Osa 3
Harmonia ikuisuudessa kuten nykyisyydessäkin muokkaa käsityskykyjä tietoisuutta kohti.
Oppilaan velvollisuus on muistella oppimaansa ja ottaa oppimastaan vaarin.
Vain siten pystyt Sinä ihmislapsi opastamaan joukkoja kirkkauteen osaltasi.
Rakkauden olemukseen kuuluu syventyminen ongelman eteen.
Sisällys määrää säännöt joiden mukaan Sinäkin pelaat. Mutta muista, sisällyksesi jonka omistat, on luonut Jumalan rakkaus Poikaansa kohtaan.
Kun syvennät tietojasi kaikkeudesta, lähestyt Totuutta - Poikani!
Hiljalleen alkavat silmäluomet värähdellä. Näkee, että paluu unimaailmasta on saavuttanut asteen, jolloin on vain ajan kysymys, milloin valvetajunta on vallitsevana.
Nuorukainen avaa silmäluomensa ja katsoo syvään sinistä taivaankantta.
Vain muutama harsopilvi jossain kaukaisuudessa häipyy hiljalleen näkymättömiin...
Kohottautuu hiljalleen ylemmäksi. Ensin kyynärpäittensä varaan. Sitten polvilleen, kunnes lopulta nousee seisomaan...
Nyt hän muistaa unensa...
Hitaasti muistamisensa myötä täyttää hänen sielunsa rauha. Ymmärtää, että kaikella on tarkoituksensa.
Huikaisevan hetken hän on nähnyt Jumalan silmät. Ne kertovat yksinomaan totuuden. Nyt ja aina. (136 poika/pysyä//nainen)
Verkalleen alkaa hän astella pehmeää nurmikkoa. Kävelee kohti taloa joka aluskasvillisuuden keskellä loistaa vastaan.
Talo omaa sisäistä lämpöä. Hän astelee kohti turvallisuutta...
Vala ilmestyy portaille diagramma kädessään.
- Oletko huomannut - Poika! Kaukaisuus kutsuu meitä yhä lähempää. Katso! Tämä tuli alfa-beeta laitteen välityksellä?
- Näytäpäs! Katsotaan!
Niin! Siinä on merkintä siitä, että monia kanavia voidaan yhdistää useammalla tavalla Linnunratakohtaisesti.
Yhteinen koordinaatio tullee helpommaksi tämän jälkeen.
Emme ole yksistään psyykkisen tiedottamisen varassa.
Tuntuu kuitenkin siltä, että psyykkisen tiedottamisen kautta vasta löydämme vastauksen Elämän puolella olemiseen.
Me tarvitsemme tajunnan laajentumista galaksikohtaisesti.
Syyn ja seurauksien laki juontuu ihmisen kohtaloksi riippumatta sitä mitä kamaraa asteleekin.
Voimme tasoittaa muutamia aallokkoja sillä yhteisellä tiellä, jota meidän kaikkien on kuljettava.
Kaveri meni metsään, mutta kun hän tulee ulos sieltä, on hänellä tietoisuus.
Tietoisuus, että tajunta on laajentunut kaikkialle. Sinun tilaisuutesi säteilee kaikkialle. Opi! Kuvittele maailmankaikkeutta. Gravitaatio pitää järjestelmiä koossa.
Kun säteilyä saapuu kaikkeudesta, ei se tuo yksinomaan voimaa - informaatiota tullessaan.
Tietovirta on aina kahdensuuntainen.
Elämä on aina solmukohdassa informaatioon nähden. Se mielletään ja näin se tulee jälleen ulos fyysisin teoin - liikkeinä ja ajatuksina kaikkeuteen.
Kun katsot maailmankaikkeuden pisteitä - materiaalisia tai orgaanisia - huomaat vain muodon. Itseasiassa kysymys on atomien, molekyylien ja joissakin tapauksissa solujen toimintaa. Jos lähestyt atomia yhä lähemmäksi, huomaat lopulta, että sekin on osasista kokoontunut.
On niin, että vasta 'muoto' ratkaisee miten tai kuinka kyseessä oleva henkilö = materiakimppu käyttäytyy erilaisissa tilanteissa.
Maailmankaikkeus on ajan, liikkeen ja paikan muodostama kokonaisuus. Liike sisältyy aikaan ja mitä kauempana tapahtumasta ollaan sitä kauempana ollaan sitä ajallisesti.
Sanotaan tähtien olevan niin kaukana, että valolta kuluu vuosia, joskus vuosimiljoonia, ennen kuin Valo saapuu vastaanottajan aistimiin.
On niin, että kysymys ei ole niin yksiselitteinen.
Kaiken kaikkiaan Valo tulee aistimiimme tulevaisuudesta. Ainoastaan kokemamme palaa menneisyyteen.
On lisäksi huomattava, että tieto meissä on kahden suuntainen.
Osasta menneisyyttä opitaan tulevaisuutta muodostettaessa.
Voisi sanoa:
Tulevaisuus tuo osan menneisyyttä meidän tajuntaamme nykyisyydessä.
