Montessoripedagogiikka on maantieteellisesti laajimmin levinnyt kasvatusmenetelmä. Yhteistä kaikille montessorikouluille on lapsen omatoimisuuteen perustuva ohjaus ja aikuisen tasavertainen asenne lapseen. Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen. Jokainen tarvitsee apua oppiakseen, mutta varsinaisessa oppimistilanteessa lapselle annetaan mahdollisuus kokeilla ja selvitä itse. Onhan kaikki tarpeeton apu vain este lapsen edistymiselle. Montessorikoulujen kansainvälinen tunnuslause on: ”Auta minua tekemään itse”

http://montessori.fi/montessoripedagogiikka/

Montessorimateriaali, sekä muu oppimista tukeva materiaali, ovat tärkeä osa montessoriluokkaa.Luokassa oleva materiaali voidaan jakaa kuuteen osa-alueeseen. Ne ovat käytännön töiden alue, aistivälineet, äidinkieli ja matematiikka, sekä kulttuurien alue, johon kuuluvat luonnontiede, maantieto, historia, ja science, eli pienet tieteelliset kokeet sekä taideaineet. Näihin kaikkiin alueisiin, erityisesti kirjoittamiseen ja lukemiseen sekä matematiikkaan, Maria Montessori kehitti välineitä, jotka johdattavat käyttäjänsä taidon alkeista niiden täydelliseen hallintaan. Välineet ovat suurelta osin konkreettisesti otettavissa käteen ja tunnusteltavissa, johdattaen lapsen esimerkiksi matematiikassa jo leikkikouluasteella hyvinkin pitkälle. Ne ovat myös itsekorjaavia, käyttäjä pystyy itse havaitsemaa mahdollisesti tekemänsä virheet ja korjaamaan ne.

Ammatilliseen koulutukseen ja erityiseen tukee soveltuvat hyvin matematiikan ja äidinkielen Montessorimateriaalit, joita voi joustavasti mukauttaa ja soveltaa opiskelijan tarpeisiin.

• Kielimateriaalit
• Matematiikka materiaalit

https://fi.pinterest.com/pin/552605816773722886/?lp=true

Steiner pedagogiikka

Steinerkasvatuksen ytimessä ovat kunnioitus lapsen yksilöllisyyttä ja eheää lapsuutta kohtaan, lapsen luontaisten oikeuksien puolustaminen sekä inhimillisen ja kulttuurisen moniarvoisuuden jatkuva tukeminen.

Lähestymistapa kasvatukseen perustuu ajatukseen, että ihmis- ja maailmankokemuksessa on henkinen ulottuvuus.

Kasvatuksen tehtävä on kehittää sosiaalista tietoisuutta, itsetuntemusta sekä eettistä älykkyyttä kohti aktiivista maailmankansalaisuutta.

Kasvatus on sosiaalinen ja kulttuurinen tehtävä, jota suoritetaan julkisesti ja jolla on jokaiselle yksilölle erityinen merkityksensä.

Kasvatus tarjoaa ravintoa sekä keholliselle, sielulliselle että henkiselle alueelle vaalien oppimisen ja kehityksen käytännöllisiä, esteettisiä ja tiedollisia malleja.

Kasvatus pyrkii mahdollistamaan yksilön ainutlaatuisten kykyjen esiintulon. Tässä mielessä kasvatus on terveyden ja hyvinvoinnin mahdollistaja.

Pedagoginen lähestymistapa on kokonaisvaltainen; samalla taiteellinen ja mielikuvituksekas; tieteidenvälinen ja laajennettu.

Keskeisiä periaatteita ovat monipuolisten ja olennaisten taitojen hankkiminen sekä monenlaisten kykyjen ja merkityksellisten, myönteisten oppimistaitojen kehittäminen.

Kasvatuksellinen eetos on inklusiivinen ja ei-valikoiva suhteessa sukupuoleen, kansallisuuteen, uskonnollisiin tai muihin uskomuksiin, etniseen tai sosiaaliseen taustaan.

Kasvatuksen tehtävä on kehittää sosiaalista tietoisuutta, itsetuntemusta sekä eettistä älykkyyttä kohti aktiivista maailmankansalaisuutta.

Kasvatus on sosiaalinen ja kulttuurinen tehtävä, jota suoritetaan julkisesti ja jolla on jokaiselle yksilölle erityinen merkityksensä.

Kasvatusta innoittaa kasvavan lapsen havainnointi ja ymmärtäminen. Tältä pohjalta opettaja pyrkii vastaamaan jokaisen lapsen potentiaaliin sekä esille pyrkiviin kykyihin ja kehittyviin ominaisuuksiin.

Pedagoginen lähestymistapa, opetussuunnitelman sisällöt ja materiaalit sekä opetusmetodit vastaavat oppilaiden ikäkautta ja kehitystarpeita.*

Kasvatus tarjoaa ravintoa sekä keholliselle, sielulliselle että henkiselle alueelle vaalien oppimisen ja kehityksen käytännöllisiä, esteettisiä ja tiedollisia malleja.

