Esittely

Mistä kaikki on saanut alkunsa ja mihin se on päätynyt?

Kipinä on aina ollut olemassa, mutta 23.4.1995 se sai tulen. Tuona päivänä taloon tassutteli lautasantenni korvilla varustettu hoopon näköinen musta sykkyrä (Sudenpesän Baronetti), joka alkoi myöhemmässä vaiheessa tottelemaan nimeä Bobi. Bobi oli mustaakin mustempi Belgianpaimenkoira Groenendael.

Bobin kanssa tuli kokeiltua ties mitä, mutta hienostuneen luonteensa tähden moni asia jäi kokeilun asteelle. Muutenkin Bobi oli luonteeltaan sellainen, ettei se halunnut poistua mukavuus alueeltaan.

Seitsemän vuotta Bobi sai olla talon yksinvaltias, kunnes remmiin liittyi Roope (Workaholic Stuntman). Roope tuli vain hoitoon ja sille tielle jäi. Tosin Roopen ollessa viisi viikkoinen olin jo ilmoittanut ottavani sen. Roope oli Belgianpaimenkoira Tervueren ja ensimmäinen oma näyttely/ harrastuskoira. Roopen kanssa harrasteltiin kotosalla ja jossain vaiheessa ihan meinattiin kokeisiinkin asti, mutta harmaakaihi ennätti ennen ja kisa sekä jälkeläis haaveet unohdettiin. Tästä huolimatta vielä monta vuotta treenattiin, vaikkakin tottelevaisuus puolella sai unohtaa hypyt ja kiipeämiset yms. joissa näöstä olisi apua.

Jossain 2000 luvun alkupuoliskolla tuli sekaannuttua Suomenpystykorviin ja ruvettua olemaan mukana kasvatustyön arjessa. 

Vuonna 2006 taloon muutti urakalla Kaukasiankoiria. Jo muutamaa vuotta aiemmin olin alkanut tiiviisti olemaan laumanvartioiden kanssa tekemisissä.

Iwan syntyi 18.3.2006 ja kesän korvalla muutti osoitteensa. Iwan joka itse valitsi omistajansa heti syntymästään. Iwan joka oli mammanpoika henkeen ja vereen.

Tsäkur sen sijaan tuli loppu kesästä Suomeen. Koirahoitolassa tutustuin hänen hurmaavaan persoonaan. Miten sattuikin eräs alkutalven päivä tulemaan puheeksi Tsäkurin silloisen omistajan kanssa, hänen luonne ja se kuinka Tsäkurin kaverina oleva narttu ei tahtonut sietää Tsäkuria. Kauaa ei tarvinnut miettiä otanko Tsäkurin vai en, kun sitä tarjottiin. Näin talosta löytyi 2006 jouluun mennessä kaksin kappalein Kaukasiankoiria.

Koirien vanhetessa monta kertaa tuli mietittyä mikä on seuraava rotu. Onko se belgi vai kaukasialainen, vai kenties jokin ihan muu. Tsäkurista ajan jättäessä vuonna 2012 tuli aiheelliseksi tosissaan miettiä seuraavaa koiraa, kun Roopekin alkoi olemaan 10 vuotias. 

Kun se rotu tuli mieleen, niin ei tarvinnut miettiä. Keeshondissa yhdistyy juuri ne ominaisuudet mitkä miellyttävät belgeissä ja kaukasialaisissa. Keeshond johon olin jo vuosia aikaisemmin ihastunut. Ilta aurinkoa katsellessa, kallion reunalla istuen, kainalossa harmaa vanha herra viskibassolla haukahdellen. Voiko tähän olla ihastumatta?

Tarkoituksenani oli ottaa uusi harrastuskoira Roopen ja Iwanin rinnalle kasvamaan. Kohtalo tosin määräsi toisin ja 2012 elokuussa mahasyöpä vei Roopen äkillisesti.

Hetken aikaa oli orpo olo, kun ei ollut kuin Iwan, mutta 16.11.2012 taloon vipelsi duracel pupuakin nopeampi Keeshondin pentu Kassu (Waatan Daucus). Keeshondeja oli tullut seurailtua tiiviisti keväästä asti ja kasvattajista tietoa tonkien sekä yhdistelmiä tutkiessa. Yhdistelmä josta Kassu on, siinä oli jotain mikä vetosi heti ensi näkemällä. Taas turvauduttiin kuuluisaan intuitioon, johon on turvauduttu monta kertaa ennenkin koira asioissa.

