Osa 2

- Kova sana Sinun mietelmäsi - kirjoittamasi? Alpo Ruth tokaisee Asser Valalle. Ei ole ihme, että Sielusi kaipaa jo virkistystä. Ymmärrän osittain, mitä tarkoitat! En vain voi käsittää sitä, että miksi tankkasit lauseesi tietokoneen käsiteltäviksi? Eikös sentään inhimillinen olento käsittele tekstiäsi ja tee niistä päätöksiä? Alpo Ruth jatkaa...

- Oivalluksiesi ydin on käsittääkseni seuraavan lainen: Parauniversumeista tulevat signaalit ohjautuvat kybernetiikan luomuksiin. Yrität saada viestin menemään  vastakkaiseen suuntaan? Yritä pois! Ehkä yrityksesi palkitaan. Näkemykseni asiasta on kuitenkin seuraavanlainen:

Inhimillinen kanava on kaikkein tärkein argumentti.

- Minäkin olen samaa mieltä! Tärkein yhteyskanava on tosiaan inhimillinen olento. Jos kuitenkin edes yksi viesti menee  ja tulee läpi parauniversumeista kybernetiittistä kanavaa myöten, on sitä kanavaa hyödynnettävä. Tarkoituksella valitsin 'miehen' tuohon tehtävään. Sillä saattaa olla joku sellainen ominaisuus. Sellainen, joka tarvitaan ko. universumin kanssa. Oletko huomannut, mimanalta ei vieläkään ole tullut viestiä ko. asiasta? Aikaa alkaa olla kulunut jo aivan tarpeeksi. Jotain oli tosiaan tehtävä.

Ja sen myös tein!

- Totta! Yli kaksi viikkoa on jo kulunut.  Mietihän sitä, että kuinka monta työsuoritusta on mimana tehnytkään tänä aikana?

- Siinä se, jotain oli tehtävä! Eri suunnalta, ehkäpä se auttaa...

- Tilaisuutesi menee hukkaan. Ei Sinuun satu, vaikka kohotatkin sen ylös. Käytä kätesi energiaa. Tiedän, että voit kohottaa sen ilman kättäsi. Tarvitset kuitenkin tavanomaista kehosi käyttötapaa. Sehän juuri yhdistää Sinut heimoon ihminen?

- Asser! Tiedän sen! Sanoo 'Lapsi' katsoen silmäluomet kurtussa rautatankoja, jota olisi nostettava. Yhtäkkiä 'Lapsi' hymyilee sanoen:

- Olen oivaltanut asian ytimen alusta saakka. Kahden vuoden ajan. Sen, miksi näitä liikkeitä olisi harjoitettava. Pulmana vain on se, että autan tietoisesti tankoa ylös paranormaaleja kanavia apuna käyttäen. Olen hieman epätietoinen siitä, että kumpi keino auttaa elimistöäni enemmän. Tuntuu, että jos kerran olen ikäisistäni näinkin poikkeava, tulen löytämään oikean ratkaisun. Yhä enemmän ja enemmän olen käyttänyt parafyysista kanavaa asioitteni hoitelemiseksi. Odotan, että lähimmän kahden vuoden sisällä pystyn siirtymään paikasta toiseen henkeni voimalla.

Jopa keskukseen, jos niin tahdon. Olen lähes varma, että pystyn fysiikkani pitämään kurissa henkisellä voimallani. Siihenhän muuten kaikki pyrkivät tällä planeetalla. Eikö niin?

Asser Vala katselee oudoksuen 'Lasta'. Lapsi on vasta kahdeksantoista vuotias. Ja jo nyt tuo valtava energia.

- Odotan todella, mitä tuleman pitää!  Kuule! Tee juuri niin kuin parhaaksi näet! Tiedostathan hyvin voimakkaasti oman tilasi. Tiedostat tilasi paremmin, kuin minä siihen kykenen?

'Lapsi' hymyilee surumielisesti sanoen:   

- Katsoessani muita ikäisistäni, huomaan menettäneeni jo nyt osan nuoruuttani. Kokemus vie nuoruuden pois luotani. Jäljelle jää vain henkisen tietämyksen etsiminen...

(394 viisi//arkku)

Kun luet, niin lue ajatuksella. Sinun sisällyksestäsi riippuu se minkä arvoisia Sinun tulevat oivalluksesi ovat!

Asser Vala on hieman äreänä 'Lapselle'.

- Tiedän sen, mutta jälleen on mutkia matkassa. Kun saan käteeni 'tietopaketin' sen, jota pitäisi käydä tutkimaan, pulppuaa sisimpääni kapselin asia sisällys jo siinä vaiheessa. Jopa niin, että huomaan tarkistamisen tunteen sitten lukiessani asia sisällystä. Asiassa on hyvänä puolena se, että kertautuminen pakottaa oivaltamaan useita alaviitteitä pääasiasta. Tosiasiat siivilöityvät tajuntaani...

Asser Vala hymähtää allapäin:

Tuntuu todella siltä, että emme voi Sinua enää opettaa. Sinä löydät ja Sinun on pakko löytää totuuksia yksinäsi. Jotain 'sirpaletietoa' voimme Sinulle antaa. Sinusta itsestäsi riippuu se,  kuinka selviät eteenpäin?

