Jotain minusta

kennel DUJOIEDEVIE

Aloitin harrastamisen belgeillä vuonna 1989, vuotta ensimmäisen puolibelgi Tirlittanin jälkeen. Sille tielle olen jäänyt ja yhä samasta linjasta pidän kiinni.

Ensimmäinen tervuni oli Hassunketun Ibrihithar, joka menehtyi 1990 penikkatautiaallossa kaakkois-Suomessa, jonka jälkeen taloon tuli ensimmäinen uros, ja nimenkantaja Hassunketun Joie de Vie. Seuraavaksi tuli narttu Hassunketun Kanebo, jonka alun hankaluus muuttui vuosien saatossa talon hallitsevaksi koiraksi. Ensimmäinen pentue syntyi 1992 vanhojen kasvattajien tuella. Yhäkin kiitokset Kaarina ja Hannele!

Olen harrastanut useita lajeja: PK-jälki ja -haku, Toko, agility, suojelu ja sekä viestiä, että pelastuskoiratyötä tehty sen verran, että tiedän, mistä on kyse. Näyttelyissäkin on tullut pyörähdettyä erkkarisijoituksia myöten. Minulle perusbelgi on SE juttu. Liioittelematon, työteliäs, aina valmis peruskoira, josta on iloa vuosiksi. Kuten oikeasta belgistä pitääkin.

Intohimoni ovat sukutaulut ja epilepsian sekä vatsasyövän todellinen elämä pitkäkarvamuunnoksissa. Seuraan ahkerasti rodun tilannetta koko maailmassa ja työskentelenkin kansainvälisessä hyväntekeväisyysjärjestössä IPFDssä Content Assistantina. Harrastuspuolella mennään metsään, eli metsäjälki-ihminen on talossa.