Osa 6
Ehkä hän kenkärojujen joukosta saa lisää mieltä?
Katselihan mies niitä kenkiä ja siirtyi sieltä katselemaan kirjoja, jos ei jätetä mainitsematta vaimon mielenkiintoa miehensä sielun syvyyksiin.
Sinne menee vaimon mielikuvitus muistoihin aiheena:
- Saisko Neiti luvan?
Nainen katseli kyllä kauan muualle ajatellen:
- Mitähän ukkopahus sieltä pilven lonkalta oikein horisee?
Lopulta nousee pystyyn tuolilta ajatellen:
- Pitää tukea tuota nuorta miehen körilästä! Kyllä nuorukaisen ihana valssi muokkaa sopivaan uskon tunnustukseen!
Kumpikohan se lopulta tytön valitsi? Järki vai järjettömyys?
Vastaan:
- Ihastuminen ja rakkaus!
Eihän mies paljoa tiennyt. Ei ollut naisen kokemuksissa paljonkaan omaa tietoa...
Miksikö?
Siksi, että ellei kokemuksia voitaisi jotenkin yhdistää, olisi kaikki hukassa heidän kohdaltaan.
Mies ajattelee:
- Rakastan tuota naista! Omalla tavallani tosin... Eiköhän se oikea rakkaus...
Mies tulee huoneeseen. Häpeillen tosin, mutta ajatellen:
- Tein tekoseni, mutta nyt saan varmuuden!
Tohtori Valta tulee vastaan ryntäät heilahdellen...
- Kyllä se on niin poikakulta, että lapsi on tulossa. Mitäs teet seuraavaksi siirroksesi?
Mies takeltelee ja takeltelee... Ryhdistäytyy vähitellen ja sanoo:
- Onko se nyt varmaa, että saan sen lapsen?
- Totta on! Saat lapsen edellyttäen, että todella haluat sitä? Meillä on tosin sellaisia 'ilopillereitä', jotka takaavat lopullisen tuloksen?
Mies säikähtää:
- Enhän minä nyt sitä tarkoittanut! Minä haluan saada sen lapsen!
Tohtori suutahtaa:
- Onko tuo mies täysi pöpi? Ei 'Kain' täysi käsi auta asiaa! Annan asian olla! Kyllä ne oikeat mielikuvat pulpahtavat esiin!
Lähdettiin sotaväkeen. Oli tarkoitus sisäistyä ongelmaan. Se ongelma oli pyssyn puhdistus ja sen puhdistaminen...
Käytiin leikkimässä taisteluja. Käytiin jotoksissa... Muutama kerta ihmeteltiin, miksi letka venyy ja venyy, joskus supistuukin ajatuksesta:
- Missä vika, mikä hätänä?
Oli heikkoja yksilöitä. Fyysisesti heikkoja. Joskus jäätiin todella pahasti jälkeen. Siksi oli takapään valvojia, jotka huolehtivat, että pysytään mukana.
Hiihtokeli oli mainio! Harjanteita laskettiin sekä myötä että vastamäkeen...
Mies tuli harjanteen reunaan ajatellen:
- En ole niin väsynyt kuin toiset saattaisivat luulla. Laskenpa tämän mäen reiluhkoa vauhtia...
Mätkähti polvilleen ja mikäpäs sieltä tulikaan? Tulee isänmaan kallioinen ja kyhmyinen pinnan muodostus.
Tuli 'patti' polveen ja se alkoi kasvaa...
Mitä ihmettä?
Sukset kutsuivat taas! Ja niin ne mäet jatkuivat yhä edelleen. Tuli tasanne ja niin sitä vaan taas uusi mäki oli odottamassa!
Noustiin rinnettä ylös... Silloin jalat pysähtyivät sekä edestä että takaa...
- Tuon kaverin taival taitaa päättyä tähän? Mäntti mies, eipäs älynnyt lopettaa jotosta siihen mäkeen jossa kaatui?
Näin ajateltiin... Mies työnsi sauvoista kaikin voimin, mutta jalat pysyivät paikoillaan...
Silloin kuulin ainoan pojan äänen sanovan:
- Ota poika sukset pois! Et sä torvi pääse ilman suksia kuin mäen päälle asti. Mutta nouse pois suksiltas! Hyvä kaveri sä oot! Usko mua nyt!
Vaikeuksien kautta voittoon julisti se katse jolla hyvin koulutettu alikersantti tiiraili pattipolvea. Noin hän ajatteli ja toden totta:
- Seuraavan taistelukohtauksen voit viettää kukkulan huipulla ajatellen, että on se vain kummaa, kun 'Emmaa' kantavan miehen housuissa oli asunut iso 'pentele'!
