Osa 7
kädestä pitäen? Sehän merkitsee, että ehdoin tahdoin härnäsin puheillani heidät tekemään tuon tärkeän päätöksen. Vastustin itse asiassa silloinkin heittäessäni repliikkini sinne siniseen tähteen.
Toisaalta! Sehän on itse asiassa itse puolustusta. Rauhanomaista kommunikaatiota. "Tästähän taitaa tosiaan tulla veljelliset suhteet naapuriin!"
- Niin! on totta, että vielä kuluu aikaa ennen kuin Ihmisten Poikain kädet koskettavat planeettasi pintaa. Tulee muistaa, että sinapinsiemen on jo kylvetty maaperääsi rakas 'Pikku Piru' ja jos kasvu alustaa riittää, voi siitä kasvaa niin suuri puu katsella, että sen hedelmät ulottuvat 'Taivaaseen' asti!
Tällainen vastaus tulee yllättäen kummankin osapuolen tietoisuuteen. Eikös Mitä! Molempien sydäntä alkaa lämmittää tietoisuus ystävällisyydestä joka tehoaa aina, kun lähestytään toista Olentoa rakkauden asein?
Se on sitä lähentymistä!
Vielä kohoaa ajatus Mars planeetan pinnalta kohti Luojaansa:
- Miksi minä joudun kokemaan invaasion? Eikö voitaisi olla tasapuolisia tässä asiassa?
Kysymys on suora ja niin on oltava vastauksenkin:
- On totta, että joudut sen kokemaan! Mutta muista! Sana 'invaasio' kuvaa maahan hyökkäystä! Se ei suinkaan tarkoita Mars- planeetan pintaan kohdistuvaa toimenpidettä. Parempi olisi käyttää sanan toista merkitystä 'tulviminen johonkin'! Maan lapset eivät suinkaan tulvi planeetallesi? he pudottavat vain 'pisaran' tai 'kaksi' kamarasi pinnalle? Juuri ne auttavat siinä kasvussa, jota toivot tasapuolisuuden nimissä!
Toiseksi: Et joudu toki kokemaan invaasiota = maahan hyökkäystä sillä et kai halua menettää kasvojasi jälleen 'naamarin' taakse? Eikö totta rakas 'Pikku Piru'?
Mietittyään aikansa vastaa tuo 'naamarinsa' menettänyt:
- On totta, että olen sen menettänyt! Ja kiitän Luojaani sen menettämisestä! Ehdotan pienen lisäyksen tekstiisi:
"Pane ne 'pilkut' kohdilleen tekstistäsi niin löydät vastauksen sanaan rakkaus!"
Vihdoin on kysymyksen asettelu kohdallaan! On löydetty selvät sävelet siitä " mitä tulee, kun ei tapahdu mitään sellaista jota pelättiin yli kaksi vuosikymmentä sitten!"
- Seuraavaksi haluan mainita kohdan joka on jäänyt vaivaamaan mieltäni! Miksi sinä haluat samastua Jumalan Poikiin kertomuksen edetessä kohti tavoitetta Mars planeetan pintaa?
- Ehkä siksi, jotta 'Rakas Lapsi' pysyisi mukana siinäkin vaiheessa kun kättely on tapahtumassa. Haluan sanoa *Terve Mieheen* - mutta vain siinä mielessä jonka 'Poika' on saanut sinussakin aikaan!
- On totta! 'Poika' on tärkeä asia suvun jatkamisen tuntevan Jumalan tiedostaen! Haluan kysyä: "Miksi sinä haluat saada pojan sydämeesi? Eikö Hänen pitäisi olla siellä koko ajan?
- Niin! Poika ja poikia - siinäpä niksiä kerrakseen! Panepa 'pojat' oikeaan järjestykseen ja kuiskaa sitten "mikä tai mitkä olivat ennen 'Poika' vai pojat"? Eiköhän kaikki tarvitse toisiaan?
- Minä ymmärrän! Haluat sanoa, että poikiahan me olemme isämme rinnalla. Minun täytyy sanoa, että kyllä isä tietää missä on, mutta kuinka on poikien laita?
- Poikien laita on paremmin! Pojat samastuvat aiheeseen 'missä Isä on?' ja eikös se kulta Isä aina vastaa:
- Täällähän minä olen! Sinua tukemassa ja auttamassa omaa poikaani ja poikiani! Kaikkihan te tarvitsette minua eikö totta?
(440 Riittävä//Viettää)
Pikku Piru jää mietteliääksi... Eihän tuo tarinan kertoja sekoakaan niissä konsepteissaan...
"Pitääpä muuttaa tarinan suuntaa kohti kohti 'Isää meitä'... Kuulepas sie pikku Keiju siellä Maa planeetallas? Miksi sie sekoitat aina sen kohan, kun yrität käydä tutkimaan sitä ajatuksissasi?"
_ Katso hyvä ystävä! Yritän aina löytää Isän - meidän Isämme! Mutta yllättävää kyllä, löytyy totuus vaikkapa sormen päästä sanan ja virkkeen välityksellä. Löytyy jopa olkapään takaa! Tai vaikkapa korvalehdestäs! Yksi on varmaa... Etsi mitä tahansa! Joka tapauksessa löydät vain Hänen (Jumalan) poikiaan ja tyttäriään tässä maailmassa. Meidän tarkoitus on ilmeisin:
"Etsi ja löydä Hänet joka On! Ja kuitenkaan ei ole!"
