Muistoissa‎ > ‎

Tsäkur

Rotu Kaukasiankoira
Elinaika 6.6.1999 - 9.1.2012
Sukupuoli Uros

Tsäkur saapui minulle 21.12.2006 voisiko sanoa joululahjaksi.

Tsäkur oli melko oppivainen kaukkari, joka kuitenkin omasi sen laumanvartijan perusluonteen.
Kun oltiin vieraalla maaperällä ei jaksettu ottaa stressiä, mutta jos joku tuli omaan pihaan tai kulki liian läheltä autoa oli metakka valmis. Tarhassa Tsäkur oli 110% vahti, jonne vieraan ei kannattanut laittaa sormiaan. Tsäkur ei myöskään tahtonut sietää toisia koiria, oliko menneisyydellä merkityksensä sitä emme tiedä. Tosin kehityimme tässä toisien koirien sietämisessä. Belgipoikien kanssa tultiin toimeen ja oli Tsäkurilla muutama tyttö kaverikin. Iwanin kanssa tultiin toimeen vaihtelevaisesti. Toisinaan ei välitetty ja toisinaan oltiin satalasissa tappamassa, varsinkin ruoka aikaan. Pystykorvatyttöjä Tsäkur pelkäsi, kun ne aina rähjäsi, varsinkin lauman keskimmäinen.

Tsäkur oli lähtöisin Virosta, jossa hän oli joutunut koiratarhalle. Eräs suomalainen ihminen oli bongannut Tsäkurin Pelastetaankoirat ry. sivuilta ja toi hänet Suomeen. Tsäkur kävi aina välillä hoidossa tuttuni hoitolassa, jossa ihastuin herraan. Kun kuulin, että herra etsii ehkä uutta kotia niin virisi ajatus, jos vaikka pappa muuttaisi minun luokse..

Tsäkur oli toivoton auto matkustaja, aina piti mennä johonkin suuntaan autolla. Tsäkur oli myös toivoton kirputtaja, joko kirputettiin tai oltiin sellällään, kun oli niin mukavaa olla raavittavana. Vanhemmiten herra sentään vähensi kirputtamista, mutta selällään rötkötettiin sitäkin enemmän.

Tsäkurin kanssa kokeiltiin jäljestämistä. Kulmat onnistu ja jäljen pituuskin sai olla pidemmän puoleinen, mutta tuolla papalla olikin sellainen haju nenä et männyn kävyt väistyköön nuuskutuksen tieltä. Tsäkurin heikkous jäljellä oli vaan se, et piti olla tutut maastot missä jäljestää. Eihän nyt kunnon vahtikoira, oman reviirin ulkopuolella hommia tee.

Tsäkuria ei ole lonkka tai kyynärkuvattu tiedettävästi. Kenguru, metsäkauris, rusakko loikat ja voltit onnistu täysin puhtaasti. Vanhemmiten tuli takapään jäykkyyttä ja vanha kyynär vamma vaivasi, huonoilla keleillä, mutta ei ne menoa hidastanut. Viimeiset elin ajat me taistelimme kilpirauhas arvojen kanssa. Viimeiseen asti herra taisteli. Tsäkur ei ollut luovuttaja luonteeltaan.

Jos muillakin pojilla on lempinimiä niin Tsäkurillakin on.
Pappa, Papu, Tohotoho, Nalle, Nallenappisilmä, Nauravapoika, Tihutyöläinen.

Tsäkurin suvusta ei ole tietoa sen menneisyyden vuoksi, mutta paperi koira se on kai ollut Viron puolella.