Sieltä 'pentele' huuhteli joskus maailmaa:
- Voi kuinka tuon kukkulan laella oleva solujärjestelmä tenhoaa? Onkohan pikku 'tyttö' ollut asiassa mukana?
Kun taskumatin tyhjentäjän vuoro tuli, sanoi eräs 'opettaja' jota kutsuttiin alikersantiksi (Saarinen):
- Tiedän paikan jossa ei vesi koskaan jäädy!
Hölmistyin! Totta! Muistan toki, että sepän työn tekee vasara, joka painaa punaista nappia juuri nyt!
Niin! Nappi painui alas... Voin vakuuttaa, että koville sen painaminen otti!
Mies ajatteli:
- Kumman jutun, kumman tarinan kerron jälkipolville?
- Kakistan ulos kummatkin! Eiköhän tarinaani uskota. Eiköhän tajun mukana tule myös tietoisuus siitä, että kaiken on järjestänyt ja järkeistänyt Jumalan rakkaus poikiansa ja tyttöjänsä kohtaan.
(560 Voitto)
Tapahtumarikas päivä totta tosiaan... Vain kaksi sanaa:
- Pyörien kohtalo vaakalaudalla! Pannaanko 'pyörät' pyörimään taaksepäin vai eteenpäin.
Ainoan pojan ajatus on kai tärkeintä:
- Pane se piru lujille! Kyllä se lopulta kakistaa tietonsa julkisuuteen!
Niinhän se piru kakistikin. Se sanoi:
- Pyörät pyörivät nykyään vain eteenpäin. Ei kai tässä nyt sirkuksessa enää olla?
Takaisin ei tule muuta kuin tietoisuus siitä, että 'Totuudellakin' on oma merkityksensä!
Aiheuttavat vielä ongelmia sinulle, minulle ja heillekin? Ei se mitään! Voi joutua vaikka välikäden asemaan.
Seuraava siirtosi on tärkeä...
Voitko taata, että rakas lapsi pysyy kuvioissa mukana aina? Kun sen tiedostat, istuu kädessäsi seiväs kuin keihäs ja aina seipäät lentävät latoon... Etsipä 'neula' sieltä jostakin?
Hyvin löytyy... Panet vain tieteistarinaa alulle, jonka nimeksi tulee vain pelkkä 'JOS'.
- Miksikö?
Siksi, ettei totuudellisuuden taju unohtaisi itsekultakin sitä, mitä sanotaan ehostamiseksi, muodikkuudeksi ja lopuksi sisäistymiseksi ongelmaan ihminen ja ihmisen vaikeudet tulkita Luojansa mukaan oikeaa ajatusta:
- Älä tapa, vaan tapaa hänet!
Yllä oleva on niistä varmasti tärkeimpiä oivalluksia!
Kun sellainen 'tietoisuus' tehoaa yhteyden tunnustavan Jumalan muodostumis pyrkimyksissä, ollaankin pitkällä taistelussa, jota sanotaan nälkä, hätä ja lopuksi rakkaus!
(741 Linja)
Kaveri oli mennyt tieteistarinan totuuksia tutkimaan oman olo- ja makuhuoneensa sohvalle, oli niin lukemisensa lumoissa, että unohti tavallisen maailman kuvansa ja ajatteli kirjailijan tavoin:
- Onpas siinä ja sillä, joka tämän on kirjoittanut, vilkas mieli, kuvitus? Älykäs mies totta tosiaan?
Lopulta kirja kirposi kädestä...
- Kumma juttu, kumma tarina? Kuinkahan 'Lapsi' siinä kirjan tarinan lopulla pääsee maan pinnalle? Sietääpä tutkia asiaa monesta näkövinkkelistä!
Tulisi näet parempi kokonaisnäkemys!
Mietti vielä...
- Sieltä Auringosta Hän on... Lapsen kehityksen tulkitsemiseksi tosin tarvittaisiin kokonainen tietoteos! Voisi tietysti käyttää sanaa 'rakkaus'. Ehkäpä rakkauden tulkitsijoiksi kelpaa jokainen sielu kaikkeuden ympäröimällä maa planeetalla.
Kuinka pieni Lapsi on syntymänsä aikoihin? Entä sitten, kun Lapsi kastetaan? Kuinka paljon Jumalan vaa’assa Lapsen paino kasvaa pyhässä kaste toimituksessa?
