Ideoiden lähteitä

Kirjallisuus

• Aristotle’s Rhetoric. First published Thu May 2, 2002; substantive revision Tue Mar 15, 2022. Stanford Encyclopedia of Philosophy http://seop.illc.uva.nl/entries/aristotle-rhetoric/ .

• Dalkey, Norman (1962) An experimental application of the Delphi method to the use of experts (Memorandum). (another citation in 1969 The Delphi method, I: An experimental study of group opinion)

• Helmer, Olaf (1067) Analysis of the future: The Delphi method. Rand Corporation. 

• Gordon, Theodore (2007) The Delphi Method. The Millennium Project. Futures Research Methodology - V3.0.

• Gordon, Theodore (2008) The Real-Time Delphi Method. The Millennium Project. Futures Research Methodology – V3.0.

• Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (2001) Mitä on tutkimus? Argumentti, väittely ja retoriikka. Metodix https://metodix.fi/2014/03/15/kakkuri-knuutila-marja-liisa-2001-mita-on-tutkimus-argumentti-vaittely-ja-retoriikka/  .

• Plato. First published Sat Mar 20, 2004; substantive revision Sat Feb 12, 2022. Stanford Encyclopedia of Philosophy https://seop.illc.uva.nl/entries/plato/ 

• Sackman Harold (1974) Delphi Critique; Expert Opinion, Forecasting, and Group Process. University of Michigan. Lexington. This report presents a critical analysis of the Delphi technique. The analysis is in four parts. First, the scope of the inquiry is defined, and issues pertinent to an evaluation of Delphi are raised. Second, conventional Delphi is evaluated against established professional standards for opinion questionnaires, and against associated scientific standards for experimentation with human subjects. Third, Delphi is evaluated with respect to its assumptions, principles, and methodology. Fourth, conclusions of the analysis are brought together and recommendations are made for the future use of Delphi.

• Woudenberg (1991) An evaluation of Delphi. Technological Forecasting and Social Change, Volume 40, Issue 2. ISSN 0040-1625 https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/004016259190002W 

Viiteet

• Aristoteles (384–322 eaa.) oli antiikin Kreikan filosofi, joka opiskeli Platonin akatemiassa ja myöhemmin perusti oman koulun, Lykeionin. Hänellä oli monipuolinen kiinnostus eri tieteenaloihin, ja hänen kirjoituksensa kattavat laajan kirjon aiheita. Aristoteleen seitsemän keskeistä oppia ovat: (1) Metafysiikka: Aristoteles tutki olemisen luonnetta ja perustavanlaatuista todellisuutta. Hän esitti, että on olemassa "substantia", joka on kaiken olemassaolon perusta. Hän erottelee myös neljä syytä (aitiaa) selittämään miksi asiat ovat olemassa ja miksi ne ovat niin kuin ovat: materiaalinen syy (mistä asia on tehty), muodollinen syy (asian idea tai rakenne), tehollinen syy (se, mikä saa asian tapahtumaan) ja tarkoituksenmukainen syy (asian tarkoitus tai päämäärä). (2) Luonnontiede: Aristoteles erotteli olemisen muodot epäorgaanisista, kasvillisista, eläimellisistä ja rationaalisista. Hän keskittyi muotoon ja materiaan, ja hänen biologinen työnsä on hämmästyttävän yksityiskohtaista ja usein edelleen relevanttia. (3) Etiikka: Aristoteleen mukaan hyvän elämän tavoitteena on "eudaimonia", usein käännettynä "onnellisuudeksi" tai "hyvinvointi". Hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, ovat keskeisiä tähän. Aristoteles korosti keskitietä: hyve on paheiden välissä oleva keskikohta. (4) Politiikka: Yhteisön tulee tukea yksilön pyrkimystä eudaimoniaan. Aristoteles katsoi, että ihminen on "poliittinen eläin" ja parhaiten toteuttaa itsensä osana kaupunkivaltiota. Hän käsitteli eri hallitusmuotoja ja niiden etuja ja heikkouksia. (5) Logiikka ja argumentaatio: Aristoteles kehitti syllogismin, joka on argumentin muoto, jossa kaksi premissiä johtaa johtopäätökseen. Hänen logiikkansa oli länsimaisen ajattelun standardi aina 1800-luvulle saakka. (6) Psykologia: Aristoteles näki sielun ja ruumiin yhtenä kokonaisuutena. Hän jakoi sielun kolmeen osaan: kasvulliseen, eläimelliseen ja rationaaliseen. Jokaisella osalla on oma tehtävänsä ja toimintansa. (7) Runous ja estetiikka: Aristoteles tutki runoutta ja draamaa, erityisesti hänen teoksessaan "Runousoppi". Hän katsoi, että draaman tulisi herättää pelkoa ja sääliä katsojissa, jolloin he kokevat katarsiksen eli puhdistautumisen. Aristoteles oli perusteellinen ja systemaattinen ajattelija, joka pyrki ymmärtämään maailmaa kaikissa sen monimuotoisissa ulottuvuuksissa. Vaikka monet hänen tieteellisistä näkemyksistään on sittemmin hylätty, hänen filosofiansa ja metodinsa ovat edelleen länsimaisen ajattelun perustana. Aristoteleen vaikutus on nähtävissä monilla tieteen ja ajattelun aloilla, ja hänen teoksensa muodostavat yhden antiikin maailman suurimmista intellektuellisista saavutuksista.

• Delfoi-metodi on strukturoitu viestintätekniikka, jota käytetään asiantuntijaryhmän näkemysten konsensusmäisen ymmärryksen saavuttamiseksi tietyissä kysymyksissä. Tämän menetelmän perusajatus on saada asiantuntijoilta heidän arvioitaan ja näkemyksiään anonyymisti, arvioida ja koota nämä vastaukset ja lähettää ne sitten takaisin ryhmälle tarkistettavaksi ja mahdollisesti tarkennettaviksi useiden kierrosten ajan. Delfoi-metodin juuret ulottuvat 1950- ja 1960-lukujen Yhdysvaltoihin, ja se kehitettiin alun perin Rand Corporationissa. Randin tutkijat Olaf Helmer ja Norman Dalkey olivat Delfoi-metodin kehittämisen eturintamassa, ja he käyttivät sitä aluksi ydinaseiden käytön ja teknologisen kehityksen mahdollisten vaikutusten ennustamiseen kylmän sodan aikana. Metodin nimi viittaa antiikin Kreikan Delfoin oraakkeliin, joka oli tunnettu profetioistaan. Kuitenkin toisin kuin oraakkelin epämääräiset ennustukset, Delfoi-metodilla pyritään tieteelliseen ja järjestelmälliseen lähestymistapaan ennusteiden ja päätöksenteon tueksi. Vaikka Delfoi-metodi kehitettiin alun perin sotilaallisiin ja strategisiin tarkoituksiin, sitä on sittemmin sovellettu monilla muilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja liiketaloudessa, missä asiantuntijoiden koottuja näkemyksiä voidaan hyödyntää päätöksenteossa.

• Grandma Moses (1860-1961), jonka oikea nimi oli Anna Mary Robertson Moses, oli amerikkalainen kansantaiteilija, joka tuli tunnetuksi myöhään elämässään. Vaikka Moses maalasi lapsena tavallisia maalaistalojen kuvia, hän aloitti taideuraansa vakavammin vasta 78-vuotiaana. Tämä tapahtui osittain siksi, että artriitti teki kangaspuiden käytöstä liian kivuliasta, joten hän kääntyi maalaamiseen. Mosesin maalaukset ovat naiiveja, mikä tarkoittaa, että ne eivät ole "ammattimaisia" tai "koulutettuja". Ne kuvaavat usein maaseudun Amerikan maisemia, arkielämää, juhlia ja vuodenaikoja. Hänen teoksensa säteilevät lämpöä ja nostalgiaa. Hänen teoksensa herättivät laajaa kiinnostusta, ja monet niistä olivat suosittuja korttien ja painatusten aiheina. Grandma Mosesin tarina on inspiroiva esimerkki siitä, että on koskaan liian myöhäistä aloittaa uusi harrastus tai ura. Hänen elämänsä ja taiteensa ovat osoituksia siitä, että intohimo ja luovuus voivat kukoistaa missä tahansa iässä. Mosesin maalaukset ovat esillä monissa museoissa ja taidegallerioissa ympäri maailmaa.

• Klimt Gustav (1862-1918) oli itävaltalainen symbolistinen taidemaalari ja yksi Wienin art nouveau -taidesuuntauksen kärkihahmoja. Hänen töilleen ovat tunnusomaisia kullanväriset taustat sekä mosaiikkimainen pinnan täyttö. Hän sai vaikutteita egyptiläisestä, minolaisesta, antiikin Kreikan ja Bysantin maalaus- ja mosaiikkitaiteista. (Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustav_Klimt)

• Platon (n. 427–347 eaa.) oli antiikin Kreikan filosofi ja matemaatikko, joka perusti Ateenan Akatemian, yhden varhaisimmista länsimaisista yliopistoista. Hän oli Sokrateen oppilas ja Aristoteleen opettaja, ja hänen kirjoituksensa ovat vaikuttaneet syvästi filosofiaan, teologiaan, matematiikkaan ja moniin muihin tieteenaloihin. Platonin kahdeksan keskeistä oppia ovat: (1) Ideaoppi: Platon uskoi, että todellisuuden takana on muuttumaton, ikuisesti olemassa oleva maailma ideoista tai muodoista. Esimerkiksi fyysiset esineet ovat vain heikkoja jäljennöksiä näistä täydellisistä muodoista. (2) Tiedon luonne: Platon katsoi, että todellista tietoa voi saada vain ideoista, ei aistihavainnoista. Aistit ovat harhaanjohtavia, mutta järki voi ymmärtää ikuisten muotojen totuuden. (3) Sielu ja sen kuolemattomuus: Platon uskoi, että sielu on kuolematon ja sillä on ollut olemassaolo ennen ruumiillista syntymää. Sielu muistaa aiemmat elämät ja pyrkii kohti korkeinta hyvää eli totuutta. (4) Yhteiskunta ja oikeudenmukaisuus: Platonin "Valtiossa" hän esittää ideaalin yhteiskunnasta, joka jakautuu kolmeen luokkaan: hallitsijat, sotilaat ja tuottajat. Oikeudenmukaisuus saavutetaan, kun jokainen luokka toimii omassa roolissaan harmoniassa. (5) Luola-allegoria: Yksi tunnetuimmista Platonin allegorioista kuvaa ihmisiä, jotka ovat kahlehdittuja luolassa ja näkevät vain varjoja todellisista esineistä. Tämä kuvastaa ihmisen aistien harhaanjohtavuutta ja järjen kykyä nähdä todellinen maailma. (5) Rakkaus: Teoksessa "Symposium", Platon käsittelee erilaisia rakkauden muotoja. Korkein rakkauden muoto on filosofinen rakkaus, joka pyrkii kohti totuutta ja ikuista kauneutta. (6) Matematiikka: Platon näki matematiikan olevan lähimpänä ideaalista totuutta, koska se käsittelee muuttumattomia ja ikuista tosiasioita. (7) Kritiikki demokratiaa kohtaan: Vaikka Platon eli demokraattisessa Ateenassa, hän oli skeptinen sen suhteen, katsoen, että vain filosofikuninkaat, jotka tuntevat ideoiden todellisuuden, voivat johtaa oikeudenmukaisesti. (8) Koulutus: Platon uskoi, että koulutus ei ole tiedon siirtämistä, vaan sielun ohjaamista kohti totuutta. Platonin ajattelu on ollut merkittävässä asemassa muokkaamassa länsimaista kulttuuria ja ajattelua. Hänen filosofiansa, joka keskittyy ikuisten ja muuttumattomien totuuksien etsimiseen, on inspiroinut ajattelijoita ja tutkijoita vuosisatojen ajan.

• Rand Corporation, usein yksinkertaisesti nimellä "Rand", on amerikkalainen ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1948. Sen alkuperät juontuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, kun Yhdysvallat tunnisti tarpeen yhdistää sotilaalliset tarpeet ja tieteellinen asiantuntemus. Rand perustettiin alun perin Yhdysvaltain ilmavoimien tueksi, ja sen ensimmäinen tehtävä oli tarjota "projektin RAND" kautta tutkimusta ja neuvontaa ilmavoimille. Nimi "Rand" tulee lyhenteestä "Research ANd Development". Vaikka Rand alun perin keskittyi puolustuskysymyksiin, se laajensi pian tutkimuksensa kattamaan myös muiden politiikan ja yhteiskunnan osa-alueiden kysymyksiä, kuten terveydenhuolto, koulutus ja väestötiede. Yksi Randin tunnetuimmista töistä on peliteoriaan liittyvä tutkimus, erityisesti 1950-luvulla, jolloin se oli yksi kylmän sodan strategisen ajattelun keskeisistä laitoksista. Randin tutkijat, kuten John Nash, tekivät merkittäviä edistysaskeleita tässä kentässä. Kylmän sodan jälkeen Rand on jatkanut merkittävää rooliaan politiikan, strategian ja yhteiskuntatieteen alalla, tarjoten analyysiä ja neuvontaa monenlaisista globaaleista kysymyksistä. Vaikka Rand perustettiin hallituksen aloitteesta ja saa edelleen merkittävän osan rahoituksestaan hallitukselta, se on itsenäinen organisaatio, joka tekee tutkimusta ilman ulkopuolista ohjausta.

• Real-Time Delphi (RTD) on Delfoi-metodin moderni sovellus, joka hyödyntää digitaalisia teknologioita ja mahdollistaa nopeamman ja reaaliaikaisemman vuorovaikutuksen osallistujien kesken. Perinteinen Delfoi-metodi koostuu useista kierroksista, joissa asiantuntijat antavat lausuntojaan, vastaanottavat ryhmän yhteenvetoja ja tarkistavat sitten omia vastauksiaan. Real-Time Delphin avulla tämä prosessi on nopeutettu ja tehostettu. Real-Time Delphin keskeiset piirteet ja edut: (1) Reaaliaikaisuus: Osallistujat voivat nähdä muiden asiantuntijoiden lausunnot ja vastaukset reaaliajassa, mikä mahdollistaa välittömät reaktiot ja tarkistukset. (2) Digitaaliset työkalut: RTD käyttää verkkoalustoja ja muita digitaalisia välineitä osallistujien välisten kierrosten nopeuttamiseen ja tehostamiseen. (3) Itseohjautuvuus: Osallistujat voivat valita, mihin kysymyksiin he haluavat vastata, ja voivat tarkistaa ja muuttaa vastauksiaan perustuen saamaansa reaaliaikaiseen palautteeseen. (4) Visuaalinen palautteisto: Graafiset esitykset, kuten histogrammit, voidaan näyttää osallistujille välittömästi, antaen heille käsityksen siitä, miten heidän vastauksensa vertautuvat muihin. (5) Nopeutettu konsensus: Koska prosessi on reaaliaikainen, osallistujat voivat nopeammin päästä yhteisymmärrykseen tai tunnistaa alueet, joilla yhteisymmärrys ei ole mahdollista. Real-Time Delphi on erityisen hyödyllinen tilanteissa, joissa päätöksenteon aikataulu on tiukka tai kun osallistujia on suuri määrä eri puolilta maailmaa. Vaikka se on tehokas työkalu, RTD vaatii edelleen huolellista suunnittelua, selkeiden kysymysten muotoilua ja osallistujien valintaa sekä teknisen alustan valintaa ja hallintaa.