Tuo äskeinen selityksesi kiinnostaa minua. Olemme huomanneet saman ilmiön itsessämme... Kukin kykyjensä mukaan. Yleensä kirjan tekijä antaa 'teokselleen' nimen, joka viittaa asiasisällykseen. Kirjan valitsijasta, selatessaan kirjavalikoimaa, riippuu kokonaan se kuinka hän reagoi avain ärsytykseen.

Sinulla on sanojesi mukaan erinomainen eläytymiskyky asiasisällykseen nähden.

Ilmeisesti kysymyksessä on paranormaali prosessi. Olet siinä suhteessa luonnon oikku.

Olen utelias näkemään sen, oletko muissakin suhteissa sitä samaa?

-  Luepas raportti, niin ymmärrät, kuinka tukalassa tilanteessa olemme!

Tohtori  Ruth sanoo apeasti Uolalle...

Olemme saaneet alustavan raportin 'mimanalta' tapahtuneesta. Raportti on pyöreähkö, jopa arvoituksellinenkin. En voi kuin ihmetellä. Voiko siitä edes saada tolkkua? Katso nyt itsekin! Valtava määrä laskelmia. Lopulta arvoituksellinen A. Ei liene muuta mahdollisuutta. On näytettävä lopullinen lauselma planeettamme väestölle! He saavat muistioida jokaisen oivalluksen. Kaikki mitä tuo lauselma tuo mieleen. Jos sitten yhdistämme kaikki mahdolliset tiedot ja oman tietomme kokonaisuudeksi, saamme varmasti 'jotain' selville. Liikumme erittäin heikoilla jäillä ja täydellinen onnistuminen on lähes mahdottomuus.

Kun tiedostat oman olemuksesi luonteen, muista että Sinusta itsestäsi riippuu se, mihin menet, mihin polkusi johtaa... Ei voi olla mieltä, joka ei tietäisi, että kulkemasi matka johtaa uusiin oivalluksiin, uusiin ulottuvuuksiin matkaavan ihmisen pulmien eteen. Sinä olet kuitenkin majakka etsiessämme Totuutta sydämiimme. Ajatuksen siirron kautta sinkoutuvat mietteesi omiin aivoituksiimme ja antavat suuntaa uusiin oivalluksiin. Sinähän tiedät, että informaation suunta on aina kahden suuntainen. Ei voi olla olemassa, mikäli ei tiedosta tätä tosiasiaa.

- Niin! Tiedostan kyllä tuon tosiasian. Toisinaan tuntuukin siltä, että tie, jota kuljen, johtaa joka tapauksessa perille. Se on - uusiin oivalluksiin. On valittava vähintäänkin kahden mahdollisuuden välillä. Sehän merkitsee sitä, että aina on mahdollisuuksia.

Me kaikki, lähes tuhat ihmissielua, edustamme ihmiskuntaa. Sen viimeisiä rippeitä Aurinkokunnassa. Ilman Aurinkoa ei ole elämää, mutta ilman 'ihmistä' ei ole tietoisuuttakaan 'elämästä'. Sitä, että mitä kohti elämä kulkee! Kun muistat sen, että tilaisuus johtaa uusiin oivalluksiin, muistat myös olevasi oikealla tiellä.

Asser Vala ja 'Lapsi' keskustelevat 'Puun' katveessa nurmikolla penkillä istuen puistikossa. Hiljainen itätuuli tuudittaa puitten latvustoja. Se antaa keskusteluun  oman uneliaan sävytyksensä

Asser Vala on jo vanha mies. Vuodet ovat häntä kouluttaneet. Hänen 'tilaisuutensa' on ollut jo monta kertaa. Hän olisi voinut kuolla jo monta kertaa ikänsä puolesta. Kuitenkin sisäinen tarmon lataus, sisäinen innostuksen kipinä, ei ollut antanut periksi. Hän haluaa odottaa... Hän haluaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

'Lapsi' seitsemäntoista vuotias poikanen keskustelee vanhuksen kanssa.' Lapsella' ei ole isää. Jokainen on ollut Opettaja ja Kasvattaja. Biologinen 'isä' on tiedossa. Samoin 'äiti', mutta ne ovat sivuasioita,

tärkeitä silti.

Isä on elämän antaja ja Kaikkeuden korkein Voima. Tätä Voimaa kohti ihmiskunnan viimeiset rippeet taivaltavat...

TOTUUTTA ON VAIKEATA SAAVUTTAA, MUTTA SITÄ KOHTI ON PYRITTÄVÄ. SILLÄ SE ON AINOA TIE, JOKA VIE PERILLE .

- Oletko ajatellut, sanoo 'Lapsi', että Galaksimme sijaitsee oman Linnunratajoukkomme eräässä ulokkeessa. Ihmiskunta, jota Sinä ja minä edustamme, on nimennyt ja nimeää jatkuvasti, uusia tähtijärjestelmiä. Myös uusia maailmoja.

Viitteitä nimityksille antaa ja on antanut sivistyksemme olennaiset tapahtumat, tapahtumajaksot, jopa muinaisten aikojen kansakuntien kohtalot.

Jokaisen nimikkeen alle voisi vetää tuhansia erilaisia johdannaisia elämästämme ja historiastamme.

(985 pappi)

Näin aivan kuin avarramme maailman katsomustamme kaukaisuutta, jopa äärettömyyttä kohti!

