Kilpikonnat
Fasu (kreikankilpikonna Testudo hermanni )
Fasu on luultavasti ainakin koko Kontulan tunnetuin ja kovin konna! Se rakastaa kenkiä, etenkin mustia sellaisia! Fasun entinen omistaja opetti sen seuraamaan kenkiään ja kasvarilla pitääkin olla varovainen, sillä vapaana viipottaessaan Fasu monesti hakeutuu varomattoman kasvarilaisen varpaiden läheisyyteen! Fasun entisen omistajan mustat juhlakengät voikin bongata Fasun kopista. Kilpikonnia myös usein turhaan manataan hitaiksi otuksiksi. Fasu on ainakin hyvin vikkelä!
Fasu on muista kasvarin maakonnista poiketen lajiltaan kreikankilpikonna, mutta kuuluu nelivarpaiden kanssa samaan testudo-sukuun.
Matilda (nelivarvaskilpikonna Testudo horsfieldii )
Matilda on Fasun ohella melko seurallinen kilpikonna ja aina uteliaana kurkottelee omasta kopistaan ohikulkijoita. Matildalla on myös hyvä ruokahalu ja se aina ruoka-aikaan mönkii kovaa kyytiä ruokakipolle. Matilda on pisimpään kasvarilla ollut kilpikonna ja selvästi kaikista suurin. Matildan nokka kasvaa liian nopeasti, joten se pitää aika-ajoin viedä eläinlääkärille lyhennettäväksi.
Kilde (nelivarvaskilpikonna Testudo horsfieldii)
Kilde on kilpikonnien uusin tulokas, se saapui kasvarille vuonna 2019 toisesta koulusta. Kildeen oletkin saattanut aiemmin törmätä kesäisin Kumpulan kasvitieteellisellä puutarhalla, jossa se vietti aiemmin aina kesälomaa! Kilde on selvästi ujoin ja omiin oloihinsa (kilpeensä) vetäytyvin meidän konnistamme, eikä se samalla tavalla nauti kasvarilla viipottamisesta kuin Fasu tai Matilda. Kilden suurta hupia on mönkiä aina juuri vaihdetun vesiastiansa alle niin, että vesi valuu lattioita pitkin.
Maakilpikonnien hoito
Kilpikonnat ovat luonnostaan yksieläjiä, eivätkä ne kaipaa lajitoverin seuraa. Tämän takia kilpikonnamme elävätkin kaikki omissa kopeissaan ja jaloittelevatkin kasvarilla omilla vuoroillaan, toisn Matilda ja Kilde eivät juuri välitä toisistaan, joten ne ovat monesti samaan aikaan "ulkoilemassa". Kullakin konnalla on alunperin kasveille suunniteltu n. 1,5m x 2,5m kokoinen asumus. Pohjamateriaalina käytämme turpeen, kuorikkeen ja hiekan seosta, johon kilpikonna pystyy kaivautumaan, sekä heinää myös kaivautumiseen. Toinen pää kopista pidetään kylmempänä ja kosteana (vesiastia ja suihkutus) ja toisessa päässä on lämpö- ja UV-lamppu. Kopissa on myös vesiastia kylpemistä varten sekä suojia. Fasulla on myös entisen omistajansa kengät sisustuselementteinä!
Maakilpikonnat ruokitaan päivittäin kuivatuilla lehdillä, mahdollisimman tummalla salaatilla ja kuivatulla heinällä ja esimerkiksi vehnän oraalla. Kerran viikossa voi antaa esim. kurkkua tai kesäkurpitsaa ja vielä harvemmin palan hedelmää. Kilpikonnien pääsääntöinen ravinto pitäisi koostua lähinnä kuivatusta vihreästä. Kesällä pyritäänkin kuivattamaan omaa talvivarastoa niin paljon kuin suinkin. Kilpikonnille sopiikin hyvin moni Suomessa luonnossa kasvavista myrkyttömistä kasveista ja koulun läheltä saa erityisesti vadelmaa ja maitohorsmaa, mutta myös lehtipuiden lehdet kelpaavat mainiosti! Kasvarin kasveista kilpikonnille sopivat hyvin kiinanruusun lehdet ja kukat sekä limoviikuna. Ruokaa annetaan kerralla noin kilpikonnan kilven kokoinen annos ja päälle ripotellaan kalkkia tai vitamiiniseosta. Talvisaikaan turvaudutaan kaupan salaattivalikoimaan ja eläinkaupasta ostettavaan heinäpuristeeseen lisänä.
Viikottain on kylpypäivä, jossa kilpikonnat laitetaan astiaan, jossa on kilven alareunaan asti ulottuva kädenlämpöinen vesi. Monesti kilpikonnat juovat tässä yhteydessä ja kylpy auttaa myös ruuansulatuksessa ja etenkin Kilde monesti kakkaa kylpyyn. Kylvyn jälkeen konnat kuivataan pyyhkeellä huolellisesti ja ne punnitaan sekä tehdään terveystarkastus (silmät, nenä, iho, kynnet, kilpi).
Luisa poseeraa.
Kuva: Ella Kallio
Queen.