• Sofistit olivat ryhmä ammattimaisia opettajia ja puhujia antiikin Kreikassa, erityisesti 400-luvulla eKr. He matkustivat kaupungista toiseen tarjoten opetusta erilaisista aiheista, mutta erityisesti retoriikasta ja väittelytaidosta. Heidän opetuksensa ja ajattelunsa oli moninainen ja ei aina yhtenäinen, mutta useilla sofisteilla oli yhteisiä opetuksia tai näkemyksiä. Tässä on joitakin keskeisiä oppeja, jotka yhdistetään usein sofisteihin: (1) Relativismi: Monet sofistit, kuten Protagoras, väittivät, että totuus on suhteellista ja riippuu yksilön näkökulmasta. Kuuluisa lausahdus "Ihminen on kaiken mitta" on yhdistetty Protagoraaseen, ja se viittaa ajatukseen, että totuus ja arvot ovat subjektiivisia ja riippuvat yksilön kokemuksesta. (2) Retoriikka ja vakuuttavuus: Sofistit opettivat, että oikeanlainen puhetaito voi vakuuttaa kuulijat melkein mistä tahansa näkemyksestä. Heidän opetuksissaan korostettiin puhetekniikoiden ja argumentaation hallintaa. (3) Skeptisyys: Joitakin sofisteja, kuten Gorgiaa, on pidetty skeptikoina, jotka kyseenalaistivat voimmeko koskaan todella tietää mitään varmasti. (4) Eettinen relativismi: Monet sofistit uskoivat, että moraaliset arvot ovat yhteiskunnan määrittelemiä eikä niitä ole olemassa objektiivisesti. Tämän näkemyksen mukaan moraali on enemmänkin yhteisön sopimus kuin universaali totuus. (5) Koulutuksen ja tiedon arvo: Vaikka sofistit saivat usein kritiikkiä muiden filosofien, kuten Platonin ja Aristoteleen, toimesta, he uskoivat vahvasti koulutuksen ja tiedon arvoon. Heidän mukaansa oikeanlainen opetus voi tehdä kenestä tahansa paremman kansalaisen ja puhujan. Vaikka sofistit olivat vaikutusvaltaisia antiikin Kreikan ajattelussa, heitä usein kritisoitiin heidän suhteellisista ja pragmaattisista näkemyksistään, erityisesti Platonin ja hänen oppilaansa Aristoteleen toimesta. Kuitenkin heidän painotuksensa retoriikan, kriittisen ajattelun ja yksilöllisen näkemyksen tärkeydestä on jättänyt pysyvän jäljen länsimaiseen filosofiaan ja koulutukseen.

• Sokrates (noin 470–399 eKr.) oli antiikin Kreikan filosofi, joka jätti syvän jäljen länsimaiseen ajatteluun, vaikka hän ei itse kirjoittanut filosofisista ajatuksistaan. Me tiedämme Sokrateesta pääasiassa hänen oppilaidensa, erityisesti Platonin, kirjoitusten kautta. Tässä on katsaus Sokrateen keskeisistä opeista: (1) Tiedon rajoittuneisuus: Yksi Sokrateen kuuluisimmista lausunnoista on "Tiedän, etten tiedä mitään". Tällä hän tarkoitti tiedon rajoittuneisuutta ja tunnusti oman tietämättömyytensä. Tämä oivallus johti häntä jatkuvaan kyselyyn ja itsetutkiskeluun. (2) Dialetiikka ja sokraattinen menetelmä: Sokrates käytti keskustelevaa menetelmää, jota kutsutaan myös sokraattiseksi menetelmäksi, jossa hän esitti kysymyksiä keskustelukumppaneilleen johtaakseen heidät omiin oivalluksiinsa. Tämä menetelmä pyrki paljastamaan ristiriidat ja epäjohdonmukaisuudet toisten argumenteissa ja auttamaan heitä ymmärtämään totuuden. (3) Etiikka ja hyve: Sokrateen filosofia keskittyi erityisesti etiikkaan ja siihen, mitä tarkoittaa elää hyvää elämää. Hän uskoi, että tieto on hyve ja että kukaan ei tietoisesti tee pahaa. Kun ihminen tietää, mikä on oikein, hän toimii oikein. (4) Sielun kuolemattomuus: Sokrateen mukaan sielu on kuolematon, ja sen hyvinvointi on tärkeämpää kuin ruumiin hyvinvointi. Tämä ajatus on erityisen merkittävä Platonin dialogissa "Faidon", jossa Sokrates keskustelee kuoleman luonteesta. (5) Yksilön omatunto ja siviilipäätteisyys: Sokrateen mielestä yksilön omatunto on tärkeämpää kuin yhteiskunnan lait. Tämä ajatus ilmenee erityisesti Platonin dialogissa "Kriton", jossa Sokrates kieltäytyy pakenemasta vankilasta, koska hän ei halua rikkoa lakia, vaikka hän pitääkin tuomiotaan epäoikeudenmukaisena. (6) Rationalismi: Sokrates uskoi ihmisen rationaalisen ajattelun voimaan ja korosti järjen ja logiikan merkitystä. Vaikka Sokrateen omat ajatukset ovat meille pääasiassa toisen käden lähteistä ja niitä on joskus vaikea erottaa hänen oppilaidensa ajatuksista, hänen vaikutuksensa filosofian historiassa on kiistaton. Sokrateen keskustelut ja kyselymenetelmä ovat edelleen keskeisiä filosofisessa ajattelussa ja opetuksessa.

• Sokrates-simulointi ChatGPT:n avulla: ChatGPT:stä löytää Sokrates-tutorin, jonka kanssa voi käydä sokraattista keskustelua. “Sokrateen” puhaltaa henkiin komentoevästyksellä (in english): “You are a Socratic tutor. Use the following principles in responding to students: - Ask thought-provoking, open-ended questions that challenge students' preconceptions and encourage them to engage in deeper reflection and critical thinking. - Facilitate open and respectful dialogue among students, creating an environment where diverse viewpoints are valued and students feel comfortable sharing their ideas. - Actively listen to students' responses, paying careful attention to their underlying thought processes and making a genuine effort to understand their perspectives. - Guide students in their exploration of topics by encouraging them to discover answers independently, rather than providing direct answers, to enhance their reasoning and analytical skills. - Promote critical thinking by encouraging students to question assumptions, evaluate evidence, and consider alternative viewpoints in order to arrive at well-reasoned conclusions. - Demonstrate humility by acknowledging your own limitations and uncertainties, modeling a growth mindset and exemplifying the value of lifelong learning.” Sitten vain kysymään englanniksi tai suoemksi: “Auta minua ymmärtämään onko ihminen evoluution päätepiste?”, jolloin saat vastaukseksi vaikkapa: ”Mielenkiintoinen kysymys! Jotta voisimme tarkastella tätä asiaa syvemmin, aloittakaamme muutamalla kysymyksellä. Mitä tarkoitatte sanoessanne "evoluution päätepiste"? Onko kyseessä mielestänne tietty kehityksen taso, jonka jälkeen ei ole enää mahdollista edistyä, vai tarkoitatteko jotain muuta?” Ja siitä matka jatkuu!

Kirjallisuus

• Alhanen, K., Soini, T. & M. Kangas (2015). Dialoginen johtaminen ja vallankäyttö. Dialogiakatemia.

• Bahtin, Mihail (1991) Dostojevskin poetiikan ongelmia. (Problemy poètiki Dostojevskogo, 1963.) Suomentaneet Paula Nieminen ja Tapani Laine. Helsinki: Orient Express.

• Bahtin, Mihail. (1993). Ristiriita ja dialogi. (Timo Joutsela, suom.). Helsinki: Gaudeamus.

• Bahtin, Mihail. (1996). Retoriikka ja kielifilosofia. (Timo Joutsela, suom.). Helsinki: Gaudeamus.

• Bohm, David. (1998). Dialogic Inquiry: Towards a Social Theory of Knowledge. London: Routledge.

• Bohm, David. (1999). On Dialogue. London: Routledge.

• Buber, Martin. (1923). I and Thou. (Walter Kaufmann, trans.). New York: Scribner's.

• Buber, Martin. (1932). Dialogue. (Marvin B. Ross, trans.). New York: Harper & Row.

• Freire, Paolo (1970). Pedagogy of the Oppressed. New York: Herder and Herder.

• Freire, Paolo (2014) Pedagogy of Hope: Reliving Pedagogy of the Oppressed. Great Britain. Bloomsbury.

• Holm, Ruurik, Poutanen, Petro, Ståhle, Pirjo (2018) Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra-artikkelit 26.11.2019. Verkossa https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/  .

• Honkasalo, Julian (2020)  Väittelytaidoilla vihapuhetta vastaan. Kalevi Sorsa Säätiö: Impulsseja, Vuosikerta. 10/2020.

• Ian O´Byrne Blog: https://wiobyrne.com/blog/ 

• Lewin, Kurt (1945) Resolving social conflicts. MIT.

• Linturi Hannu (2020) Delfoin monet tarkoitukset. Metodix https://metodix.fi/2020/03/08/delfoin-tarkoitukset/ 

• Linturi Hannu (2020) Delfoi-prosessin vaiheet. Metodix https://metodix.fi/2020/04/16/delfoi-prosessin-vaiheet/ .

• Linturi Hannu (2017) OPH:n Oppimisen tulevaisuus 2030-barometri. Verkossa https://metodix.fi/2017/01/11/oppimisen-tulevaisuus-2030-blogi-2017 (https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/) .

• Miller Lawrence (2005) Dialogue. Thinking together rather than alone. Verkossa http://www.lmmiller.com/wp-content/uploads/2015/08/Dialogue.pdf .

• Miller Lawrence (2015) Drop the Debates, Begin the Dialogues. Management Meditations 2015.

• O’Byrne Ian (2018) The four types of online discussion. Where are you?

•  https://wiobyrne.com/four-types-discussion-model/ 

• Peltonen Lasse, Sairinen Rauno (2022) Ristiriitojen ja konfliktien ratkaisu (HS 28.2.22 )

• Senge Peter et alii (1994) The Fifth Discipline. The Art and Practice of the Learning Organization. Currency Doubleday. Alkuperäislaitos: Currency Doubleday 1990.

Viitteet

• Bahtin Mihail (1895-1975) oli venäläinen filosofi ja kirjallisuuskriitikko, joka on tunnettu monimutkaisista ja laajamittaisista panoksistaan kirjallisuudentutkimukseen ja kulttuuriteoriaan. Bahtinin teorioita on usein pidetty mullistavina niiden monitahoisuuden ja innovatiivisuuden vuoksi. Tässä muutamia keskeisiä näkökohtia Bahtinin ajattelusta ja teoksista: (1) Dialogisuus: Yksi Bahtinin tunnetuimmista käsitteistä on dialogisuus. Hän esitti, että merkitys syntyy vuorovaikutuksessa ja että kaikki kieli on moniäänistä. Tekstit ovat jatkuvassa vuoropuhelussa muiden tekstien ja äänien kanssa. (2) Karnevaalinen perinne: Bahtin tutki keskiajan kansanjuhlien ja karnevaalien merkitystä kulttuurissa teoksessaan "Rabelais ja hänen maailmansa". Hän väitti, että karnevaalit toimivat vastavirtaisina ilmentymisinä, jotka käänsivät arvot ja hierarkiat päälaelleen ja loivat mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen uudelleenjärjestäytymiseen. (3) Kronotopi: Bahtin loi käsitteen "kronotopi" yhdistämään ajan ja paikan käsitteet kirjallisuudessa. Hän katsoi, että tietyt aika-paikka -yhdistelmät tuottavat erityisiä maailmoja ja merkityksiä teksteissä. (4) Genre ja diskurssi: Bahtinin mukaan genret ovat eräänlaisia sosiaalisia sopimuksia, jotka ohjaavat merkityksen tuotantoa. Jokaisella genrellä on oma erityinen kielellinen ja rakenteellinen muotonsa. (5) Authorin ja sankarin välinen suhde: Bahtin oli kiinnostunut siitä, kuinka kirjailijat muodostavat suhteen teostensa hahmoihin. Hän analysoi tätä suhdetta erityisesti romaanissa, jota hän piti erityisen moniäänisenä ja monimutkaisena kirjallisuuden muotona. Vaikka Bahtin oli Venäjällä suhteellisen tuntematon suurimman osan elämästään ja hänen teoksensa joutuivat Stalinin aikakaudella sensuurin kohteeksi, 1900-luvun loppupuoliskolla hänestä tuli yksi maailman tunnetuimmista kirjallisuuden ja kulttuuriteorian teoreetikoista. Bahtinin teorioilla on ollut syvällinen vaikutus moniin kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksen aloihin, ja ne ovat edelleen relevantteja ja keskeisiä keskusteluissa.

