Arviointi

Monipuolinen oppimista edistävä arviointi verkkokurssilla

Arviointi vaikuttaa vahvasti opiskeluun. Hyvä arviointi on selkeää, ymmärrettävää ja oppimista tukevaa. Arviointi kulkee mukana koko oppimisjakson ajan. Arviointi auttaa opiskelijaa hahmottamaan opiskelulle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, oman osaamisen tasoa ja määrittelemään seuraavia tavoitteita omalle opiskelulleen. Arviointi voi olla luonteeltaa toteavaa, ohjaavaa, korjaavaa, kannustavaa, ennustavaa tai kehittävää.

Luokkahuonetyöskentelyssä opettaja saattaa käydä luontevasti ja huomaamattakin arvioivaa palautekeskustelua opiskelijan osallistumisesta ja työskentelystä sekä tuotoksista. Sanaton palaute , kuten hyväksyvät äänenpainot tai tuimat katseet, saattavat jäädä hyvinkin vahvasti opiskelijan mieleen. Verkossa tällainen tilannesidonnainen ja epävirallinen opiskelua ohjaava palautekeskustelu ja -viestintä on niukempaa ja sitä on tehtävä tietoisesti.

Monipuolinen arviointi ei ole yksinomaan opettajan tehtävää, vaan arviointiin voivat osallistua opiskelija itse, saman ryhmän opiskelijat vertaisarvioijina tai ulkopuolinen asiantuntija. Verkkoon on mahdollista rakentaa myös testejä, jotka antavat automaattisesti palautteen oikeista ja vääristä vastauksista.

Arvioinnin ajoitusta voidaan jakaa koko opiskelun aikajanalle:

• Arviointi voi kertaluontoista tai jatkuvaa. Nonstop-kursseilla usein opiskelija opiskelee aineiston varassa ja antaa näytön tai palauttaa opintojen loppuvaiheessa arvioitavat kurssityönsä opettajalle. Jatkuvaa arviointia voi verkko-opintoihin lisätä alkutentin ja opintojen aikaisten testien tai välipalautusten avulla.
• Diagnostisella arvioinnilla eli alkutesteillä ja -tenteillä voidaan selvittää opiskelijan lähtötaso. Diagnostinen arviointi voi sisältää myös tavoitekriteerin, joka opiskelijan pitää saavutta. Näin voidaan varmistaa koko ryhmän osalta tietty perusosaaminen. Aineistolähtöinen alkutesti tai -tentti voi toimia myös opintoihin orientoivana osiona. Verkossa tällaisen tentin aikarajoituksen avulla yksinkertainenkin oikein-väärin -väittämiin ja monivalintoihin perustuva tehtävärakenne voi olla opiskelijalle hyvä oppimiskokemus. Vanhat tiedot palautuvat ja opiskelija havaitsee puutteita tai vääriä tietojaan.
• Opiskelun aikana formatiivisella arvioinnilla ohjataan opiskelua kohti tavoitteita. Formatiivista arviointia tukee arviointikohteista luotu matriisi, jonka avulla opiskelija itse, ryhmä tai opettaja voivat määritellä eri osa-alueista, mille tasolle on edetty. Näin opiskelija voi kohdistaa huomionsa niille osa-alueille, joissa hän on edennyt hitaammin. Uusimmat sähköiset arvioinnin apuvälineet visualisoivat tätä opiskelun aikaista arviointia ja tekevät siitä aiempaa havainnollisempaa. Joissakin ympäristöissä opiskelijan toiminnasta kertyvä data tuottaa myös palautetietoa opiskelun etenemisestä. Formatiivista arviointia voi toteuttaa myös erilaisten testien ja välikokeisen avulla. Nämä voivat hyvin toteutettuna motivoida opiskelijaa.
• Eteenpäin ohjaava, kehittävä arviointi opintojakson aikana kannustaa ja motivoi opiskelijaa. Perinteinen formatiivinen arviointi tarjoaa palautetta (feedback), kun taas kehittävä arviointi kuljettaa eteenpäin (feed forward). Kehittävä arviointi on Kai Hakkaraista lainaten: "kasvumotivaation herättämistä ja kehityksen liekin sytyttämistä".
• Summatiivinen eli kokoava arviointi kohdistuu opintojakson lopussa opintosuorituksiin. Summatiivisen arvioinnin, kuten kaiken opintojakson aikaisen arvioinnin toteuttamistapa on tärkeää olla selvillä jo opintojen alkaessa.

Arviointi kiinnittyy opetussuunnitelman tai tutkinnon tavoitteisiin. Usein nämä tavoitteet on kirjoitettu asiantuntijakielellä ja hyvin tiiviisti. Noviisina opiskelija ei aina osaa tulkita, mitä kaikkea tavoitteisiin sisältyy. Myös osaamisen tasoja kuvaavat kriteerit voivat olla vaikeaita ymmärtää.

Miten arvioinnin virittämiä esteitä voisi vähentää?

• Arviointi voi herättää negatiivisia emootioita ja ahdistaa.
• Arviointi luo valta-aseman arvioijan ja arvioitavan välille.
• Arvioinnin pelko voi vähentää opiskelijan uskoa omaan mahdollisuuteensa selvitä opinnoista.

Koska verkko-opinnoista yleensä puuttuu luonteva epävirallinen keskustelu, opiskelijoilla saattaa olla kurssisuorituksiin ja arviointiin liittyviä epäselvyyksiä, jotka eivät tule esille ennakolta. Opiskelija ei osaa myöskään kysyä, jos hän luulee ymmärtävänsä asian, mutta ymmärtääkin sen väärin. Siksi kurssisuorituksiin ja arviointiin liittyvistä asioista olisi tärkeää käydä tietoisesti keskustelua tai jos se ei ole mahdollista, aineiston tulisi olla mahdollisimman havainnollista ja ymmärrettävää. On parempi selittää sama asia useilla eri keinoilla kuin käyttää pitkiä tekstejä (joita opiskelija ei jaksa lukea).

Lähteitä:

• Kurkipää, Tuuli (diapaketti, 2014). Sähköiset kokeet ja arviointi.
• Ouakrim-Soivio, Najat (2015). Oppimisen ja osaamisen arviointi. Otava.
• Oilinki, Marja (bloggaus, 2016). Opi tekemään hyviä virheitä.
• Ruhalahti, Sanna (diapaketti, 2013). Monimuotoinen verkkopalaute.
• Räisänen, Anu toim. (2013). Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. OPH.
• Salavuo, Miikka (diapaketti, 2013). Arviointi, uudet oppimisen menetelmät ja sosiaalinen media.
• TieVie (2001): Arvioinnin ABC
• Virtanen, Viivi & Postareff, Liisa & Hailikari, Telle (Yliopistopedagogiikka-blogi 2015). Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista?

Videolla Kaisa ja Anne pohtivat oppimista edistävää arviointia.