiystävällisen ja hiekkapohjaisen

merenrannan äärellä.

Leivojen ja lepinkäisten leikkiessä ja livertäessä.

On alkusyksyn aamu. Syksyisistä oranssinvärisistä

epähedelmistään tunnettujen tyrnien vieressäolevassa

teltassa - hyvin nukutun yön jälkeen - mä herään.

- Rakkauden Tuoja -

Huumorista pitävälle äidilleni poimurilla

näitä erittäin C - vitamiinipitoisia marjoja

kotiin tuotavaksi ämpäriin haluisasti mä kerään.

Tyrni

( Olli Alaranta - Tammikuu 2018 )

Satakunta ( Laulettaessa Satakunnan laulun melodian mukaan )

1. Laajan merenrannan läheisyydessä.

Virvoittavien vesien välkehtiessä.

Saavun nyt tyrnipensaan luo.

Täst' kasvist' kertova kirja lukea mun suo.

2. Laakean merenrannan vaikutuspiirissä.

Sinertävien sielunmaisemieni siivittäminä.

Kasvin kellanvihreisiin kukkiin

ja hopeanhohtoisiin lehtiin huomioni kiinnittää voin.

3. Loivan merenrannan tuntumassa.

Kauas katseitteni kantamina.

Tyrnistä Luojaani kiittää saan.

Kasvin tuottaman ilon yhdess' ihmisten kesken jaan.

4. Lapsiystävällisen merenrannan äärellä.

Leivojen ja lepinkäisten leikkiessä ja livertäessä.

C-vitamiinipitoisia marjoja

kotiin tuotavaksi poimurilla ämpäriin kerään.

Tammen syleilyssä (kaksi versiota)

(Runo Olli Alaranta Toukokuu 2014 )

1. Ruissalon jykevärunkoinen, uljas, jalo lehtipuu.

Olet varsinaissuomalaisen arvokas aarre, silmän ilo

ja vähitellen hymyhuulille käypi suu.

Vaatimattomat ovat sun keväiset, vihertävänsävyiset kukkanorkot.

Komeaa kesäasuasi todistavat ihmiset nimimerkeillä Onervat ja Orvot.

2. Turun seudulla viihtyvä,

täysikasvuisen puunrungon kaarna syväuurteinen,

väriltään tummanruskea, jalo lehtipuu.

Olet Varsinais - Suomen maakuntakasvi ja

monet eläinlajit suojissasi vihollisilta varjeltuu.

Ehytlaitaiset, pyöreä- ja tylppäkärkiset ovat sun lehtesi liuskat.

Työhönsä syventyneellä, innostuneella luontokuvaajalla

yhtenä työkaluna otteet riuskat.

3. Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla kasvava,

ylväs, jalo lehtipuu.

Kuulut Pyökkikasvien heimoon ja mahtavuutesi ansiosta

useiden pieneläinten suvun jatkaminen mahdollistuu.

Kauniin mutkaoksainen ja kupumainen on

tämän kunnioitettavan korkeaan ikään elävän,

näyttävän puun latvus.

Karhumainen on puun tutkijan olemus ja

hyvänä varustuksena hänellä tässä pestissä

valtava toiminnan lataus.

4. Etelärannikon, lounaisimman Suomen ja Ahvenanmaan,

hieman nahkealehtinen, jalo lehtipuu, tammi.

Seisot Aurora Karamzinin kartanopuistossa, Espoossa

tukevasti paikallasi arvostettuna puuvanhuksena vastaanottamassa

kohteliaasti vieraasi samalla ikään kuin puhuisit hänelle

lohdutuksen kieltä niin kuin Jukolasta tuttu Aaprahammi.

Hedelmä on sinulla maljamaisen kehdon ympäröimä, kova,

2 - 3 cm pitkä, ruskehtava pähkinä eli tammenterho.

Nimeäsi kantava laulusikermä raikumassa taustalla

Armeliaan Luojan ylistykseksi ja musiikkiteoksen takana

nöyryyttä Jumalan edessä alleviivaava luontokerho.

Tammen syleilyssä

( Olli Alaranta - Tammikuu 2018 )

Varsinais-Suomi (Laulettaessa Varsinais-suomalaisten laulun melodian mukaan)

1. Uljas, jalo lehtipuu.

Olet arvokas aarre.