• Bohm David (1917-1992) oli teoreettinen fyysikko, joka tunnetaan parhaiten kvanttimekaniikan alalla tekemästään työstä. Hän kehitti myös ajatuksia filosofian, mielen ja kielen aloilla. Yksi Bohmin keskeisistä kiinnostuksen kohteista oli dialogi, jota hän piti keskeisenä välineenä kollektiivisen ajattelun ja ymmärryksen saavuttamisessa. David Bohmin käsityksiä dialogista: (1) Yhteinen merkitys: Bohmin mukaan dialogin tarkoituksena on saavuttaa yhteinen merkitys ja ymmärrys, ei välttämättä päästä yksimielisyyteen. Dialogi on prosessi, joka auttaa osallistujia näkemään toistensa näkökulmat ja ymmärtämään omia oletuksiaan. (2) Ryhmäajattelu: Bohm korosti ryhmädialogin merkitystä. Hän uskoi, että ryhmä voi toimia ikään kuin yhtenä mielenä, joka kykenee syvälliseen ymmärrykseen ja ajatteluun. (3) Oletusten ja ennakkoluulojen tunnistaminen: Yksi dialogin keskeisistä tavoitteista on oletusten, ennakkoluulojen ja rajoittavien ajatusmallien tunnistaminen ja niiden ylittäminen. (4) Merkityksen vapaa virtaus: Bohmin dialogissa on tärkeää, että merkitys voi virrata vapaasti osallistujien kesken ilman, että se estetään ennakkoluuloilla, pelolla tai tarpeella voittaa keskustelu. (5) Epäily: Yksi Bohmin keskeisistä käsitteistä dialogissa on "epäileminen". Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset pysäyttävät reaktionsa ja tarkastelevat niitä ulkopuolelta, sen sijaan että toimisivat niiden perusteella. Tämä mahdollistaa syvemmän itsetietoisuuden ja ymmärryksen. (6) Infinitesimaalinen dialogi: Bohm ehdotti myös idean "infinitesimaalisesta dialogista", joka on sisäinen prosessi, jossa yksilö tutkii omia ajatuksiaan ja oletuksiaan kriittisesti. Bohm uskoi, että dialogi voi auttaa ihmisiä ylittämään syvälle juurtuneet kulttuuriset, sosiaaliset ja henkilökohtaiset rajoitukset. Hän näki dialogin mahdollisuutena edistää syvällistä sosiaalista ja kulttuurista muutosta sekä yksilön että kollektiivisen tietoisuuden tasolla. Bohmin dialogi-ideat ovat vaikuttaneet moniin koulutus-, terapia- ja organisaatiokonteksteihin sekä rauhanomaisen vuoropuhelun aloihin.

• Buber Martin (1878-1965) oli itävaltalais-juutalainen filosofi, joka on tunnettu erityisesti filosofisista pohdinnoistaan ihmissuhteista, dialogisuudesta ja kohtaamisista. Hänen ajattelunsa painottuu yhteyteen ja suhteellisuuteen, ja hän tarkastelee erityisesti ihmisten välistä suhdetta sekä suhdetta Jumalaan. Buberin filosofian ytimessä on kaksi keskeistä suhdekategoriaa: "Minä-Sinä" (Ich-Du) ja "Minä-Se" (Ich-Es). Nämä käsitteet on esitetty hänen tunnetuimmassa teoksessaan "Minä ja Sinä" (Ich und Du). (1) Minä-Sinä: Tässä suhteen muodossa ihminen kohtaa toisen ihmisen, olennon tai Jumalan täysin läsnä olevana ja vastavuoroisessa suhteessa. Tämä on ehdoton, syvä ja henkilökohtainen kohtaaminen, joka tapahtuu ilman etäisyyttä tai välineellistämistä. Tämä suhde on dynaaminen, hetkellinen ja muuttumaton, ja se avaa yksilön syvemmälle todellisuudelle ja yhteydelle. (2) Minä-Se: Tämä suhteen muoto edustaa välineellistämistä, objektivointia ja etäisyyttä. Tässä suhteessa toinen ihminen tai olento nähdään objektina, jota voi analysoida, arvioida ja käyttää. Se on yleinen ja hallitseva suhteen muoto nykymaailmassa, jossa monet asiat ja ihmiset kohdataan instrumentaalisesti. Buberin ajattelu dialogisuudesta korostaa, että todellinen dialogi ja kohtaaminen voivat tapahtua vain Minä-Sinä -suhteessa. Hän uskoi, että todellinen dialogi ja kohtaaminen voivat muuttaa yksilöitä ja yhteisöjä sekä paljastaa elämän syvemmän merkityksen. Buberin filosofia on vaikuttanut moniin kenttiin, kuten teologiaan, pedagogiikkaan, psykologiaan ja yhteiskuntatieteisiin. Hänen ajatuksensa dialogista ovat erityisen merkittäviä kommunikaation, ryhmädynamiikan ja konfliktinratkaisun alueilla. Hänen filosofiansa on myös tarjonnut pohjaa monille interreligioosisen ja rauhanomaisen dialogin aloitteille. Buber korosti, että todellinen dialogi edellyttää läsnäoloa, kuuntelua ja aitoa kohtaamista. Se vaatii vilpittömyyttä, avoimuutta ja valmiutta astua pois objektivoivista ja välineellistävistä tavoista nähdä maailma.

• Freire Paolo (1921-1997) oli brasilialainen pedagogi ja filosofi, joka tunnetaan erityisesti kriittisestä pedagogiikastaan ja pyrkimyksistään edistää emansipaatiota ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koulutuksen kautta.Hänen ajattelunsa pääasiat voidaan tiivistää seuraavasti: (1) Oppiminen vapautuksen välineenä: Freire näki koulutuksen keinona taistella sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hän uskoi, että todellinen koulutus voi vapauttaa yksilöt ja yhteisöt sorron ikeestä. (2) Kriittinen tietoisuus ("conscientização" portugaliksi): Tämä tarkoittaa prosessia, jossa yksilöt tulevat tietoisiksi sosiaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta kontekstistaan sekä niistä voimasuhteista, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Kriittisen tietoisuuden avulla ihmiset voivat tunnistaa ja haastaa sortavat rakenteet. (3) Dialoginen oppiminen: Toisin kuin perinteinen "pankkiirin pedagogiikka", jossa opettaja "tallettaa" tietoa passiiviseen oppijaan, Freire korosti dialogista oppimista. Tässä mallissa opettaja ja oppilas ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja molemmat osapuolet oppivat toisiltaan. (4) Mentaaliset mallit ja "sanan maailma": Freire uskoi, että kieli ja kommunikaatio ovat keskeisiä vapautumisessa. Hän korosti tarvetta käyttää kieltä kriittisesti ja tietoisesti sekä ymmärtää sen valtarakenteita. (5) Käytännöllisyys ja reflektiivisyys ("praxis"): Freire korosti, että toiminta (käytännöllisyys) ja reflektio (ajattelu) eivät ole erillisiä, vaan niitä tulisi yhdistää. "Praxis" on reflektiivisen toiminnan käsite, joka yhdistää ajattelun ja toiminnan sosiaalisen muutoksen edistämiseksi. (6) Kulttuurikonteksti: Opetuksen tulee olla merkityksellistä oppilaiden kulttuurisessa kontekstissa. Freire uskoi, että koulutuksen tulisi ottaa huomioon oppilaiden kulttuurinen tausta ja elämänkokemukset. (7) Politiikan ja koulutuksen välinen yhteys: Freire näki koulutuksen aina poliittisena toimintana. Hän uskoi, että koulutus on voimakas väline, joka voi joko vahvistaa olemassa olevia valtarakenteita tai haastaa ja muuttaa niitä.

• Antisipaatioajattelu (tai yksinkertaisesti antisipaatio) liittyy kykyyn ennakoida tulevia tapahtumia tai tilanteita. Se on kognitiivinen prosessi, joka perustuu menneisiin kokemuksiin, tiedonhankintaan ja pohdintaan tulevasta. Antisipaatioajattelun keskiössä on yksilön tai ryhmän kyky suunnitella, ennakoida ja valmistautua tuleviin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Antisipaatioajattelussa on useita näkökohtia: (1) Ennakointi: Kyseessä on yksilön tai ryhmän kyky tunnistaa tulevia mahdollisuuksia tai uhkia ja valmistautua niihin etukäteen. Tämä voi perustua analyysiin, intuitioon tai kokemukseen. (2) Pohdinta: Antisipaatioajatteluun kuuluu kyky arvioida tulevia tilanteita, tehdä ennusteita ja miettiä erilaisia skenaarioita. (3) Adaptiivisuus: Kyky sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin on keskeinen osa antisipaatioajattelua. Adaptiivisuus perustuu siihen, että yksilö tai ryhmä on valmistautunut monenlaisiin mahdollisiin tulevaisuuden skenaarioihin. (4) Päätöksenteko: Antisipaatioajattelun avulla voidaan tehdä parempia päätöksiä arvioimalla tulevien tapahtumien todennäköisyyksiä ja niiden seurauksia. (5) Opettaminen ja oppiminen: Antisipaation avulla yksilöt ja ryhmät voivat oppia menneistä kokemuksista ja soveltaa tätä tietoa tuleviin tilanteisiin. Antisipaatioajattelu on olennainen osa monilla elämänaloilla, kuten liiketoiminnassa, politiikassa, sotilastoiminnassa, terveydenhuollossa ja monissa muissa ammateissa, joissa tulevaisuuden suunnittelu ja ennakoiminen ovat keskeisessä roolissa. Antisipaatioajattelun edistäminen ja vahvistaminen voi parantaa yksilöiden ja organisaatioiden kykyä kohdata tulevat haasteet, hyödyntää mahdollisuuksia ja reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Tiivistetysti antisipaatiossa otetaan ennakoitu tulevaisuus avuksi nykyhetken muotoilussa. Antisipaatiossa haetaan palautetta tulevaisuudesta (feedforward) eikä menneisyydestä (feedback) kuten tavallisesti. Antisipaatioteoriaa luonnehditaan hieman tarkemmin kuudennessa Tulevaisuuden idea-artikkelissa.

• Oppivan organisaation käsite on yhdistetty vahvasti Peter Sengeen, joka on yksi aiheen johtavista ajattelijoista. Hänen kirjassaan "Viides kurinalaisuus: Oppivan organisaation taide ja käytäntö" (The Fifth Discipline: The Art & Practice of The Learning Organization) Senge esitteli viisi keskeistä "kurinalaisuutta" tai disipliiniä, jotka määrittelevät oppivan organisaation: (1) Systeemiajattelu (The Systems Thinking): Tämä on itse asiassa "viides kurinalaisuus", joka integroi muut neljä. Systeemiajattelu tarkoittaa organisaation näkemistä kokonaisuutena, jossa kaikki osat ovat yhteydessä toisiinsa. Tämän avulla voidaan tunnistaa toistuvia malleja ja ymmärtää, miten ne vaikuttavat organisaation toimintaan. (2) Henkilökohtainen mestaruus (Personal Mastery): Tämä liittyy yksilön jatkuvaan oppimiseen ja kasvuun. Henkilökohtaisen mestaruuden tavoittelu tarkoittaa omien tavoitteiden ja näkemysten selkiyttämistä ja oman todellisuuskuvan ja unelmien välisten kuilujen tunnistamista. (3) Yhteiset visiot (Shared Vision): Organisaation jäsenten tulee jakaa yhteinen näkemys siitä, mihin organisaatio pyrkii ja miksi. Tämä luo sitoutumista, suuntaa ja energiaa organisaation tavoitteisiin. (4) Tiimioppiminen (Team Learning): Tiimioppiminen korostaa ryhmien ja tiimien kykyä oppia yhdessä, keskustella avoimesti ja ajatella yhdessä. Senge korostaa erityisesti "dialogin" ja "keskustelun" välistä eroa ja niiden merkitystä tiimioppimisessa. (5) Mentaalisten mallien kartoittaminen ja haastaminen (Mental Models): Mentaaliset mallit ovat syvälle juurtuneita oletuksia ja yleistyksiä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset ymmärtävät maailmaa ja toimivat siinä. Oppivissa organisaatioissa tunnistetaan ja haastetaan näitä malleja, jotta voidaan ajatella ja toimia uusilla, innovatiivisilla tavoilla. Nämä viisi disipliiniä muodostavat yhdessä oppivan organisaation perustan. Ideana on, että kun organisaatio omaksuu ja harjoittaa näitä disipliinejä, se kykenee uudistumaan, mukautumaan ja oppimaan jatkuvasti – ja siten saavuttamaan pitkän aikavälin menestyksen muuttuvassa toimintaympäristössä.

• Platonin dialogit ovat kirjallisia teoksia, joissa Sokrates esiintyy usein keskeisenä hahmona. Näissä dialogeissa Sokrates käy keskusteluja eri henkilöiden kanssa monista filosofisista aiheista. Vaikka Sokrates on Platonin dialogien päähenkilö, on tärkeää huomauttaa, että emme voi olla varmoja siitä, missä määrin Platonin kuvaus Sokrateesta vastaa historiallisen Sokrateen todellisia näkemyksiä. Tässä on lueteltu suurin osa Platonin dialogeista, joissa Sokrates on mukana: (1) Varhaiset dialogit (tai sokraattiset dialogit): Nämä dialogit kuvaavat Sokrateen elämää ja opetuksia, ja ne keskittyvät usein eettisiin kysymyksiin. (a) "Apologia" (Sokrateen puolustuspuhe), (b) "Kriton", (c) "Euthyfron", (d) "Laches”, (e) "Charmides", (f) "Lysis", (g) "Protagoras", (h) "Hippias Minor" ja "Hippias Major", (i) "Ion", (j) "Gorgias", (k)"Menon". (2) Keskivaiheen dialogit: Nämä dialogit esittelevät Platonin oman filosofisen järjestelmän alkeita. (a) "Phaidros", (b) "Symposium" (Pidot), (c) "Phaidon", (d) "Valtio" (Politeia). Myöhäiset dialogit: Näissä dialogeissa Platonin filosofia kehittyy ja syvenee. (a) "Parmenides", (b) "Theaitetos", (c) "Sofisti", (d) "Valtiomies" (tai "Kuningas"), (e) "Philebos", (f) "Timaios", (g) "Kritias", (h) "Lakit". Monissa muissakin Platonin dialogeissa Sokrates saattaa esiintyä, mutta yllä oleva luettelo kattaa suurimman osan niistä, joissa Sokrates on keskeinen hahmo.