On lopulta tärkeintä tulkita ja tutkia Luojaansa. Hän on sanonut ja Hän sanoo... Kuitenkin niin, että löytyy vaihtoehtoja elämääsi. Ei ole hyvä mieltää lausetta siten, että vain Sinä Hänet (Jumalan) havaitset!
Paremminkin!
Kaikkihan me jotain tiedämme ja opimme asioita jotka johtavat johonkin...
Yksi on varmaa... On mentävä unien ja kauhujen sekaan! Nehän ovat historiaa jotka peilautuvat nykyisyyteesi. On kuitenkin muistettava, että myös ne voidaan korvata suloisella sanomalla Vapahtajasta...
Vapahtajan tarkoitus on korjata ja rakentaa maailmankuvasi täydellisemmäksi, selkeämmäksi ja mielekkäämmäksi. Silti ei saa unohtaa itse kukin sitä, että tietää kuka kuitenkin ohjaa polkujen määrää ja suuntaa.
- Se suunta on muuten vakio! Sanoo se sisäistynyt Henki jota niin kauan olin kaihtanut.
Eiköhän Hän (Jumala) tarkoita:
- Kuljen tietäni, niin kuin sinäkin! Kun kohtaamme me sanomme: "Terve Mieheen!"
Kuitenkin unohtamatta Häntä joka sen terveyden on saanut aikaan...
(676 Opetus)
Kaksi miestä istuu tupakalla... Toisella heistä on 'mälli' suussa. Eihän se piipun polttamien mitään herkkua ole... Aina paha maku suussa ja vielä lisäksi krooninen keuhkoputken katarri. Piippu senkun korisi hiljaa... Jälleen piippuhikeä kielen päässä...
- Hyi hitto! Ku maistuu pahalta!
Silloin kuiskasi joku korvaani:
- Lopeta tuo piipun tupruttelu! Takaan sinulle paremman vaihto ehdon! Muistathan mikä päivä tänään on?
Kuluu muutamia vuosia ja aika muistaa... Joulukuun 28 päivä... Mitähän silloin tapahtui? Kukahan kuiskasi silloin korvaani? Oliko Hän Jeesus vai joku muu? Muillahan ei ollut mahdollisuutta siihen. Tarkistin asian ja huomasin! Rauhan sieluuni oli antanut edellisen päivän lupaus...
Nimimerkki "kansan parista" haluaa ilmoittaa:
- Kyllä Totuus muillakin tavoin löytää sydämeen, mutta toki tulee muistaa Jeesuksen sanat!
"Älkää luulko, että olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamieheksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Ja joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Ja joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.
(905 Kristitty)
Näin Hän on sanonut ja uskon toki Häneen. Uskon, mutta tosin monien sisäisten, haparoivien selittelyjen kautta. Haparoin pimeässä. On kuitenkin näkynyt valoa aina sen verran, että olen tiennyt mihin suuntaan on kuljettava...
"Opin läksyjäni" kuten sanontaan kuuluu...
Onhan niitä miekkoja, puukkoja, linkkareita sekä punnuksiakin joita voidaan käyttää hätätilanteessa...
Esimerkiksi 'kurjenmiekka' on yleisimpiä lajeja kasvi kunnassamme. Se pistää silmään iiriksen välityksellä tajuntaamme. Tämä laji jopa niin, että itse 'sydän' tuntee mielihyvää...
On totta, että vertaukseni hieman ontuvat, mutta ehkä Marssin olento ymmärtää viittaukseni jonka tarkoitus on ilmoittaa:
- Kyllä äiti maa pitää huolta kasvateistaan kunhan saavat Voimaa siitä säteilystä joka lähtee keskustasta.
'Kolmio, Pallo ja kuutio' kävelivät maailman kaikkeuden pitkää sivua ja silloin syntyi dialogi:
- No! Kuinkas on lapsien laita?
- Hyvin! Itsehän ovat vointinsa hankkineet!
- Mihinkä 'kulta' pannaan?
- Se on tietty! Pannaan 'Poika' keskukseen ja hyvä Isä häntä kaitsemaan! Kyllä kieltävän 'Pojan' harmaat aivo solut vielä muodon saavat!
Siinäpä tarinaa... Mutta onpa selitystäkin... Muotohan on jo selitettykin ja todistettu asia... Miksi siis vedota enää trigonometriaan taikka geometriaan?
Tulee vain ajatus:
- Onko sitä siksi, että ihminen voisi osoittaa etevämmyyttään muuhun luontoon verrattuna?
Usein tuntuu siltä, että ellei Luoja anna ihmiselle matematiikkaa, on etevämmisyys vaaka laudalla sen kansan kanssa mihin uskoo ja miksi uskoo! Ehkäpä silloin voidaan käyttää sanaa gravitaatio jotta voidaan pitää jalat tukevasti maassa ainakin siihen asti kunnes löytyy tukeva alusta vaikkapa Marssista.