Hymyhuulille käypi suu.

Vaatimattomat sun keväiset,

vihertävät kukkanorkot.

Komeaa kesäasuas'

todistavat ihmiset

nimimerkeill' Onervat ja Orvot.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

2. Turun seudulla lehtipuu.

Kaarna syväuurteinen.

Väriltään tummanruskea.

Olet maakuntakasvi.

Monet lajit suojissas' varjeltuu.

Ehytlaitaiset, tylppäkärkiset

ovat lehtes' liuskat.

Luontokuvaajall' otteet riuskat.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

3. Ylväs, jalo lehtipuu.

Kuulut Pyökkikasveihin.

Kauniin mutkaoksainen

ja kupumainen on puun latvus.

Karhumainen on tutkijan olemus

ja hyvänä varustuksena hänell'

täss' pestiss' valtava

toiminnan lataus.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

4. Hieman nahkealehtinen,

jalo lehtipuu, tammi.

Hedelmä sull' maljamaisen

kehdon ympäröimä, kova

ruskehtava pähkinä, tammenterho.

Nimeäs' kantava sikermä

taustall' Luojan ylistykseks'.

Teoksen takana luontokerho.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

Ruissalon puu

silmän ilo,

jykevärunkoinen.

Valkovuokkojen seurassa (kaksi versiota)

(Runo Olli Alaranta, Huhtikuu 2014 )

1. Rehevässä lehtometsässä.

Sykähdyttävän upeassa väriloistossa.

Rakkaalle äidilleni haluisasti

valkovuokkoja maljaan mä kerään.

- Luoja, joka on suurempi kuin ihminen osaa ymmärtääkään -

Hänen Nimensä kunnioituksen katson kuuluvan ja

lausun sen mieluusti tekemisteni perään.

2. Ravinteikkaassa lehtometsässä.

Säkenöivän ihanassa värien sinfoniassa.

Uudenmaan maakuntakukka kauneudellaan

kulkijan etenemisen todella pysäyttää voi.

- Herra, joka on mahtavampi kuin ihminen osaa tajutakaan -

Hän tarkoin harkittuaan meidän ihmisten iloksi

tämänkin kasvilajin aikanaan loi.

3. Raikkaantuntuisessa lehtometsässä.

Säihkyvän kimalteisessa väriyhdistelmässä.

Luonnon herätessä myhäilevin silmin

saan kiitollisena tästä kaikesta seurata intohimoisesti

lehtojemme vaaleiden kasvikaunottarien

keväistä elekieltä ja muuta näytelmää.

- Jumala, joka on korkeampi kuin ihminen osaa käsittääkään -

Hänen armaitten käsiensä ( kättentekojensa ) kautta

saan ja haluan julistaa ilosanomaa,

joka on tuottava hyvää hedelmää.

4. Runsaslajisessa lehtometsässä.

Sädehtivien valojuovien ja varjojen

muodostamassa luonnon värilaboratoriossa.

Kunnia olkoon Vapahtajalleni siitä, että

lehdossa saan tehdä päiväkirjamerkintöjä

valkovuokkojen lisäksi kukkivista

mukulaleinikeistä, imikästä ja kevätlinnunherneestä,

toukokuisena Pyhänä, puhtaasta ilmasta nauttien

ja ympäristön monimuotoisuutta maistaen.

- Kaikkivaltias, joka on ihmeellisempi kuin ihminen osaa oivaltaakaan -

Kruunatkoon Hän tämän Äitienpäivän ja

antakoon suuressa viisaudessaan minun tehdä

muistiinpanoja viehättävästi lentelevistä sitruunaperhosista

ikään kuin keväistä soitantoa tuoden ja

heleästi visertelevistä peipoista

ikään kuin Luojan uskollisuudesta muistuttaen.

Valkovuokkojen seurassa

( Olli Alaranta - Tammikuu 2018 )

Uusimaa (Laulettaessa Uusmaalaisten laulun melodian mukaan)

1. Reheväss' lehtometsäss', väriloistoss'.

Äidilleni valkovuokkoja maljakkoon kerään.

Sykähdyttävän upeassa väriloistossa.

Äidilleni haluisasti valkovuokkoja kerään.

