Muistoissamme

Murun ja Janeten poikuuen viimeiset pojat hiipuivat keväällä 2024 yksi toisensa jälkeen hiljalleen pois. Ne elivät terveinä koko elämänsä viimeisiä päiviä lukuunottamatta. Kaikki neljä olivat kovin kilttejä ja ihan luottogerbiilejä, joiden kanssa pienemmätkin pystyivät harjoittelemaan gerbiilien hoitamista ja käsittelyä. kasvarin niin sanotusta "omasta gerbiilikannasta" on jäljellä enää Natalian ja Manuelin poikanen Erebus. 

Taiga saapui veljensä Tundran kanssa Hesyltä kasvarille vuonna 2018. Aluksi  arat valkoiset jättiläiset alkoivat pikku hiljaa kesyyntyä. Taiga eli koko elämänsä veljensä Tundran kanssa kasvarilla. Joka toinen päivä se sai pomppia vapaana kasvarilla ja se erikoistuikin hyppäämään sekä marsujen että kilpikonnien koteihin popsimaan niiden herkut. Aamuisin lattialta löytyi myös kassoja siististi irroitettuja kasvien lehtiä. Viimeisinä vuosina Taigaa vaivasivat sitkeät silmätulehdukset, joihin ei löytynyt eläinlääkärillä muuta syytä, kuin mahdollisesti rakenteellinen vika kyynelkanavissa. Lopulta Taiga hiipui pois yli kuuden vuoden iässä, mikä on isolle jättikanille jo aika korkea ikä. 

Milka oli Karan, Pluton ja Murun sisko. Silloinen 9B-luokka hankki kaikki neljä Megaeläimestä korona-keväällä 2020, kun eivät pystyneetkään keräämiään luokkaretkirahoja retkeilyyn käyttämään. Milka erittäin kiltti käsitellä. Kesällä 2021 Milkan sisko Kara alkoi iho-oireilla veljensä Pluton tavoin. Näin ollen iho-ongelman oletettiin olevan periytyvää, eikä näillä sisaruksilla (tai Murun jälkeläisillä) enää hankittu jälkeläisiä. Tähän ikään kuin sammui kasvarilla pitkään ollut gerbiililinja. Karan kuoltua Milka saatiin onnistuneesti yhdistettyä Astridin kanssa. Lopulta Milka eli hyvin pitkään ja oletettavasti sen kohtaloksi koitui hajurauhaskasvain. 

Niin oli Manunkin aika. Erittäin kunnioitettavassa yli 4,5-vuoden iässä. Harvemmin kohtaa yhtä kilttejä ja rauhallisiä gerbiilejä, kuin mitä meidän veljekset Mandariini, Appelsiini ja Manu olivat. Ne opettivat monelle kasvarilaiselle gerbiilien käsittelystä ja hoidosta yhtä jos toista. Kertaakaan eivät ketään purreet ja rakastivat nukkua kasassa päärynässään. Siinä samassa päärynässä, joka on jo monen muunkin gerbiilin turvapaikkana ollut. Manu oli myös viimeinen Tikuraksun ja Mangon poikueesta ja se sukulinja tuli päätökseen Manun mukana. 

Appelsiini oli Kasvarin omia kasvatteja. Hieno pappa-gerbiili, joka sai elää koko elämänä kasvarilla ja veljien kanssa.  Appelsiini eli yli 4-vuotiaaksi, mikä on iso ikä pienelle gerbiilille. Se eli myös kovin terveen elämän, toki liikkeiden hidastuessa vanhuutta kohden. Loppuaikana Appelsiini olikin jo lähes kuuro ja se monta kertaa säikäytti hoitajansa maaten liikkumatta pesässään. Niin sikeästi sille vain unet maittivat. Jälkeen jäi vielä veljeksistä kolmas, Manu. 