Oli aika, jolloin avaruusluotaimemme kartoittivat lähikaikkeutta.  Jos näillä sanoilla asiaa ilmaisisi. Löysimme kuumme ja planeettakuntamme eri tähdet. Sitten kuitenkin voimamme ehtyi.

Emme voineet ottaa tärkeintä askelta...

Olisimmeko löytäneet uusia maailmoja kaukaisuudesta? Tuskin! Kaukaisuudessa näkyvät valot, tähdet, ne jotka näemme taivaallamme, ovat kangastusta.

Ne olivat siellä tuhansia vuosia sitten. Mutta  nyt niiden paikka on aivan toinen.

Kuinka suuri energian hukka, sehän jo silloin laskettiin, olisikaan matkalla, joka tehtäisiin tähden valon sädettä kohti?

Sehän merkitsisi, että olisi kuljettava kaarevaa rataa, joka johtaisi vain energisiin mahdottomuuksiin...

Oli löydettävä uusi tie ja se löydettiin.

Opittiin tietämään, että kahden pisteen lyhin etäisyys ei suinkaan ollut niitä yhdistävä jana. Lyhin etäisyys oli niitä pisteitä yhdistävä ajatus.

Opittiin porautumaan mielen arvoitukselliseen maailmaan.

Hitaasti perehtymällä olemassa oleviin tosiasioihin, opittiin ymmärtämään, että sekään ei vielä ollut päätepiste...

Löydettiin parauniversumit. Parauniversumithan ovat maailmoja, jotka ovat ajatuksen takana.

Kun tämä oivallettiin, oltiinkin hyvin lähellä Totuutta.

Aina kun lähestytään Totuutta, jotakin tavoitetta, katoaa Itse Olevainen kuin kangastus äärettömyyteen.

Niin nytkin! Löydämme yhden tavoitteen, toisen ja kolmannen, mutta missä on viimeinen tavoite? Onko se alussa?

Kaareutuuko maailman kaikkeus siten, että lähestyessämme Totuutta, lähestymme itseasiassa Alkua!

Mehän muistamme mimanan ratkaisumallin?

Jossakin kaukaisuudessa, jossakin universumissa ollaan lähestymässä samoja totuuksia. Mikä on se oikea tie, joka vie perille? Luulenpa sen olevan tie, joka johtaa vaan uusiin Totuuksiin.

Kierräpä ympyrää myötä- tai vastapäivään, ei Loppua ole näkyvissä. Tässä omassa maailmassamme.

Kuitenkin! Minkä kuljemme, kulkekaamme se arvokkaasti. Voidaan sanoa ainakin jälkeenpäin:

- Tämän Tien kuljimme. Emmekä kadu 'tuumaakaan'.

(1237 varata)

Asser Vala on nyökkäillen kuunnellut nuorukaisen selityksiä. He ovat taas kertailleet vanhoja muistoja.

Niin! Taas kerran... On kuin Luoja asettaisi hienon rajan itsensä tulkitsemisessa...

Aivankuin Hän tahtoisi sanoa:

- Et ole vielä valmis ihmislapsi... Sinun on vielä opittava!

Alkaa hämärtyä... Tuuli tyyntyy. Vielä istuu pari ulkona. Kaukaa alkavat ensimmäiset tähdet luoda loistettaan tummuvaan iltaan.

On hiljaista ja rauhallista.

Kuin yhteisestä sopimuksesta nousevat vanhus ja nuorukainen paikaltaan.

He askeltavat hiekkakäytävää kuution muotoista rakennelmaan.

Kuutio on materian ja henkilöitymien siirtolaite. Laitteita on ympäri planeettaa.

Siksi luonto on voitu jättää suhteellisen koskemattomaksi.

Ei ole planeetan pintaa arpeuttavia teitä, kanavia eikä edes postijärjestelmää.

Ne ajat ovat takanapäin, hamaa historiaa.

'Kaikki' tapahtuu audiovisuaalisesti tai materian siirto laiteilla.

Joskus muinaisuudessa oli ollut ihmisiä monia miljoonia. Ne ajat ovat takanapäin.

Jäljellä niistä ajoista ei ole olemassa kuin muistoja, historiaa.

-  Uskon, että saadessamme tulokset kyselystämme edistymme joka tapauksessa hieman. On ja tulee olemaan mielenkiintoista havaita se ,että kuinka paljon tai vähän.

Vala jutustelee askeltaessaan käytävää pitkin.

- Niin! Sekin keino on kokeiltava. Jumalalta oikea vastaus joka tapauksessa tulee. Vaikka se tulisikin kyselyn muodossa!

Vastaa nuorukainen jo selvään päätelmään.

Hän kohottaa silmänsä ja huomaa Valoa kaukaisuudessa.

- Mistähän Valo tulee?

Valo on kuin kiiluva piste. Niin! Se on kuin loistava 'tähti' taivaankannessa. Aivan metsän yläpuolella se loistaa.

Valo liikkuu...

Valoon on matkaa, jos askelmitalla matkaa ajattelee.

Uteliaisuus kyseistä ilmiötä kohtaan ei anna rauhaa.

Hieman vaivalloisesti suunnistaa kyseistä valoilmiötä kohti.

Mitä lähemmäksi hän pääsee ilmiötä, sitä uteliaammaksi hän tulee.

- Mikähän se voisi olla?