Luoja on suurempi kuin ihminen ymmärtää.

Hänen Nimensä kunnioituksen katson kuuluvan

ja lausun sen mieluusti tekemisteni perään.

- Hänen Nimensä -.

2. Ravinteikkaass' lehtometsäss', värisinfoniass'.

Maakuntakukka kauneudell' kulkijan pysäyttää voi.

Säkenöivän ihanassa värisinfoniassa.

Uudenmaan kukka kulkijan todella pysäyttää voi.

Herra on mahtavampi kuin ihminen tajuaa.

Hän tarkoin harkittuaan ihmisten iloksi

tämänkin kasvilajin aikanaan loi.

- Ihmisten iloksi -.

3. Raikkaantuntuisess' lehtometsäss', väriyhdistelmäss'.

Luonnon herätessä myhäilevin silmin.

Säihkyvän kimalteisess' väriyhdistelmässä.

Saan seurata kaunottarien keväistä näytelmää.

Jumala on korkeampi kuin ihminen käsittää.

Hänen armaitten käsiensä kautta saan ja haluan

julistaa ilosanomaa, joka on tuottava

- hyvää hedelmää -.

4. Runsaslajisess' lehtometsäss', värilaboratorioss'.

Saan tehdä merkintöjä puhtaast' ilmast' nauttien.

Sädehtivien valojuovien värilaboratoriossa.

Ympäristön monimuotoisuutta maistaen.

Kaikkivaltias on ihmeellisempi kuin ihminen oivaltaa.

Antakoon Hän viisaudessaan minun tehdä muistiinpanoja

sitruunaperhosista ja peipoista ikään kuin keväistä

- soitantoa tuoden -.

Rantakoivikko

(Runo Olli Alaranta, Tammikuu 2014 )

1. Järven rannan tuntumassa mä kuljeskelen.

Upeaa rantakoivikkoa haluisasti mä katselen.

- Kuinka mykistävä voi ollakin luonto,

niin kuin eräoppaan ääni ja juonto -

" Matkaani saan mä kiittäen taittaa.

Taivaan Isän suojelukseen itseni laittaa."

2. Järven erimuotoisia saaria mä ihastelen.

Veden kirkkaansineä innokkaasti mä tuijottelen.

- Kuinka puhutteleekaan mua tuo kesäasuinen rantakoivu,

niin kuin piirroksistaan ja maalauksistaan verraton Rudolf Koivu -

" Käteni ristiin saan mä panna.

Herra, autathan lastas' ja joen yli kanna."

3. Järven rauhallinen aaltojen väreily mun katseeni kerrassaan vangita voi.

Ihmeellinen Luojamme tämänkin vesialueen aikanaan voimassaan loi.

- Kuinka voikaan käydä näin: " Sisältäni yhtäkkiä kumpuaa väkevä, luja tahto

ja nöyrä, levollinen mieli, niin kuin tuolla puhtautta ilmentävällä, vaalealla koivikolla

olisi harras ja sanaton kieli " -

" Hymyäs' älä kulkeissas' koskaan sä peitä.

Tarpoessas' Herrasi viitoittamia, mitä merkillisimpiä teitä."

4. Järven lintuja ja niiden pukuloistoa herkeämättä mä tiiraan.

Sydämeni täyttymyksen saa kansallislintumme lähelle ilmaantuminen

ja nyt onnessain mä liiraan.

- Kuinka silmiä hivelevät ovatkaan Luojamme kättentyöt ja tekemiset,

niin kuin kunnioitusta herättävän laulujoutsenen ja sielunmaisemaani

hellivän rantakoivikon näkemiset ja touhuamiset -

" Olethan, rakas lapseni, aina avoimella, rohkealla ja turvallisella mielellä.

Luojan lapsena askellan luottaen taatusti Hänen olevan mun vierellä."

5. Kesäisen, yöttömän yön juhlaa rantalaiturilla istuessani mä seuraan.

Lähietäisyydeltä kuuluu loiskahdus - jättikala - taisin saada

harvinaisen, kutsumattoman vieraan.

- Kuinka häikäiseviä ovatkaan lohikalojen pitkät vaellukset,

niin kuin vedenalaisen luonnon salaperäiset aikaansaannokset -

" Viereinen, silmiäni ikään kuin hyväilevä rantakoivikko mut pauloihinsa saa.