Kreisi oli kasvarin ensimmäinen syyrianhamsteri ja se saapui lahjoituksena Ihmeotus-eläinkaupasta. KreisiMama oli saanut nimensä jo eläinkaupassa, sillä se karkasi toistuvasti. Karkurireissut jatkuivat sillä kasvarillakin ja se löytyi mitä ihmeellisimmistä paikoista, muun muassa gerbiilien luokalaarista, jonne se mitä ilmeisimmin oli kiivennyt viereistä kasvin runkoa pitkin! Kreisi oli kiltti ja utelias tyyppi, jonka menoa oli hauskaa seurata. Kuten muutkin hamsterit, se vietti suurimman osan päivästään nukkumalla piilossaan, mutta uskottavasti se aktivoitui aina öisin ja teki niitä karkurireissujaan mikäli huolimaton hoitaja oli jättänyt hivenenkään raolleen sen terraa. Hamsterien elämä on harmillisen lyhyt vaikka gerbiileihinkin verrattuna ja ne elävät keskimäärin vain 2-3 -vuotta. 

Kuten niin moni muu kasvarin asukkaista, myös kanarianlinnut Blondi ja Bruno saapuivat kodittomina hyvin yllättäen. Kasvarilla ne saivat uuden isomman häkin, vaikka toiveissa olikin että myös ne pääsisivät lopulta liihottamaan kasvarilla vapaana. Blondi ja Bruno pääsivät muutaman kerran myös vahingossa vapaaksi ja niiden lentotaito on niin heikkoa, että vapaus kasvarin isoine ikkunoineen olisi ollut niille vaaraksi, joten niiden oli turvallisempaa elää häkissä.

Blondi (vaalea) oli naaras ja se muni ja hautoi useaan otteeseen. Munista ei kuitenkaan kuoriutunut mitään ja jatkuva muniminen rasitti sen pientä elimistöä. Lopulta muniminen koituikin sen kohtaloksi ja se menehtyi luultavasti munajumiin. 

Bruno (ruskea) oli komea koiras kanarianlintu, joka rakasti kylpemistä. Bruno menehtyi noin vuotta Blondia aiemmin. 

Sirius saapui kasvarille entisen oppilaan kotoa, jossa se oli jäänyt kaverin menehdyttyä yksin. Ajateltiin, että vaikka kasvarilla ei ollut sille lajitovereita seuraksi, niin ainakin siitä olisi seuraa niin ikään yksin jääneelle Blondille. Linnut tulivat heti toimeen keskenään ja ne yhdistettiin samaan häkkiin. Sirius oli iäkäs jo tullessaan eivätkä sen jalat toimineet kunnolla. sen oli vaikeaa tarttua jaloillaan, mutta pysyi kuitenkin taitavasti orrella. Sirius eleli viimeiset kuukautensa kavarilla ja toi paljon iloa ympärilleen ja opetti paljon lintujen hoitamisesta. 

Astrid oli ainoa tyttö Janeten ja Murun isosta poikueesta ja se saikin jäädä emonsa Janeten seuraksi. Astrid oli kuin ilmetty isänsä Muru täysin sama väritys ja ystävällinen luonne. Janeten menehdyttyä Astrid saatiin yhdistettyä onnistuneesti niin ikään yksin jääneen Milkan kanssa. Tämä oli pieni ihme, sillä yleensä kahden aikuisen gerbiilin yhdistäminen ei enää onnistu. Astrid menehtyi täysin yllättäen. Aamulla se vielä oli eloisa, mutta iltapäivällä löytyi kuolleena terrastaan. 