Kasvatus pyrkii mahdollistamaan yksilön ainutlaatuisten kykyjen esiintulon. Tässä mielessä kasvatus on terveyden ja hyvinvoinnin** mahdollistaja.

Pedagoginen lähestymistapa on kokonaisvaltainen; samalla taiteellinen ja mielikuvituksekas; tieteidenvälinen ja laajennettu***.

Keskeisiä periaatteita ovat monipuolisten ja olennaisten taitojen hankkiminen sekä monenlaisten kykyjen ja merkityksellisten, myönteisten oppimistaitojen kehittäminen.

Kasvatuksellinen eetos on inklusiivinen ja ei-valikoiva suhteessa sukupuoleen, kansallisuuteen, uskonnollisiin tai muihin uskomuksiin, etniseen tai sosiaaliseen taustaan.

Kehittäjä Rudolf Steiner

”Koulussa ei ole kysymys täydellisen

kasvatuksen saamisesta, vaan siitä,

että valmistaudutaan saamaan se elämältä.”

Rudolf Steiner

http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=periaatteet

Freinet pedagogiikka

Celestin Freinet (1896-1966) oli ranskalainen pedagogi, jonka kasvatusnäkemyksen perustana on ajatus positiivisesta yksilöstä, jolla on luontainen innostus kaiken tutkimiseen. Freinetpedagogiikka on käytännön toimintaa. Se on näkemys pedagogisesta asennoitumisesta koulutyöhön, lapseen oppilaana, ihmiseen yhteiskunnan jäsenenä ja kouluun yhteiskunnan osana.

Freinetpedagogiikkaa kutsutaan todellisuuspedagogiikaksi. Lähtökohtana oppimiselle on lasten senhetkinen todellisuus. Opetus lähtee liikkeelle niistä tiedoista ja taidoista, joita oppilaalla käsiteltävästä asiasta on (vrt. konstruktivistinen oppimiskäsitys). Ensimmäinen tavoite on saada lapsi kiinnostumaan työstään ja omasta elämästään. Lapsi haluaa oppia, toimia ja vaikuttaa. Opettajan tehtävä on ohjaajana, kannustajana ja uusiin asioihin innostajana järjestää tähän mahdollisuus.

Työllä on hyvin suuri merkitys Freinet'n ajattelussa. Työnteon kautta syntyy arvoja ja sen kautta ratkaistaan ongelmia. Oppimisen käsitteeseen liittyy toiminnallisuus, omat kokemukset ja itsenäinen työnteko. Näiden kautta syntyy työhön sitoutuminen. Koulutyö tulee organisoida siten, että mielekäs työnteko on arkipäivää. Freinet ajatteli, että älykkyyttä on monta lajia. Taiteelliselle työskentelylle annetaan arvoa siinä, missä äidinkielen ja matematiikan oppimiselle. Itseilmaisua ja elämyksellisyyttä tuetaan.

Freinet korostaa yksilöiden välistä tasa-arvoa ja yhteiskunnan kehittämistä sopusointuisemmaksi. Freinet kavahtaa puhdasoppisuutta. Hänen mukaansa koulun tulee suuntautua ympäristöönsä. Opetustilat, opetussuunnitelmat ja lukujärjestykset sekä työvälineet ja opetusmenetelmät on sopeutettava oman aikansa vaatimuksiin. Opettajia on rohkaistava luomaan omaa pedagogiikkaansa. Freinetpedagogit ovat aktiivisia oman työnsä kehittäjiä ja he ovat verkostoituneet myös kansainvälisesti.

”Koulu on työpaja, joka toimii elävässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa”

- Celestin Freinet

https://freinetyhdistys.wordpress.com/freinet/

Reggio Emilia pedagogiikka

Reggio Emilia -pedagogiikan filosofia pohjautuu yhteisön arvoihin, joita ovat lasten ja aikuisten oikeus olla oman elämänsä tärkeitä toimijoita, moninaisuuden kunnioitus, demokratia ja osallisuus, oppiminen, leikki, ilo ja tunteet. Reggiolaista pedagogiikkaa kutsutaankin usein sadan kielen pedagogiikaksi.

Reggio Emilia -pedagogiikan tärkein työväline on pedagoginen dokumentointi ja tutkiminen. Lapsilähtöiset projekti- ja pienryhmätoiminnat ovat yleisiä tapoja toteuttaa reggiolaista pedagogiikkaa. Sen avulla päiväkotien ja koulujen lasten toiminta tehdään kaikille näkyväksi ja kaikkien reflektion ja suunnittelun pohjaksi. Lisäksi lapset voivat syventää kiinnostuksensa kohteita ja seurata oman kasvamisensa polkuja. Päivähoidon ja koulun työntekijät taas voivat dokumentoimisen ja tutkimisen avulla reflektoida omaa työskentelyään sekä luoda uutta. Vanhemmat ovat mukana lastensa kasvamisessa. Ympäröivä yhteiskunta ja kaikki vierailijat pääsevät lähemmäksi tämän päivän lapsuutta ja sen avulla he voivat reflektoida omaa työtään ja toimintaansa.