Kun Kassu alkoi olemaan pari vuotias, totesin että nyt voisi jälleen olla koiran mentävä aukko talossa. Sen aukon täyttymiseen meni vain reilu nelisen vuotta. Vuosien saatossa ihminen tahtoo tulla kriittiseksi ja kun omaa vielä sen kuuluisan intuition, niin sopivan yhdistelmän löytyminen ei ollut helppoa. Kriteerit täyttäviä yhdistelmiä ei ollut joka oksalla ja viimeistään turkinlaatuihin jysähti kriteerien täyttyminen. Kassu on vahingokseen opettenut, että keeshondilla voi olla äärimmäisen helppo ja huoleton turkki. Juuri samanlaisen huolettoman turkin halusin tulevalle keeshondille. Yhdistelmiä katsellessani tuli useasti mietittyä, mihin Suomen keeshondit ovat menossa, kun tällainen pilkunviilaaja ei tahdo löytää itselleen koiraa. Olihan vuosien saatossa muutamia yhdistelmiä, mutta ne eivät toteutuneet tai tuli jotain muuta, miksei pentua niistä tullut.

Talvella 2018-2019 se kuuluisa intuitio nosti jälleen päätään. Milja (kennel Waatan) oli tekemässä yhdistelmän, josta tuli hyvät värinät sekä se vielä jopa täytti kriteerit. Alkuperäinen tunne ei suinkaan ollut väärä, vaan vahvistui kun näin pentueensa ainokaisen uroksen neljäviikkoisena. 5.7.2019 vihdoin taloon muutti toinen keeshond alias Natku (Waatan Lolium). Natku on aivan hurmaava pakkaus... menossa mukana satalasissa, mutta äksönin loppuessa saa etsiä mihin se katosi, kun vetäytyy ansaituille torkuille. Eikä intuitio pettänyt taaskaan, sain aivan fantastisen ihanan ja huoleton turkkisen koiran. Edes pentuna ei ollut takku ikää ja välillä on oikein joutunut muistiaan pinnistelemään, kun muistelee milloin viimeksi on harjaan tarttunut (huomaamatta voi mennä useampi kuukausi, ettei harja käy lähelläkään koiran turkkia ja kun harja vihdoin käy turkin lähellä, niin ei tarvitse puolta tuntia enempää huiskia, kun karvat on ojennuksessa ja tassut siistitty).

Natku kun saapui taloon, niin laitettiin heti verkot vesille seuraavasta keeshondista. No neljä vuotta siihen taas melkeimpä meni, kun seuraava hollantilainen saapui taloon. 

Olin tietoinen yhdistelmästä, mutta en ollut sen enempää sitä noteeranut. Minut saatiin ostettua heti, kun myyntipuhe oli sopiva - pieni, musta, kontaktin hakuinen urospentu etsii harrastavaa kotia. Juhannuksena 2023 tiemme vei katsomaan, että millainen pakkaus oikein olisi vailla kotia. Se oli hurmaava, sinisellä pannalla varustettu, pippuripesäke. Intuitio... sattuma... se oli jälleen sininen pentu... kuten olivat olleet Roope, Kassu ja Natku... ja vain viikkoa myöhemmin matkusti kotia kohden pieni karvapallero, joka heti ensimmäisenä iltana upotti pikku naskalinsa meidän hoopers valmentajan ranteeseen ilmoittaen - minä olen suuri ja pelottava harrastuskoira.

Koirien myötä olen myös uppoutunut yhdistys maailmaan. Roope vei mukanaan Forssan Palveluskoirien johtokuntaan (2004-2016), jonka ydintoiminnasta en kadonnut vaikka johtokuntapaikan jätin, vaan jatkoin jäsensihteerinä, halli- ja mediavastaavana aina vuoteen 2022 asti. Kassu sen sijaan on johdattanut Suomen Keeshond ry:n hallitukseen (2014-2018) sekä jalostustoimikunnan puheenjohtajaksi (2016-2019) ja Kosken Seudun Koiraharrastajien toimintaan mukaan ja sihteeriksi (2014-2017). Koirakerho Tassuissa ollaan jäseninä oltu vuodesta 2015 ja vuonna 2019 palkittiin vuoden 2018 Aktiivihiilenä ahkerasta talkoilusta.