Sinä itse olet yksilönä monimutkaisen järjestelmän osa. Yhdistävänä tekijänä on järjestelmässä Henki, Elämä ja Ajatus.
Tutkiessasi toista yksilöä näet hänet ajatuksesi, sielusi silmin.
Molemmat olette osakokonaisuuksien summia.
Itseasiassa olet oma solmukohtasi kaikkeutesi ympäröimänä.
Ota huomioon - myös sisälläsi on kaikkeutesi.
Entä materia? Se on atomien liikettä kuten hienosyisessä järjestelmässä solussakin.
Ne ovat energiapaketteja. Aivankuin tiivistelmä säteilyenergiasta...
Mikä tätä kaikkea yhdistää?
Se on 'muoto' ja muoto on kaikkeuden keskeisiä tosiasioita.
Muista! Jumala loi ihmisen Omaksi Kuvaksensa = Jumalan kuvaksi Hän hänet loi. Mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.
Alussa oli energia keskittynyt tiiviiksi epäsymmetriseksi osaseksi.
Voimien temmellyskentäksi.
Kunnes Jumala istutti siihen Elämän. Se on:
- Pyrkimyksen kohti järjestyvää, tarkoituksenmukaista ja loogiseen lopputulokseen tähtäävää ratkaisua.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, mutta muista, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, Elämän kuvaksi, sillä kun Jumala loi hänet
Jumala sanoi:
- Elä! Ja Elämä tuli häneen.
Jumalan rakkaus Elämää kohtaan aiheuttaa sen, että 'muoto' muuttuu ja näin Elämä rikastuu.
Saavuttaaksesi päämäärän tarvitset Voimaa, joka pulppuaa Herramme Jeesuksen Kristuksen läheisyydestä.
Kun löydät Hänet, olet perillä.
Jeesus antaa käsillesi ja jaloillesi voimaa kilvoitella kohti kirkkautta.
Lauselma:
Jumala on Alku ja Loppu sisältää kaiken.
Alussa oli Jumala ja Lopussa on Jumala ja mitä jää väliin on 'muotoa'
Muistele äsken kuulemaasi ja viisastu!
(653 Pyhä)
Nämä sanat kaikuivat hiljaa nuorukaisen tajuntaan.
Nuorukaisen olemus terästäytyy. Hiljaisena hän on istunut männyn katveessa mäellä.
Hän on seurannut upeaa auringonlaskua.
Hiljalleen vaipuu Aurinko alemmaksi punaisena, mutta ei häikäisevänä.
Tuntuu siltä kuin koko hiljaisuus olisi puhunut hänelle.
Niinhän se oli ollutkin...
Hiljaisuus oli ollut Jumalan tuon Iankaikkisen sanaa.
Se oli sisäistynyt häneen...
Aurinko painuu metsän taa. Siitä on vain kalpea kajastus näkyvissä.
Nuorukainen tietää, että jälleen huomenna Aurinko paistaa.
Jälleen on kaunista ja herkkää.
Hitaasti nousee Poika ylemmäksi - aivan huipulle asti.
Seisoo siinä hetken ja alkaa sitten laskeutua alemmaksi. Hän vetäytyy omaan pesäänsä - kotiinsa. Koti on mäen juurella.
Kuuluu narahdus ja ovi sulkeutuu...
Jälleen on luonnossa aivan hiljaista.
Jälleen on nuorukainen kalliolla. Hän käyskentelee hiljaa mietiskellen kohti metsän reunaa.
Istahtaa mättäälle, joka niin kutsuvasti on ilmaissut itseään. Hän miettii tapahtunutta.
Hiljalleen alkavat ajatukset päästä valloilleen.
- Niin! Jumala tietää, sillä menneitten aikojen tapahtumat ovat ihmiskunnan historiaa.
Ympäri maailmaa, maapalloa, tapahtuu prosesseja. Ne kaikki aikanaan nivoutuvat yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi.
Kokoavana Voimana on Rakkaus.
Rakkaus on gravitaatio l. painovoima. Se painaa Jumalan vaa'assa eniten.
Jumalan rakkaus ei yksinomaan kohdistu tähän hetkeen, nykyisyyteen.
Hänen muistinsa ulottuu kaikkiin aikakausiin.
Kuvitellaan Pääsiäissaaria...
Niin! Kuvitellaan niitä ja mielessä väikkyy aina nuo 'kivikasvot' - naamarit - ja nimi.
Saarten löytäjä antoi saarille nimen tietenkin siksi, että hän löysi saaret Pääsiäisen aikoihin.
- Miksi muuten ihmiskunnan historiassa vietetään pääsiäistä?
- Jeesus kärsi ristin kuoleman! Hänet ristiinnaulittiin, mutta Hän nousi ylös! Niin oli Jumalan tarkoitus...
- Mikä onkaan 'Pääsiäisen' sanoma ihmisille? - Sehän on kärsimyksen sanoma ihmiselle, mutta kärsimyksessäkin on Toivon pilkahdus!
Se on sanoissa:
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."