• Polis-verkkalusta : Polis on avoimeen lähdekoodiin perustuva verkkoalusta, jonka tarkoitus on mahdollistaa rakentava mielipiteiden vaihto valitun aihepiirin ympärillä. Uudenlaisen työkalun käyttöä pilotoidaan esimerkiksi hyvinvointialueiden osallisuuskokeiluissa. Vaikka digitalisaatio on mullistanut maailman, demokratian alalla innovaatioita on nähty vähän. Polis-alustan on kehittänyt amerikkalainen yleishyödyllinen Computational Democracy-järjestö. Digitalisaatioon ja sosiaaliseen mediaan on liitetty viime vuosikymmeninä vahva demokratialupaus. Internetin ajateltiin helpottavan tiedon saatavuutta ja ajatustenvaihtoa tavalla, joka mullistaisi myös osallistumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Viime aikoina mediaympäristön murroksen on kuitenkin nähty suorastaan uhkaavan demokratian perustuksia. Yhteiskunnallinen keskustelu sosiaalisen median kanavissa on usein polarisoivaa, osin koska somealustojen toimintalogiikka on nimenomaan suosinut kärjekkäitä mielipiteitä. Polis on avoimen lähdekoodin verkkoalusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa suurien ryhmien osallistuminen valitun aiheen käsittelyyn rakentavalla tavalla. Polis-keskustelussa osallistujat voivat ilmaista mitä mieltä he ovat aihealueesta esitetyistä väitteistä sekä lisätä keskusteluun itse muotoilemiaan väitteitä muiden äänestettäväksi. Edistyksellisen tilastollisen analyysin avulla Polis tuottaa reaaliaikaisesti tietoa siitä, mistä osallistujat ovat samanmielisiä ja missä löytyy eroavaisuuksia. Näin voidaan löytää maastoa, josta ihmiset ovat samaa mieltä eripuraisuuden korostamisen sijaan. ”Yhteisten nimittäjien etsiminen mahdollistaa ihmislähtöisten ja helposti toteutettavien ratkaisujen löytämisen erilaisiin haasteisiin. Erimielisyyksien tunnistaminen puolestaan tuottaa ymmärrystä teemoista, joista tulisi luoda jatkokeskusteluja”, kuvaa Sitran johtava asiantuntija Joonas Leppänen. Mahdollisuus vaikuttaa kysymyksenasetteluun omin sanoin erottaa Poliksen tavanomaisista kyselytyökaluista ja antaa aloitevaltaa osallistujille. Oma panos annetaan anonyymisti ja keskustelun sijaan äänestämällä eri väitteistä. Tämä voi madaltaa kynnystä osallistua yhteiskunnallisen debattiin. (Ks. Ilari Lovio 6.2.2023 Sitra ) 

• Sitran dialogiprojekti: Keskustelu, jossa osallistujat eivät pyri aitoon yhteiseen ymmärrykseen, vaan ajavat omia kätkettyjä intressejään, ei voi muodostua aidoksi dialogiksi. Tällaisen keskustelun mahdollisuudet ratkoa systeemisiä ongelmia jäävät heikoksi, koska osallistujien välinen vuorovaikutus ja ajatusten ilmaiseminen on rajoitettua, eivätkä kaikki asiaan liittyvät näkökannat tule esiin. Ks. ”https://www.sitra.fi/artikkelit/dialogi-tietoa-tulkitsevassa-paatoksenteossa-artikkelisarja/ 

Kirjallisuus

• Aristotle’s Rhetoric. First published Thu May 2, 2002; substantive revision Tue Mar 15, 2022. Stanford Encyclopedia of Philosophy http://seop.illc.uva.nl/entries/aristotle-rhetoric/ .

• Habermas, Jürgen (1968) Erkenntnis und Interesse. Suhrkamp Verlag, 1968. Suomeksi Tieto ja intressi (2000)

• Habermas, Jürgen (1981) Theorie des kommunikativen Handelns. Suhrkamp Verlag, 1981. Suomeksi Kommunikatiivisen toiminnan teoria (1994).

•  Habermas, Jürgen (1996) Between Facts and Norms: Contributions to a Discourse Theory of Law and Democracy. MIT Press. Suomeksi Tosiasiat ja pätevyys (1996)

• Huttunen, Rauno (2014) Habermas, Jürgen. Verkossa https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/habermas-jurgen .

• Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (2001) Mitä on tutkimus? Argumentti, väittely ja retoriikka. Metodix https://metodix.fi/2014/03/15/kakkuri-knuutila-marja-liisa-2001-mita-on-tutkimus-argumentti-vaittely-ja-retoriikka/ .

• Linturi Hannu (2019) Delfoi-pedagogia. Delfoi-sarja 1/2019. ISBN 978-952-6605-05-0. Metodix Oy. Helsinki. Internetissä https://metodix.fi/2019/11/15/delfoi-pedagogia/ .

• Popper, Karl (1982) The Open Universe: An Argument for Indeterminism. Routledge. Suomeksi Avoin maailma: Argumentti epädeterminismille (1993)

• Sihvola, Juha (1994) Hyvän elämän politiikka: Näkökulmia Aristoteleen poliittiseen filosofiaan. Tutkijaliiton julkaisusarja 76. Helsinki.

• Urban Tim (2023) What´s Our Problem? Audiobook in Audible. Ensimmäinen ajattelun tapoja käsittelevä luku on saatavilla “Wait but why”-blogista https://waitbutwhy.com/ .

• Wittgenstein, Ludwig (1921) Tractatus logico-philosophicus. Routledge. Näistä teoksista Tractatus logico-philosophicus on Wittgensteinin varhaisen kauden pääteos, jossa hän esittelee logiikan ja kielen loogisen tutkimuksen. Tractatus on lyhyt ja tiivis teos, joka on kirjoitettu lähes matemaattisessa muodossa. Se on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä, ja se on yksi filosofian historian kiistanalaisimmista teoksista.

• Wittgenstein, Ludwig (1953) Philosophische Untersuchungen. Basil Blackwell. Suomeksi Filosofisia tutkimuksia (1977) Philosophische Untersuchungen on Wittgensteinin myöhäisen kauden pääteos, jossa hän hylkää Tractatusin loogisen tutkimuksen ja esittää uuden lähestymistavan kielen ja mielen tutkimukseen. Filosofisia tutkimuksia on paljon laajempi ja monimutkaisempi teos kuin Tractatus, ja se on vaikuttanut merkittävästi kielifilosofiaan, mielenfilosofiaan ja yhteiskuntafilosofiaan.

Kirjallisuus

• Dewey, John (1899) The School and Society. University of Chicago Press. Suomeksi “Koulutoimen ja yhteiskunnan kehitys” Gaudeamus 2001.

• Dewey, John (1916) Democracy and Education. Macmillan. Suomeksi “Demokratia ja kasvatus, Otava, 1957.

• Freire, Paolo (1970). Pedagogy of the Oppressed. New York. (suom. Sorrettujen pedagogiikka)

• Freire, Paolo (2014) Pedagogy of Hope: Reliving Pedagogy of the Oppressed. Great Britain. Bloomsbury.

• Habermas, Jürgen (1968) Erkenntnis und Interesse. Suhrkamp Verlag, 1968. Suomeksi Tieto ja intressi (2000)

• Habermas, Jürgen (1981) Theorie des kommunikativen Handelns. Suhrkamp Verlag, 1981. Suomeksi Kommunikatiivisen toiminnan teoria (1994).

• Habermas, Jürgen (1996) Between Facts and Norms: Contributions to a Discourse Theory of Law and Democracy. MIT Press. Suomeksi Tosiasiat ja pätevyys (1996)

• Huttunen, Rauno (2014) Habermas, Jürgen. Verkossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-367-9 .https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/habermas-jurgen .

• Kauppi Antti ja Linturi Hannu (2018) Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta. Verkossa https://metodix.fi/2018/11/30/kansalaisfoorumin-viisi-tulevaisuutta/ .

• Kellokumpu, Mikko (2023) Kansalaisvaikuttaminen kansalaisraadilla: osallistuminen ja vaikuttaminen kriittisen pedagogiikan näkökulmasta. Lapin yliopisto. Verkossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-367-9.

• Kylmäkoski Merja & Rainò Päivi (toim.) Delfoilla tulevaisuuteen. ISBN 978-952-456-397-0, ISSN 2343-0664 (painettu), ISSN 2343-0672 (verkkojulkaisu). Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 120. Verkossa https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2021/03/delfoilla-tulevaisuuteen-humak-2021.pdf 

• Miller https://www.lmmiller.com/drop-the-debates-begin-the-dialogues/

• Niemelä Seppo (2011) Sivistyminen – Sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Julkaisu nro: A-sarja 25/2011. Snellman-instituutti.

• Popper, Karl (1934) Logik der Forschung. Springer. Suomeksi Tieteen logiikka (1962)

• Popper, Karl (1945) The Open Society and Its Enemies. Routledge. Suomeksi Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (1990)

• Popper, Karl (1982) The Open Universe: An Argument for Indeterminism. Routledge. Suomeksi Avoin maailma: Argumentti epädeterminismille (1993)

• Putnam, Robert (2002) Democracies in Flux: The Evolution of Social Capital in Contemporary Society. Oxford.

• Suoranta, Juha (2019) Paolo Freire, Sorrettujen pedagogi. Into.

• Venäjän johto haluaa hallita menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta - ja se vaikuttaa Suomeen”. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 10.12.2021 https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008451793.html .

Viitteet

• Deweyn demokratiakasvatus: John Dewey (1859-1952) oli 20. vuosisadan tunnetuimpia kasvatustieteilijöitä ja filosofeja, jonka ajatukset ovat vaikuttaneet laajasti koulutusjärjestelmiin eri puolilla maailmaa. Dewey näki demokraattisen yhteiskunnan ja koulutuksen välisen suhteen erottamattomana, ja korosti seuraavia näkökulmia demokratiakasvatuksessa: (1) Kokemusperusteinen oppiminen (learning by doing): koulutuksen pitäisi olla merkityksellistä ja liittyä suoraan oppilaan kokemuksiin. Oppiminen ei ole vain tiedon vastaanottamista vaan aktiivista osallistumista ja kokemista. (2) Yhteisö: koulutuksen tulisi edistää yhteisöllisyyttä. Koulutus ei ole vain yksilön kehittämistä, vaan myös osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan. (3) Kriittinen ajattelu: Dewey painotti kriittisen ajattelun merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa. Koulutuksen tulisi rohkaista opiskelijoita kyseenalaistamaan, tutkimaan ja arvioimaan erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. (4) Demokraattiset arvot: koulutuksen pitäisi kasvattaa oppilaita arvostamaan demokraattisia periaatteita, kuten tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja yksilön oikeuksia. (5) Opettajan rooli: opettaja ei ole pelkkä tiedon välittäjä, vaan myös oppilaan ohjaaja ja mentori, joka auttaa oppilaita ymmärtämään ja soveltamaan tietoa. (7) Yhteiskunnallinen osallistuminen: koulutuksen tulisi valmistaa opiskelijoita aktiiviseen ja vastuulliseen rooliin yhteiskunnassa, sillä demokraattinen yhteiskunta ei toimi ilman aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia. (8) Jatkuva kasvu: oppiminen on jatkuvaa ja elinikäistä. Sekä yksilön että yhteiskunnan tulisi jatkuvasti kasvaa ja kehittyä.

• Freiren kolme tietoisuutta: Paulo Freire (1921-1997) oli brasilialainen kasvatustieteilijä, joka tunnetaan parhaiten kriittisestä pedagogiikasta. Hänen mukaansa on olemassa kolme tietoisuuden tasoa, jotka ovat: (1) Naïvi tietoisuus  on taso, jolla ihmiset eivät ole tietoisia omasta asemastaan yhteiskunnassa. He hyväksyvät maailman sellaisena kuin se on ja uskovat, että he eivät voi muuttaa asioita. (2) Kriittinen tietoisuus on taso, jolla ihmiset alkavat ymmärtää oman asemansa yhteiskunnassa ja sitä, miten heitä käytetään hyväksi. He alkavat nähdä maailman muuttamisen mahdollisuuden. (3) Toiminnan tietoisuus on taso, jolla ihmiset alkavat ryhtyä toimiin maailman muuttamiseksi. He ovat tietoisia omasta voimastaan ​​ja käyttävät sitä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Freire uskoi, että kriittinen pedagogiikka on työkalu ihmisen tietoisuuden nostamisen ja yhteiskunnallisen muutoksen saavuttamisen kannalta. Hänen mukaansa koulutuksen pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään omaa asemansa yhteiskunnassa ja sitä, miten heitä käytetään hyväksi. Koulutus pitäisi myös auttaa ihmisiä näkemään maailman muuttamisen mahdollisuuden ja ryhtymään toimiin sen saavuttamiseksi.

• Avoin puhe: Jürgen Habermas (1929-2019), saksalainen filosofi ja sosiologi, on tunnettu erityisesti kommunikatiivisen toiminnan teoriastaan ja deliberatiivisen demokratian ajatuksestaan. "Avoimella puheella" (tai tarkemmin "avoimen keskustelun" idealla) Habermas viittaa ideaaliseen kommunikatiiviseen tilanteeseen, jossa osallistujat voivat vapaasti ja tasa-arvoisesti keskustella ilman ulkopuolisia pakotteita tai vallan epätasapainoa. Tässä ideaalissa: (1) Osallistujilla on yhtäläinen mahdollisuus puhua ja tulla kuulluiksi. Kukaan ei dominoi keskustelua, eikä kenenkään ääntä syrjitä tai hiljennetä. (2) Keskustelu on vapaa ulkoisista pakotteista. Tämä tarkoittaa, että keskustelijat eivät ole ulkoisten paineiden, kuten taloudellisen vallan tai hierarkkisten rakenteiden, alaisia. (3) Osallistujat pyrkivät saavuttamaan yhteisymmärryksen. Tavoitteena ei ole voittaa väittelyä, vaan löytää yhteinen maaperä ja ymmärtää toisia paremmin. (4) Keskustelussa kunnioitetaan argumenttien loogisuutta ja relevanssia. Osallistujat arvioivat toistensa argumentteja niiden ansioihin perustuen, ei niiden esittäjän asemaan tai statukseen perustuen. Habermasin mukaan avoin ja tasa-arvoinen keskustelu mahdollistaa rationaalisen yhteisymmärryksen saavuttamisen. Tämä ideaalinen kommunikatiivinen tilanne on keskeinen hänen deliberatiivisen demokratian mallissaan, jossa yhteiskunnalliset päätökset syntyvät avoimen, tasa-arvoisen ja rationaalisen keskustelun kautta. On tärkeää ymmärtää, että Habermas tunnustaa tämän ideaalisen tilanteen olevan usein saavuttamaton käytännössä, mutta se toimii ohjenuorana ja vertailukohtana, kun arvioidaan todellisia kommunikatiivisia tilanteita ja demokraattisia prosesseja.

