Roope ja Ampiaiset

Roopen ampiaispesään tutustuminen meinasi päättyä ikävästi, mutta onni oli matkassa.

Kello oli siinä puoli yhdeksän kesäkuun sunnuntai iltana, kun pojat tuli sisälle pihalta. Sisällä oli hämärää eikä silmin nähnyt mitään, mutta käteen tunti ettei kuono ollut täysin normaali. (Kuvat ei ole otettu hassusta kulmasta vaan kuono näytti tuollaiselta epämääräiseltä ulokkeena).

Onneksi on yksi tuttu eläinlääkäri, johon voin luottaa jos hätä tulee. Taas kerran oli apu tarpeen. Koira autoon ja kaasu pohjaan eläinlääkäriä kohden poliisien nopeustutkia uhmaten. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos oltaisiin jouduttu lähtemään päivystävälle eläinlääkärille, koska Roopen hengitys alkoi olemaan vaikeaa tutun eläinlääkärin pihaan saavuttaessa, mutta tästä kaikesta selvisimme pelkällä säikähdyksellä ja yhdellä neulan pistolla, joka Roopelle tökättiin saman tien. Kun tutkimme kuonon päällystä niin havaitsimme ainakin kolmen ampiaisen pistäneen siihen, loppu oli niin turvonnutta ettei siitä saanut enää selvää.

No poika muisti kuukauden verran, että ampiaiset pitää jättää rauhaan, mutta ampiaispesään poika ei enää kuonoaan tunge... Ainakin toivottavasti.


(Kuvat otettu hätäisesti ennen autoon pakkaamista, kuono ehti matkalla turpoamaan vielä lisää).