Selkärangattomat
Akaattikotilot Achatina fulica
Maakeuhkokotiloiden heimoon kuuluvia akaattikotioita on Kasvarilla lukuisia yhteensä kolmessa eri terrariossa. Viimeisimmän laskemman mukaan kotiloita on ainakin 30 perusväristä (rusehtava kuori ja ruskea pinta) ja neljä aikuista white jade -värimuunnosta (vaalea pinta) sekä muutamia poikasia.
Akaattikotilot ovat verrattain helppoja lemmikkejä, sillä ne tyytyvät hyvin vähään ja niillä on kyky vaipua kuivahorrokseen hankalien aikojen ylitse.
Neljä aikuista white jade -väristä yksilöä löytyivät Kontulalaisen kerrostalon roskakatoksesta pieneen karkkirasiaan suljettuina. Koulun oppilas pelasti ne sieltä sitten kasvarille. Järkyttävää miten huonosti jotkut ihmiset kohtelevat eläimiään.
Terraarioissa on pohjalla turve-multaseosta, joka pidetään kosteana päivittäisellä suihkuttamisella. Tämän lisäksi kosteutta on ylläpitämässä vesiastia, johon vaihdetaan puhdas vesi viikottain. Terraarioihin vaihdetaan uudet pohjat ja terrat pestään aina tarpeen tullen.
Akaattikotiloille kelpaavat ruuaksi lähes kaikki vihannekset ja hedelmät (ei kuitenkaan avokadoa!). Parhaiten ne maistuvat ohuehkoiksi viipaleiksi siivutettuina. Silloin tällöin kotilot saavat myös lihaa tai kalaa (usein keskiviikkoisin, kun vesikilpikonnilla on kalapäivä ja kalaa jää yli). Seepiansuomu on tärkeää olla aina tarjolla, sillä kun kotilot nakertavat sitä raastinkielellään, ne saavat kalkkia kuorensa kasvattamiseen.
Akaattikotilot ovat kovia lisääntymään ja ainakin muutaan viikon välein on hyvä tarkistaa pohjamateriaali munien varalta. Kotilot ovat kaksineuvoisia, mikä tarkoittaa sitä, että sama yksilö voi sekä tuottaa munia että hedelmöittää toisen yksilön munat. Kotilot esittävätkin pariutumisessaan kosiotanssin, joka määrittää sen, kumpi munii. Munia tulee niin paljon, että hyvin pian kasvari hukkuisi kotiloihin. Onneksi akaattikotiloiden munat ja pienet poikaset ovat hyvää ravintoa meidän vesikilpikonnille!
Ruskosauvasirkat carausius morosus
Sauvasirkat saapuivat kasvarille alakoulun opettajalta. Niitä on terrarioissa lukuisia, mutta talvella niille soveltuvaa ruokaa on ollut hankalaa löytää. Onneksi ainakin osalle on kelvannut kasvarilla monilukuinen kiinanruusu. Kevään tullen niille kerätään luonnosta vadelmaa ja erilaisten lehtipuiden lehtiä (tammi kuuleman mukaan kelpaa useimmille sauvasirkoille, sitä täytyy kokeilla!).
Terrariossa käytämme pohjamateriaalina turvetta, joskin myös talouspaperi toimisi hyvin. Terrario suihkutetaan päivittäin, jolloin sirkat saavat juodakseen terraarion laseista. Terrariossa on useita oksia, joita pitkin sirkat pääsevät kiipeämään ja piiloutumisen mestareina ne maastoutuvatkin oivallisesti oksiin!
Sauvasirkat lisääntyvät partenogeneettisesti, mikä tarkoittaa sitä, että uroksia ei tarvita ja kaikki näin syntyvät yksilöt ovat naaraita ja oman emonsa geneettisiä kopioita. Sauvasirkat elävät hyvin lyhyen ajan, yleensä 0,5-1,5 vuotta ja usein ne munivat juuri ennen kuolemaansa.
Kasvarin sauvasirkat saivat kesällä 2021 poikasia!