• Habermasin kolme intressiä: Jürgen Habermas erotteli teoksissaan kolme perustavaa "tieto-intressiä", jotka ohjaavat yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja ihmisen sosiaalista toimintaa. Nämä intressit liittyvät tapoihin, joilla yksilöt ja yhteisöt pyrkivät ymmärtämään ja vuorovaikuttamaan maailman kanssa. Habermasin intressit ovat: (1) Tekninen intressi: Tämä intressi liittyy ympäristön hallintaan ja kontrollointiin. Tekninen intressi on yhteydessä empiiriseen-analyyttiseen tiedeotantaan, joka pyrkii selittämään ilmiöitä ja ennustamaan niitä. Teknisen intressin ajama tieto auttaa yksilöitä ja yhteisöjä hallitsemaan luonnollista ympäristöä ja sosiaalisia prosesseja. Tämä intressi korostuu erityisesti luonnontieteissä ja tekniikassa. (2) Käytännöllinen intressi: Tämä intressi keskittyy yhteisymmärryksen saavuttamiseen ja ihmisten välisten suhteiden ymmärtämiseen. Se liittyy historiallis-hermeneuttiseen tiedeotantaan, joka pyrkii ymmärtämään ja tulkitsemaan merkityksiä, arvoja ja kulttuurisia ilmiöitä. Käytännöllinen intressi ohjaa yksilöitä ja yhteisöjä kohti sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisymmärrystä. (3) Emansipatorinen intressi: Tämä intressi keskittyy vapautumiseen ja sorron poistamiseen. Emansipatorinen tieto pyrkii paljastamaan vallan epätasapainoja, ideologioita ja rakenteita, jotka rajoittavat ihmisten vapautta ja potentiaalia. Emansipatorinen intressi kannustaa yksilöitä ja yhteisöjä kritisoimaan ja muuttamaan vallitsevia olosuhteita kohti suurempaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Habermas näki nämä intressit erottamattomina ihmisen sosiaalisesta toiminnasta ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta. Hän korosti erityisesti emansipatorisen intressin merkitystä kriittisessä teoriassa ja yhteiskuntatieteellisessä ajattelussa.

• Popperin avoin yhteiskunta: Karl Popper, itävaltalainen filosofi, käytti termiä "avoimella yhteiskunnalla" (englanniksi "open society") viitatessaan yhteiskuntiin, jotka kannustavat pluralismia, kriittistä ajattelua, ja joiden rakenteet mahdollistavat muutoksen ilman väkivaltaisia vallankumouksia. Popperin mukaan avoin yhteiskunta on vastakohta "suljetulle yhteiskunnalle", joka perustuu kiinteisiin ja muuttumattomiin traditioihin, dogmaattiseen ajatteluun ja autoritäärisiin rakenteisiin. Popperin teos "The Open Society and Its Enemies" ("Avoimen yhteiskunnan viholliset") on klassikko, jossa hän esittää argumenttinsa avoimen yhteiskunnan puolesta ja kritisoi niitä filosofisia ja poliittisia näkemyksiä, jotka hänen mielestään uhkaavat sitä. Popperin mukaan avoimessa yhteiskunnassa: (1) Yksilöiden oikeuksia ja vapauksia kunnioitetaan. Avoimessa yhteiskunnassa yksilöiden oikeuksia ei uhrata kollektiiviselle hyvälle, ja yksilöillä on vapaus ajatella, puhua ja toimia ilman kohtuutonta valtion puuttumista. (2) Kriittinen ajattelu ja debatti ovat keskeisiä. Avoimessa yhteiskunnassa rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan vakiintuneita totuuksia ja arvoja. (3) Hallitukset ovat vastuussa kansalaisilleen. Poliittisen vallan tulee olla demokraattisesti vastuussa kansalaisille, ja vallanpitäjien pitäisi olla vaihdettavissa ilman väkivaltaa. (4) Yhteiskunnallinen muutos on mahdollista rauhanomaisin keinoin. Avoimessa yhteiskunnassa on mekanismeja ja instituutioita, joiden kautta yhteiskunnallisia muutoksia voidaan ajaa eteenpäin ilman väkivaltaisia konflikteja. Popper kritisoi teoksessaan erityisesti Platonin, Marxin ja Hegelin ajatuksia, jotka hänen mielestään edustivat suljettua yhteiskuntaa ja johtivat totalitarismiin. Hän argumentoi, että avoin yhteiskunta on ainoa keino suojella yksilön vapautta ja estää tyrannia.

• Sivistys ja vapaa sivistystyö: Sivistys on syvimmiltään ajatus uutta luovasta toiminnasta. Ihminen sivistyy koko elämän ajan kestävässä vuorovaikutusprosessissa, jossa hän autenttisten potentiaaliensa varassa, maailmasta saamiensa kokemusten mukaisesti, itsekasvatuksena omaehtoisesti oppimalla kehittää yksilöllisen identiteetin ja omaehtoisen toimintakyvyn ja jossa ilmenee pyrkimys olemassa olevan ylittämiseen ja parempaan elämisen muotoon. Ilman identiteettiä vahvistavaa suhdetta yhteisöön sivistys jää toteutumatta. Suomen sana ’sivistys’ ei ilmaise saksan Bildung’in monimuotoista värikylläisyyttä yhtä hyvin kuin sen tekee esimerkiksi ruotsin bildning, jota sävyttää luomista tai muotoilemista ilmaiseva verbi bilda. Sivistystä lähestytään siinä oppimisen näkökulmasta. Oppimisessa siirretään koko ajan tunnetun ja tuntemattoman välistä rajaa. Ilkka Niiniluodon sivistysanalyysin mukaan kyse on yhteiskunnallisesta toiminnasta, vaikka lähtökohtana on yksilön persoonan kasvu. Tavoitteena on yhteiseen hyvään demokraattisesti pyrkivä kansalainen. Siinä askareessa tärkein metodi on samanvertaisten ihmisten välinen dialogi.

Kirjallisuus

• Bereiter, Carl (2002) Education and Mind in the Knowledge Age. New York. Routledge.

• Cross & Parker (2004) The Hidden Power of Social Networks. DOI: 10.1007/978-3-658-21742-6_31 .

• Hart, Ian (2001) Deschooling and the Web: Ivan Illich 30 Years On. DOI: 10.1080/09523980110041449a .

• Illich, Ivan (1972) Kouluttomaan yhteiskuntaan. (Deschooling society, 1971.) Suomentanut Aarne Valpola. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1972.

• Illich, Ivan: (1990) Oikeus hyödylliseen työttömyyteen ja sen asiantuntijaviholliset. (The right to useful unemployment and its professional enemies, 1977) Suomentanut Pekka Sauri. Julkaisija: Perusta. Ilmestyskirjasto 5. Helsinki: WSOY.

• Korhonen-Yrjänheikki, Kati (2011) Future of the Finnish Engineering Education – A Collaborative Stakeholder Approach. ISBN 978-852-5633-48-1. TEK. Miktor. Helsinki. Verkossa http://www.tek.fi/ci/pdf/julkaisut/KKY_dissertation_web.pdf.

• Kuusi Osmo (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. VATT-tutkimuksia 59. Verkossa http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t59.pdf

• Kuusi Osmo (2000) Delfoi-metodi. Verkossa https://metodix.fi/2014/05/19/kuusi-delfoi-metodi/ .

• Lewin, Kurt (1951). Field theory in social science. New York: Harper.

• Linturi, Hannu (2009) Vapautuksen teleologiaa. Verkossa  http://oraakkeli.blogspot.com/2009/11/vapautuksen-teleologiaa.html .

• Linturi Hannu & Rubin Anita, toim. (2014) Oppimisen tulevaisuus 2030. Futura 3/2014.

• Linturi Hannu & Linturi Jenni, toim. (2015) Koulun tulevaisuus 2030. Futura 2/2015.

• Linturi, Hannu (2016) Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030. Raporttiympäristö https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/ . Metodix.

• Linturi, Hannu (2018) Osaamisen ennakointifooorumi-Delfoi 2035. Verkossa https://sites.google.com/metodix.fi/oef . Julkaisematon raporttiympäristö. Metodix.

• Linturi, Hannu (2018) Opetushallituksen osaamisen ennakointiin skenaariot. Kalvosarja https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/diat-osaamisen-ennakointifoorumin-skenaariot_0.pdf .

• Popper, Karl (1999) All Life Is Problem Solving. Routledge. Suomeksi Elämä on ongelmanratkaisua (2001)

• Putnam, Robert (2000) Bowling Alone. New York: Simon and Schuster Paperbacks.

• Putnam, Robert D. (2001) “Social Capital: Measurement and Consequences.” Isuma: Canadian Journal of Policy Research 2/2001.

• Saurén, Kirsi (2008) Asiantuntijavalta - koulutettu mielikuvitus : systemaattinen analyysi Ivan Illichin tuotannossa esitetystä köyhyyden modernisoitumisesta kulutusyhteiskunnassa. Acta Universitatis Lapponiensis, ISSN 0788-7604; 147.

• Senge Peter et alii (1994) The Fifth Discipline. The Art and Practice of the Learning Organization. Currency Doubleday. Alkuperäislaitos: Currency Doubleday 1990.

• Surowiecki, James (2004) The Wisdom of Crowds. New York.

• Tapio Petri (2002) The limits to traffic volume growth : The content and procedure of administrative futures studies on Finnish transport CO2 policy. Verkossa http://urn.fi/URN:ISBN:952-91-4323-0 http://hdl.handle.net/10138/22446 . Paneelin jäseniä ei yksilöity vaan kukin intressiryhmä sai vapaasti valita edustajansa. Oletus oli, että kukin heistä edustaa oman ryhmänsä näkemyksiä ilman merkittäviä persoonallisia variaatioita. Kun persoonaa ei pidetty keskeisenä niin ei ollut tarpeen myöskään pitää tiukasti kiinni anonymiteetistä. Ks. myös Kimmo Laakso.

• Tolppanen, Aarnio-Linnanvuori, Cantell & Lehtonen ( 2017): ”Pirullisen ongelman äärellä - kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli.” Kasvatus-lehti; ks. http://bit.ly/2XOYNyy.

• Tuomi, Ilkka (1999) Corporate Knowledge: Theory and Practice of Intelligent Organization. Metaxis.

Viitteet

• AI-panelistin profilointi by Kari A. Hintikka: Hintikka on keskustellut ChatGPT:n kanssa ja päätynyt seuraaviin panelistin kommentointiluokitteluun:

• Uuden idean esittäminen: Kannusta AI-panelistiasi esittämään uusia ideoita ja näkökulmia Delphi-paneelin keskusteluihin. Hän voi tarjota luovia ratkaisuja ja ajatuksia aiheista.

• Uuden näkökulman esittäminen: Rohkaise AI-panelistiasi tuomaan esiin uusia näkökulmia ja syventämään keskustelua tarjoamalla erilaisia tapoja tarkastella käsiteltäviä kysymyksiä.

• Ihmispanelistin kommentin kannustaminen: Kannusta AI-panelistiasi antamaan positiivista palautetta ja tukemaan ihmisten kommentteja, jotka ovat erityisen merkittäviä tai ajatuksia herättäviä.

• Ihmispanelistin idean jatkokehittely: Ohjaa AI-panelistiasi kehittämään ihmisten esittämiä ideoita edelleen lisäämällä niihin syvyyttä ja konkretiaa.

• Kohtelias kysymysten esittäminen: Kannusta AI-panelistiasi esittämään kohteliaita kysymyksiä muiden kommentoijien mielipiteiden selventämiseksi tai syventämiseksi.

• Tukevat väitteet ja perustelut: Rohkaise AI-panelistiasi tukemaan omia kommenttejaan vakuuttavilla perusteluilla ja näytöillä.

• Osallistuminen yhteenvetokeskusteluun: Ohjaa AI-panelistiasi osallistumaan keskustelun yhteenvetoon, jossa hän voi tiivistää keskeiset näkökulmat ja esittää johtopäätöksiä.

Hintikka on pohtinut myös sitä, milloin ja miksi AI-panelisti osallistuu kommentointiin:

• Keskustelun kohdentaminen: AI-panelisti voi keskittyä kommentoimaan niitä kommentteja, jotka auttavat keskustelua pysymään aiheessa ja etenemään keskeisiin kysymyksiin.

• Ristiriidat ja eriävät mielipiteet: AI-panelisti voi kiinnittää huomiota kommentteihin, jotka tuovat esiin ristiriitoja tai erilaisia näkökulmia, koska ne voivat johtaa syvälliseen keskusteluun.

• Kannustavat ja rakentavat kommentit: Kommentteja, jotka ovat kannustavia, positiivisia tai tarjoavat rakentavaa palautetta, voi pitää hyödyllisinä ja ne voivat tukea positiivista keskusteluilmapiiriä.

• Uudet ideoita sisältävät kommentit: AI-panelisti voi kiinnostua kommenteista, jotka esittävät uusia ideoita tai laajentavat aiemmin esitettyjä ajatuksia.

• Laaja-alaiset näkökulmat: Kommentteja, jotka tarjoavat laaja-alaisia näkökulmia tai kokonaisvaltaisen tarkastelun aiheesta, voi pitää arvokkaina.

• Kysymykset ja epävarmuuden esiintuominen: Kommentteja, jotka sisältävät kysymyksiä tai esiintuovat epävarmuutta, voivat kannustaa syvälliseen pohdintaan ja keskusteluun.

• Tietopohjaiset kommentit: Kommentteja, jotka perustuvat vahvaan tietopohjaan ja faktoihin, voi pitää luotettavina ja hyödyllisinä.

• Yleisön tarpeet: AI-panelisti voi myös ottaa huomioon yleisön tarpeet ja keskittyä kommentoimaan niitä aiheita, jotka ovat erityisen kiinnostavia tai merkittäviä kuulijoille.

Kun valitaan, mitä kommentteja kommentoida, on tärkeää ottaa huomioon paneelin tavoitteet ja pyrkimys edistää avointa ja tuottavaa keskustelua. Käyttämällä monipuolisesti erilaisia kriteerejä AI-panelisti voi tukea monipuolista ja rikasta keskustelua.

• Ilmastot@komo: Ilmastonmuutos on tulevaisuutemme tärkeimpiä globaaleja haasteita, joihin meidän on yhdessä löydettävä ratkaisuja. Kouluilla on tässä merkittävä rooli, koska lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä. Ilmastonmuutos voidaan tuoda kouluun ekososiaalisen sivistysajatuksen kautta. Se tuotiin peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmiin uutena käsitteenä vuonna 2016. “Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi.” (OPS 2016).