Taika oli viimeinen kasvarin legendaarisista "tyttömarsuista". Se oli Pandan poikanen, ja Popcornin sisko. Taikaa vaivasivat viimeisinä vuosia sitkeät heinänpalat, jotka jotenkin aina päätyivät sen silmään aiheuttaen eläinlääkärikäyntiä vaativia silmätulehduksia. Taikaa hoidettinkin niiden tiimoilta lukuisia kertoja ja se aina antoi tehdä hoitotoimenpiteet urheasti! Trion poismenon jälkeen Taika jäi hetkeksi yksin ja Tintti-ope hankkikin sille kaksi tyttökaveria seuraksi, Oreon ja Toffeen. Onneksi Taika ennätti vielä opettaa näille hienoille tytöille kasvarin tavat. Eläinlääkärin jo vuotta aiemmin löytämät munasarjakystat taisivat lopulta koitua Taikan kohtaloksi. 

Niin lähti yön jumalatar Nyx melko pian emonsa jälkeen. Harmillisen nuorena ja täysin yllättäen. Nyxiä ja Fazeriinaa oltiin juuri aloitettu tutustuttamaan toisiinsa, ja tytöillä vaikuttikin menevän hyvin, mutta sitten Nyx menehtyi yllättäen. Ei tappelun jälkiä, mutta sillä saattoi olla jokin piilevä sairaus, joka sitten aiheutti sen, ettei Nyx kestänyt yhdistämisen aiheuttamaa stressiä. Hei sitten ihana Nyx!

Natalia oli Janeten, Mandariinin, Appelsiinin ja Manun sisko, joka jäi yksin kun sen siskolla Janetella teetettiin poikasia, eivätkä siskokset enää huolineen sen jälkeen toisistaan kavereiksi. Jonkun aikaa Natalia eleli itsekseen, kunnes kasvarille saapui komea Manuel-uros ja päätettiin kokeilla josko Manuel vielä elämänsä loppumetreillä onnistuisi olemaan isägerbiili ja sehän onnistui! Syntyi kaksi poikasta, Nyx ja Erebus. 

Ja niin lähti Trio siskonsa Pandan luokse. Trio hiipui hiljalleen alkuvuodesta 2023 lähtien, mutta oli oma reipas itsensä vielä viimeiseen päivään saakka. Niin se vain on, että emme pysty pitämään eläinystäviämme loputtomiin luonamme, vaan on osattava luopua kun aika on. 

Trio saapui kasvarille Tintti-opettajan hankkimana syksyllä 2017. Tarkoituksena oli teettää poikasia niin Triolla kuin Pandalla meidän ikioman Laku-papan kanssa. Trio saikin muutaman poikasen, mutta ne eivät jääneet kasvarille ja Trio eli elämänsä tädin roolissa Pandan poikasille Popcornille, Taikalle ja Laku jr:lle.

Kiitos kaikesta Trio <3

Kasper saapui Kasvarille syksyllä 2022 yhdessä kolmen naarasdegun kanssa entisen oppilaan perheestä. Kasvarilla ei ollut aiemmin ollut deguja, joten nelikon saapuminen oli erityisen jännittävä tapahtuma! Hyvin pian kävi selväksi degujen suloisuus ja soveltuminne kasvarille. Kasper eleli yksinään, sillä sen kaveri oli menehtynyt juuri ennen kasvarille muuttoaan. Kasper muuttikin tyttödegujen viereiseen häkkiin, jolloin ne ainakin näkivät toisensa ja siten tytöistä oli seuraa myös Kasperille. Kasper oli erityisen hieno degu, joka oli seurallinen ja juuri tottumassa enemmänkin käsittelyyn. Se oli utelias ja aina reippaana odottamassa ensimmäistä kasvarille tulijaa herkkujen toivossa. Kasper sairastui hyvin yllättäen hiihtolomalla ja se jouduttiin lopulta lopettaman Viikissä hätäpäivystyksessä. Kasper jätti kokoaan suuremman aukon kasvarille <3

Mandariini eli koko elämänsä veljiensä Appelsiinin ja Manun kanssa kolmistaan. Ne olivat erottamaton ja iloa tuottava kolmikko! Mandariini oli kaunis gerbiili oranssinkultasine turkkeineen. Se oli myös koko kovin terve viimeisiin aikoihinsa asti ja sillä yritettiinkin saada poikasia yhdessä Fazeriinan kanssa, kuitenkaan onnistumatta. Mandariinin kohtaloksi koitui lopulta urosgerbiileille harmillisen yleinen hajurauhaskasvain, joka eteni hyvin nopeasti. Nyt jatkavat pappa-gerbiilit Appelsiini ja Manu duona.