Positiivinen pedagogiikka

Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka pohjautuu positiivisen psykologian viitekehykseen. Työskentelyssä kasvattaja tarjoaa ympäristön, työkalut ja läsnäolon joiden avulla lapsi oppii vahvistamaan omaa hyvinvointiaan. Opetuksen keskiössä on luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Opetusta voidaan soveltaa kaikkeen oppilaitoksessa tapahtuvaan kasvatustyöhön. Harjoitteita voidaan tehdä myös kotona, jolloin positiivinen pedagogiikka tukee perheen myönteistä tunneilmapiiriä.

Positiivisen pedagogiikan keinoin voimme harjoittaa kykyämme havaita myönteisiä tunteita ja myös tavoitteellisesti lisätä myönteisiä kokemuksia arkeen. Kun nuori harjoittelee huomaamaan omat onnistumisensa, kokemukset muuttavat häntä pysyvästi vahvemmaksi ja toipumiskykyisemmäksi. (Vuorinen, 2015)

Työskentelyn tavoitteet:

• luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja käyttäminen
• myönteisten tunteiden tunnesanojen oppiminen
• hyvien hetkien havainnointi
• myönteisten hetkien tavoitteellinen lisääminen arjessa

Luonteenvahvuudet ja hyveet

Hyve on myönteinen luonteenpiirre. Hyveitä on 6. Jokaisen hyveen alle kuuluu 3-5 luonteenvahvuutta.

Myönteisiä luonteenpiirteitä voi vahvistaa käyttämällä luonteenvahvuuksia. Esimerkiksi luonteenlujuutta voi harjoittaa pitkäjänteisellä työskentelyllä, oikeudenmukaisuutta voi harjoittaa keskittämällä huomionsa tasapuolisuuteen.

Hyveet:

• Viisaus ja tieto
• Luonteenlujuus
• Humaanius (ihmisten väliset suhteet)
• Oikeudenmukaisuus
• Kohtuus
• Tarkoituksellisuus, transsendenssi

Luonteenvahvuudet kasvatuksessa

Kasvatustieteen asiantuntijat kehottavat keskittymään ensin seitsemään luonteenvahvuuteen, joista lapselle ja nuorelle on eniten hyötyä (Vuorinen, 2015). Pienryhmissä voit myös keskittää aluksi huomiosi lasten olemassa oleviin vahvuuksiin. Seitsemän kärkivahvuutta ovat:

• itsehillintä
• sinnikkyys
• elämänvoima ja innokkuus
• toiveikkuus
• kiitollisuus
• ihmissuhteet
• uteliaisuus

https://peda.net/joensuu/jsv1/pp/mopp/nimet%C3%B6n-5e40

Kouluilosta väitellyt tohtori Eliisa Leskisenojan väitöstyö

http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62568/Leskisenoja_Eliisa_ActaE198_pdfA.pdf?sequence=2&isAllowed=y

VIA - analyysi ja vahvuudet

viacharecter.org - sivustolla voit käydä tekemässä joko sinulle suunnatun tai 10 - 17 - vuotiaalle suunnatun luonteenvahvuustestin

Elämyspedagogiikka

Elämyspedagogiikka on kasvatusmenetelmä, joka nähdään tavoitteelliseksi ja tietoiseksi kasvuprosessiksi, ja se tapahtuu omakohtaisen oppimisen kautta luonnossa ja ryhmässä. Saksalais-brittiläistä Kurt Hahnia (1886 - 1974) pidetään yhtenä elämyspedagogiikan tunnetuimpana kehittäjänä. Yhteisöllisyys, toiminta, itsensä löytäminen ja emotionaalisuus ovat Hahnilaisessa elämyspedagogiikassa keskeisiä käsitteitä.

Uudet olosuhteet luovat seikkailun ja elämyksellisyyden. Kouluttajan rooli on käynnistää, mahdollistaa, tukea ja seurata prosessia.

Elämyspedagogisessa toiminnassa korostetaan nimenomaan henkilökohtaisia kasvuprosesseja, mutta nähdään myös, että oppimista tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa elämyksiä ja haasteita kohdatessa. Elämyspedagogisen toiminnan kolme keskeistä käsitettä ovat pää, sydän ja käsi. Näitä kolmea osa-aluetta tulee elämyspedagogisessa toiminnassa hyödyntää ja ne luovat elämyspedagogisen toiminnan perustan:

• pää = luodaan puitteet sellaiselle toiminnalle, jossa ihmiset joutuvat käyttämään kognitiivisia taitojaan
• sydän = tunnetta, kokemusta ja arvoja
• käsi = toimintaa, jonka kautta edelliset mahdollistuvat.