Itse asiassa painovoimasta ja sen voittamisesta veljesrakkauden asein siinäkin on kysymys... Voihan se veli vähän ihmetellä:
- Miksi 'piru vie' on sellainen hitonmoinen kiire?
Vastaan:
- Siksi, että huomaisitte olevanne yksi ja sama persoona silloin kun olette saman mielisiä, mutta erimielisinä olette hyvin kaukana toisistanne...
Se on sitä käsitys kyvyn ristiriitaa... Rakas 'Lapsi' kohdallaan... Kyllä se siitä suttautuu...
(1192 Kotimainen )
Kun 'poliitikko' pääsee valtaan;
"Haluan näyttää maailmalle, kuinka minä ja meidän edustajamme valloittaa maata toisen jalkojen alta siten, että nämä tulevat herätetyiksi vasta kaatuessaan viimeisen kerran jne.", on kysymyksessä johtajuuteen perustuva vallan tavoittelu...
Mutta!!!
Kun ihmisyyden tunnustaa persoonallisuus myöntää kaiken olevan 'Luojan Hallinnan Alaisena', aloittaa pyrkimyksensä ajatellen:
- Sinä tiedät toki, mutta yhdistäkäämme tietomme kokonaisuudeksi, joka aikanaan auttaa kolmatta osapuolta havaitsemaan tarkoituksen, syyn ja seurauksien lain ja lain useimmat johdannaiset, voimme olla luontomme kanssa sopusoinnussa ja omatunnon tarkoitus on ymmärryksen lisääminen toisen välitykseen ja avun tuntien...
"Tämä on auktoriteetin aseman tunnustamista!"
"Mikä ero on matematiikan ja dialogin välillä?"
Selveni kohdaltani ainakin sen, että puhtaaseen järkeen vedoten asian mielekkyys kärsii... Pitäähän tunteakin jotain sitä matematiikkaa kohtaan? Siksi toiseksi:
"Tuntea on melkein sama asia kuin rakastaa..."
En ole laskenut kirjaimin lukumäärää tekstistäni. Kuitenkin tunnen sydämestäni kokonaisuuden joka on siitä muotoutumassa.
Sielujen sinfoniaksi kutsutaan tilannetta kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa sanan, virikkeen välityksellä. Onhan niitä kiemuroissa matkassa...
Kun kohtaus paikka on filosofisessa mietiskelemisessä, tiedoissa ja taidoissa sekä uskonnossa, ei liene epäselvyyttä siitä, että miksi yritämme yleensä 'ylös tähtiin'?
Mehän haluamme samastua, upota Luojamme luomiin Olentoihin kaikkeuden aikana siten, että ohjaamme toisiamme kohti Valoa! Eihän Luoja koskaan ole sanonut:
- Tuhoudu!
Vaan:
Rakastu 'Sanaan'!
(1395 Päätellä)
Kulkiessani kerran pururataa hikihelmet otsalla viivähti mielessäni pari ajatusta:
- Miksi olet siinä matkalla? Tiedätkö edes, mitä seuraavaksi kohtaat mutkan takaa?
Hölkätessä kävin ongelman kimppuun... Ehkä jotain hautuu tekstin kirjoittamisen aikaan sopivaksi...
"Miksi sisälläni on kaikkeus? Miksi ulkopuolellanikin on kaikkeus? Mikä niitä yhdistää ja mikä niitä erottaa? Niin! Kuinka löytää sopiva muoto suhtautumiselleen niihin kumpaankin nähden?"
Kysymyksiä tullee jatkaa vielä yhden virkkeen muodossa:
"Minkä maailman kaikkeuden omistaa vastaan tuleva ihminen?"
Eiköhän Hänkin ole matkalla Jumala Olentoa kohti...
Kirjoitetaanpa Hänen maailmankaikkeudestaan...
Linnunrata on kokonaisuudessaan maailmankaikkeutta. Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö, kunhan muistaa, että galaksirakenteista johtuen on muitakin kaikkeuksia kuin Linnunrata ja sen lähimmät naapurit. Voidaan oikeutetusti sanoa, että 'naapureita' on ympäri maailmankaikkeutta oikeaan muotoutumiseen asti lähes lukematon määrä.
Muotoja on lukematon määrä näin ihmis-silmin katsoen. On kuitenkin muistettava, että nykyään tiedetään kuinka monta (kolme, neljä, viisi jopa kuusi miljardia) niitä oikein on jotka pyrkivät asiaa selvittämään omasta näkövinkkelistään tiiraten.
- Toisen maailma perustuu suhtautumiseen. Aivan samoin kuin omasikin. Se on tärkein argumentti!
Kuiskaa 'Henki' jota olen oppinut kunnioittamaan...
Ensimmäiseksi näkökohdaksi voin ottaa 'vilpitön'. Kun näet toisen muodon omistavan persoonan, aina vilpittömyys pelastaa tukalasta tilanteesta. Se 'vilpitön' on oikeastaan sana, mutta siksi se sisältää koko kymmenjärjestelmän kaikkine kummajaisineen!