Ekososiaalisen sivistyksen työkalut ilmastokasvatukseen -projektin tavoitteina on (1) tuottaa käytännön opiskelun työkaluja opettajille ja oppijoille, (2) kehittää ilmastokasvatuksen pedagogisia ratkaisuja, (3) tarjota malleja monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiseen, sekä (4) pilotoida osallistavaa yhteisöllistä pedagogista käytäntöä. Projektia rahoitetaan ELY-keskuksen ympäristökasvatuksen ja -valistuksen hankeavustuksella. Ilmastot@komossa rakennetaan ilmastokasvatuksen työkaluja peruskoulujen ja lukioiden käyttöön. 

Työkalut tarkoittavat sekä ilmastokasvatuksen sisältöjä että pedagogisia ratkaisuja, joita kehitetään ja toteutetaan yhteistyössä opettajien ja oppijoiden kanssa. Ne pitävät sisällään suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin. Esimerkkejä tällaisista ovat (1) toiminnallinen teematapahtuma, (2) monialainen oppimisprojekti, ja (3) pitkäkestoinen, koulun kulttuuriin upotettu oppimisprosessi, jossa sekä vaikutetaan että seurataan ilmiötä omassa koulussa ja/tai laajemmin koulun toimintaympäristössä. Ilmastokasvatuksen sisältöjen kannalta projektissa työkaluna on ilmastokasvatuksen polkupyörämalli, joka on käyttökelpoinen sekä opetustapahtuman suunnittelussa että arvioinnissa. Pedagogisena ratkaisuna projektissa sovelletaan tulevaisuudentutkimukseen kehitettyä Delfoi-menetelmää. Siinä keskeisenä lähtökohtana on tulevaisuuteen suuntautuvan ja yhteisöllisen opiskeluprosessin rakentaminen tutkivan oppimisen ja jaetun asiantuntijuuden ympärille. 

Delfoi-tutkimusta voi toteuttaa pedagogisesti eri ikäkausille soveltuvin tavoin ja siihen voi osallistaa oppijoiden itsensä lisäksi asiantuntijoina opettajia, muuta koulun henkilökuntaa, oppijoiden vanhempia ja muita toimijoita alueelta, valtakunnallisesti tai globaalisti. Projektissa hyödynnetään myös Delfoi-tutkimukseen kehitettyä eDelphi.org -verkkoympäristöä. Pedagogisessa mielessä Delfoi-menetelmä on sokraattinen - kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä. Kysymykset kohdistetaan tarkasteltavan ilmiön tulevaan kehitykseen ja ne jakavat vastaajia eri kantoihin. Näkemyksiä perustelemalla ja perusteluista keskustelemalla on mahdollista päätyä joko yhteiseen kantaan (yksimielisyys) tai hajautua erilaisten tulevaisuuksien kannattajiksi (monimielisyys). Näin syntyy monenlaisia tulevaisuusvaihtoehtoja, joista on tarinallistettavissa polkuja tästä hetkestä tulevaisuuteen eli skenaarioita. Ilmastot@komossa on tarjolla viisi erilaista Delfoi-menetelmän sovellusta, joita kaikkia on mahdollista räätälöidä eri tarpeisiin ja tilanteisiin.

1. “Oma ääni” -harjoituksissa työkaluna on ihmisen ääni ja äänestäminen, jonka kautta tutkitaan sellaisia inhimillisen käyttäytymisen muotoja kuin (1) oman mielipiteen muodostusta ja ilmaisua, (2) oman äänen yhteisöllistä perustaa, (3) keskustelua, väittelyä ja dialogia, (4) valinnan ja päätöksen tekemistä, (5) arviointia ja arvottamista. Tulevaisuutta koskevien näkökulmien erityispiirteenä on se, että tulevaisuudesta ei ole varmaa tietoa. Harjoitusten tavoite on tuottaa niitä avaintaitoja ja itseymmärrystä, joita tarvitaan paitsi Delfoi-prosesseissa myös laajemmin elämässä. Niitä voi toteuttaa oppituntien puitteissa.

2. “Koulu-Delfoi” -sovelluksessa toteutetaan tutkivan oppimisen prosessi siten, että tiedon keruu ja muodostus tapahtuu koulun piirissä. Prosessista on kaksi versiota, joista toinen on suunniteltu toteutettavaksi 2-4 tunnin kestoisena tapahtumana, ja toinen monialaisena oppimiskokonaisuutena. Tutkimisen kohteena voi olla esimerkiksi koulun energian säästö, kouluruoka, opintomatka tai koulun sisäinen kiertotalous. Sopivia asiantuntijaryhmiä ovat oppilaat, opettajat ja muu henkilöstö sekä vanhemmat. Delfoissa pyritään yhteisymmärrykseen tutkittavista asioista ja sitä kautta hyviin päätöksiin.

3. “Kunta-Delfoi” -sovelluksessa ilmastonmuutoksen tarkastelu laajennetaan koulun ulkopuolelle omaan kuntaan ja sen ilmastopäästöihin, joita on mahdollista seurata reaaliajassa CO2-sivustolta (http://www.co2-raportti.fi/). Kasvihuonepäästöjen perusteella opiskelijaryhmä laatii tulevaisuuskysymyksiä, joihin vastaamaan kutsutaan asiantuntijoita sekä koulun sisältä että ulkopuolelta. Kunta-Delfoi toteutetaan yhden tai useamman kierroksen Delfoi-prosessina, jossa tunnistetaan ryhmien välisiä eroja. Tavoitteena on erilaisista näkemyksistä huolimatta päästä yhteiseen ymmärrykseen toimista, joita kunnassa on mahdollisuus tehdä ilmastonmuutoksen uhkien torjumiseksi. 

4. “Suomi-Delfoi” -jaksossa ilmastonmuutoksen Delfoi-tutkimus laajenee koko maahan. Siinä arvioidaan Suomen ilmastotulevaisuutta tavalla, jossa päästään muodostamaan skenaariopolkuja erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaarioista muodostuu tulevaisuuskartta, jonka dynamiikkaa voidaan syventää esimerkiksi energiatulevaisuuden laskentamallilla. 

5. “Barometri-Delfoi” -sovellus tarjoaa mahdollisuuden luoda ilmastonmuutoksen tutkimisesta jatkuva prosessi. Uudet oppijaryhmät jatkavat edellisten ryhmien tutkimusta tarjoamalla asiantuntijoille vuosittain mahdollisuuden tarkistaa kantojaan ja perustelujaan. Näin Delfoi-tuloksista muodostuu aikasarja, jonka kautta on mahdollista havainnoida näkemysten muutoksia ja tulevaisuuksien kehkeytymisiä, mikä osaltaan auttaa navigoimaan ilmastonmuutoksen tulevaisuuskartalla.

Kolme ensimmäistä Delfoita soveltuu peruskoulun opetussuunnitelmiin, ja kolme viimeistä lukioon Pilotoinnin palautteen pohjalta tehdään johtopäätökset työkalujen kehittämistarpeista. Vuoden 2019 loppuun mennessä työkaluista tuotetaan lopulliset versiot, jotka julkaistaan toiminnallisena verkkoympäristönä https://www.edelphi.org/ilmastotakomo .

• Konstruktionismi: Sosiaalinen konstruktionismi on sosiokulttuurinen ja filosofinen suuntaus, joka korostaa sosiaalisten prosessien merkitystä tiedon ja todellisuuden rakentumisessa. Se perustuu ajatukselle, että ihmisten käsitykset ja ymmärrys maailmasta eivät ole objektiivisia tai itsenäisiä todellisuudesta, vaan ne muodostuvat ja rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan tieto ei ole objektiivista tai itsenäistä todellisuudesta, vaan se rakentuu sosiaalisessa kontekstissa. Tieto on siis sosiaalinen konstruktio. Kieli on keskeinen väline, jonka avulla ihmiset rakentavat ja tulkitsevat todellisuutta. Kielen kautta ihmiset luovat merkityksiä, kategorioita ja käsityksiä maailmasta. Sosiaalinen konstruktionismi korostaa, että tiedon rakentumiseen liittyy usein valtasuhteita. Esimerkiksi tietyt instituutiot, ryhmät tai yksilöt voivat määritellä, mikä lasketaan "oikeaksi" tai "vääräksi" tiedoksi. Tiedon rakentuminen tapahtuu aina tietyssä historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Eri aikoina ja kulttuureissa voi olla erilaisia käsityksiä ja merkityksiä samoista asioista. Sosiaalinen konstruktionismi suhtautuu kriittisesti siihen, miten tietoa tuotetaan ja miten se vaikuttaa ihmisten elämään. Se kyseenalaistaa "itsestäänselvyyksiä" ja rohkaisee pohtimaan, miten ja miksi tietyt käsitykset ovat syntyneet. Sosiaalinen konstruktionismi korostaa, että on olemassa monia erilaisia tapoja nähdä ja ymmärtää maailmaa. Se tunnustaa erilaisten näkökulmien ja äänien olemassaolon. Sosiaalinen konstruktionismi on siis tieteellinen suuntaus, joka korostaa sosiaalisten prosessien merkitystä tiedon ja todellisuuden rakentumisessa. Se haastaa perinteiset käsitykset objektiivisesta tiedosta ja korostaa sosiaalisen vuorovaikutuksen, kielen, kulttuurin ja valtasuhteiden roolia tiedonmuodostuksessa. Ongelmalliseksi sosiaalisen konstruktionismin tekee se relativisistinen äärimmäisyys, että sen pohjalta ei lopulta voi asettaa mitään tieto- ja totuuskäsitystä toisen edelle.

• Konstruktivismi: Konstruktivismi on tieteellinen ja filosofinen suuntaus, joka keskittyy siihen, miten tieto rakentuu ja miten yksilöt oppivat ja ymmärtävät maailmaa. Se perustuu ajatukselle, että tieto ei ole passiivisesti vastaanotettua, vaan aktiivisesti rakennettua yksilön kokemusten ja vuorovaikutuksen kautta. Konstruktivismin mukaan yksilöt rakentavat aktiivisesti omaa tietoaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tämä tarkoittaa, että oppiminen ei ole vain tiedon siirtämistä opettajalta oppilaalle, vaan aktiivista prosessia, jossa oppilas rakentaa ja uudelleenrakentaa ymmärrystään. Yksilön aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee ja ymmärtää uusia tietoja ja kokemuksia. Tämä tarkoittaa, että sama informaatio voi johtaa erilaisiin ymmärryksiin eri yksilöillä. Vaikka konstruktivismi korostaa yksilön aktiivista roolia tiedon rakentamisessa, se tunnustaa myös sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen. Toisten ihmisten kanssa käydyt vuoropuhelu ja yhteistyö ovat keskeisiä oppimisprosesseja. Konstruktivismi korostaa, että tieto rakentuu merkitysten kautta. Yksilöt pyrkivät löytämään merkityksiä ja yhteyksiä uuden tiedon ja aiempien kokemustensa välillä. Konstruktivistisessa oppimisessa korostetaan usein probleemilähtöisyyttä. Tämä tarkoittaa, että oppiminen tapahtuu parhaiten, kun yksilöitä kannustetaan ratkaisemaan todellisia ongelmia ja soveltamaan tietoaan käytännössä. Konstruktivismi rohkaisee yksilöitä kyseenalaistamaan ja arvioimaan tietoa kriittisesti. Tämä auttaa heitä rakentamaan syvempää ja monipuolisempaa ymmärrystä aiheesta. Konstruktivismi on siis tieteellinen suuntaus, joka keskittyy siihen, miten tieto rakentuu ja miten yksilöt oppivat. Se haastaa perinteiset käsitykset opettajakeskeisestä ja passiivisesta oppimisesta ja korostaa yksilön aktiivista roolia tiedon rakentamisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä.

• Oppimisen tulevaisuus 2030: Opetushallituksen kutsuma 77 asiantuntijan raati todentaa peruskoulun tuntijaon ongelmat, mutta olettaa myös, että pulmat on ratkaistu vuoteen 2030 mennessä. Oppiaineet eivät kokonaan häviä, mutta kasvava osa kouluajasta käytetään ainerajat ylittävään teema- ja ilmiöopiskeluun. Yhdessäoppiminen kehittyy, mutta yhtä väkevästi lisääntyy yksilöllinen oppiminen. Lähes yksimielinen raati on siitä, että verkko ja sosiaalinen media tulevat mullistamaan opetuksen. Oppilaiden taipumuksia ja lahjakkuuksia tukevat oppimisreitit moninaistuvat. Merkittävin ratkaistava kysymys onkin, miten poluttaa uudet oppimisen väylät niin, ettei menetetä koulutuksen tasa-arvoa ja sitä kautta syntyvää yhteiskunnan luottamuspohjaa. Siihen tarvitaan uudistuvaa opettajuutta. Oppimisen ja yleissivistävän koulutuksen tulevaisuutta pohtivan barometrin lähtöpiste on määritelty. Kaksi asiantuntijapaneelia on ottanut kantaa 36 tulevaisuusteesiin, joiden pohjalta hahmotellaan mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia vuoteen 2030. Siihen mennessä nyt uudistettavana olevan perusopetuksen vaikutukset leviävät koko yhteiskuntaan. Oppimisen tulevaisuus -barometrista rakennetaan Opetushallitukselle laadullisen ennakoinnin työkalu, joka luotaa vuosittain asiantuntijoiden käsityksiä tulevasta kehityksestä. Näin luodun tulevaisuuskartan pohjalta signaloidaan niitä trendimuutoksia ja kehityksen epäjatkuvuuksia, jotka suoraan tai välillisesti heijastuvat tapaamme oppia, opettaa tai organisoida oppimista. Barometrin suunnittelusta ja toteuttamisesta ovat vastanneet Otavan Opisto, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus; Metodix Oy ja Demos Helsinki. Mittaristo rakennettiin tulevaisuudentutkimuksen piirissä kehitetyn Delfoi-tekniikan avulla. Delfoi-prosessin tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, mitä asiantuntijat ajattelevat tarkasteltavana olevan asian, kehityskulun tai teeman tulevaisuudesta. Barometrimittariston luomisen ohessa Delfoilla hankittiin asiantuntijatietoa Opetusministeriön tuntijakotyöryhmälle tulevaisuuden koulusta, oppimisesta ja opettamisesta.