Ilta  tekee samanaikaisesti tuloaan. Varjot pitenevät.

Ollessaan enää muutaman askeleen päässä Valosta on päivän valo sammunut ympäriltä.

Hän on yksin ilmiön kanssa.

Se on Valopallo! Himmeän kirkas. Ei häikäisevä, vaan rauhoittavan valoisa.

Yhtäkkiä täyttää Hänen tajuntansa viesti telepaattista tietä:

- Olen eräältä planeetalta. Toisesta universumista. Tällä tavalla täällä varmaan sanottaisiin.

Olen seurannut tapahtumia tällä planeetalla.

Uskaltauduin lopulta yhteyteen Sinun kanssasi. Sinä satuit sopivasti olemaan paikalla.

Sinun on turhaa kuvitella, että olen materialistinen kappale universumissanne.

Olen Sinun tajunnassasi. Selvyyden vuoksi näet edessäsi ilmiön. Jotta voisit kohdentaa tämän tapahtuman aisteillesi.

Et löydä vastausta fysikaalista tietä. Kommunikaatio tapahtuu yksinomaan paranfyysisiä kanavia myöten.

Taltioipas sydämeesi mitä kerron. Tällä tulee olemaan merkitystä kehitysprojektien kannalta kaikissa universumeissa.

Kaikkialla lähestytään Totuutta... Lähestymme aina uusia totuuksia pyrkiessämme Jumalan Kaikkivaltiasta Voimaa kohti.

Vastuksiakin on kaikkialla. Ne ovat aito osa todellisuutta.

Olemme havainneet galaksinne eräässä haarassa jotain outoa. Tämän haarakkeen kehitystendensseissä on omituisia piirteitä. Olemme seuranneet välimatkan päästä tätä prosessia. Olemme huolissamme!

Tietysti kaikki ilmiöt, jotka ovat siellä sattuneet, ovat Heidän prosessinsa tapahtumia.

Siellä on kuitenkin ristiriitaa ja vastustavia voimia tavallista enemmän. Pelkäämme, että kehitysprosessi galaksikohtaisesti kärsii siitä eniten.

Alkaa vaikuttaa siltä, että tämä maailma on jäämässä jälkeen aikatauluista...

Sellainen seikka tulee hidastamaan maailmojemme, myös Sinunkin maailmasi kehittymistä..

Olemme saaneet saman viestin paranormaaleja teitä kuin tekin. Sanoma on todella yhden mukainen omaan maailmaanne tuleen sanoman kanssa.

Ehdotan, että yhdistämme voimamme löytääksemme keinon, keinoja tapahtuneen ymmärtämiseksi.

Aikaa myöten myös muitten asuttujen maailmojen voimat yhdistyvät saman kysymyksen ympärille.

Maailmaamme on levinnyt käsitys, että kyseessä oleva tapahtuma on paranormaaleja teitä tapahtunut hätähuuto. Tämän 'hätähuudon' ymmärtämiseksi ovat voimamme riittämättömät. Ja kun yhdistämme voimamme, ovat ratkaisut aina löydettävissä. Uskomme lujasti niin!

Nuorukainen ajattelee heti seuraavasti:

- Jotain tällaista oli odotettavissakin. Ymmärrän yhteydenottonne. Vien viestinne planeettaneuvoston tietoon.

(1765 Uskonnollinen)

-  Kun saat mieleesi sen , että tapahtuma on koko universumin käsittävä, voit löytää mielellesi lähtökohdan! Sanoo nuorukainen Ruthille.

Olemme aliarvioineet tapahtumaa hiukkasen.  - Kerroin jo Sinulle viestistä, jonka sain tajuntaani. Se selvitti osittain asioita!

- Yhtä asiaa en ymmärrä! Sanoo Ruth tuumivasti.

- Kuinka emme ole saavuttaneet tietoista kontaktia aikaisemmin Linnunratamme muitten asuttujen 'maailmojen' kanssa?

Kuinka Sinä sait kontaktin? Tajusimme sen välittömästi omissa tajunnoissamme. Osaltaan voi löytyä totuus siitä, että olemme koko galaksimme väki, siirtymässä uudelle tietoisuuden tasolle . Tarvitsemme nyt tätä kommunikaatiota, jotta liittyisimme läheisemmin yhteen.

Pyrkimyksenä tuntuu olevan yhteinen sulautumisprosessi. Se juuri johtaa tajunnan kirkastumisiin galaksikohtaisesti.

- Noin olen minäkin puntaroinut asiaa omassa tajunnassani! Sanoo nuorukainen hymyillen.

- Nyt ongelmavyyhdin 'pää' on tuossa miehen tajuntaan tulleessa viestissä. Se on tullut jostakin asutusta galaksin osasta. Sen paikantaminen on meille sangen työlästä. Viestintä tapahtui ilmeisesti täysin spontaanisti. Joku henkilö tajusi tapahtuneen tärkeyden. Se meni läpi koko galaksin jonkinlaisena tietopuskuna.

- Ällistyttävää mihin kaikkeen Sielun Voimat pystyvät! Mitä suurempi hätä sitä voimakkaampi on se signaali, joka lähtee tapahtumasta edelleen.