Loppu vuodesta 2014 minulle myönnettiin kennel nimi Wolflimit.
Kasvattajan peruskurssinhan olin käynyt jo "hyvistä ajoin" suorittamassa vuonna 2004. En olisi varmasti vieläkään anonut, jollei olisi ollut pakko ja nykyään se on niin helppoakin anoa sähköisesti.
Kennel nimi Wolflimit ei ole hetken päähän pisto. Alusta alkaen olen tiennyt, että nimi alkaa Wolf. Wolfin perään tuli sovitettua jos jonkinlaista sanaa, joka kuvaisi meitä. Tuli mietittyä henki, -sielu, -kaste, -metsä ja ties mitä. Luonnon rauhassa villieläinten ympäröimänä ja omaa rauhaa rakastavana Wolflimit eli "Susiraja" kuvasi meitä parhaiten.

Rodut ovat vieneet harrastuksesta toiseen. Belgialaisten kanssa pk-lajeista aloiteltiin harrastus taivalta ja keeshondien myötä agility lajit on vienyt mennessään. Päälajien sivussa on ennätetty harrastamaan mm. verijälki mejää, tokoa ja rally-tokoa, näyttelyitä unohtamatta.

Tavoitteena koirien kanssa on sujuva arki, jossa koirat saavat olla oma itsensä juuri sillä luonteella ja vaistoilla mitkä heille on suotu ja he saavat olla mukana ja läsnä arjen kulussa. Harrastetaan mahdollisuuksien rajoissa koiran sekä itsensä iloksi. Voisi melkein sanoa, että koirat ovat elämäntapa ja kun kuljemme niin kuljemme laumana. Iwanin myötä sydämessä on myös aina paikka varattuna yhdelle kaukasialaiselle lisää.

Tärkeitä päivämääriä ja käännekohtia. 

31.1.1995 Bobi syntyi

23.4.1995 Bobi saapui

6.6.1999 Tsäkur syntyi

23.6.2002 Roope syntyi

2004-2016 Forssan Palveluskoirien johtokunnassa

2004 Kasvattajan peruskurssi

18.3.2006 Iwan syntyi

12/2006 Tsäkur saapui

2.11.2008 Bobista aika jätti

9.1.2012 Tsäkurista aika jätti

20.8.2012 Roopesta aika jätti

22.9.2012 Kassu syntyi

16.11.2012 Kassu saapui

2013-2017 Koskenseudun koiraharrastajat ry johtokunnassa

2014-2018 Suomen Keeshond ry. johtokunnassa

2014 Kennel nimi Wolflimit

25.4.2015 Kassu valioitui neljän maan valioksi Suomen muotovalion myötä

20.12.2015 Kassu sai aika Cacibin heti, kun 1 vuosi ja 1 päivä täyttyi.

19.12.2016 Kassun kanssa saavutettiin Kennelliiton virallinen kaverikoira status.

2017 Kassu palkittiin Koirakerho Tassujen vuoden 2016 näyttelykoiraksi.

20.1.2018 Kassu palkittiin mitallilla Kennelliiton Kaverikoira toiminnassa mukana olosta.

7.4.2018 Kassu voitti erikoinnäyttelyn parhaan karvapeitteen kiertopalkinnon

2019 Minut palkittiin Koirakerho Tassujen vuoden 2018 Aktiivihiilenä

14.5.2019 Natku syntyi

5.7.2019 Natku saapui

14.5.2020 Iwanista (viimeinen mohikaani) aika jätti

20.9.2020 Kassu voitti erikoinnäyttelyn parhaan uroksen pää kiertopalkinnon

2022 Kassu palkittiin Koirakerho Tassujen vuoden 2021 näyttelykoiraksi.

23.4.2022 Kassu voitti erikoinnäyttelyn parhaan karvapeitteen kiertopalkinnon toistamiseen ja oli BIS veteraani.

20.8.2022 Kassusta aika jätti.

24.9.2022 Natku valioitui Viroon.

2023 Natku palkittiin Koirakerho Tassujen vuoden 2022 näyttelykoiraksi.

8.5.2023 Natku valioitui Suomeen.

10.5.2023 Ransu syntyi.

3.7.2023 Ransu saapui.

2024 Natku palkittiin Koirakerho Tassujen vuoden 2023 näyttely- sekä agilitykoiraksi.