On totta, että niin kauan kun maailmassa on ollut huolta, kärsimystä ja vaivaa, on ollut myös ihmisiä, jotka eivät ole tietäneet, mitä he ovat tehneet.
Useat heistä ovat olleet 'näyttelijöitä'. Ihmisiä, jotka ovat vetäneet sitä roolia, jonka ovat omaksuneet.
Jostakin syystä heidän silmänsä eivät ole avautuneet näkemään, mikä todella on tärkeintä ihmiselle.
He kulkevat polkunsa 'näyttelijän naamari' kasvoillaan.
Heillä 'näyttää' menevän hyvin, mutta mitä on naamarin takana?
Jumalan tuuliko siellä humisee menneitten loistokkaiden aikojen muistoa kunnioittaen?
Jotain on puuttunut. Vai onko Jumala päässyt puhumaan heille?
Ovatko he puhdistuneet? Kärsineet henkisen ristinkuoleman? Ovatko he nousseet ylös?
Onko vain 'kivinaamari' haudalla näyttämässä jälkeentuleville, että tässä sitä ollaan.
Naamari on vertauskuva! Se kertoo menneistä ajoista, mutta myös tulevista.
Kun Sinä hymyilet ja näytät ihmisille sen kipinän, joka sisältyy Jumala käsitteeseen, muista, että 'irvistyksen' taakse kätkeytyy 'peto'.
Koko maapallo on vain saari maailman kaikkeuden suurella ulapalla. Tämä on kotimme! Täällä meidän on elettävä...
Mitä tapahtuisi, jos tulisi aika, jolloin näyttäisimme ihmisille vain kivisiä, irvistäviä 'näyttelijän' kasvoja kaikkeuteen?
On olemassa kuitenkin toinen vaihtoehto!
Lähesty Totuutta! Muista ihmislapsi, et Sinä vielä kaikkea tiedä, mutta kas sinne Valoon - Kirkkauteen olet pyrkimässä.
Puhtain, avoimin silmin, hymyilevin ihmiskasvoin.
(1108 ylioppilas)
Kolme miestä kulki tiellä anoen leipää...
Älä unohda hymyä! Sillä hymyn taakse kätkeytyy logiikkaa siitä, että siisti mielesi.
Ei mielen kanssa voi leikkiä niin kuin pistoolilla.
Pistoolilla puhuminen on samaa kuin ampua 'sarjassa' mies, jonka sisässä on tyhjiö tilassa.
Japani antautui suotta! Se sai vain miehen kiipeämään ylös tikkaita Taivaaseen peläten saaneensa osuman mieleen, jossa oli kauhu olemuksena.
Ympäri 'kaikkeuden' kuuluu sanoma:
- Älä tapa! Mutta jos tapat heikomman mielen tai kielen, on kielen päässä surma.
Ei Baabeliakaan rakennettu päivässä, mutta sen kieli tuhottiin. Ei 'kielen' tarkoitus ole mennä Taivaaseen...
Mielen tarkoitus on löytää Jumala. Jumala on pyhä sana sisälläsi! Opi!
Kaksi miestä tiesi kuoleman olevan osa Elämän kiertokulkua.
Se, että heidän tiensä erosivat, johtui siitä, että 'sana' oli tullut väliin jäädäkseen lopullisesti ihmisten tajuntaan.
Tajunta luo otolliset olosuhteet muodostaa ajatukselle paikka toteuttaa itseään.
M = Messias on mies, jonka on tiedettävä, että ulos Jumalan luo, on vain yksi tie = sisältä käsin tajunnan kautta tapahtuva ajatuksen hyvä valvonta siten, että itse Jumala tiesi ajatuksen suunnan vievän Hänen luokseen, eikä yksin omaan Hänestä pois.
Voihan olla, että sisäistyt minuun lopullisesti. Ainoa tarkoitushan lopulta on löytää se Tie joka vie perille.
'Pedon hampaat' ovat vain silloin näkyvissä, kun 'Peto' kohottaa leipäpalaa syödäkseen.
Syöminen on ihmisen velvollisuus. Tarkoituksena on löytää keinoja. Ja sellaisia keinoja, että rakkaus 'Petoa' kohtaan voisi olla platonista.
Platon sanoi aikoinaan:
- Ota opiksesi nuori mies!
Mies otti opikseen. Söi ja joi.
Tajunta rikastui ja ajatus sai vallan.
Valveilla hän oli mies, joka tiesi liikaa. Yöllä hän oli ajatus, joka keräsi sitä tietoa. Sen etsimiseen hän tarvitsi Voimaa ja sitä hän sai vain liikkuessaan ihmisten keskellä.
- Sopii kysyä miksi?
Hän yritti olla M.
Vastaan Sinulle:
- Hän tiesi liikaa! Se tieto ei vain sopinut niihin kuvioihin, jotka hän teki liikkuessaan ihmisten keskellä.
Keskustelin hänen kanssaan puhelimessa ja täytyy sanoa:
- Ajatuksen vapaus on kaikkialla.
Voihan olla, että myös 'Sinä' Jumalani olet ratkaissut sen eduksesi.
