Toimivat sisällöt

Elämme oppimissisältöjen osalta digitaalisuuden murrosaikaa: oppimateriaalin tuotanto-, jakelu- ja käyttövälineet muuttuvat. Osittain uusi korvaa vanhaa ja osittain uusi tulee vanhan rinnalle. Tarjonta valmiiden digitaalisten sisältöjen osalta on lisääntynyt, mutta toisaalta sisältöjen integrointi omaan verkkokurssiympäristöön voi olla vaikeaa.

Pohdinnan kohteeksi on tärkeää nostaa kaiken kaikkiaan aineistojen rooli: mikä on aineiston asema opetuksessa ja opiskelussa? Osa verkkokursseista nojautuu oppikirjaan, joillakin kursseilla ei ole saatavissa valmista oppikirjaa. Perinteisen oppikirjan luonne voi esimerkiksi tutkivan oppimisen ja ongelmalähtöisen oppimisen toteutuksissa muuttua lähdekirjallisuuden suuntaan, jolloin sen roolina on olla käsikirjana ja lukutapa muuttuu alusta loppuun etenemisestä tiedon etsintään.

Monet opettajat haaveilevat myös elävästä oppikirjasta, jossa tiedollisen aineiston rinnalla on yksilö- ja ryhmätehtäviä, pelillisyyttä, muokkausmahdollisuuksia ja mahdollisuus helposti tuottaa eriyttäviä kirjaversioita.

Tutkija Liisa Ilomäki totesi Turun Sanomien haastattelussa 20.1.2015:

“– Tarvitsemme oppimateriaaleja, joita oppilaat voivat myös suunnitella itse. On tärkeää, että työtä voi esimerkiksi jatkaa verkossa ja näyttää sekä jakaa muille. Ilomäki sanoo, että Suomessa on edelleen käytössä hyvin paljon pedagogiselta ajatustavaltaan vanhanaikaisia ja kaavamaisia oppimateriaaleja. – Minulla on sellainen tunne, että kustantajat tasapainoilevat sen kanssa, että kuinka uudenaikaista materiaalia he uskaltavat tarjota, koska ostajat suosivat vanhan mallin mukaisia teoksia.”

Sisällön tuottaminen on nyt edullista ja työvälineeksi monimuotoisille aineistoille riittää vaikkapa tabletlaite. Osaamista silti tarvitaan, samoin aikaa. Digitaalisen oppimateriaalin tuottamiseen liittyvä aineistokokonaisuus löytyy Snellman-kesäyliopiston Digiopus-kurssin aineistopaketista.