Sitä en, Herrani, koskaan ajatuksistain unhoittaa mä saa."

6. On kesäaamu, kuulas ja pilvetön, takana hyvin nukuttu yö.

Järven yllä vesiperhot, surviaiset ja korennot ne leikkiä lyö.

- Kuinka huomaankin valtavassa rantakoivikossa neito- ja nokkosperhosten

iloisesti lepattelevan, ikään kuin Kaiken Elämän Antajan suuruutta todistelevan -

" Kaveria ei jätetä on mun mottoni täällä.

Lähimmäisest' huolehtiminen ain' joka säällä."

7. Säteilevän kaunihissa, valon tapahtumassa.

Soutajain ja melojain näyttävässä muodostelmassa.

Ah huomaan, ett' järven pinta on aivan tyyni.

- Kuinka äkisti tunnenkaan kaikenlaisen kiitollisuuden vaikuttavan hymyilyyni,

ikään kuin Rakkahin Jeesus olisi tullut vieraaksein mietiskelyyni -

Liikutuksen valtaan ja huumaan mut värikäs amiraaliperhonen

koivun mahlaa imiessään saa.

Riemastun, kun tämän nähtyäni mut koskettavasti pysäyttää suloinen Jumalan Sana,

Pyhä Raamattu, joka jälleen mut janoiseksi saa.

Erämaa

( Runo Olli Alaranta - Marraskuu 2013 )

1. Erämaan hiljaisuudessa.

Luonnonkauneutta ihmetellessä,

Iloita vapaasti mä saan,

Kun mull' on Luoja, Armollinen,

Johon turvaudun alati mä vaan.

2. Erämaan syleilyssä,

Luojan mahtavuutta ihaillessa,

Kiitollinen mieli valtaa mun,

- Suuri Parantajani -

Tulen pelkäämättä lähellesi Sun.

3. Erämaan haasteiden tullessa,

Taivaan Isään vedotessa,

Kulkuni ei koskaan horjua saata

- Armahin Jeesukseni -

Turvaisan etenemisen opetuslapselles' haluat Sä taata.

4. Erämaan karuuden todetessa,

Vastaantulevan vaeltajan pian kohdatessa,

Tervehdyksen kättelylläni hänelle mä teen

- Mestarini -

Suothan tällekin patikoijalle lämpimän tuvan ja iltateen.

5. Erämaan villissä luonnossa,

Aamuauringon paistehessa,

Saan luottavaisesti jälleen Isän syliin mä tulla

- Vapahtajani -

Kerrothan lapsellesi, minkäpituinen päivämatka tänään on varattuna Sulla.

6. Erämaan täydellisessä harmoniassa,

Havu- ja lehtipuiden huminassa,

Se kaivattu etelätuuli vienosti kulkijan poskia taipaleella lämmittää ja koskettaa

- Rakas Herrani -

Riemuitsen, ett' kukkaloiston tavoin saan ainaisesti Nimeäs' ylistää ja Sanaas' opettaa.

HEVVEYn tunnuslaulu ja matkalaulu

Sanat ovat Olli Alarannan käsialaa ja sävel on sama kuin Täällä Pohjantähden alla (Petri Laaksosen laulama):

1. Täällä Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Kuukkeleita kaikkialla,

Kullanhuuhdontaa vain vailla.

Ja vain Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Saamelaisten joikuumailla,

Alvariinsa Pielpalla.

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa luottaen,

Toisiamme rakastaen.

2. Täällä Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Jomppahaisen pyörähillä,

Karhunpesäkivellä.

Ja vain Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Uljaan Ukonkiven päällä,

Saamelaisten merellä.

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa uskoen,

Toisistamme iloiten.

3. Täällä Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Veskoniemen rantamilla,

Liikkeet jääluolalla.

Ja vain Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Käsivarren perukoilla,

Ikiroudan Saanalla.

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa pitäytyen,

Rauhaa kansoille toivoen.

4. Täällä Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Sevetin reitillä,

Pulmankijärvellä.

Ja vain Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Suomen ylälohkolla,

Nuorgamin tienoilla.

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa tutkien,

Sävyisyyteen ohjaten.