Toiseksi näkökohdaksi voin ottaa alussa jo mainitun suhtautumisen. Se sisältyy oikeastaan äskeiseen sanaan, mutta on huomattava kuinka sanat sopivat siihen hetkeen ja henkeen nähden jossa asiaa harkitaan...
Kas! Luonnon laeistahan on aina kysymys!
(1625 Nauraa)
Jos mies istuu tunti tolkulla kirjoituksensa parissa miettien päänsä puhki (toisinaan aviopuolisosta tuntuu siltä) asioita, jotka ovat ylen vaikeata käsittää jokaisen, syntyy tilanne jolloin on harkittava muita vaihtoehtoja...
Voisin mainita Sanan ja sen tutkimisen! Kun sitä tutkii oikeassa hengessä, löytyy totuus jopa sanoista:
"Minä vihaan sinua!"
Itse asiassa Hän tarkoittaa:
"Vihaan tilannetta joka on syntynyt välillemme! Sovitellaan asia! Etsitään oikeat sanat ja ollaan ystäviä! Kyllä rakkaus on olemassa! Eihän rakkautta ilman voi ollakaan!"
Tältä tuntuu... Kuitenkin tulee muistaa, mitä Hän seuraavaksi sanoo... Siitä ne oikeat sanat pullahtavat ulos kuin tuore jälkiuunilimppu. Jälkiuunilimpusta vedetäänkin viimeiset tärkeät sanat ulos... Kaksi sanaa, mutta vielä muutakin...
- Atomimaailmoita ja Jumalaa...
(1734 Armeija)
Vaikeuksia ymmärtämisessä itse kullakin. Ajatellaan ruoka-automaatteja! Niitähän on nykyään jokaisessa suuressa tuotantolaitoksessa.
Työehtosopimuksista riippuu se hetki, jolloin työntekijä panee pennosensa jonoon tutkien mielenkiinnolla päivän annosvalikoimaa....
Ehkä se on sitä Pavlovin teorian soveltamista nykyaikaiseen tuotanto elämään ja sen työntekijöihin.
Tiedetään toki, ettei ihminen vain elä ainoastaan leivästä...
Onhan jokaisella 'älli' päässään. Siinäpä se työntekijän kahden tien haarautuma...
"Otatko nakin sämpylän kanssa vai ilman?"
Henkeähän toki jokaisella on... Kun ajatellaan yksilöä ja yksilöitä unohdetaan ettei hän useinkaan toista sitä, mitä hän tai he ovat ajatelleet...
Ihminen tuumii ja harkitsee... Kuitenkin!!! Kun tulee tarkka paikka hän saattaa sanoa:
- Minä vihaan sinua!
Onneksi mies löytää sanojen summasta totuuden. Nuo sanat sellaisenaan poljetaan maahan ja tilalle esitetään kysymys:
- Kuuleha sie?
Omantunnon ja kysymyksen asettelijan tarkoitus on kertoa ja kuiskata korvalehden takana:
- Eihän se niin ole! Etsi parempi vaihtoehto! Onhan tie edessäsi?
Vaiva on mikä tunnetaan! Vaivattava on sitä joka sydämessään tuntee piston. Vaivan arvoisekseen tekee tietoisuus siitä, että takana on ajatusta.
Ainoa vaiva joka tuota nakkisämpylän tavoittelijaa etoo on se, että vaihtoehtoja on vain kaksi! Mutta siinäpä se! Panepas kolmas vaihtoehto niin huomaat:
- Nyt sitä vasta ymmällä ollaan!
"Kyllä noista kahdesta osaisi valita, mutta kun on tuo kolmas joka koko ajan sotkee mielikuvitusta"?
Ehkä kysymyksessä on rakkaus 'Elämää' kohtaan! Ehkä kolmas tiedetty vaihto ehto takaa sen, että löytyy keino sisäistyä sanaan 'panteismi'?
Miksi otettiin nämä kaksi esimerkkiä? Ehkäpä siksi, että ne todella kuvaavat päivien summaa joita olen kokenut perheeni piirissä...
Rinnastuksia on monenlaisia...
On verrattu 'perhettä' yhteiskunnan alkusoluksi jota kautta yhteiskunnan pääasialliset toiminnot tapahtuvat.
Olen joutunut perheeni piirissä kokemaan jo kaksi 'maailmojen paloa'! Sillä siitähän on aina kysymys jos vihataan oikein syvästi!
Eletään nykyaikaa ja tiedetään mitä vihataan. Ei ihmistä vaan tilannetta joka on syntynyt, kun ei tarpeeksi ole muistettu vastavuoroisuus periaatteita, eikä myöskään tasapuolisuutta suhteissa jotka aikanaan, jos niitä yrittää tosi tarkoituksella, johtavat samastumisiin.
- Nehän voivat johtaa vain läheisimpiin suhteisiin yksilöiden ja yhteisöjen välillä.
Kun katsellaan yhteisöjä ulkopuolisin silmin, ollaan myös usein vaikuttajan asemassa. On melkein aina oltava objektiivinen...
Ehkä siksi Jeesus Kristus voikin olla niin hyvissä asemissa...
