s. 29.10.1992
Loviatan Amadeus - JK1 Hassunketun Kanebo
Sukusiitosaste kahdeksalla polvella 7,56%
Kertaavat koirat taulukossa
Vahvaluustoinen pentue, kaikki syvänpunaisia. Luonteellisesti haastavia koiria, tekeviä, mutta vaativia. Sosiaalisuutta olisi saanut olla enemmän, olisi tehnyt joistain asioista helpompia. Itse pidin monesta asiasta näissä koirissa, varsinkin nyt ajatellen. Itse kokemattomana ja monelle kokemattomalle myytyinä vanhan tyypin parhaat puolet eivät päässeet esille, vaan sorruimme sosiaalistamistemppuihin, jotka usein vain pahensivat asiaa.
Toden puhuakseni, kyllä minulle taas tällainen pentue kelpaisi. Tekisin vaan itse asioita eri tavalla.
Riisa asui elämänsä Ståhlbergin perheessä. Uskollinen ja vakamielinen vahti.
Yksi pentue ilman kennelnimeä omistajalleen. Linja ei jatkunut.
Ginna oli astustusmaksupentu uroksen omistajalle. Vahinkopentue isänsä kanssa, jossa epileptikko. Linja ei jatkunut.
Roki oli Sannan harrastukoira. Hieman pidättyväinen, mutta kova tekemään töitä, ja ensikertalaiselle osuva otus, kilpailivat JK3 koulutustunnuksen.
Rokilla on yksi pentue kennel Tulisilmään.
Emma oli sijoituskoirani, joka vaihtoi nuorena kotia. Hyvin rauhallinen koira, jolla valitettavasti oli vakava lonkkavika, jolloin sijoitus purkaantui.
Emma eli pitkän elämän Jannen hyvässä hoidossa.
Pippilottatshikkuriinarullakartiinalungstrumppa-keuhkosukka. Pikki. Pikipoika. Voe elämä tän elukan kanssa. Karhunpentu ei sairastanut juuri koskaan, eli vanhaksi ja oli hankala. Ja ihana. Tyttäreni yritti kisata tokossa sen vanhoilla päivillä. Todella kaunista työtä tekivät, mutta sitten kun tarkistettiin luoksepäästävyys, niin kävikin köplästi. Ei, koira ei juossut karkuun, tuomari kyllä.
Pikki oli alunperin siskoni koira, mutta muutto Uuteen-Seelantiin jätti vanhan Pippulaattuman meille. Pikki oli todella perheen vahti, jäärä junttura, uskollinen omilleen. Sieti se pentujakin tai meni viipon-vaapon metsään karkuun, kun ei enää halunnut seurustella. PIkki menehtyi 14-vuotiaana vanhuuteen. Hieno koira, jota jäimme kaipaamaan.
Toksu oli sijoitusurokseni, joka menehtyi nuorena selkävian seurauksena. Moni on tuota "nimihirviötä" ihmetellyt, mutta Toksulla oli valkoinen X-kirjain merkkinä rinnnassaan, silloin oli sketsi töks-töks ja suosikkibändini INXS, joten...
Se saavutti 1995 erikoisnäyttelyssä PU4-sijoituksen, jonka tajusin sitten 10 vuotta myöhemmin, että huppista, onhan mulla ollut näyttelykoiriakin ... Toksu oli kookas, vahva koira. Valitettavasti pentueen luonteen ongelma kumuloitui koirassa, kun se oli kipeä, silloin aggressiivisuus nousi esiin.
Toksu on osaamattomuuteni kenties surullisin menetys. On paljon asioita, joita nyt tekisin toisin, mutta kuitenkin muistelen Toksua suurella ylpeydellä.