Onko Suomi enää sivistysvaltio saatikka hyvinvointiyhteiskunta? Tätä on moni lisäkseni alkanut kyseenalaistaa.
Epäkohtalista on loputon: tuloerot, 900 000 köyhää, mielenterveyspotilaita heitteillä, työttömyyttä, syrjäytymistä. Kaiken kukkuraksi on alettu korostamaan itsestään vastuunkantamista. Eli huolehdi itse itsestäsi kuten pikku-Amerikassa konsanaan. Kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan ja sivistysvaltion luonteeseen kuuluu, että huolehditaan vähäosaisista. Kuten masentuneesta, joka ei jaksa eikä pysty huolehtimaan itsestään.
Tuloerot on jo kasvatettu valtavaksi muun muassa verotuslinjauksilla. Nyt sitten halutaan kiristää välillistä verotusta, jotta köyhille jäisi rahaa esimerkiksi pakollisen sähkölaskun jälkeen vielä vähemmän.
Mitä siis vielä voidaan ottaa köyhiltä pois? Sairaanhoito korostamalla itsestään vastuunkantamista? Terveydenhuolto oli joskus kansallisylpeytemme. Sitä ovat periaatteessa kaikki saaneet. Amerikassa pyritään ottamaan meistä mallia. Mutta meilläpä arvot ollaan kallistamassa täysin ylösalaisin.
Tuosta vastuunkantamisen korostamisesta on vain pieni askel siihen, että ihmisiä, jotka eivät ole terveydestään itse huolehtineet, jätetään yhteiskunnan taholta hoitamatta.
Arvokeskustelua soisi myös käytävän suurten yritystemme yhteiskuntavastuusta. Mihin se on kadonnut? Suurille yrityksille näyttää tärkeintä olevan voittojen maksimointi – jopa valtion suurten yritystukien avustuksella. Entä suomalaisten työllistäminen ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskuntamme pystyssä pitäminen – veroeuroillahan palvelut pitäisi tuottaa.
Vaaleissa kansa pääsee määräämään miten haluaa Suomea eteenpäin vietävän. Muutos on mahdollinen. Demokratia toteutuu vain äänestämällä!
Anne Snellman
filosofian tohtori, valtuutettu
uuden Oulun yhdistymishallituksen jäsen
kansanedustajaehdokas (ps.)
Oulunsalo