Näkeehän jokainen toisissamme jotain sellaista jota voitaisi sanoa 'kristillisiksi asenteiksi' elämää ja kokonaisuuksia kohtaan. Kun sitten paneudutaan konfliktin syihin ja seurauksiin asian ytimeen, tuntee hyvän henkäyksen jokaisen silmien kirkastumisen myötä.
Voitaisiinko tällöin puhua kristillisistä elämän perusasenteista perhe piirissä, yhteisöissä ja vaikkapa globaalisesti koko maapalloa koskevasti!
(2120 Ojentaa)
On se kumma kun tuo Kuu-ukko senkun vaan katselee alas maan poliittista tilannetta mahdollisesti jopa ajatellen:
- Kyllä se siitä järkiintyy ja järjestyy tuo pieni ihmissuku!
Pienenä kuriositeettina mainitsen poikani kysymyksen ja sielun virran kirjoitukseni, vastauksen, samaan kysymykseen...
Pikku Mika:
- Isä! Miltä tuntui kun sinä olit sairas?:
- Tuntui miltä tuntui! Kuin suuri 'puu' varjostaisi pienen miehen elämää! Ei ole mieltä! Ei ole kieltä! On vain puu ja Kuu joka sitä vetää puoleensa!
(2194 Pääosa)
Voin vakuuttaa, että tieto jota jokainen hankkii halutessaan menestyä, on välttämätön ainoastaan siinä tapauksessa, että tietoon sinänsä kytkeytyy muitakin säännön mukaisuuksia.
Esimerkiksi tunteen omaisuus...
Olkoonpa kysymyksessä kuinka valistunut tietoniekka tahansa täytyy siitä ja ehkä juuri siksi tuta kuinka kaikki järkiintyy luontoon sopivaksi itse kultakin.
Ajatellaanpa esimerkiksi 'takapajulaa'! Sehän on kansan omaisesti paikka jossa ollaan yleisesti jäljessä kaikessa niin sivistyksellisesti kuin hierarkkisestikin...
- Mutta ollaanko sitten jäljessä patriarkallisestikin?
"Minusta tuntuu, että Poika pelastaa pahemmistakin tilanteista kuin mitä sinä olet ollut Keijo pieni!
On totta, että samastut todella erinomaisesti keksimiisi persooniin. Muista; tarkoitus on pysyä asiassa mukana eikä antaa sivusta tukea odottamattomiin kompurointiisi.
Rakkaudella on monta ilmenemismuotoa! Ei yksinomaan riitä, että unohtaa menneen! Pitää myös yrittää tulevan eteen. Opi!"
Jeesus Kristus, tuo Jumalan Ainoa Poika, kertoi koruttomasti asian jota ilman ei ainutkaan rivi olisi muodostunut paperille...
"On totta, että tuo mitä sanoit, on totta! Ei se mitään! Ei se ole tautofoniaa mitä kirjoitit. Toisto on sitä kun unohtaa menneen ja toistaa eilistä! On totta, että toissa päivänäkin tapahtui jotain! Lisäänpä siihen vähän. Esimerkiksi sodan melskettä! Sitähän halusit kirjoitelmiesi alussa. Halusit sanoa maailmalle; on totta, että on sodittu Luojaa, ihmisiä ja hallintoa vastaan!
Kun nyt Jumalan Sana ei rikastu yksinomaan Totuuden kertomisella, lisään vielä vähän; pane omiasi vähän joukkoon niin huomaat:
- Kyllä totuuden julistajia ilmaantuu tuota pikaa!
Aikansa selvittävät yhteisiä totuuksiaan... Eiköhän niistä Totuuksista muodostu taiteellinen selvitys miehen sielullisen tilanteen muotoutumisesta lähimpien vuosi kymmenien aikana."
(2430 Kuorma)
Suuri filosofi on sanonut (Sigmund Freud):
"Suuren keksinnön vaiheissa on kolme askelta. Ensin vastustajat sanovat, että keksijä on hullu - myöhemmin - että hän kyllä on järjissään, mutta hänen keksinnöllään ei ole todellista arvoa ja lopuksi, että kyllä keksintö on tärkeä, mutta kaikkihan ovat tienneet sen koko ajan."
Näin voidaan ajatella keksinnölle ne määrätynlaiset vastukset jotka takaavat niille niiden elinkelpoisuuden.
Sehän se uteliaisuus vaivaa mielikuvien muotoutumisien yhteydessä...
Uteliaisuuteen muuten asettaa suurin osa kirjailijoita, taiteilijoita ja sanaseppiä suurenmoisen sanallisen painonsa...
Herättää huomiota, mutta niin, että syntyy terve epäily:
- Onko asia todella niin kuin toiset ja muut ihmiset ovat sen kertoneet ja arvioineet!
Ja niin ne oikeat mielikuvat pullahtavat aikanaan esiin...
Nyt sitten oikea järjestys on kohdallaan! Esimerkiksi minulla:
Ensin oli minut sitten MINUT ja sitten Sinut!
Niin se on vain maailman meno! Eiköhän Kysymyksessä ole psykologian riemuvoitto.
Kun hymy kirkastaa kasvot itse kultakin , olen voittanut puolet maailmaa omakseni.