Mutta muista minua Sinä Jumalani. Se tie, jota meidän on kuljettava, on itseasiassa vain se tie, joka vie perille.
Loppu on sana, joka on itse ajatuksenkin luonut.
- Jumalani, Jumalani! Miksi minua kiusasit?
- Vastaan siksi, että tajuaisimme olevamme Jumalan välikappaleita muotoja.
Me pyrimme Hänen luokseen rauhan asein, jotka Hän Jumala, on Luonnot luonut.
Vaivainen ihminen kärsi, etsi ja löysi... Mitä?
Hän löysi tyhjyyden keskeltä tähden, joka kutsui luokseen.
Eihän hänkään sanonut:
- Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät!
Tieto on valtaa materiassa, siihen nähden.
Muokkaa sitä, rakenna sitä. Tee siitä salaisuus ihmiselle, mutta Jumalalle se ei ole salaisuus...
Sanon:
- Ajattele yksilö. Etsi ja löydä Lapsi! Mutta vie Lapsesi tajuntaan jotain, joka tuo Häntä lähemmäksi Minua.
Mitä mieltä olet?
- Ajatustako tämä kaikki vain on?
Sanon:
- Se on siksi ajatusta, että muutoin ei mies kelpaisi keulakuvaksi. Eihän laiva seuraa purjeitta, peräsittä, tahdotta ja ajatuksetta.
Panepa mies peräsimeen. Nostat hänen kätensä ylös näyttämään ja sanot hänelle:
- Ohjaa se oikeaan kurssiin!
Peräsimen luomassa vanassa on Ikuisuuden merkki. Merkki näet kertoo tarinaa siitä, mitä laiva on jo sivuuttanut.
Eihän uusi elämä, Luonto, voisi muuten tietää. mihin se on kulkemassa.
Näin se laiva kulkee, kurssi muuttuu, kapteeni kuolee, mutta kuollessaankin tietää eläneensä. Ja että hän sen tietää, on merkki siitä, ettei Jumalakaan ole häntä unohtanut. Sillä Hän ei unohda mitään.
(1642 Yhteiskunnallinen)
Ellei laiva haaksirikkoonnu matkalla, se kulkee kulkuaan. Laivan tarkoitus on tehdä selväksi ihmisille, että 'purjeet' vievät sitä eteenpäin.
'Päin mäntyä' menee se ajatus, joka ei tajua, että männyssäkin on elämää, historia.
Kurkistapa laivan keulakuva ikuisuuteen! Siihen, joka vie perille ja mieti:
- Miksi sinä olet nuori?
- Elät ja kuolet joskus?
- Ehkä sinulla on tarkoitus? Niin on sinulla, minulla meilläkin? Itse sinä tiedät oman tarkoituksesi?
- Minä tiedän samoin!
- Me elämme kaikki, mutta miksi? Sanopas se minulle?
Ei se ole minun vallassani. Kapteeni ohjaa minun kulkuani. Teen sen mikä on hyvä, joka ohjaa karikon, jos toisenkin ohi. Voisi sanoa:
- Sinä, minä, hän, me, te, he, nämä, nuo, ne, tämä, tuo sen.
Laissa on ajatus! Mikä? Moraalisaarna, rukous...
Muista rakas lapsi, että sielusi on kapinaa, kärsimystä, myrkkyä ja väkijuomia täynnä. Se on historiaa.
Ei historia toista itseään. Historia muokkaa itseään, jalostaa sitä, rakastaa sitä ja tietää, että tyhmyyden ylistys on sana, joka voidaan voittaa. Sen sijaan pannaan sana.
Pyhä on sielusi, pyhä on ruumiisi, mutta mikä on se, joka sanoo:
- Tapa hänet tänään - niin huomenna olet Taivaassa!
Eikö olisi parempi sanoa:
- Tapaa hänet tänään, niin tavattu on!
Läksi mies yöllä käymään kaljalla...
Hän sanoi:
- Mene!
Mies kokosi sielunsa ja pani maata. Maa vapisi liitoksissaan. Sillä se ei ollut ainoa maa ja taivas.
Taivas jatkoi voittokulkuaan.
- Mihin? Sinä kysyt!
Sanon:
- Voi sinua! Sinne minne sinä menet, ei paluuta ole! Takaisin et tule sinä, enkä minä! Vain ajatus pakenee pois siitä, joka juo itsensä känniin toivoen tulevansa autuaaksi uskossaan materian voimaan.
Usko ylösnousemukseen on vankka kansan parissa. Sopiihan se, mutta muista!
Ei se ole ainoa tie! Toinen tie on vahvempi...
Se tie on ahneus kohti kuolemaa... Kuolema on elämää siinä missä olet...
En sano:
- Mene herrasi rauhaan!
Sanon:
- Mene sinne mistä löydät hänet, joka On ja kuitenkaan ei ole!
Elämää on kaikkeudessa ylenmäärin! Se menee sinne, missä on hauskinta, parhainta asua.
Takaisin kuolemaan menee tyhjiö, jota on mahdotonta täyttää...