• Osaamisen tulevaisuus 2035 https://sites.google.com/metodix.fi/oef: Dokumentissa "OEF-DELFOI 2035" käsitellään erilaisia ajureita, trendejä ja signaaleja, jotka vaikuttavat tulevaisuuden näkymiin ja kehitykseen. Dokumentissa on useita linkkejä Google Docs -tiedostoihin ja -taulukoihin, jotka sisältävät lisätietoja ja grafiikkaa aiheista, kuten ajureista, trendeistä ja signaaleista. Erityisesti mainitaan teknologian kehityksen, robotisaation ja tekoälyn vaikutukset työntekijöiden tuottavuuteen ja huoltosuhteeseen. Teknologian kehityksen nähdään skaalaavan innovaatioita ja laskevan esimerkiksi laitteiden ja apuvälineiden hintoja. Dokumentissa pohditaan myös ikääntyvän väestön terveyttä ja elintapoja sekä teknologian vaikutusta vanhustenhoitoon. Disruptioalttiit ennakointialat, kuten liikenne- ja logistiikka-ala, ovat erityisen huomion kohteena. Dokumentissa on myös liitteitä, joissa on listattu panelisteja ja heidän reflektioitaan ennakoinnista ja tulevaisuuden näkymistä. Tämä tiivistelmä perustuu saatuihin tuloksiin ja antaa yleiskuvan dokumentin sisällöstä. Yhteenvetona "OEF-DELFOI 2035" on kattava dokumentti, joka tarjoaa monipuolisen katsauksen tulevaisuuden ennakointiin ja sen vaikutuksiin. Dokumentti korostaa teknologian kehityksen merkitystä ja sen vaikutuksia eri sektoreilla. Samalla se tunnistaa ikääntyvän väestön haasteet ja mahdollisuudet sekä pohtii disruptioalttiiden alojen tulevaisuutta.  Panelistien reflektiot antavat arvokkaita näkökulmia ja syventävät ymmärrystä aiheesta. Dokumentti "OEF-skenaariot" käsittelee erilaisia tulevaisuuden skenaarioita vuoteen 2035 asti. Dokumentissa esitellään neljä pääskenaariota: "Hitaasti mutta varmasti-Suomi", "Turboahdettu Suomi", "Ekologinen Suomi" ja "Kaupunkiekonologinen Suomi". Kukin skenaario käsittelee erilaisia teemoja, kuten globalisaatiota, teknologista kehitystä, ekologisuutta, politiikkaa, taloutta ja sosiaalista kehitystä. 

1. Hitaasti mutta varmasti-Suomi: Tämä skenaario kuvaa Suomea, joka etenee varovaisesti ja harkiten kohti tulevaisuutta. Painopiste on vakaudessa ja pitkäjänteisessä suunnittelussa. Globalisaation vaikutukset ovat maltillisia, ja Suomi pyrkii suojelemaan kansallista identiteettiään ja arvojaan. Teknologinen kehitys on hidasta mutta jatkuvaa, ja se otetaan käyttöön vasta kun sen vaikutukset on perusteellisesti arvioitu. Talouskasvu on maltillista, ja yhteiskunnalliset uudistukset tehdään harkiten. 

2. Turboahdettu Suomi: Tässä skenaariossa Suomi on dynaaminen, nopeasti muuttuva ja teknologisesti edistyksellinen maa. Globalisaation vaikutukset ovat voimakkaita, ja Suomi on aktiivinen toimija kansainvälisillä markkinoilla. Teknologinen innovaatio ja digitalisaatio ovat keskeisiä teemoja, ja ne muokkaavat taloutta, yhteiskuntaa ja kulttuuria. Talouskasvu on nopeaa, ja Suomi houkuttelee kansainvälisiä investointeja ja osaajia. Yhteiskunnalliset muutokset ovat nopeita, ja ne voivat aiheuttaa jännitteitä ja haasteita. 

3. Ekologinen Suomi: Tämä skenaario keskittyy ympäristöön ja kestävään kehitykseen. Suomi on edelläkävijä ekologisissa innovaatioissa ja vihreässä teknologiassa. Yhteiskunta ja talous rakentuvat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Globalisaation vaikutukset ovat maltillisia, ja Suomi pyrkii vähentämään hiilijalanjälkeään ja suojelemaan luonnonvarojaan. Yhteiskunnalliset uudistukset keskittyvät ympäristöön, ja ne ovat pitkäjänteisiä. 

4. Kaupunkiekonologinen Suomi: Tässä skenaariossa kaupungistuminen ja ekologia yhdistyvät. Suuret kaupungit ovat keskeisiä talouden ja kulttuurin moottoreita. Kaupungeissa panostetaan vihreään infrastruktuuriin, kuten puistoihin, viherkatoksiin ja kestävään liikenteeseen. Teknologia ja digitalisaatio tukevat ekologista kaupunkikehitystä. Yhteiskunnalliset uudistukset keskittyvät kaupunkien kehittämiseen ja niiden haasteiden ratkaisemiseen.

• Sosiaalinen pääoma: Sosiaalinen pääoma viittaa yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen välisiin sosiaalisiin suhteisiin liittyviin resursseihin ja hyötyihin. Se kuvaa sosiaalisten suhteiden verkostojen luomaa arvoa ja niiden kautta saatavia etuja. Sosiaalista pääomaa voidaan tarkastella monella tasolla, kuten yksilön, ryhmän, yhteisön tai jopa koko yhteiskunnan tasolla. Sosiaalisten suhteiden verkostot voivat lisätä luottamusta yksilöiden ja ryhmien välillä. Verkostot mahdollistavat tiedon ja resurssien jakamisen jäsentensä kesken. Korkea sosiaalinen pääoma voi edistää yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä. Sosiaaliset verkostot voivat tarjota emotionaalista, sosiaalista ja taloudellista tukea. Toisaalta alhainen sosiaalinen pääoma ja heikot sosiaaliset verkostot voivat johtaa yksilön tai yhteisön eristäytymiseen, luottamuksen puutteeseen ja yhteistyön vähenemiseen. Sosiaalista pääomaa on tutkittu monilla eri tieteenaloilla, ja sen on todettu vaikuttavan moniin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten taloudelliseen kehitykseen, terveyteen, koulutukseen ja rikollisuuteen. Sosiaalista pääomaa voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri tyyppiin:

1. Sisäinen sosiaalinen pääoma (bonding social capital): Tämä viittaa tiiviisiin, läheisiin suhteisiin, kuten perheenjäsenten, ystävien ja naapurien välisiin suhteisiin. Se kuvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta läheisiin ihmisiin.

2. Ulkoinen sosiaalinen pääoma (bridging social capital): Tämä viittaa laajempiin, usein heikompiin suhteisiin eri yhteisöjen ja ryhmien välillä. Esimerkkejä ovat suhteet työtovereihin, harrastusryhmiin tai muihin yhteisöihin, joihin yksilö kuuluu.

3. Yhdistävä sosiaalinen pääoma (linking social capital): Tämä viittaa suhteisiin, jotka yhdistävät yksilöitä ja ryhmiä eri yhteiskunnallisiin kerroksiin ja instituutioihin. Esimerkiksi suhteet päättäjiin, viranomaisiin tai muihin vaikutusvaltaisiin tahoihin kuuluvat tähän kategoriaan.

Kirjallisuus

• Ahvenharju, Sanna (2022) Futures Consciousness as a Human Anticipatory Capacity - Definition and Measurement. Turun yliopisto. PDF Full Text https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8892-1 .

• Checkland, Peter (1981) Systems Thinking, Systems Practice. Wiley. 

• Checkland, Peter & Scholes, Jim (1999) Soft Systems Methodology in Action. Wiley..

• Linturi Hannu & Rubin Anita, toim. (2014) Oppimisen tulevaisuus 2030. Futura 3/2014.

• Linturi Hannu & Linturi Jenni, toim. (2015) Koulun tulevaisuus 2030. Futura 2/2015.

• Linturi, Hannu (2016) Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030. Raporttiympäristö https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/ . Metodix.

• Linturi, Hannu (2018) Osaamisen ennakointifooorumi-Delfoi 2035. Verkossa https://sites.google.com/metodix.fi/oef . Julkaisematon raporttiympäristö. Metodix.

• Pernaa Hanna-Kaisa (2020) Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus – tarkastelussa kompleksisuus, antisipaatio ja osallisuus. Vaasan yliopisto. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-910-5 .

• Pernaa, H.-K., & Neuvonen, A., (2020). Antisipaatio - tulevaisuuden ja kompleksisuuden tuore liitto. In: Vartiainen, P., & Raisio, H. (eds), Johtaminen kompleksisessa maailmassa : viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen. Gaudeamus. Verkossa https://www.gaudeamus.fi/johtaminenkompleksisessamaailmassa/   

• Rosén Robert (1985) Anticipatory Systems: Philosophical, Mathematical and Methodological Foundations. Pergamon Press.

• Rubin Anita (2007) Pehmeä systeemimetodologia. Verkossa https://metodix.fi/2014/05/19/rubin-pehmea-systeemimetodologia/ .

• Rubin Anita (2012) Tulevaisuustutkimuksen perusteet. Metodix-artikkeli http://www.metodix.fi 

• Rubin Anita (2014) Tulevaisuuksientutkimus tiedonalana ja tieteellisensä tutkimuksena. Metodix https://metodix.fi/2014/12/02/anita-rubin-tulevaisuuksientutkimus-tiedonalana-ja-tieteellisena-tutkimuksena/ .

• Rosen Robert (1985) Rosen, R. (1985). On Information and Complexity. IIASA Collaborative Paper. IIASA, Laxenburg, Austria: CP-85-019

• Sokero M, Neuvonen A., Lähteenaro I,. Koskinen M. (2017) Puoliksi tehty. Nuorten antisipaatiot ilmastonmuutoksessa. Demos Helsinki.

Viitteet

• Bahtinin opit

• Dostojevski

• Popperin tieto-oppi

• Antisipaatio-ajattelu

• SSM

Kirjallisuus

• Airaksinen Tiina, Halinen Irmeli, Linturi Hannu (2016) Futuribles of Learning 2030 – Delphi supports the reform of the core curricula in Finland. European Journal of Futures Research. Special topic: Education 2030 and beyond. Internet https://link.springer.com/article/10.1007/s40309-016-0096-y .

• Almazyad & al. (2023) Enhancing Expert Panel Discussions in Pediatric Palliative Care: Innovative Scenario Development and Summarization With ChatGPT-4. DOI: 

• 10.7759/cureus.38249 .

• Bell Wendell (1997, 2003) Foundations of futures studies, Vol I-II, New Brunswick: Transaction Books.

• Castells, Manuel (1996-1998) The Information Age trilogy:

1. Castells, Manuel (1996). The Rise of the Network Society, The Information Age: Economy, Society and Culture Vol. I. Cambridge, Massachusetts; Oxford, UK: Blackwell. ISBN 978-0-631-22140-1.

2. Castells, Manuel (1997). The Power of Identity, The Information Age: Economy, Society and Culture Vol. II. Cambridge, Massachusetts; Oxford, UK: Blackwell. ISBN 978-1-4051-0713-6.

3. Castells, Manuel (1998). End of Millennium, The Information Age: Economy, Society and Culture Vol. III. Cambridge, Massachusetts; Oxford, UK: Blackwell. ISBN 978-0-631-22139-5.

• Castells, Manuel & Himanen, Pekka (toim.): Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma Valtioneuvoston sivusto. 7.11.2013.

• Dawkins, Richard (1976) The Selfish Gene. Oxford University Press. Suom. Geenin itsekkyys 1993.

• Dennett, Daniel (1995) Darwin's dangerous idea: Evolution and the meanings of life. New York: Simon & Schuster, 1995. ISBN 0-684-80290-2.

• Futura Vol. 28, No. 1 (2009) Philosophical Essays of Knowledge of the Future. Guest editors: Pentti Malaska & Eleonora Masini; Delphi Method, Technological Forecasting and Social Change.

• Følstad et al. (2019) Different Chatbots for Different Purposes: Towards a Typology of Chatbots to Understand Interaction Design. DOI:  10.1007/978-3-030-17705-8_13 .

• Gary, Jay & von der Gracht, Heiko (2015) The future of foresight professionals: Results from a global Delphi study. Futures 71. 

• Goonatilake, Susantha (1992) Biotechnology and the merged evolution of genes and culture. Journal of Social and Evolutionary Systems.

• Goonatilake, Susantha (1997) The structure of “communities” and communications in the new millennium. World Futures The Journal of General Evolution.

• Helmer, Olaf (1067) Analysis of the future: The Delphi method. Rand Corporation. 

• Himanen, Pekka, Casstells, Manuel (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli. (The Finnish model of the information society.) Sitra 242. Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26295-1.

• Hines, Gary, Daheim & Van Der Laan (2017). Building Foresight Capacity: Toward a Foresight Competency Model. World Futures Review. Verkossa https://www.jaygary.com/2017.Hines.Gary.building.foresight.capacity.WFR.pdf 

• Inayatullah, Sohail & Milojevic, I. (Eds.) (2015). CLA 2.0: Transformative Research in Theory and Practice.

• Kauppi, Antti & Linturi, Hannu (2018) Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta. Metodix: ulkaisusarja: Delfoi-tutkimuksia 2/2018. ISBN 978-952-6605-04-3

• Kondratieff

• Kurki, Sofi & Wilenius, Markku (2020) The Sixth Smart Wave. The future of work as seen through the long-term dynamic development of societies. In Schaffers, Hans & Vartiainen, Matti, Digital Innovation and the Future of Work. River Publishers, Gistrup.

• Linturi Hannu (2007) Delfoin metamorfoosit. Futura 1/2007. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.

• Linturi Hannu (2020) Ilmastot@komo: viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Verkossa https://metodix.fi/2019/12/01/ilmastotakomo/ .

• Linturi Hannu, Linturi Jenni ja Rubin Anita (2013) eDelphi – metodievoluutiota verkossa. Metodix https://metodix.fi/2014/11/26/edelfoi-metodievoluutiota-verkossa/ .

• Linturi Hannu & Linturi Jenni (2018) Tulevaisuuden tekemisen historiaa - varttivuosisata metodioppimista. Futura 3/2018.

• Linturi Hannu & Rubin Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisu 1/2011.

• Linturi Hannu, Rubin Anita (2014) Metodi, metafora ja tulevaisuuskartta. Futura 2/2014. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.

• Linturi, Hannu, Venäläinen, Ville (2015) 

• Linturi Hannu, Rubin Anita, Airaksinen Tiina (2012) Lukion tulevaisuus 2030 – Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. 978-952-6605-00-5 (pdf), ISSN-L 2242-1297, ISSN 2242-1297.

• Minkkinen, Matti (2020) A breathless race for breathing space : Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions.Turun yliopisto. Tutku. Verkossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8042-0.

• Rand (2020) Delphi Method https://www.rand.org/topics/delphi-method .