Popcorn, eli Poppari oli Taikan rohkeampi sisko. Kuten Taika, se oli todella söpö. Tämä marsu peri Trio-tätinsä kolmiväristä väritystä, toisin kuin Taika, joka on selvä sekoitus Pandasta ja Lakusta. 

Popcorn oli aina todella hieno marsu ja rohkeana tuli vastaan ja nautti sylissä olemisesta. 

Siltä löytyi varpaasta kuitenkin eläinlääkärintarkastuksessa kasvain, joka leikattiin, mutta Popcorn ei selviytynyt nukutuksesta. Nukutus on pienille eläimille aina todella riskioperaatio ja tällä kertaa kävi huonosti. 

Hei hei pieni Popcorn, tulee ikävä!

Muru oli Milkan, Karan ja Pluton veli ja Astridin, Filin, Kilin, Bifurin, Bomburin ja Balinin isä. Muru hankittiin keväällä 2020 Megaeläimestä yhdessä sisarustensa kanssa.  Murun Veljelle Plutollepuhkesi alkuvuodesta 2021 paha ihoinfektio, jota hoidettiin monella antibioottikuurilla, mutta lopulta se meni niin pahaksi, että Pluto jouduttiin lopettamaan. Murun jäätyä yksin, se tutustutettiin niin ikään yksin jääneen poikansa Filin kanssa ja isä ja poika tulivat lähes välittömästi loistavasti toimeen keskenään! Muru jätti ison gerbiiliaukon kasvarille, mutta onneksi monen monta hienoa gerbiiliä jatkaa sen geenejä!

Viiriäispariskunta Aarre (koiras, vaalea) ja Kiara (naaras, tummempi) saapuivat kasvarille korona-keväänä 2020. Ne intoutuivat munimaan aina tasaisesti yhden munan päivässä. Viiriäiset on jalostettu niin, että vaikka ne munivat, niin ne eivät haudo omia muniaan. Munia yritettiinkin pitkään haudontakoneella hautoa, jotta oltaisiin saatu pieniä viiriäisiä, mutta syystä tai toisesta munista ei kehittynyt eläviä poikasia. 

Aluksi Aarretta ja Kiaraa pidettiin Kasvarilla vapaana viipottamassa, mutta ne selvästi stressaantuvat hälinästä, ja saattavat pelästyessään päättömästi päristellä ympäriinsä. Siksi niille rakennettiin oma koti marsunhäkeistä, jossa on olkipesät ja turvenurkkaus, jossa kaivella. 

Kiara menehtyi joulukuussa 2021, ja Aarre puolisen vuotta myöhemmin. 

Panda oli kuin marsujen äitihahmo, tai niinhän se olikin. Se syntyi kesällä 2017. Nutella- ja Manteli-vanhusten kuoltua syksyllä 2017 Tintti lähti kiireellä hakemaan uusia marsuja, jotta Laku ei jäisi yksin. Kaupasta mukaan tarttuivat siskokset Panda ja Trio. Muistamme vielä elävästi säikyt pikkumarsut pahvilaatikossa. Nykyään Panda on lempeä ja lapsiystävällinen, joskin hieman ruoanhimoinen marsu.

Keväällä 2018 tapahtui ihme, nimittäin kasvarille syntyi ensimmäiset marsupoikaset. Panda-äiti synnytti viisi poikasta, joista kolme asuu vieläkin kasvihuoneella. Yritimme kauan saada Laku-pappaa tositoimiin, mutta neitsyenä se ei oikein osannut hommaansa. Onneksemme se kuitenkin onnistui, ja tuloksena syntyi viisi mahtavaa pikkumarsua.