- Täytä silmäsi valolla. Näet tähden tuikkivan. Se on valoa! Mene sinne ja tuo se pois. Tullessasi olet löytänyt tajun tien ulos tyhjyydestä.
Liike on aikaa, matkaa ja nopeutta. Mutta se on muutakin. Se on tajuamista, että valo, jonka näet silmissäsi, on Tie elämään.
Absoluuttinen nollapiste on tyhjyyttä, liikkeen loppumista. Sitä galaksitkin pelkäävät.
Siksi ne katoavat tyhjyyteen ja samalla ne löytävät 'Elämän' rikastuneena, rakastuneena ja samastuneena sen kanssa, jota sanotaan Jumalan läheisyydeksi.
- Kuinka pitkä matka vielä on?
Se on arvoitus, joka on ilmiö, jota jokainen mielellään tutkii...
Annapas olla mies:
- Miksi näet näkyjä?
- Siksi, että voisin nähdä yhdellä silmäyksellä äärettömyyteen!
Näen 'kallon' , en näe sitä!
Näen sumua. Näen vain aukot sivistyksessä...Raotan porttia - jos toista.
Etsin, löydän ja tutkin!
Mitä etsin?
Mitä löydän?
Löydän tietoisuuden siitä, että Jumala on 'kaikki'!
- Takaisin luontoon! Sanotaan...
Sanon kuitenkin:
- Takaisin elämään...
Luonto on tietoisuutta siitä, että on mentävä historiaan, unien ja kauhujen sekaan.
Ehkä toisten ihmisten, ehkä toisenlaisten kuvitelmien sekaan. Ehkä pelkojen luo.
- Toisaalta:
- Älä halveksi Jumalaa, vaan etsi Häntä luonnostasi. Se löytyy, mutta älä pelkää sitä.
Jumala on ajatusta.
(2150 Ylivoimainen)
Hakaristin tarkoitus on kertoa ihmisille, että risti on pantu pyörimään vika suuntaan.
Kohti eläimellisyyttä l. petoutta.
Pistimet tanassa juoksee se mies, joka ajattelee pääsevänsä ihmisen sydämeen keihään kautta.
Eihän keihäs tapa, vaan ajatus siitä, että on tuhottava ihminen saavuttaaksensa päämäärän.
Maailman hallitsemiseksi kuoleman kautta.
Kuolleitten luut lahoavat haudoissaan. Heidän sielunsa, 'muistonsa' paikka on ja oli loppujen lopuksi muoto, joka on Jumalan asuinsija.
- Oliko Jumala ennen?
- Oliko Se nyt?
Tietysti Jumala Oli ja on Ollut, mutta On myös!
Eihän Jumalan vikaa ole löydetty!
On vain löydetty Hänen Totuutensa.
Totuuden tulkitseminen on loppujen lopuksi oppimisen, kehittelyn ja järkeilyn ja lopulta nimen omaan ajatuksen päämäärä.
(Tarkoitus vie oppimisen ja tiedonjanon kautta Jumalan luo!)
(2264 Paeta)
- Karvan verran väärin tuo, tai nuo viimeiset lauseet.
- Totta! Myönnän sen!
- On kuitenkin väärin, jos ymmärretään kaikkea totuutta vain siitä näkökulmasta, jota sanotaan: näkövinkkeli.
- Paremminkin voisi asian ilmaista. Voisin lisätä siihen sanan. Eikä sana kuitenkaan riittäisi.
- Ehdotan, että tunnustan uskoni Jumalan ja ihmisten välisissä suhteissa olevan loppujen lopuksi tärkein asia.
Elää rauhassa nykyaikana tuntuu suhteellisen varmalta tässä ko. korkeudessa istuen.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että itsenäinen ajatus johtaa lopulta asian siihen pisteeseen, jota tarkoitan.
Eihän yksikään ihminen loppujen lopuksi ole kuin Luontonsa armoilla.
Olisi hauska kuulla näin kauniiksi lopuksi vaikkapa:
- Oi kallis Kotimaa...
Finlandiahan on loppujen lopuksi kaikkein vaikein pala.
Kun tutkii maata, hutkii ja urheilee sen rinnoilla, tuntuu joskus siltä, että itse 'äitee' on sanonut:
- Älä poika aina soita suutasi! Vaan käytä sitä, josta sanotaan; voihan nenä kun sen kasvu on ollut valtava.
Eihän 'Sibeliuskaan' tiennyt omistavansa pitemmän nenän kuin itse tiesikään.
Kaikesta on osattava nauttia.
Mies, joka syö leipäänsä pyytämättä tai antamatta ainuttakaan palaa toiselle, on mies, joka kuitenkin jää sinne tyhjiöön.
Eikä nouse, eikä pukahda!
- Sinäkö olit siellä Kaanaan Häissä? Vastaa Sinä minulle? Annan henkeni tiedosta! Ilmoita, jos löydät uuden osoitteen!
Osoittaisin Sinua sormella, mutta kun sormessa on sormus, joka aina näyttää ylöspäin, on se mahdotonta.
