Vuorovaikutus ja läsnäolo

Vuorovaikutus ja läsnäolo: tekninen oppimisympäristö puhuttelee

Vuorovaikutus on oppimisen ydintä. Verkossa vuorovaikutusta on syytä ajatella kasvokkaista opetustilannetta laajemmin. Kohtaamista voi tapahtua paitsi opettajan ja opiskelijoiden välillä ja opiskelijoiden kesken, myös aineiston kanssa, omien ajatusten kanssa (reflektointi) sekä opiskelijan oman lähipiirin kanssa (henkilökohtaiset oppimisverkostot). Itsenäisesti opiskeltava etäkurssi ei tarkoita eristäytynyttä opiskelua.

Vuorovaikutuksen muodot verkkokurssilla:

• minä - materiaali (lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen, videon katselu, interaktiiviset tehtävät)
• minä - opettaja (viestit, keskustelut livenä tai verkossa, palaute, arviointi)
• minä - muut vertaiset (viestit, keskustelut livenä tai verkossa, pari- ja ryhmätehtävät, arvionti)
• ryhmä (pari- ja ryhmätehtävät, vertaisarvinoinnit)
• minä - teknologia (ohjeet, automaattiset toiminnot, oppimisanalytiikka, tekoäly ja robotit).

Verkkoaineisto on hyvä rakentaa niin, että se ohjaa opiskelijaa hyödyntämään erilaisia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Jos opiskelijat ovat läsnä eri aikaan ja omaan tahtiinsa, dialogin sytyttäjinä voivat toimia kysymykset, video- tai äänitiedostot tai kommentointiketjut. Myös erilaisten opiskelijatuotosten jakaminen, avoimet blogit tai vaikkapa aineiston rinnalle avattu Facebook-ryhmä voivat tarjota tilaa keskustella ja jakaa ajatuksia.

• Vuorovaikutuksen rakentamisessa täytyy huomioida
  • osallistujien asiantuntijuuden taso
  • oppimistavoitteet
  • käytettävissä olevat välineet
    • synkroninen vs. asynkroninen vuorovaikutus
    • sähköposti, chat, Facebook, Skype-puhelut tms. ,
  • käytettävissä oleva aika
  • käytettävissä olevat muut resurssit
• Tavoitteena yhteisöllisyys?
  • onko tarve rakentaa yhteisöä aiheen tai opiskelumuodon ympärille?

Läsnäolon tunteen lisääminen

Miten voidaan lisätä läsnäolon tuntua? Pen Staten yliopistossa on kehitetty kolmijakoinen malli läsnäolon luomiseksi verkkokursseilla:

• Persoona: persoonallisuus, opetustyyli, mikä minua kiinnostaa eli asiat jotka luovat kuvaa millaisen opettajan kanssa olen tekemisissä.
• Sosiaalinen läsnäolo: sekä opettajan että osallistujien toiminta, joka luo läsnäolon tunnetta.
• Läsnäolo ohjaajana: ohjaajan rooli, joka luotsaa oppijaa oppimisprosessissa.
• Läsnäolon tuntua voidaan lisätä verkon teknisissä ympäristöissä eri vaiheissa eri tavoin:
  • Alussa ohjaajan video, jotta syntyy mielikuva siitä, kenen kanssa verkossa toimitaan. Samalla syntyy orientoiva ymmärryssiitä, miten kouluttaja puhuu, mikä saattaa auttaa luetun tekstin ymmärtämisessä.
  • Vuorovaikutuksen pelisäännöt, etityisesti opettajan rooli eli koska ja miten opettaja osallistuu ja vastaa kysymyksiin.
  • Palautteen kerääminen sekä itse aineistosta että opettajan omasta toiminnasta. Palautelomakkeen linkin on hyvä löytyä vaivatta, olipa opiskelija millä sivulla tahansa.
  • Aktiivinen osallistuminen oppimistehtävien pohdintaan ja palautteen antaminen. Kun opiskelijat ohjataan tekemään näkyväksi keskeneräisiä kurssitöitä, voidaan luoda mahdollisuuksia työskentelyä ohjaavan palautteen antamiseen. Oppimistehtävien muotoilu sinällään voi olla myös yhteinen tehtävä. Itsenäisesti opiskeltavalla kurssilla tämän voi mahdollistaa niin, että tehtävän kehys on annettu, mutta kohdentamalla ja rajaamalla opiskelija voi itse vaikuttaa lopulliseen tehtävänasetteluun. Näin mahdollistetaan myös useammin toistuvalla kurssilla ajankohtaisaineiston hyödyntäminen.
  • Sovitusta aikataulusta kiinni pitäminen ja osallistujien huomioiminen takarajojen lähestyessä. Aikataulutuksiin auttaa jaettu kalenteri. Erilaiset muistutukset ja säännölliset ohjausviestit pitävät yllä vuorovaikutuskanavaa opiskelijan ja opettajan välillä.
  • Oppimisanalytiikan seuranta, jossa yhä enemmän tarjoutuu tilaisuuksia myös automaattisten hälytysten hyödyntämiseen.
  • Aineiston päivittäminen palautteen pohjalta. Tämä on hyvä tehdä myös näkyväksi, jotta opiskelijat motivoituvat antamaan palautetta.

Aktivoi osallistujia selkeillä keinoilla

Pirjo Friedrich ym. toteuttivat VTT:llä vuonna 2011 tapaustutkimuksen verkko-osallistumisen aktivoinnista. Tutkimuksen luhyt esittely löytyy diaesityksenä Verkko-osallistumisen fasilitointi käyttäjälähtöisessä palvelukehityksessä. Verkko-osallistumista tukevat Friedrichin kokoaman taustateorian mukaan:

• hyvin muotoillut kysymykset
• selkeät ohjeet
• selkeät deadlinet
• ongelmalähtöinen ja kiinnostusta herättävä tehtävänasetanta
• rento ilmapiiri
• konkreettiset taustamateriaalit
• siirtyminen helpoista tehtävistä haastavampiin.

Friedrich tiivistää seuratun tapauksen tuloksista neuvot:

• osallistumisella on rytmi, hyödynnä alkuinnostus ja laita tärkeimmät keskustelunaiheet alkuun
• hyödynnä totuttu viikkorytmi: julkaise uudet tehtävät aina samana viikonpäivänä
• sähköpostimuistutukset uusista tehtävistä aktivoivat osallistujia, persoonallisesti muotoillut viestit oikeilta ihmisiltä automaatin sijaan
• palkkiot ja deadlinet aktivoivat vain osaa ihmisistä, mutta voivat olla heille sitäkin tehokkaampia.

Verkko-opetus elää vuorovaikutuksesta – Liisa Käännän väitös 2016

Uutinen Opettaja-lehti 21/2016 http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408918155322

Väitöskirja Liisa Kääntä 2016 Hyviä pointteja. Vuorovaikutus vertaisten kesken institutionaalisessa verkkokeskustelussa

"Kirjoitettuihin puheenvuoroihin perustuvat keskusteluryhmät voivat tuntua koulun digitaalisten oppimisympäristöjen suunnittelijoiden mielestä vanhanaikaisilta. Vertaisvuorovaikutuksen merkitys kuitenkin säilyy, olivatpa alustat millaisia tahansa."

"Parhaimmillaan opiskelu keskusteluryhmässä on vertaiskeskustelua, huonoimmillaan yksinäistä puurtamista. Opettajan pitääkin sekä asettaa verkkokeskustelulle selkeät rajat että antaa riittävästi tilaa tehtävien toteuttamiseen."