-  Nyt on niin, että tapahtuma saa kantavuutta kaikkialla galaksissamme. Olemme saaneet uusia viitteitä. Voimme sijoittaa sanoman alkulähteen erääseen spiraalihaaraan . Se on käytännöllisesti katsoen Linnunratamme vastakkaisella puolella.

- Ei olekaan ihme,  jos meiltä on tuntunut mahdottomalta sijoittaa viestintää johonkin kohtaa 'maailmassamme'. Näin juttelee 'Poika', nuorukainen jo, Ruutille tutkijoitten laboratoriossa. Sinne laboratorioon nuorukaisen askeleet olivat vieneet muutamaa hetkeä aikaisemmin.

Ruth jatkaa jutustelua:

- On sangen työlästä vieläkään löytää tapahtuneelle sen todellinen 'tarkoitus'. Mikä on se ydintapahtuma tuolla 'nollakerhossa', joka on saanut koko prosessin käynnistymään?

Nuorukainen jatkaa:

- Olen ollut olosuhteista johtuen usein ajatusyhteydessä aivan lähimpien asuttujen maailmojen kanssa. He ilmoittavat syyksi sen, että ko. planeetalla on sisäinen kehittymisprosessi jostain syystä järkkynyt. Siellä on tapahtumassa pahemman laatuinen fuusioituminen niin henkisessä mielessä kuin fysikaalisestikin. Siellä on syntymässä varsinainen 'papusoppa'.

Myös siellä on edistymistä tapahtunut. Sitä edistymistä osoittaa  jo viestinnän valtava teho. Viestintä laajeni koko galaksiimme. Jälleen esimerkki usean vastakohtaisuuden kärjistymisestä.

Koska planeettamme väki on suhteellisen hyvässä telepaattisessa yhteydessä, nämä tosiasiat ovat jo jäsentyneet tietoisuuteemme. Olen tässä joutunut välittäjän asemaan. Jonkinlaiseksi informaatioiden solmukohdaksi. Ei liene ihmettelemistä siinä, vaikka, jos Jumala suo, joudunkin tutkailemaan koko galaksimme älyllisen elämän kanssa toimenpiteistä, jotka johtavat tuon kaukaisen intermezzon rauhallisemmille uomille.

Tohtori Ruth katsoo hieman oudoksuen nuorukaista ajatellen:

- Mitähän kaikkea tuleekaan vielä ilmi? On eräitä tosiasioita. Ne eivät kuitenkaan riitä!

Ääneen hän sanoo:

- Kaiketi lähimmistä aurinkokunnista on käyty tutkimassa tapahtumien taustaa? Niinhän voisi olettaa asioitten selviävän. Sitä kautta varmaan voisi löytää 'reseptejä'. Ehkä niillä voitaisiin korjata havaitut epäkohdat?

- Olet oikeassa! Näin on tehtykin. On voitu tiedostaa, useinkin pääpiirteittäin, mistä kiikastaa. Nyt seuraakin tapahtumien tärkein oivallus.

Se hetki, joka on taltioituna tietokoneisiimme ja mielteisiimme, onkin siellä mennyt ohi aivan tavan mukaisella ja todella luonnollisella tavalla. 

Vaikuttaa jopa siltä, että sitä ei lähettämishetkellä tietoisella tasolla oltu oivallettukaan!

On esitetty lukuisia erilaisia olettamuksia tapahtumien syy-yhteyksistä.

Hurjin olettamus on tällainen:

Koska sitä ei siellä ole taltioitu muistavaan tajuntaan, siis valvetajuntaan, on oletettu, että kaikki tietokoneet, joita siellä on, ovat parafyysista tietä yksinkertaisesti lähettäneet viestin galaksimme sisä osiin - aina sen laidoille asti. Väitettä puolustellaan sillä, että vastaanottajina on joka tapauksessa kybernetiikan tuote.

Uskon itse, että tuo on liian karkea arvio. Oikea selitys, vaikka edellä kerrottu onkin osaksi totta, on mutkikkaampi.

On yksilöitä, jotka ovat todella tajunneet tapahtuman. Se tapahtuma on todellinen. Se ei melko varmasti ole kuvitelma. Yksilöt ovat todenneet tapahtuman intuitiivisesti tiedollisen kynnyksen alittaen. Tapahtuma on mielletty, mutta se on saanut sulun. Se 'sulku' estää enemmän vuorovaikutuksen Aurinkokunnassa ja sen asukkaissa.

Tästä voi ja pitääkin vetää sellaisen olettamuksen, että 'ulkopuolista' osallistujaa pakostakin tarvitaan. Näin yhteiskunnan koko patoutuma saadaan purettua.

Näin luullakseni myös tapahtuu. Tukkeuman aukaisemiseen ja selvittämiseen meidän tilaisuutemme jääkin. Viimeisenä tietoina pyrkimyksenä on löytää keinoja eräitten tausta tekijöitten selvittämiseksi. 

(2377 Tukholma)

-  Kun muistat tietoisen ympäristösi, joka aiheutti totaalisen muistin menetyksesi, oletkin voittanut vastuksesi! Sanoo mies  lujalla äänellä.

Potilas katselee hämmästyneenä valkotakkista lääkäriä alkaen kertoa:

- Sehän on selvää! Juuri siksi olenkin täällä. Voidakseni muistaa... Mutta kynnys, jonka ylittämisessä minulla ei ole ollut yleensä vaikeuksia, tuntuu tämän ongelman edessä olevan liian korkea. Teillähän on 'omat poppakonstinne'?