No niin! Rakkaat veljet ja sisaret!
Pannaanko 'juttu' kiertämään ja lauletaan lopuksi.
- Ei sinun silmäsi särki, vaan järki Sinun silmäsi kuitenkin vei!
(2492 Ulkomaalainen)
Kuinka ollakaan! Naapurukset rakensivat 'majan' Elämän Tien viereen. Heidän tarkoituksenaan oli todella tehdä siitä 'Herran Temppeli'.
Päivin ja öin he katselivat toisiaan silmiin. He tahtoivat saada ihmiset uskomaan, että maailmankaikkeus rakentui pienistä osasista. Osaset voitiin yöllä nukkuessa näet siirtää paikasta toiseen.
Tämä tuntuu ihmeelliseltä, mutta niin vain oli.
Ainoa voima, jonka he tunnustivat oli usko, että kahden ihmisen ja Jumalan uskollinen ystävyyssuhde jatkuisi pitkään.
Setä Pitkäsääri tuumi:
- Jos rakennetaan iso ympyrän muotoinen kaari (sateenkaari) ja siihen pantaisiin ympyröitä kiertämään, alkaisi alle muodostumaan vuoriston ääriviivat.
Niin he kuvittelivat. Eikä se mikään ihme ollutkaan. Tuo vuoristo kuvaa sitä, mitä usko korkean tahdon lujuuteen saa aikaan.
Avaruuslaiva laskeutuu...
Avaruuslaiva tunkee laskeutumistelineensä punaisen planeetan pintaan. Jotain on tapahtumassa.
Planeetta on hyvin kauan ollut yksin. Eikä se ihme olekaan.
Eihän laivassa olijat 'tiedä'. Matka oli ollut 'vaivan arvoinen'. Kaikki olivat nukkuneet hurskaan unta koko ajan. Näin oli säästetty energiaa.
Energia, mahtava sana, oli saanut kaiken vallan ihmismielissä ja ajatuksissa.
Näin oli kajuutasta katsoen!
Matkustajien tarkoitus oli näyttää ihmisille:
- Takana oli ja on ajatusta! Ja niin onkin. Koko joukko ajatuksia, joita yhteen liittää tietoisuus siitä, että on edistytty uudessa aluevaltauksessa...
Löydetty uusi 'maan' vastakohta.
Paikka, jossa 'kaikki' on suunniteltu etukäteen.
Kuvaillessamme maailmankaikkeutta on muistettava, että 'sielu' tarvitsee 'paikan' tullakseen toimeen.
Eikä kaikkeus ole yksinomaan sisäavaruudessa, vaan myös 'ulkona' sillätavoin, että toisen ajatuksen sielu lähtee olettamuksesta 'tässä ja nyt', kun taas oma ajatus ikuistuu tulevaisuuteen.
Tämä vaikuttaa taas olevaisen maailman kuvaan.
Rakkaus sanan taakse kätkeytyy logiikkaa sisältäkäsin siten, että sana 'Rakkaus' rukoilee puolestaan.
Rukouksen suuntana on yksinomaan Jumala. Mutta muoto muuttuu kohti täydellisyyttä.
'Rakkaus' muuttaa muotoa. Sisäistyminen tapahtuu tajunnan muutoksina.
Kaikilla on vaikeuksia.. Jotta voisi ymmärtää. Vaikeudet johtuvat tankkaamisista. Lause sisällys rakentuu tajunnan erilaisten tilojen väliin.
Joskus sattuu, että lause katkeaa ja ajatus hajaantuu hämäännyttäen katselijan tai kuuntelijan ihmettelemään:
- Mistä onkaan kysymys?
Olemuksiemme vastakohta on Taivas! Edellyttäen, että me tajuamme olevamme vain ihmisiä.
Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, mutta muista:
- Sinä tajuat tilasi! Anna ymmärrys naapureillekin!
(2816 Piippu )
- Kun katselee tähtiä ja taivasta usein ihmettelee miksi, kuinka ja niin edelleen?
Ihmettelyksi jää usein ajatuksen häivä!
Ne eivät johda mihinkään...
Kun itse 'ajatus' tarttuu ohjaksiin ja ohjastaa miestä tai naista eteenpäin pulpahtaa vastaus kuin tuoreesta lähteestä tajuntaan.
Nuorukaisen mieli häivähtää menneisyyteen.
Oli ollut aika, jolloin 'ihminen' rakensi kaiken tieteitten ja teorioiden varaan.
Oli tieteitä, taiteita ja teollisuutta.
Teorioita tarvittiin, koska suuret ihmismassat ja joukot tarvitsivat niitä elääkseen. Ihmiset rakensivat kaiken 'numeroiden' varaan..
Oli ihmisiä, jotka pienestä pitäen olivat numeron hyvyyden armoilla.
- Kilpailtiin!
- Kilpailtiin numerosta!
- Kilpailtiin kaikessa paremmuudesta!
Oli valtava määrä kursseja, luentoja, suunnitelmia ja oppisuunnitelmia.
Oli teknologia ja tieteet jotka tarvitsivat niitä.