Kuva: Ella Kallio
Luisa ja Queen (punakorvakilpikonnia)
Luisa (naaras) on punakorvakilpikonnista suurempi ja rohkeampi. Se saapui Queenin (naaras) kanssa kasvarille vuonna 2018 ja molemmat olivat silloin noin 16-vuotiaita. Punakorvakilpikonnat on nykyään määritetty EU:n alueella haitallisiksi vieraslajiksi, joita ei saa myydä, lisäännyttää tai missään nimessä päästää luontoon. Punakorvien luovutus on kuitenkin sallittua, mikäli niitä ei syystä tai toisesta enää pysty ylläpitämään ja tällä tavoin myös Queen ja Luisa saapuivat kasvarille.
Queenillä on koko kasvarilla oloaikansa ollut ongelmia kilven kanssa. Sillä oli kilpimätää saapuessaan ja sen lisäksi se on selvästi joskus ottanut Luisan kanssa yhteen, joten sen kilvenreuna on vahingoittunut. Tätä on hoidettu pitkään ja onpa siihen yksi piikitettävä antibioottikuurikin saatu. Nyt kilpi näyttää jo paremmalta, joskaan ei vielä yhtä hyvältä kuin Luisan.
Punakorvakilpikonnien asumus
Queen ja Luisa asuvat yhteisessä isossa puutarha-altaassa, jossa on kivistä rakennettu kuivattelukoroke. Kuivattelupaikalla on vedenkestävä UV- ja lämpölampun yhdistelmä, jonka alla on hyvä kuivatella. Molemmat kilpikonnat mahtuvat kuivattelemaan samaan aikaan, joskin ideaalitilanteessa kuivattelupaikalla mahtuisi vieläkin paremmin myös tepastelemaan. Ideoita otetaan vastaan!
Veden lämpötila on n. 22-24 astetta, talvisin lämpötila laskee hieman alemmaksi. Vedestä vaihdetaan osa viikoittain, ja paremmin allas pestään ja suodatin puhdistetaan muutaman kerran vuodessa. Se onkin kokopäivän projekti, joka työllistää monta kasvarilaista!
Luisa nauttii lämpölampun ja UV-valon alla kilpparialtaassa.
Punakorvakilpikonnien ruokinta
Punakorvat ruokitaan kolme kertaa viikossa erillisissä ruokinta-altaissa. Erillinen ruokinta-allas on tärekää, sillä annettu ruoka rehevöittää helposti vettä. Toinen syy on se, että kilpikonnat monesti ulostavat syödessään, joten kakat on helppo poistaa erillisestä altaasta.
Maanantai on kasvispäivä, jolloin kilpikonnille annetaan vaihtelevasti erilaisia vihanneksia ja joskus hedelmiä pilkottuna. Useimmiten porkkanaa, kesäkurpitsaa ja välillä herkkuina viinirypäleitä. Vihannespäivä ei ole kummankaan suosikki ja usein ne jättävätkin tämän ruokailun väliin. Punakorvien tulisi vanhemmiten siirtyä ensin sekasyöjiksi ja lopulta kokonaan kasvisruokavalioon, mutta meidän rouvat eivät tässä asiassa näytä vanhenemisen merkkejä. Keskiviikkoisin on tarjolla kalaa ja joskus siansydäntä, joka on jäänyt ysiluokkalaisten sydäntunneilta. Vaihtelevasti saatavuudesta riippuen annetaan pakasteen kautta käytettyä muikkua ja silakkaa. Molemmille pilkotaan oma kala, ylijääneet kelpaavat akaattikotiloille! Sekä kasvikset että kalat pyöritellään kalkissa. Perjantaisin on pellettipäivä, jolloin olemmat saavat kourallisen kilpikonnapellettejä. Viikonlopun yli vesikilpikonnat paastoavat. Herkkuina kilpikonnat saavat välillä pakastekatkarapuja (vain silloin tällöin, sillä näissä on paljon kolesterolia!) ja pakastettuja kotilonpoikasia ja -munia.
Luisa erillisessä ruokinta-altaassa ja kasvispäivä. Yleensä kelpaavat vain viinirypäleet.
VID_20200424_160810.mp4Punakorvakilpikonnien hoito
Queenin kilpi on ollut huonossa kunnossa, joten sille on annettu päivittäin valohoitoja erillisessä laatikossa, jossa on päällä UV-lamppu. Samalla kilpi saa hetken kuivahtaa. Queenin kilpeä on hoidettu kuureina myös betadine-pesuilla ja vetramililla, välillä on ollut antibioottikuureja. Nyt kilpi alkaa näyttää taas paremmalta, joten kokeillaan jättää rasvat pois ja hoitoa jatketaan päivittäisillä valohoidoilla.
Kilpikonnien olisi hyvä talvisin viettää horrosta. Emme kuitenkaan ole vielä horrostuttaneet konniamme, sillä yksikään kilpikonnistamme ei ole edellisessä kodissaan horrostanut, joten horrostaminen tulee aloittaa varovasti. Ehkä tulevaisuudessa kokeilemme tätäkin, sillä se tekee hyvää kilpikonnille ja kuuluu niiden luotaiseen vuosikiertoon.