Voin käydä levollisin mielin nukkumaan:
- Kuinkahan selviän ensi yöstäni kun puoli maailmaa on vastassani? Saan opetusta, mutta toki parantavan unen muodon omistaen.
Unimaailma on vastassani illalla ja parantava työn täytteinen päivä aamulla...
Olisikohan kysymyksessä aitoa tautologiaa...
(2616 Aalto)
Tuomiopäivä? Mitä se on?
Ajatustottumuksista johtuu, että sitä usein verrataan puun kasvuun ja kukoistukseen kunnes tulee puunhakkaaja kirves olallaan...
Tuumii ja tuumii... Miettii näet sitä, että minkälaisesta - minkä Laatusesta - puusta on kysymys?
Onko se kelvollinen jätettäväksi siemennyspuuksi vai pannaanko tuotanto elämään lisää jalostettavaksi?
Nyt tulee mielenkiintoinen kysymys:
- Pitääkö kannotkin noukkia pois? Saattaa näet kannoista nousta uusia versoja ja ne eivät takuulla ole kaatajalle mieleen...
Niinhän se aina on! Heikoimmat karsiutuvat jatkosta ja vahvat sen kun porskuttavat vaan!
- Kumpikohan siten karsii ja ketä?
Puunhakkaaja on kaatanut puun ja aikanaan se muiden mukana myydään tuotanto elämään lisää jalostettavaksi.
Muista syistä, niitähän on lukemattomia, puu on myyty paperin jalostustehtaan edelleen muokattavaksi...
Eräänä päivänä puunhakkaaja lukee aamun uutisistaan hälyttävästi:
"Puu kaadettu erittäin vaikeitten olosuhteitten vallitessa! Syitä lukemattomia! Arvaamattomia seurauksia odotettavissa!"
Eihän puunhakkaajan mielessä voi pyöriäkään kuin pari ajatusta:
- Olisikohan kysymyksessä 'tautofoniaa' tai jos kysymyksessä onkin HYVÄN JA PAHAN TIEDON PUU!
"Siinä niitä ajatuksia on siinä lehdessäsi! Voit sopia luojasi kanssa että et selaa lehteäsi niin huolimattomasti!"
Näin kuiskaa eräs jonka tunnuksiin kuuluu olla salaperäinen...
Onkohan kysymyksessä se sama persoona joka siihen hopeakirstuunkin on kurkistanut?
Puunhakkaaja miettii, tuumii ja harkitsee...
- Koputan sormellani puuta! Ehkä se siitä kirkastuu... Onkohan todella otettava oikea ote Etelä - Saimaasta ja syvennyttävä vain Salpausselän harjanteen tutkiskeluun?
Veden jakajan tunnusmerkkeihin kuuluu että se tuo esiin vähintäänkin kaksi mahdollisuutta siitä mihin ne purot vettänsä laskevat...
"Suunnasta ei ole väliä!"
Kuiskaa eräs...
"Kunhan vain muistat kahden tien haaran ja kuinka sitä sovelletaan käytäntöön!"
Niinhän se on! Joko haluat mennä katsomaan merta tai niitä lähteitä joista meri saa alkunsa. Ainoa tarkoitushan on se, että yrittää pitää ymmärryksensä sellaisessa pisteessä jotta syntyy suhteellisen ennakkoluuloton asenne oleviin oloihin!
Muistuu tarina miehestä joka meni töihin ja pelkäänpä, että hän ei oikein nähnyt metsää puilta...
Suuttuneena hän tuli sieltä pois piippu suupielessä...
Nyt tietenkin kysytään:
- Miksi ihmeessä?
Kas siksi, että kysymyksessä oli miehen elämänkohtalo. Tai, että kaveri meni metsään viisastuakseen...
Siksi hän tarvitsi kokemuksiaan. Hän heitti 'piippuhyllylle' piippunsa ja rupesi latelemaan suupielestään pelkkiä herkkupaloja.
Siitä pikkuhiljaa muodot pyöristyivät ja voidaan sanoa:
- Kun hän nykyään menee sulattelemaan valittuja palojaan tarvitaan muutakin kuin piipun kuva näkövinkkelissä...
Ajatella siis...
- Tarvitsen liikuntaa jotta voisin siirtää hakerataa taakseni mahdollisimman älykkäästi. Siten, että se samalla tuo hikipisaroiden muodossa mielihyvää!
(2994 Tähänastinen)
Ajatellaanpa vaimoani...
Hän on ahertanut muutamia vuosia ongelmaa jonka nimi on sukka ja sen kokoomus!
Montakohan miellettä ja ajatelmaa hän onkaan koonnut sormenpäihinsä aikoessaan lastensa parasta?
Ovathan sukat olleet mukana lapsosten askelissa...
Verrataan lisää... Kysymyksessä on sormipaja tuntumaa... Ehkä voitaisiin käyttää sanoja:
- Muotoa ja ajatusten kudelmaa...
Entä kutomakone, massateollisuus tai paperitehdas, rotaatiokoneet siis laitteistot jotka pyörivät ikuisen kysymyksen ympärillä:
- Rakastan maailmaa siten, että kokonaiskuvan muotoutumisen yhteydessä ollaan jo pitkällä tietoisuutta kohti!