Pikkuhiljaa kuitenkin ymmärrettiin 'ihmistä' ja 'sielujen' syvyyksiä.
Opittiin oivaltamaan, että lähtökohta oli hieman virheellinen.
Ei ollut mieltä töniä, tuuppia ja käyttää 'kylkiäisiä'.
- Oli löydettävä uusi suunta!
Hiljaa... Aivan huomaamatta alkoi suunta avautua. Oli olemassa toinenkin mahdollisuus.
Keskinäisen 'ymmärryksen', veljeyden aikakausi alkoi raottaa oviaan. Se pyrki sisälle ansioineen.
Keksittiin soveltuvuus testit! Ne auttoivat toimintojen järkiperäiseen suunnitteluun.
Tiedettiin, että oli sektoreja, joissa yksilö oli niin hyvä, että turha monimutkainen tietomäärä aiheista, jotka eivät sivunneet sektoria, oli vain painolastina tulevaisuuden ammattia muodostettaessa.
Näin tietomäärä voitiin rajata sektorin rajaamiin puitteisiin.
Sekään ei ollut tarpeeksi!
Huomattiin tosiasia, fakta! Tarvittiin myös yksilöitä, jotka olivat sektorisuunnitelman ulkopuolella. He 'kaikki' olivat välittäjiä. He tarttuivat impulsiivisesti sektorin rajaamiin aitoihin, kaatoivat niitä. Antoivat vaikutteita muihin ryhmiin, jotka taas olivat tarpeen tullen pystyttämässä korkeimpiakin esteitä, jos tarve niin vaati.
Näin oli kauan sitten! Aivan sattumalta 'ihminen' löysi vastauksen olevaisen perus- ongelmaan.
(3066 Kritiikki)
- Mitä on Elämä?
Sitä tutkittiin! Löydettiin uusia universumeja ja uusia arvoja! Mutta mikä on Totuus?
Hitaasti alkoi uusi elämän myönteinen käsitys versoa kaikkeuteen!
ELÄMÄ, tuo 'perimmäinen' solu säteilee rakkauttaan tajuntaan.
Se on SIELLÄ JOSSAKIN, TÄÄLLÄ JA TUOLLA TÄHDISSÄ.
Kaikkialla alkoi elämän ihmeitä tekevä voima vaikuttaa.
ELÄMÄ ON HENKEÄ. SE ON AJATUSTA. SE ON TAVALLAAN PANTEISMIA.
Onko mieltä etsiä elämää tähtitarhojen takaa, kun sitä on solussa, atomimaailmojen ryhmittymässä.
Solujen 'Linnunradat' ovat nopeutettua liikettä, elämää.
Juuri sellaista jota voidaan seurata. Tutkia koko prosessin valmistumista...
- ENTÄ ATOMIT? YKSITTÄISEEN ATOMIIN ON MILTEI MAHDOTONTA PÄÄSTÄ! ONNEKSI JOUKKO-OPPI TULEE MUKAAN KUVIOIHIN.
(3163 Tähdentää)
Mitä lähemmäksi olento pääsee 'perimmäisiä totuuksia' sitä vaikeammaksi tulee tiedon hankinta. Se on työn ja rukouksen avulla opittavissa.
Vasta Jumala ratkaisee tiedon tämän hetkisen tarpeen!
Maailmankaikkeuden perusmalli:
Katso kuvaa!
Mitä lähemmäksi pyrkivät A. ja O. lähestymään toisiaan sitä suuremmaksi muodostuu niitä hylkivä voima! Se on voitettavissa vain liikkeen ja energian avulla.
Koska liike tarpeeksi suurena kasvattaa massaa kohti äärettömyyttä, on energia yleensä valona, joka muotoutuu jälleen.
Gravitaatio eli painovoima keskukset toimivat Valoa tuottavina muotoina. Niiden yhteen sulautuminen merkitsee kaiken loppua.
Onneksi kaikkeudessa on tilaa ja etäisyyksiä, jotka takaavat ajallisesti toisenlaisia ratkaisuja.
On kaksi maailmaa. Niiden välissä on MUOTO. Se on kaiken A ja O.
A ja O = A alku j muoto
O loppu a ihminen, aikuinen
- Mitä seuraisi, jos jostakin syystä Alku ja Loppu kohtaisivat?
Tuho siitä tulisi!
Siksi tarvitaankin aikadilataatioita, aikahyppyä, jolloin elämä voi jatkua taas uudessa olomuodossa.
Absoluuttinen nollapiste kuvaa kaiken olevaisen loppua. Silloin liike pysähtyy ja 'liike' on elämää!
Aikadilataatio mahdollistaa elämän jatkumisen halki aikakausien.
LIIKE = ELÄMÄ ON VÄREILYÄ KAHDEN ERI ÄÄREMMÄISYYDEN VÄLILLÄ.
Liike etenee ajan tapahtumien mukana. Se on tasapainoisessa vuorovaikutuksessa kumpaankin nähden.
Voima on aalto-energiaa = Valoa muotona.