Aikuinen sauvasirkka
Noin viiden kuukauden ikäinen kummitussirkka
Kuva: Ella Kimari
Kummitussirkat Extatosoma tiaratum
Kummitussirkkoja saapui kasvarille munina eräältä oppilaalta. Munia säilytettiin muovirasioissa lämpölampun päällä ja ne pidettiin kosteana. Aloimme jo olettaa, että munista ei tule kuoriutumaan enää mitään ja ne unohdettiin kuukausiksi. Kuitenkin eräänä päivänä rasiaan kiinnitettiin huomiota ja kappas, siellähän vipelsikin yksi poikanen! Munat olivat olleet ainakin puoli vuotta kasvarilla ennen kuin ensimmäinen kuoriutui. Nyt kummitussirkkoja on kuoriutunut seitsemän ja ne on siirretty omaan pieneen terraarioonsa. Niitä hoidetaan samoin kuin sauvasirkkoja, mutta sauvasirkoille näyttäisi kelpaavan ainoastaan vadelmanlehdet. Niitä pitääkin nyt alkaa pakastaa talven varalta!
Ruokaeläimet: Näitä kasvatetaan kasvarilla muiden eläinten ruoaksi
Aikuinen kenttäsirkka
Kenttäsirkat
Kenttäsirkkoja on hankittu kasvarille gekkojen ruokaeläimiksi. Niillä on hyvin lyhyt elinaika (joitakin kuukausia) ja niiden lisäännyttäminen kasvarilla on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Tämän takia niitä täytyy käydä ostamassa aika-ajoin aina uusia.
Sirkat elävät muovisessa terraariossa, jossa on rypistettyjä sanomalehtiä ja kananmunakennoja piilopaikoiksi. Toiveikkaina pidämme niillä myös kostutettua turveastiaa munimista varten, sillä teoriassa niiden tulisi sukukypsyyden saavutettuaan munia. Sukukypsyyden huomaa helposti siitä, että koirassirkat alkavat sirittää. Tämän jälkeen ne parittelevat ja kuolevat pois ja olisi uuden sukupolven aika.
Sirkoilla tulee olla myös nestettä saatavilla, mutta ne hukkuvat selposti vesiastiaan. Tämän takia niillä on hyvä pitää märkää talouspaperitolloa vesikupissa, josta ne voivat käydä imemässä nestettä. Sirkoille annetaan myös muutaman kerra viikossa tuoreita vihanneksen paloja (porkkana, kurkku, kesäkurpitsa, omena...) ja kissan- tai koiranruokanappuloita, joista ne saavat tyydytettyä proteiinin tarpeensa.
Yksi gekko syö kerrallaan 3-5 sirkkaa. Ennen ruokintaa syötettävät sirkat siirretään vuorokaudeksi erilliseen astiaan, jossa on pohjalla joko necton rep-vitamiinijauhetta tai kalkkia. Tätä kutsutaan "loadaamiseksi". Tarkoituksena on, että sirkka syö tätä jauhetta ja se kulkeutuu sen ruuansulatuselimistöön. Tätä kautta vitamiini/kalkki imeytyy liskoon tehokkaammin, kuin vain sirkan päältä.
Jauhopukki Tenebrio molitor
Jauhopukki on monelle tuttu keittiön tuholainen, joka viihtyy etenkin jauhopusseissa. Kasvarilla jauhopukin mehukkaita toukkamuotoja "jauhomatoja" käytetään gekkojen ruokaeläiminä. Kuten muutkin kovakuoriaiset, myös jauhopukki kokee elämänsä aikana täydellisen muodonmuutoksen: muna -> toukka -> kotelo -> aikuinen. Se toimiikin ruokaeläimenä olon ohella oivallisena opetusmateriaalina (vinkki opeille!).
Jauhopukit eivät paljoa vaadi lisääntyäkseen. Kasvarilla ne elävät isohkossa terrariossa, jossa on pohjalla lähinnä jauhoja ja puurohiutaleita. Välillä niille annetaan esimerkiksi kurkku- tai porkkanaviipaleita nesteenlähteeksi, mutta jauhopukit vaikuttavat menestyvän ja lisääntyvän hyvinkin vaatimattomissa oloissa, mikä tarjoaa melko ehtymättömän ruokintavaran gekoille. Jauhomadot ovat kuitenkin hyvin rasvaista ravintoa ja siksi gekkoja ruokitaan myös kenttäsirkoilla.
Vaikka jauhopukit tuntuvat selviävän mistä vain, niin sattuipa niin, että ylitehokas terrarion siivoaminen hävittikin kaikki niiden munat kerralla ja jauhopukkikasvatus otti pienen aikalisän, ennen kuin kuukausien jälkeen alkoi pikkuhiljaa ilmestyä jälleen uusia jauhomatoja, huh!
Yksi gekko syö kerralla noin 4-6 jauhomatoa, jotka on samoin kuin sirkat "loadattu" kalkilla tai necton repillä.
Jauhomadot.mp4