5. Täällä Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Kekkos-muistolaatalla,

Kauniill' Saivaaralla.

Ja vain Lapin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Käydä Halti-tunturilla,

Vuoriemme kuninkaalla.

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa opettaen,

Seurakuntaansa rakentaen.

6. Täällä Ruotsin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Pitkäll' kölivuoristolla,

Napakettujen saloilla.

Ja vain Ruotsin tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Jylhän Kebnekaisen päällä,

Länsinaapurin "katolla".

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa korostaen,

Uskollisuuttaan painottaen.

7. Täällä Norjan tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Glittertindin silmän alla,

Spitterstulenin luonnossa.

Ja vain Norjan tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Hienoll' Galdhöpiggenillä,

Pohjoismaiden valtiaalla.

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa tarjoten,

Hyvyyteen johdattaen.

8. Täällä Norjan tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Gappohyttanin maisemissa,

Norjan tundra-alueella.

Ja vain Norjan tähden alla,

Kukkulalla korkeimmalla,

Nousta "kummitunturille",

Mahtavalle Parakselle.

Jeesus vierellämme kulkee,

Hän työtämme näin tukee,

Hänen Sanaansa antautuen,

Ystävyyteensä sitoen.

HEVVEYn tyttöin ja poikain jenkka

Sanat Olli Alaranta, 2009

(sävel: Vesivehmaan jenkka)

1.Hevvey on se ilo sekä lääke monen vaivaan.

Sitähän ei mikään voima muuta alla taivaan.

Vaellus ja Suomen luonto nostattavat mieltä,

kun Hevveyn sävel soi suvi-illassa.

2.Hevveyn tytöt sekä pojat ovat täyttä rautaa.

Mummot, vaarit, veteraanit sitä täällä jauhaa.

Senioreill' on tää verratonta juhlan taikaa,

kun Hevveyn kuoro heille lauluill' raikaa.

3.Kulkuri, kun näkee liikkeet kankahalla tuolla,

rientää hän pian paikalle ja lausuu hymysuulla:

"Oottepas te reippaat esikuvallanne muille."

Näin Hevveyn askel tarttuu kehun antaneell'.

4.Aihepiirejä ja hauskuutta on joka säällä.

Palvelunhalu kirkkaana porukalla täällä.

Tekemisen meininki ja into heissä hohtaa

ja Hevveyn logo tunnelmaa tiivistää.

5.Ilo, rauha, rakkaus ne sydämiä voittaa.

Hengen hedelmiä tässä Hevvey esiin ottaa.

Tunnelma on ihana ja surut kaikki poissa,

kun Hevveyn sana Suomea valloittaa.

6.Kesäkauden päätyttyä suuret ruskan juhlat,

poimijalla mielessä karpalot ja sienet.

Kun hän tekee työtään hyräillessään biisiämme,

niin Hevveyn nuotti soi syksyn väreissä.

7.Revontulten näytellessä tähtitaivahalla

hiihtäjällä fiilinki sangen korkealla.

Latua hän sivakoi nyt Lapin kuumeen alla,

ja Hevveyn sointu soi valkohangilla.

8.Luonnon herätessä nostaa leskenlehti päätään.

Pohjoisimmat järvet vielä sulattavat jäätään.

Leivon antaessa ensi konserttinsa meille

soi Hevveyn laulu kevään sirkutuksessa.

9.Suvivirttä veisatessa kiitosmieli kasvaa.

Sitä sanomaa me saamme riemuisasti jatkaa.

Yhteytemme pilareina taustayhteisömme,

kun Hevveyn ääni kaikuu kukkain kesässä.

Laulu ystävyydestä (tai: Mitä ystävyys on?)

Melodia: Pekka Simojoen "Hän ei ole enää täällä" tietyin muutoksin.

Sanat: Olli Alaranta

1.Mistä tapaa hyvän ystävän?

Tämän tahon tiedät kyllä.

Sen voit löytää vaikka netistä:

nimen Hevvey!

2.Huomenesta ei oo tietoa,

miten Herra meitä käyttää.

Rikas luonto meitä ympäröi,

lahjaksemme.

Kerto: Ylistys ja kiitos Herralle,

kun Hän toimintaamme ohjaa.

Meillä kunnioitus, rakkaus

ovat kohdallaan.