Kuitenkin muodon on luonut 'Rakkaus'.
Rakkaus on kaiken tasapainottava, nostava ja kannustava ilmiö.
Kun Valo, sekä sähkömagneettiset aallot etenevät kaikkeuteen nopeudella, joka on n. 300000 km/s, on se myös nopeus, jossa 'massa' kasvaa. Siksi on olemassa sekä aaltomaista että kaukaisuudesta tullutta 'hiukkas luonteista' säteilyä.
Lukijan mielikuvituksen varaan jää arvata kummasta säteilystä kulloinkin on kysymys!
Aina voi arvailla, mutta takaan, että arvaus osuu oikeaan.
Hiukkas säteily aikanaan muuttuu sekä materiaksi että alkuhiukkasiksi.
Kun 'aine' keskittyy, kuten esimerkiksi maapallolla, on kysymys hyvin vanhasta säteilystä, joka on nyt materiaa.
Tulevaisuus tuo 'Elämän' maahan siten, että menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat nykyisyydessä.
Kun koko yhdistyminen tapahtuu, syntyy muoto = Elämä.
Kysymys on prosessista, joka on päättymätön.
Kirjoitat nolla tai kirjaimen O. Sanat ovat ajatuksia, jotka kuvaavat päättymättömyyttä.
'Nolla' on selvyyden vuoksi hyvä kirjoittaa aina oikealta alas, mutta O. kirjain vasempaan kaartaen.
Näin kirjoitettaessa symbolit usein kuvaavat loppumattomuutta.
(3492 Metsätalous )
Kun Jeesus aikoinaan naulittiin ristille pilkattiin Häntä haukkumalla Elävän Jumalan Pojaksi.
Kidutettiinkin...
Se oli todella kärsimys näytelmää.
HÄN OLI JA ON JUMALAN AINOA POIKA.
Hän antaa ihmisille tulevaisuuden toivoa ja mahdollisuuden oppia oikein rakastamaan.
Entä nyt?
Toisen maailmansodan kolkuttaessa vielä omatuntoja...
Siellä sodassa, niin kuin kotirintamillakin ihminen unohtuu...
Unohtuu Rakkaus...
Ihmisveli veljeä vastassa!
On sekä kärsimystä että Kuolemaa ja epätoivoa.
Aivan samaa, kuin Jeesuksen kanssa risteillä olleet ryöväritkin olivat kokeneet.
He kokivat syntinsä eri tavoin. Siksi tarvittiinkin Jeesus väliin.
Hänen rakkautensa pelastaa maailman.
Kärsivän ja katuvan maailman...
- Isä! Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät!
Vielä kerran Jumalan pilkka kohottaa päätään Hitlerin 'hulluuden' mukana. Jumala lupaa Armon antoa. Hitlerinkin 'sielu' on kaikkeudessa. Hänkin tarvitsee Armoa, sillä hänkään ei 'tiennyt' mitä teki.
Pahuutta ei voi voittaa pahuudella, vaan hyvyydellä.
Vasta sitten on Jumalan Kuva täydellinen, kun sen ymmärrämme.
- Maailmasta olet sinä ihmislapsi kotoisin ja maailmaan on henkesi oleva, mutta muotosi kirkastamiseen tarvitset oikeata Voimaa 'Rakkautta' kohtaan maapallolla.
Kun sen saavutamme, olemme täydelliset, niin kuin 'Taivaallinen Isämme On'!
Kuitenkin elämä on pitkän kehityksen tulosta.
'Muoto' muuttuu lähestyessään täydellisyyttä, mutta myös Elämä tarvitsee eri olomuotoja.
Jumala luo muodon ja antaa sille hengen. Parhaassa tapauksessa oman sielun. Mutta jatkuvasti on muututtava. Tultava muotoon jos toiseenkin.
Se on elämää parhaimmillaan. Kulje ihmislapsi 'Valoa' kohti! Se on Valoa! Näet Valoa!
Mitähän sen 'Valon' takana oikein on?
Entä risti? Jeesushan 'riippui' ristillä?
Puut, jotka ovat ristillä, kuvaavat polttopistettä. Polttopistettä, jossa 'kaikki' tapahtuu...
JUMALAN POIKA - TUO JEESUS!
- Mitä on vasta syntynyt 'Lapsi' äitinsä rinnoilla?
Huomio kiinnittyy rintaan - 'Lapseen'.
Lapsi on polttopiste! Uuden Elämän keskus - Lapsi. Lapseen huomio kiinnittyy...
Maa äiti Sinut synnytti Jeesus Kristus ja kasvatti? Mitä annoit perinnöksi Jeesus Nasaretilainen?
- Annoit tulevaisuuden, toivon paremmasta ja rakkaammasta Maailmankaikkeudesta.
Lähimmäisen ollessa vaivassa ja huolessa voit olla hänen ystävänsä auttajansa ja tukijanaan!
Rakkauden olemukseen kuuluu rikastuttaa. Rikastuminen tapahtuu toisessa ihmisessä. Hänen kauttaan saat levon.
(3831 Useasti)
