Muistoissamme
Kolmeenkymmeneen vuoteen on mahtunut monta ihanaa belgianpaimenkoiraa ja muutama muunkin- ja monenrotuinen.
Minä ja koirani vuonna 1993. Edessä ensimmäinen koirani Tirlittan ja vasemmalta Asfaloth, kantaurokseni Hassunketun Joie de Vie ja oikeassa laidassa kantanarttuni Hassunketun Kanebo
BH Dujoiedevie Elanor
Nelli syntyi E-pentueeseeni ja valitsin mielestäni kahden nartun välillä. Kun Nellin aika tuli lähteä Ouluun, se kääntyi ympäri ja marssi takaisin sisälle. Nelli siis valitsi minut.
Nellin kanssa kokeiltiin kaikkea, mutta jälkikoirana se oli ihan omaa luokkaansa. Pellolla se kerran ui ruohossa rintauintia, kun ei muuten päässyt eteenpäin. Nelli on ensimmäinen SERT-kasvattini ja ensimmäin ROP-kasvattini ja sijoittui kolmasti kolmen parhaan joukkoon rotujärjestön vuoden koira-kisassa jalostuskoira-kategoriassa.
Nelli eli pitkän elämän ja lopetettiin hieman alle 15-vuotiaana vanhuudenvaivojen takia
Jackey
Jackey tuli Theon kanssa Hollannista. Se on löytynyt noin puolivuotiaana metsästä, eikä sitä kukaan halunnut ilmoituksista huolimatta, joten Jackey jäi Theolle.Pikku-Jackey, Säki-Jänönruoka-russeli... Jackey opetti pennuille, että pikkukoiraa on kunnioitettava, se oli lämpötyyny sängyssä kylminä öinä ja aina lähellä, kokonaan vailla metsästysviettiä. Sen kerran, kun se lähti pitemmälle, se juoksi hurjaa vauhtia metsästä rusakon takaa-ajamana.
Jackey eli ainakin 15-vuotiaaksi, mutta tarkaa ikää emme osaa sanoa. Jackeyn kohtaloksi tuli revennyt pernakasvain.