Panda eli loppumetreille asti kovin terveen marsun elämää. Se ei koskaan ollut sairaana. Yhtäkkiä se kuitenkin lopetti syömisen ja sille tuli ripuli.  Eläinlääkärissä sen vatsasta löytyi tunnustelemallakin jokin suuri massa, luultavasti kasvain. Hoitoennuste olisi ollut jo hieman iäkkäälle marsulle huono, joten Panda päätettiin päästää matkaan. 

Olit hieno marsuystävä Panda, sinua jää ikävä!

Monen rakastama huikean luonteen omaava Jyri menehtyi lukuvuoden alkaessa. Kesyhiiret elävät harmillisen lyhyen, mutta intensiivisen elämän ja Jyri hiljalleen hiipui pois. 

Jyri saapui hieman yllättäen kasvarille huhtikuussa 2021, kun sen aiemmassa kodissa syntyi yllätyspoikaset. Kuten jo monen muun eläimen kohdalla on kasvarilla huomattu, ei eläinten sukupuolenmääritys varsinkaan nuorilla yksilöillä ole aina niin heppoa ja yksinkertaista. Myös Jyriä luultiin aluksi naaraaksi. Näiden yllätyspoikasten myötä kuitenkin paljastui Jyrin olevan uros. Hiirinaaraat elävät laumoina, mutta urokset täytyy pitää erillään, sillä ne tappelevat keskenään. Koska poikasissa oli yksi uros, oli Jyrille aika etsiä uusi koti. Näin saapui Jyri Kasvarille. 

Jyrin suurinta herkkua olivat jauhomadot. Niin elävät, kuin kuivatetut. Ne maistuivat sille vielä ihan viimeisinäkin päivinä. 

Pieni suuri Jyri varmasti raivasi tietä Kasvarin tuleville hiirille. Niin hieno hiiri se oli! Kiitos ajastasi Kasvarilla Jyri! 

Niin oli myös Karan aika mennä. Se saapui huhtikuussa 2020 yhdessä siskonsa Milkan ja velipoikien Pluton ja Murun kanssa. 

Pluto alkoi iho-oireilla ja sitä vietiin lääkärille ja lääkittiin pitkään, mutta iho-oireet aina palasivat, eikä niihin löytynyt mitään syytä. Kun sitten puolisen vuotta myöhemmin myös Karalla alkoivat samanlaiset iho-oireet, todettiin kyseessä olevan mitä suurimmalla todennäköisyydellä perinnöllinen sairaus, sillä mikään toinen gerbiili ei oireillut eivätkä Pluto ja Kara olleet toistensa kanssa tekemisissä. 

Karan vointia ja ihoa seurattiin, mutta lopulta sen oli aika päästä kutinasta ja ikävästä eroon ja se päädyttiin lopettamaan. 

Näin ollen Milka jäi toistaiseksi yksin, mutta sille yritetään pikimmiten saada uusista poikasista kaveri. Milka ja Muru ovat onneksi toistaiseksi terveitä.

Fili löytyi yllättäen menehtyneenä terraariosta omasta pesästään, se oli kuollut nukkuessaan.  Kahdesta valkoisesta toinen on nyt poissa. Filin veli Kili jää veljeään kaipaamaan. Filin erotti Kilistä punaisista silmistä. Yhdessä asustaneet veljekset olivat osa isoa kesällä 2020 syntynyttä sisarussarjaa (Fili, Kili, Bifur, Bombur, Balin ja Astrid). Nyt yritetään saada tutustutettua aiemmin tänä vuonna yksin jäänyt Muru (näiden isä) ja Kili. Toivotaan, että isä hyväksyisi poikansa kaverikseen. 