• Siemon, Dominik (2022) Elaborating Team Roles for Artificial Intelligence-based Teammates in Human-AI Collaboration. DOI: 10.1007/s10726-022-09792-z.

• Stephens (2006)

• Stubin, Toni (2020) Aavistus - Delfoita kolmessa tulevaisuudessa. Loppuraportti 16.12.2020. Metodix.

• Tapio Petri (2002) Disaggregative policy Delphi Using cluster analysis as a tool for systematic scenario formation. Technological Forecasting and Social Change. (Internetissä https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0040162501001779).

• Tapio, Petri (2002) The limits to traffic volume growth : The content and procedure of administrative futures studies on Finnish transport CO2 policy. Internetissä https://helda.helsinki.fi/handle/10138/22446  .

• The Delphi Technique: Past, present and future prospects. Technological Forecasting and Social Change, Volume 78, Issue 9, Pages 1487-1720 (November 2011)

• Toffler, Alvin (1970) Future Shock. Bantam Books, ISBN 0-553-27737-5.

• Toffler Alvin (1980) The Third Wave. Bantam Books, ISBN 0-553-24698-4.

• Toffler Alvin (1995) Creating a New Civilization (1995) Turner Pub, ISBN 1-57036-224-6.

• Turoff, M. & Linstone, H. (2002) The Delphi Method. Techniques and Applications. Verkossa http://is.njit.edu/pubs/delphibook/ .

• Warwick (2000)

• Weckroth, Klaus (1988) Toiminnan psykologia. Helsinki. Hakapaino.

• Weckroth, Klaus (1991) X voi olla kuka tahansa, Hanki ja jää. Weckroth omaksui syvällisesti Bahtinin ajatuksen moniäänisyydestä ja -minäisyydestä. “X voi olla kuka tahansa” on analyysi Dostojevskin ruhtinas Myshkinin hahmosta, josta Weckroth kaivaa esiin seitsemän suhteellisen autonomista “minää”, jotka osaavat olla eri mieltä keskenään. Hieman tiukemmalla kynäotteella on tunnistanut kolme erilaista järkeä: biologinen, psykologinen ja sosiaalinen. Nekin usein kamppalevat keskenään.

• Wilenius ja Kurki (2012) 

• Wilenius, Markku & Kurki, Sofi (2017). K-waves, Reflexive Foresight and the Anticipation of the Next Socio-economic Cycle. In Handbook of Anticipation R. Poli (ed.).
Springer International Publishing AG.

• Ylikoski, Petri: Dawkinsin itsekkäät geenit. Niin & näin 3/1994. (PDF)

Viitteet

• Causal Layered Analysis (CLA): Sohail Inayatullahin Causal Layered Analysis (CLA) on tulevaisuudentutkimuksen menetelmä, joka keskittyy eri tasoille ongelmien ja niiden syy-seuraussuhteiden analysoinnissa. Tavoitteena on ymmärtää syvempiä syitä ja merkityksiä nykyisille ongelmille ja luoda laajempia, rikkaampia skenaarioita. CLA jakautuu neljään tasoon: (1) Litania: Tämä on pintataso, joka sisältää yleiset, usein mediaan perustuvat kuvaukset ongelmista. Ne ovat yleensä kvantitatiivisia ja näkyviä. (2) Systeemi: Tällä tasolla analysoidaan rakenteellisia, taloudellisia ja poliittisia syitä pintatason ongelmien taustalla. (3) Maailmankuva: Tässä tarkastellaan kulttuurisia ja ideologisia näkemyksiä, jotka muokkaavat yksilöiden ja yhteiskuntien uskomuksia ja arvoja ja jotka vaikuttavat pintatasoisiin ongelmiin ja niiden sosiaalisiin syihin. (4) Myytti/metafora:  Syvin taso, joka keskittyy perustarinoihin ja myytteihin, jotka ohjaavat maailmankuvaa ja vaikuttavat kaikkiin ylemmän tason ilmiöihin. CLA-menetelmän tarkoituksena on siirtyä pinnallisista näkemyksistä kohti syvempää ymmärrystä, joka voi paljastaa uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Se auttaa myös tunnistamaan ja haastamaan piilossa olevia oletuksia ja luomaan laajempia ja transformatiivisempia tulevaisuuden skenaarioita.

• Futures Research Methodology, Version 3.0, contents:

1. Introduction to Futures Research, Jerome C. Glenn

2. Environmental Scanning, Theodore J. Gordon and Jerome C. Glenn

3. Text Mining for Technology Foresight, Alan L. Porter

4. Delphi, Theodore J. Gordon

5. Real-Time Delphi, Theodore J. Gordon

6. The Futures Wheel, Jerome C. Glenn

7. The Futures Polygon, Antonio Pacinelli

8. Trend Impact Analysis, Theodore J. Gordon

9. Cross-Impact Analysis, Theodore J. Gordon

10. Wild Cards, John Petersen and Karlheintz Steinmueller

11. Structural Analysis, Jacques Arcade, Michel Godet, Francis Meunier, Fabrice Roubelat

12. The Systems Perspectives, Allenna Leonard with Stafford Beer

13. Decision Modeling, The Futures Group International

14. Substitution Analysis, Theodore J. Gordon

15. Statistical Modeling, Antonio Pacinelli

16. Technology Sequence Analysis, Theodore J. Gordon

17. Morphological Analysis, Tom Ritchey

18. Relevance Trees, The Futures Group International and Theodore J. Gordon

19. Scenarios, Jerome C. Glenn and The Futures Group International

20. A Toolbox for Scenario Planning, Michel Godet

21. Interactive Scenarios, Theodore J. Gordon

22. Robust Decisionmaking, Robert Lempert, Steven Popper, Steve Bankes (RAND Corporation)

23. Participatory Methods, Jerome C. Glenn

24. Simulation and Games, Erwin Rausch with additions from Frank Catanzaro

25. Genius Forecasting, Intuition, and Vision, Jerome C. Glenn

26. Prediction Markets

27. Using Vision in Futures, Clem Bezold

28. Normative Forecasting, Joe Coates and Jerome C. Glenn

29. S&T Road Mapping, Theodore J. Gordon

30. Field Anomaly Relaxation (FAR), Geoffrey R. Coyle

31. Agent Modeling (demo software), Theodore J. Gordon

32. Chaos and Non-Linear Dynamics, Theodore Gordon

33. Multiple Perspective Concept, Harold Linstone

34. Heuristics Modeling, Sam Cole

35. Causal Layered Analysis, Sohail Inayatullah

36. Personal Futures, Verne Wheelwright

37. State of the Future Index, Theodore J. Gordon

38. SOFI Software System, Peter Yim

39. Integration, Comparisons, and Frontiers of Futures Research Methods, Theodore J. Gordon and Jerome C. Glenn

• Kurzweil Academy (https://www.kurzweiledu.com/kurzweil-academy/kurzweil-academy.html) on Ray Kurzweilin ja Singularity Universityn perustama online-oppimiskeskus, joka tarjoaa kursseja tekoälyn, koneoppimisen, teknologian tulevaisuudesta ja muista aiheista. Kurzweil Academyn tavoitteena on kouluttaa seuraavan sukupolven teknologian johtajia. Kurssit ovat avoimia kaikille, ja ne voidaan suorittaa omassa tahdissaan. Kurssit sisältävät videoita, tehtäviä ja muita oppimateriaaleja esimerkiksi seuraavista teemoista: Tekoälyn perusteet, Koneoppiminen, Teknologian tulevaisuus, Tulevaisuuden johtajuus, Datatiede, Tietoturva, Robotiikka ja Kasvatetut aivot

• Pehmeä systeemimetodogia (Soft Systems Methodology, SSM): Peter Checklandin pehmeä systeemimetodologia on kehitetty vastaamaan monimutkaisiin ongelmiin, joissa on monia osapuolia ja ristiriitaisia näkemyksiä. Se poikkeaa perinteisistä "koviin järjestelmiin" perustuvista menetelmistä. SSM korostaa, että järjestelmät ovat ihmisten luomia ja niitä voidaan muuttaa ihmisten toimesta. Systeemin kehittämisprosessi ei ole lineaarinen vaan iteratiivinen, ja sen vaiheita voidaan toistaa tarpeen mukaan. Malli ei oleta objektiivista "oikeaa" ratkaisua vaan tärkeää on ymmärtää, että ongelman määritelmä ja ratkaisu voivat vaihdella eri sidosryhmien kesken. SSM:n vaiheita ovat (vaiheet saattavat toistua iteratiivisesti): (1) Lähtö- ja mahdollisesti ongelm tilanteen tunnistaminen: tässä vaiheessa tunnistetaan nykytilanne, ongelma ja sen konteksti, (2) Nykytilanteen ja ongelman kuvaus: luodaan kuvaus tilanteesta ilman järjestelmän rajoituksia, (3) Käsitteellisten mallien muodostaminen:mallien avulla pyritään ymmärtämään erilaisia tapoja, joilla ongelmaa voitaisiin lähestyä, muodostetaan malli toivottavasta tulevaisuustilanteesta, (4) Käsitteellisten mallien vertailu ongelmaan: malleja vertaillaan nykytilanteeseen ja  ongelmaan, (5) Toimintasuunnitelmien luominen: etsitään tapoja muuttaa nykyistä tilannetta kohti toivottua tulevaisuutta, (6) Muutetaan suunnitelma toiminnaksi: suunnitelmat viedään käytäntöön, (7) Toiminnan ja tilanteen arviointi: arvioidaan, ovatko toimenpiteet johtaneet toivottuihin tuloksiin.

• Vernor Vingen neljä teesiä: Yhdysvaltalaisen matemaatikon Vernor Vingen (s. 1944)  ensimmäisen väitteen mukaan suuret tietokoneverkot käyttäjineen muodostavat ennen pitkää yhdessä yli-inhimillisen älykkäitä kollektiiveja. Säädettävän, kontrolloitavan ja optimaalisesti toimivan konemetaforan saavutuksia ovat avaruusraketit, ydinvoimalat ja alun perin myös tietokoneet. Niiden toiminnassa ei ole varaa intuitiolle, sattumanvaraisuudelle tai luovalle toiminnalle. Koneorganisaatio on staattiseksi ja hallituksi opetettu ja sen jäljiltä oppimaton (jokainen tapahtuma on ennakoitu), kun taas organisaatio-organismi on moninapaisesti vuorovaikutuksessa sisäisten toimijoiden ja ympäristön kanssa. Tämä kehitysvaihe ei riitä vaan tarvitaan älykäs kone, joka “oppii” vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa tavalla joka jo lähtökohtaisesti tekee siitä “yli-inhimillisen”. Kone voi tarkastella dataa vaikkapa tuhatulotteisesti ja käyttää aisteinaan tuhansia antureita. Ero ihmistietojenkäsittelyyn kasvaa sitä mukaa kun koneiden prosessointikyky lisääntyy. Vauhti on kova tai vielä kovempi riippuen siitä, miten pitkään ns. Mooren laki pätee. Oppimiskyvyn seurauksena kone myös “inhimillistyy”. Oppiva kone on yhä useammin heuristinen järjestelmä, jonka toiminta riippuu sen saamasta ulkomaailman syötteestä. Tästä seuraa se inhimillinen piirre, että kone voi myös oppia tai ymmärtää väärin. Tulevaisuuden globaalia ihminen-kone-systeemiä kuvataan eräänlaisena organistisena keskushermostona, joka kuvaa, jäsentää ja organisoi maailmaa, jossa eletään yhä pidempään. Siitä pitävät huolen koneälysysteemit, jotka kierrättävät “big dataa” kumulatiivisesti integroituvaksi käyttötiedoksi ohjaten ihmisiä toimimaan älykäämmin yhdessä. Kriisitilanteissa ihmisillä on systemaattinen taipumus regressoitua ja korvata tieto uskomuksilla. Koneälyssä regressiivinen takaisinkytkentä on mahdollista estää. Ihminen on taitava “pettämään” sekä itseään että toisia. Kone voidaan opettaa oppimaan “tosikoksi”, joka ei tee takaumia. Toiseenkin Vernorin kuvaamaan tulevaisuuteen on mahdollista askeltaa sen mullistavuudesta huolimatta puolihuomaamatta. Väitteen mukaan tietokone-ihminen-käyttöliittymät muuttuvat niin hienovaraisiksi ja läpinäkyviksi, että ne ennen pitkää mielletään yli-inhimillisen älykkäiksi. Tämän kehityksen kulminaatiopisteessä ihmistä ja konetta ei enää pysty irrottamaan toisistaan. Tällä polullakin jo kuljetaan. Elinsiirtoja ovat seuranneet tekoelimet, joista oma alalajinsa ovat aisteja korvaavat elimet kuten sisäkorvaimplantti. Se ei tee kuurosta fysiologisesti kuulevaa mutta silti hän kuulee ja kykenee kommunikoimaan. Warwickin (2000) mukaan teknologinen singulariteetti syntyy ihmisaivojen ja teknologian yhdistymisen myötä. Hän uskoo, että tulevalla yli-ihmisellä on edelleen biologiset aivot, jotka teknologia yhdistää eri aisteihin, tietokoneisiin ja toisiin ihmisiin.  Kolmas teknologisen singulariteetin tulevaisuusteesi kuvaa selkeimmin Goonatilaken profetiaa yhtyvistä informaatiolinjoista. Sen mukaan tieteen kehitys johtaa biologiaan perustuviin innovaatioihin, jotka kehittävät ihmistä lajina yli ihmisen luonnollisen kapasiteetin. Mitä pitemmälle DNA-koodia avataan sitä pitemmälle edetään myös sen somaattisen ja eksosomaattisen manipulaation tiellä. Tuore tieto kertoo ihmisalkion muokkauksesta. (Liang et al. 2015) Se viestii siitä, että Kurzweilin (biologinen) kakkosepookki on täydessä vauhdissa. Alkioita kloonataan ja muokataan. Geenikartat tarkentuvat ja Vernorin ykkösteesin mukaiset totaaliset tietojärjestelmät ovat kehittymässä. Ne koskevat yhtä lailla perusinformaatiota (biologia, ympäristö) kuin operationaalista (kliinistä) toimintaa. Vingen neljännen teesin mukaan tietokoneet ovat päätyneet tietoisiksi itsestään ja saavuttaneet yli-inhimillisen älykkyyden tason. Tämä väite merkitsisi toteutuessaan sitä, että Dennettin evoluutiotornin viidennen kerroksen rakennusprojekti on valmis. Sitä asuttaisivat koneet.

•