- Se on totta! Tulee muistaa... Tajunnassasi on eri kerrostumia, erilaisia kanavia, jos noin voitaisi sanoa.

Nyt se on Sinun patoutumasi! Oletko varma, että kun sen selvitämme hienoilla konsteillamme, ettei se ole jossain muualla. Se on paradoksaalista...

Voimme 'purkaa' patoutuman, mutta eikö mitä! Sama vaikeus pilkistää päätään jossain uudessa paikassa ja tilanteessa...

Jälleen on valkotakkisilla töitä! Oireet voidaan poistaa. Hävittää ne, se on monin verroin työläämpää!

Kun mietit tapahtunutta, huomaat ajattelussasi jonkinlaisen sulun siltä ajalta, jonka tahtoisit saada itsellesi selvitetyksi....

Voimme yrittää...

Hypnologia on todella vanhentunut, mutta silti suhteellisen varma apukeino. Kokeilemme sitä! Jos se ei auta, käytämme uutta menetelmää. Sen avulla on saatu paljon hyvää aikaan.

Menetelmä perustuu telepatiaan, erääseen sen soveltamismuotoon.

Sinähän sen tiedät! Yksilö aistii toisen lähettämän mielen ja vastaava kommunikaatio aalto purkautuu jälleen monimutkaista vastavuoroisuusperiaatetta noudattaen tajuntaan.

On mahdollista nopeuttaa tapahtuma todella hyvin nopeaksi. Jopa niin tiuhaksi, että vuorovaikutuksen loppupuolella tajunnat ovat hetkeksi yhdentyneet...

Tällöin psykologi, kokemuksensa turvin, noukkii häiritsevät syy-yhteydet sivuun antaen sivustatukea jolloin patoutuma saadaan puretuksi.

(2596 Turkki)

- Pukeuduttuasi voimme kai hiukan jutella! Sanoo hoitajatar terveyden hoitokeskuksessa asiakkaalleen.

- Kyllä se käy! Viivyn kai hiukkasen tuolla verhon takana! Selvä!

- Kun tutkin potilaskeromustasi, kiinnitti huomiotani ongelmavyyhti... Se on jäänyt selvittämättä!

Olemme pitkään lääkinneet vaivaanne. Alkaa tuntua siltä, että pystymme oireen vain tukahduttamaan. Häätämään sen nurkkaan häpeämään. Jos asian voisi noin ilmaista!

Siellä se kuitenkin pui nyrkkiään ajatellen:

- Kunhan tästä selviän niin...

Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Tiedän asian tuntijan, joka on erikoistunut tällaisiin ongelmiin. Tässä on hänen osoitteensa!

Uskon, että sieltä lähtee ongelmiisi apu!

-  On kaiken edellytys, jos pystymme muokkaamaan järjestelmän, joka hienotunteisesti erittelee patoutuman luonteen. Tästähän on planeetalla kyse.

Patoutuma ei ole, se on saatu selville, yhden tai muutaman henkilön aikaansaannosta. Ei! Vaan tapauksessa on kysymyksessä ilmiö, joka on planeetta kohtainen. Henkilöissä on ihmeellisyys. Oireet tuntuvat olevan joka ainoalla henkilöllä. Oire on piiloutunut alitajuntaan vahvojen henkisten salpojen lukitsemana siten, että jokainen on siinä osallisena.

Vain eräissä henkilöissä oire on saanut niin suuren vallan, että nämä henkilöt kärsivät vaivan osittaisista sivuvaikutuksista. Itse vaiva pysyy kuitenkin salassa.

Onpa siinä vyyhteä kerrakseen?

Poika juttelee miettien ankarasti ja keskittyen luokittelemaan tapahtumia tärkeysjärjestykseen...

Alpo Ruth kysäisee:

- Oletko ajatellut, kysymys on, tai voi olla, täysin retorinen. Olethan huomannut, että siellä on kehitys mennyt suuntaan, jossa ajatuspuhe on jäänyt jälkeen kehityksestä.

Tuossa on 'pää' ongelmavyyhdelle! Tietysti 'päitä' on muitakin. Jostakinhan on aloitettava,

vai mitä?

Kysymyksesi on oikeaan osunut! On totta, että siinä on osatotuus!

Onhan tunnettua! Voi puhua mitä tahansa, ajatella voi tuskin yhtäkään.

Mikähän on saanut siellä aikaan tuollaisen kehityskulun?

Taitaapa kannattaa yhteydenotot muihin gravitaatiokeskuksiin. 

Tajunnan tervehdyttämiseen myötä löytynee mahdollisuuksia tilanteen helpottamiseksi. Uskon lujasti niin!

- Kuvittelehan mitä siellä on sattunut! Tajunta on häiriintynyt niistä kokemuksista, jotka puhetaidon kehittyminen on saanut aikaan.

Kummallisuuksia kummallisuuksien  perään. Siellä on vertaus:                                                        

- Ei näe metsää puilta...

Sopii hyvin kuvioon. Voisi luonnehtia:

"Ajatusmekanismit häiriintyvät puheista sisältäen puolitotuuksia. Jos on seikkailtu kielten viidakoissa alkavat ummet ja lammet näyttämään samanlaista."