Cappuccino eleli siskonsa Blairin menehdyttyä vielä puolisen vuotta vanhan rouvan verkkaista elämää. 4,5-vuotiaana se lopulta pääsi siskonsa luokse. Se on jo hyvin kunnioitettava ikä gerbiilille! Cappuccino oli kovin ystävällinen ja rauhallinen käsitellä. Erityisesti vanhemmiten sen päivät kuluivat monesti torkkuen, mutta innostuipa se viimeisinä kuukausinaan kaivelemaan oikein komeita tunneleita terraarioonsa, 

Mango oli aina ihmisiä kohtaan kovin kiltti ja utelias ja siksi myös helppo käsitellä, joskaan se ei kuitenkaan oikein tullut toimeen muiden gerbiilien kanssa. Siksi Mango elelikin kasvarilla omassa yksiössään ja vaikutti osaansa tyytyväiseltä. Vanhuden tullen myös Mangolle kehittyi urosgerbiileille tyypillinen hajurauhaskasvain vatsaan, mikä sitten lopulta myös luultavasti koitui sen kohtaloksi.

Mango oli viimeinen jäljellä Kamun ja Mimmin poikueesta (Mango, Lumi, Choco ja Papaija). Mango on hyvien muistojen ohella jättänyt myös geneettisen jälkensä meidän kasvarin gerbiileihin. Sen poikaset Appelsiini, Mandariini, Manu, Janette ja Natalia sekä poikasen poikaet Fili, Kili, Bifur, Bombur, Balin ja Astrid sekä Nyx ja Erebus jäävät kasvarille sukua jatkamaan.

Pluto (kuvassa vasemmalla) saapui Megaeläimestä Kasvarille keväällä 2020, kun silloinen 9B-luokka päätti käyttää osan luokkaretkirahoistaan muutamaan gerbiiliin. Kasvarille tuli samalla kertaa Pluton veli Muru, sekä siskot Milka ja Kara. Pluto oli erityisen ystävällinen, utelias ja kiltti gerbiili. Talvella 2020 Pluton iho alkoi oireilla ja siltä lähti selästä karvat. Ihoa selvästi kutitti ja Pluto pahensi tilaansa raaputtamalla takakynsillään kovasti, jolloin ihoon tuli pahoja haavaumia. Välillä selän haava eläinlääkäriltä saatujen antibioottien avulla parani ja karva kasvoi takaisin. Pian iho-ongelma kuitenkin uusi ja siirtyi myös uusiin paikkoihin. Plutoa vietiin moneen kertaan eläinlääkäriin, jossa ei kuitenkaan iho-ongelman taustalta löytynyt muuta kuin ihon normaaliin bakteeristoon kuuluvien bakteerien liikakasvu. Todettiin, että ongelman taustalla on luultavasti sisäsyntyinen autoimmuuniongelma (mahdollisesti periytyvä), eikä pienen gerbiilin elämä ollut onnellista jatkuvassa kutinassa ja antibioottikierteessä, sillä haavauma uusi jatkuvasti. Onneksi kyseessä ei ollut tarttuva tauti, joten terraariokaveri ja veli Muru ei ole oireillut. Vaikean päätöksen jälkeen päätettiin päästää Pluto kutinastaan. Lepää rauhassa pieni.

Aivan liian aikaisin pienen pieni Sirius lähti luotamme. Sirius sairastui yllättäen hengitystieinfektioon ja eläinlääkäripäivystyksen tehohoidosta huolimatta menetimme sen. Sen vointi huononi hyvin nopeasti ja elimistö meni shokkitilaan.

Sirius otettiin kasvarille syksyllä 2020 Laku Jr. kaveriksi. Ne tulivatkin oivallisesti toimeen varsin erilaisesta ulkomuodosta huolimatta. Sirius oli kasvarin ainoa sileäkarvainen marsu ja aina iloisesti jutteli kopistaan. Siriuksen yllättävää poismenoa jäävät suremaan Laku Jr. lisäksi sen hoitajat sekä muut kasvarilaiset.