3.Pyhä Sana voimanamme on.

Meill' on Raamattupiiri.

Sanan lähteest' ilo pulppuaa,

kasvoillemme.

4.Hevvey muistaa heikko-osaista.

Sehän näkyy Karjalassa.

Lähimmäisen apu saavuttaa,

humanitaarinen.

Kerto:

5.Lähimmäisest' huolehtiminen

kuuluu uskon varustuksiin.

Verenluovutus on sellainen,

joka auttaa voi.

6.Hevvey mielihyvin kannattaa

kristillistä keräystä.

Yhteisvastuu on se palvelus,

joka toivon tuo.

Kerto:

7.Anteekspyyntö, anteekssaaminen,

ilman niitä ahdistuisimme.

Kun vain hartain mielin kohtaamme,

toinen toisemme.

8.Armon aika meitä velvoittaa

viemään Sanaa pakanoille,

jotta monet heistä pelastuis

Herran teille.

Halleluja, kiitos Herralle,

kun Hän toimintaamme ohjaa.

Meillä kunnioitus, rakkaus.

Peruskivinä.

Alla ovat laulun alkuperäiset sanat, jotka eroavat hieman ylläolevasta.

Lisäksi allaolevassa versiossa on ohjeita, miten laulua voidaan myös esittää.

Pasi-runo

Ollin Pasille laatima runo vuonna 2011:

1. Sinulle, Ystäväni kaiken hyvän soin

Kanssasi mielelläni musiikkihetket ja vaellusretket kokea voin

Vaelluskartatkin työpöydällesi toin

Ja marakattimaista kiipeilytaitoasi alati ihannoida voin

Tätä tarkoitusta varten haalareiden sekä jäätikköasun hankkimisen niin elintärkeäksi sinulle koin

Teräskuntoon itsenikin Hartsportilla vuoksesi join

Kaikenlaisen ihanuuden ja hyvän mielentilan huumassa nimeäsi hoin

Ja tämän runonkin näin sinulle suurena päivänäsi loin.

2. Aurinkoiset terveiseni hellenistisen kulttuurin keskeltä, Kreetan saarelta, verrattomalle ystävälleni ja

uskonveljelleni matkalaukussani toin

Upeiden taivaanvärien vallitessa ikimuistoiset ja sanoinkuvaamattomat hetket

Ruotsin korkeimmalla tunturilla, ylväällä Kebnekaisella, kanssasi koin

Pukkipalvelut-konsernin ylineuvoksen arvonimenkin Korvatunturilla käyntimme jälkeen

mieluusti ja täysin ansaitusti sinulle soin

Keskellä valtavan erämaan hiljaisuutta, Luojan suuruutta ja luonnonkauneutta ihmetellessämme,

erätulen äärellä keittämääsi erinomaista, kunnon nokipannukahviasi, kanssasi join

Itsekin koko sielultani ja hengeltäni monien yhteisten harrastustemme vuoksi, olinpaikasta riippumatta,

viulun tai pikemminkin alttoviulun lailla soin

Todellisen esimerkillisyytesi johdosta rakkaan Hevvey-yhdistyksemme nimeä eri ihmisryhmiin päin

gramofonin lailla hoin

Minäkin kuorolaulajana harmonisen ystävyytemme ilosta ikään kuin

Aataminomenan nappia painamalla soin

Tämän sanallisen esityksen ja hehkutuksenkin täten sinulle kaiken jousisoittimesta lähtevän

sointukauneuden vuoksi loin.

3. Mutta nyt mun täytyy lopettaa,

kun tuo Morris tuossa vieressäni niin hirveästi mua koko ajan hoputtaa

Ja kun sä vaeltajien kokoustilaan alat laputtaa

et saa mua päähän paukuttaa

vaan käsiäsi yhteen hetkellisesti taputtaa.

4. Tämä runo ei ole tarkoitettu totiselle torvensoittajalle,

vaan auvoiselle ja avuliaalle alttoviulistille.

5. Terveisin ystäväsi, jonka mottona on:

" Ole liikkuessasi niin usein kuin suinkin

iloisella päällä,

niin kuin laulutaituri satakieli pitämässä konserttia metsän siimeksessä

tyynellä, kirkkaalla säällä."