Onneksi itse 'Luonto' on puuttumassa asiaan. Tajuntamekanismi on joutunut harhaan, mutta Sielu, sydän, tietää mitä tekee! Eihän se voikaan erehtyä...                                       Mihin joutuisimmekaan, jos se erehtyisi?

Kaikesta huolimatta ristiriita puheitten, tekojen ja ajatusten välillä on olemassa...

Muistelehan! Jos selaat oman planeettamme historiaa menneisyyteen, löytyy samankaltaisuuksia, ei  ehkä niin silmiin pistävinä, mutta kuitenkin selvinä.

Me selvisimme vaikeuksistamme,  ristiriitojen jälkeen, psyykkisten ominaisuuksien havaitsemisella sisäisesti ja ulkoisesti planeettakohtaisesti.

(2975 Ristissä)

- Monet heistä ovat käymässä tuota prosessia. He käyvät sitä tosin huomattavasti vaikeammista asetelmista ja lähtökohdista.

Ymmärtämisvaikeudet johtuvat siitä, että puhuttuna asia saa täysin toisia merkityksiä kuulijoissa. Itseasiassa ei niin oltu ajateltukaan.. Myös tunnetilat, yksilöstä riippuen, muokkaavat kuultua aivan ihmeellisyyksiin.

Ajatellessani kertomaasi tulee mieleeni 'vertaus nisuista ja lusteista'.

Vertaus on heidän suuren opettajansa sanaa. Täytyy sanoa, että se sisältää 'totuuksia' aivan roppakaupalla.

On siinä meilläkin opettelemista. Useinhan pilkistää meilläkin tietämättömyys päätään. Mikä pahinta - se tuntuu olevan yleismaailmallista.

Miehet puhelevat Valan laboratoriossa. Ympäriltä on jo päivän valo kaikkoamassa. Avoimessa ikkunaruudussa on jo pimeys.

Aurinko on vaipumassa taivaanrannan taa.

Linnut, joita täälläkin kunnioitetaan elämän myönteisten puolien esiintuojina, visertävät ikkunan takana vaimeasti.

Jos meillä ei olisi mahdollisuutta tarkistaa puheitamme telepaattista tietä, olisimme jatkuvasti saman vaikeuden edessä. Ollee mielenkiintoista planeetan historiassa, jos saamme aktivoitua telepaattisen viestinnän siellä.

 'Taito' on olemassa, vaikkakin hyvin rajoittuneena. Viestintä on mahdollista vasta sitten kun planeetan olennot ovat saavuttaneet tietyn kehitys tason ja kypsyyden.

Tärkeää on löytää keinot, joilla voimme avustaa tietoutta. Kuitenkin niin, ettemme joudu holhoojan asemaan. Tarkoituksena oikoa heidän teitään kehityksessä pahimpien karikoiden ohi.

Jälleen tulee mieleen mimanan sanoma... Tiedostammeko sen tärkeyden? Kuinka syy-yhteys selviää?

Ajatelkaamme Linnunratakohtaisesti! Ehkä asian oikea asia juontuu aikanaan. Sen on tultava selville.

Muista mitä olemme sanoneet asiasta! Tiedät, että se on suurenmoinen tehtävä:

Löytää keinoja galaksin sivistystason kohottamiseksi!  Me saamme uuden tietoisuuden tason kaupanpäällisiksi. Silloin olemme yhden portaan verran lähempänä 'Totuutta'.

Jonkinlainen 'aikahyppy' siitä tulee. Matka on kuitenkin vielä pitkä ja kivikkoinen.

- Tiedämme, että se on elämämme tarkoitus!

Voimme kai yrittää, kun kerran tiedämme suunnan:

- Auta heikompaasi, tue häntä ja lohduta kohtaamaan etäistä päämäärää - siinä viisautta kerrakseen.

Kerropa minulle  'missä tilanteessa' nyt olemme? Mikä on planeetan tilanne? Siitähän olemme niin huolissamme?

Herrat Vala ja Ruth keskustelevat aivan Ruthin asunnon verannan äärellä.

Auringon valo loistaa vielä läntisellä taivaalla. Muutama poutapilvi vaeltelee vielä kaukaisuudessa.

Kaikki osoittaa kesän olevan kukkeimmillaan.

Itse Ajatus  tuntuu vetävän henkeä, kun tästä asiasta keskustellaan.

Planeetan tuntemukset ovat olleetkin 'päivän puheenaihe' mimanan viestin lähettämisen jälkeen.

- Toteat itsekin tilanteen! Marisee 'mies' hampaittensa välistä.

- Sanon sen sinulle! Olemme samassa pisteessä, kuin kymmenkunta vuotta sitten. Pitäisi kehittää uusia oivalluksia. Ainakin on olemassa mahdollisuuksia niiden löytämiseksi.

- Tuntuu siltä, että 'alitajunta' vie meistä vielä voiton! Tilanne vaikuttaa koomiselta... Olemme tilastoineet tapahtumia, jotka jotenkin ovat vaikuttaneet psykologian kehittämisessä yhden persoonallisuuden kohdalla. Huomaatko? Monella henkilöllä, jotka olemme tutkineet, on yhteisiä piirteitä! Useat eivät esimerkiksi muista mitään tietyltä kehityksensä kaudelta. Eivät tajunnallisesti! Jonkinlainen 'salpa' lukitsee tajunnan tuolta alueelta. Emmekä ole löytäneet keinoja salvan aukaisemiseksi.