Niin! Lopuksi:
Kun tietoisuus katoaa, katoaa järki ja kun järki katoaa katoaa särki... Ei ole mieltä panna tarinaa vaan tarinan omistajan tulee tietää sanottavansa...
Se on:
"Ajatella entisen miehen lailla; ne ovat vain tavaraa jotka voidaan unohtaa unohduksen lumen alle.
Vain vakaa kasvu saavutetaan tiedostamalla ongelman tärkeys nykyaikana!
'Laiva' on lastattu, mutta puhtaalla kullalla! Ei kudelmalla jostakin joka unohtuu vakan alle.
Siksi se 'Laiva' on herätettävä henkiin ja kasvun tae on juuri sitä sivistystä jota haluat antaa kanssa sisarillesi ja veljillesi!"
(3150 Säiliö)
Tarkastelin tässä ajatuksissani kirjoituksieni juonen kulkua. Juonen kulkeutumista numero kahdeksan yläpuolelle...
Sanotaan, että keskustelu 'aaltoilee' puolelta toiselle. Se on totta!
Tässä tapauksessa aaltoilu on ollut hyvin voimakasta.
Korkeimmat aallokon huiput ovat tavoittaneet amerikkalaisen 'Viking' luotaimen Mars planeetan pinnalta.
Tyynen pälven kohdatessa on oltu perheen tuon alkusolun tuntumassa. Sieltäkin käsin on vihureita käynyt. Ilmankos liioittelinkin kirjoittaessani maailmojen paloista tuntemuksissamme...
Aallokkoahan se on tämä elämä! Milloin suurempaa milloin pienempää...
Mutta kukas myrskyn asetti tai taifuunit on asettanut?
Sähkömagneettiset aallot kulkevat uusien tutkimuksien mukaan noin 300000km/s. Sellainen on valtava nopeus. On kuitenkin muistettava, että Albert Einstein on sanonut:
- Liike on aikaa, matkaa, mutta lisäksi massaa josta sitä suhteutetaan!
Auringossa tapahtuu joka hetki valtava määrä asioita jotka aikanaan sisältyvät ja sisäistyvät maailman kuvaamme.
Ketjureaktioita yhtenään. Jopa niin tiuhaan, että voidaan ajatella:
- Onpa monen hetkistä toimintaa yhtenään?
Siellä ne tiedekeskuksissa tiedemiehet tiiraavat totuuksiaan ja suhteuttavat ne 'luontoonsa' sopiviksi... Tutkitaan kaikennäköisiä pisteitä ja pilkkuja Auringon pinnalla ja verrataan taivaallisiin ajan näyttäjiin...
- Entä jos tuo 'pilkku' kääntää kronometrin tarkkuuksia tähän tai vaikkapa tuohon suuntaan?
- Hymyilisi tuo Aurinko edes kerran ajallaan ettei tarvitsisi nostaa päätään pilvien yläpuolelle!
- Kumpikohan vuoren luo menee, Muhammed, vai hänen profeettansa? Liekö myös oikeita opetuslapsia mukana?
Tähtitorneista tiirataan kaikkeuteen... Ajatellaan näet:
- Luetteloidaan tähdistöt niiden jälkeläisten mukaan jotka ovat vaikuttaneet maailman kuvamme kehitykseen!
- Mitähän Isä Darwin sanoo kun jälkeläiset täyttävät maailman ajatelmillaan?
Ehkäpä Isä sanoo:
"Tuumikoon rauhassa tuo pikku kansa... Kyllä tuo kansa vielä kasvaa isommaksi ja täyttää aivokoppansa ideoilla Luojasta ja kuinka Luojaa suhteuttaa luontoonsa sopivaksi!"
Aurinko säteilee kirkkauttaan ympäri aurinkokuntaa ja aina on uteliaita jotka käyvät katsomassa Aurinkoa läheltä...
Halleyin komeetan tuntee komeettamaisesta radastaan. Tutkijoitten arvioiden mukaan komeetta sai pyrstönsä v. 1986 ollen silloin lähellä aurinkoa. Aiemmin se näkyi v. 1910 joten kierroksen umpeutuessa on ihmisyksilö ehtinyt päivän työnsä päätökseen mikäli syntyi v.1910 ja viettää siten eläkepäiviään...
Joku meistä saattaa tiirata taivaalle ajatellen:
- On se kumma tuo pyrstötähti ja sen rata? Aivan kuin se toisi jotain mieleen? Eiköhän tiedemiehet kerro aikanaan kansalle mitä tuo komeetta tuo tullessaan?
Katselin minäkin mielelläni tähtiin... Katselin, tiirasin ja uneksin...
Kun itämaan tietäjät tutkivat maata omasta näkövinkkelistään, he samaistuvat ongelmaan 'Ihminen ja Ihmisen vaikeudet suhteuttaa luontoonsa sopiviksi käsityskykyjä ja niitä hajottavia ristiriitoja'!
Luonnon rikkauksiahan he kaikki hakevat! Tietävät toki, että luonto uusiutuu ja sitä varten tarvitaan luonnonlahjoja! Ne itämaan tietäjät antavat lahjansa ISÄN käteen turvaten ehkä hengessään ajatellen:
"Tuo pieni ihmistaimi tarvitsee ravintoa - leipää ja vettä - sekä kykyjä selvitäkseen syntymänsä aiheuttamasta järkytyksen tunteesta.
