Pirre

Pirre-Pörrönen on siis kaikkea muuta kuin pörröinen, mutta semmoinen sähäkkä paketti koiraa. Aina joskus sen fyysisyydessä paistaa läpi ripaus malinoisia sukutaulussa. Piupali-Paupali on paimenkoira, jälkikoira, kaveri kaikille ja äitikoiran mielestä kai jonkinasteinen riesa. Itse en nyt heti keksi, mitä vielä voisin harrastuskoiralta pyytää. Toki jos ohjaaja ei ole ihan nivelistään kunnossa, joskus sattuu ja tapahtuu ja pääasiassa sattuu, kun kolmattakymmentä kiloa nuorta voimaa lähtee liikkeelle. Onneksi on sen verran nöyryyttä koirassa, että ohjautuu kiitettävän hyvin myös äänellä. 

Kaikin puolin Pirre on koira, josta voin olla ylpeä. Siinä on kaikki belgianpaimenkoiran parhaat avut, ja se on lisäksi partiolaisen asenteella aina valmis oppimaan uutta.