- Hypnologia ei pysty aukaisemaan salpaa. Mikä nyt keinoksi? Uskovainen ystäväni!

- Olisi ryhdyttävä tutkimaan asiaa aivan uudesta näkökulmasta.

- Mitäs! Jos laittaisimme 'aasille' valjaat?

- Mitä tarkoitat? Millaisia valjaita ja mihin tarkoitukseen?

- Asetelma on tällainen... Pannaan porkkana kepin päähän. Ehkä 'matka' ja 'asiat' joutuvat hieman nopeammin!

- Kuinka 'se' tähän asiaan vaikuttaa?

- Ajatelkaamme ihmistä ja hänen ongelmaansa? Annetaan hänelle uusi ongelma ja katsotaan, mitä se asiaan vaikuttaa?

- Ajattelet siis näin! Jos yksilö oppii ja pystyy tämän toisen ongelman ratkaisemaan, hän saa samalla valmiuksia purkaakseen padon itse pääasialta?

- Kyllä! Me vaikutamme hypnologisesti hänen kokemaansa. Tiedät, että kaikki johtuu urautumisista? Jos annamme hänelle ärsykkeen, joka muokkaa hermoyhteyksiä, saattaa olla, että hän tai joku muu saa sillanpääaseman.

Sitten voimme käydä tutkimaan itse perussyytä.

- Yhtä asiaa et ole ottanut huomioon ja se saattaa kaataa hienon teoriasi! Ihmisissä vaikuttaa henki, sielu, Jumaluus. Jos sielu on ristiriidassa ihmisen toimintojen kanssa, ei riitä hermoyhteyksien luominen!

Tarvitaan myös uskoa!

- Sinun uskosi! Yksilö on vain järjestelmä joka on joko järjestyksessä tai epäjärjestyksessä ja 'Elämän' on luonut puhdas sattuma.

- Otapas huomioon rakas kollegani, että 'sattuma' saattaa olla minun Jumalani ja toivon mukaan myös Sinun Jumalasi.

(3580 Vaipua)

- Kummallista! Todella kummallista! Vai mitä? Ajattelin saavani tältä olennolta muistin korjaantumaan. -  Sainkin! Mutta vain keksimäni ongelman ympäriltä... Mikä nyt neuvoksi, uskovainen kollegani?

- Katsopas! Kun tiedostat ongelman tärkeyden, menepäs itseesi! Löytyykö itseltäsi alue tai alueita, jotka ovat 'jumissa'. Mietipä! Niin ymmärrät, mitä tarkoitan!

- Oletko sitä mieltä, että meissä jokaisessa on salpoja, jotka ovat esteenä mielen kehittymiselle?

- Sitä juuri tarkoitan! Ongelma on yleismaailmallinen. Ei ole ihmistä, joka ei jotain tietäisi. Hehän ovat vain kaikki eri pisteessä toisiinsa nähden.

Tuollaisesta syntyy alueita, jolloin mieli ei enää pysy mukana juonessa. Puhumme asioista, jotka ovat meille selviä. Koemmehan ne todellisina. Oletko kuitenkaan varma, että kuulija tulkitsee asian siten kuin Sinä haluat? On todellista, että ongelmavyyhti selviää, jos pystymme opettamaan ihmisiä oivaltamaan asiasisällyksen.

Olethan kuullut telepatiasta? Sitä kautta, jos sitä voitaisiin opettaa, asia menisi suoraan sydämeen ja kaikki tajuaisivat sanoman. Sanoman,  joka vie perille!

Ajattelepas! Kuinka monta poliitikkoa, puoluetta maailmaan mahtuukaan?

He kaikki sortuvat vaikeuteen kertoa oikein tietoa.

Se ei mene kuulijan tajuntaan sellaisenaan kuin on tarkoitus.

- Asiassa on paljon totta! Tiedätkö! Hyvä poliitikko ei ehkä tunne tarkasti, mitä yksilö ajattelee. Hän kuitenkin tietää kuinka kansan joukko, massa, reagoi. Poliitikonhan tuntee juuri siitä?

Totta! Mutta - muistapas! Ongelmana on juuri mielen haavoittuvuus. Kun ei ole oikeaa tietoa, menettää jotain mielikuvistaan ja mielenlaadustaan. Puute saattaa piiloutua alitajuntaan.

Mitä suurempi hätä ja puute on tiedosta on olemassa sitä vähemmin yksilö on tajuissaan. Alitajunta vie voiton tajunnalta, kun ei ole sitä oikeaa tietoa.

Muista, että oikea tieto tulee Jumalalta. Hänen tajuntansa kautta. Jos yksilö nöyrtyy huomaamaan avun, jota on mahdollista saada, hän pelastuu tiedottomuudesta l. kuolemasta.

Niin! Sitä tiedottomuutta sanotaan myös kuolemaksi...

-  Ymmärränkö oikein? Sigmund Freudhan sanoi esittämääsi yliminäksi? Maailmassahan on valtava määrä ihmisiä, joiden tietoisuuden tasoa ole saatu kohotettua? Henkilöstä  

itsestään siis riippuu se miten kokee elämänsä ja maailmansa.

(4274 Levyinen)

• Etusivu

• Osa 1

• Osa 3