Kaikkea niitä meillä on! Mutta kuinka antaa tuo kaikki täysin oikeudenmukaisesti?
Kysytäänpä asiaa Isältä... Hänhän on saattanut kaiken alkuun..."
Hiljaa tutkivat ja tutkailevat miettivät ja puntaroivat, lukkiutuvat itseensä ja tietävät totuuden sanat:
- Rakasta häntä Isä!
(3594 Viemäri)
Lapsi kasvaa ja kehittyy. Nousee kohti valoa. Ensin kiinnostaa kynttilän liekki ja kuinka sen valo säteilee hämärässä. Sitten seuraavatkin sähköopilliset ilmiöt... Tietenkin on samanaikaisesti vilkuiltava taivaalle, että voisi laittaa sopivan ilmiön luonteiseen kuuluvan asun päälleen...
Aikanaan tulee kurkistettua auringonpilkkujen historiaan ja niiden kehitykseen. Myös sitä kautta ihmismielen, sydämen aivoituksiin ja lopulta ISÄN arvoitukselliseen maailmankaikkeuteen.
Ihmettelenpä, että kuinka monta saman hetkistä prosessia Auringossa onkaan?
Auringot sisältävät maailmankaikkeuden niin kuin ihmisetkin ja ihminenkin... Kysymys on vain siitä, että mistä maailman kolkasta näitä suhteuttaa toisiinsa...
Siellä jossakin, pyöreän pallon, keskustassa tai kauempana on vetyatomi, atomeja jopa irtautuneita elektroneja.
Pannaanpa atomin 'protonin' pinnalle kävelemään kansojen ihmismeri ja tuumaillaan science fictionin tyyliin neutronin todennäköinen irtautuminen gravitaation vahvasta vaikutuksesta.
Ehkä säteilyä tapahtuu kahdensuuntaisesti siten, että minkä kuu-ukko vetääkin elämää puoleensa, sen tekee kai myös rakkaus. Kait kumpikin tarvitsevat toisiaan. Eihän tarkoitus ole unohtaa se, että ihminen on kohti Isäänsä, Jumalaa pyrkivä olento!
Onpa siinä ympyröitä. Joku sanoo toista 'pallopääksi'. Ehkäpä kuitenkin ajatellen jotain...
Panepa Auringon ympäri pari satelliittia ja kysy:
- Missä sitten niitten Aatamin ja Eevan paikka oikein on?
Ehdotan seuraavaa:
- Laitat sukupuun viereen kyltin, jossa lukee Homo Sapiens! Istutat kyltin maahan ja sanot;
älä aina vahingoita luontoasi, vaan pane hedelmät koriin, jonka kyljessä lukee ETYKIN kokous...
Kun kaikki on kohdallaan istutat puun kyltin viereen pienen pojan joka ahertaa saman ongelman kimpussa.
Sen jälkeen kiroat maan ja taivaan ja sanot; elämäähän tämä vain on! Mitäs siitä!
Huomaat kirouksesi suunnan vievän Mars- planeetan tuntumaan ja niin 'Pikku Piru' tulee kättelyksi...
- Mielenkiintoisia olettamuksia... Nyt vain on niin, että ne on ajateltu etukäteen. On vain kysymys siitä, että kuinka ne saadaan vaikuttamaan tulevaisuuteesi...
Ehdotan seuraavaa... Pistät lauseittesi loppuun merkinnän O.. ja käännät pikkuriikkisen myötäpäivään jolloin elämästä tulee symboliikan merkki O.
Kas! Pikku pallosethan sen kertoivat:
"Elämäähän tämä vain on!"
(3847 Vas.)
Muutama vuosi sitten ahersi jokunen määrä miehiä hakekasan tukkeuman selvittämiseksi. Työn jouduttamiseksi käytettiin menetelmää, jossa pitkiä keksejä ja salkoja upotettiin kolakuljettimen yläpuolella olevaan hakekasaan jolloin jähmettynyt hake putosi möykkyinä kuljettimelle...
Työ oli sillä kertaa vähemmän uuvuttavaa ja aikansa kuluksi eräs mies kyykistyi hakekasalle, otti lastuja käteensä tuumien:
- Mitähän tekisi? Laitettaisko tikkuja ristiin?
Porukka naurahti hyväntuulisesti ja niin asia oli kuitattu siihen hetkeen ja henkeen nähden missä ajatuksissa itsekukin asiaa puntaroi.
Erään miehenkuvatuksen alitajuntaan tapahtuma jäi ja sieltä ne aikanaan pullahtivat valveistajuntaan. Olihan kuvatus herännyt...
Aikansa kuvatus poltteli tikkuja tupakkansa sytyttämiseksi. Epäluulokseen huomasi tikkujen putoavan 'mihin vain'. Joskus ne putosivat maan rakoonkin.
"Aivankuin olisi niistä elinvoima jo lähtenyt!"
Elämän tuli - Elämän kipinä? Missähän sen paikka oikein on?
(4008 Oivaltaa)