Mielenkiintoisia kysymyksiä...Yhden tutkinnon suorittanut mies voi kehaista Jumalastaan:
- Vaikka kaikkien aurinkojen massat liitettäisiin yhteen kokonaisuudeksi ja näin muodostunutta vetovoima kenttää kuvattaisiin sanalla kokonaisgravitaatio, voitaisiin silloin sanoa sanaa = gravitaatio.
Jos ja kun 'muoto' otettaisiin mukaan, tulkittaisiin lauselmaa Jeesus Kristus.
Siis Jumalan rakkaus on se gravitaatio, joka tasa painottaa massan ja sielun kokonaisuudeksi, joka pyrkii kohti Jumala Olentoa, jota myös 'Ihmisen Pojaksi' sanotaan.
(925 Ohje)
'Kolme miestä lumessa'. Onhan se niin... On hyvä ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Miltähän näyttäisivät vihreää nurmikkoa vasten? Olisihan sekin kokemus! Kun sitten pantaisiin 'pallo' pyörimään jalasta polveen ja takaisin jalkaan... Eiköhän pojat opi läksynsä aiheesta jalka, pallo ja sen tulevaisuus nykyaikana.
Mutta myös nykyaikana 'narrataan' kaloja pieniä täkyjä = lasipalloja apuna käyttäen ja ajatellaan:
- Kyllä särjet ja niiden järjet kylmenevät, kun lasipallo nousee vedetä uudelleen ylös!
Kuitenkin 'tarkoitus' on tärkeintä!
Kuinka saada palloset putoamaan, että takana on ajatusta pudottajasta?
Jalka, niin kuin pallosetkin putoavat maan vetovoiman ansiot minäkin tunnustaen... Elämä on liikettä! Totta tosiaan sitä se on! On vain muistettava, että tasapainoisuus = vaateri on tärkeintä ajatusten ja liikeratojen tuntien.
Yleensä yöllä nukutaan. Silloin myös rakastellaan...
Pudotapa itsesi, rakas lapsi, äiti maata tai aviopuolisoon päin, on muistettava miksi ja kuinka? Se on ongelma sen myönnän! Jopa niin vaikea ja arvoituksellinen! Ehkäpä siksi niin kiinnostava...
- Kuinka saada aviopuoliso oivaltamaan, että asia on miellettävä?
Minkälainen on se tunteiden kiertokulku, joka johdetaan sanasta pariutuminen?
Onko se sitä, että kaksi harmaata aivosolua marhaa tietä pitkin ajatellen:
- Yhdistyn niin olen kaksin verroin onnekas!
He samastuvat onneensa sanoen:
- Mie rakastan siuta eli Minä rakastan Sinua!
Kunhan se vain sanotaan. Sanominen on tärkeätä. Mitä voikaan ihminen, kun näkee rakkaansa kärsivän?
Onhan asialla toinenkin merkitys! Onhan asialla kaksi puoltansa.
'Pallojen' arvoitus on selvinnyt. Ne ovat niitä pallosia, jotka johtuvat sanoista:
- Tunne itsesi poika! Ja muista vanhan viisaan isäsi neuvo; onneen on vain yksi tie, eikä se ole suora vaan kiemurainen. Kuitenkin koukeroiden päässä on ajatus! Koputa ovelle varovasti, mutta harkiten... Voitko auttaa kärsivää ihmistä rakkauden asein? Esimerkiksi sanomalla:
- Rakastan onneasi!
- (1193 Kuvaus)
Muistaminen on ihmeellistä... Muistia on joskus tarkkailtava siten, että ajattelee:
- Sen tekee Jumalan rakkaus mahdolliseksi!
Ei ole mieltä muistaa sellaista, josta toinen osapuoli pahoittaa mielensä, paitsi silloin kun on sanottava:
- Tunnen! On pakko näin kertoa!
Tietäen, että 'Totuus' kasvattaa molempia osapuolia lähemmäksi oikeita arvoja. Silloin on sanalla rakkaus vastakaikua.
Siksi toiseksi. Ei nykyaikana kukaan yritä muistaa sellaista, joka vie toisen kadotukseen edellyttäen, että on lukenut tai tutkinut Odysseuksen alkuperää ja Polyfemoksen muodon muutosta. Ehkäpä ajatellen:
- Tuosta panen mieleeni tärkeimmät tietäen, että aina ne oikeat asiat kohdistuvat oikeisiin henkilöihin oikeaan aikaan.
Esimerkiksi mitä tapahtui 'kreivin aikaan'?
Eihän Kreivi Kreuz tai Pietari Brahe menettäneet silloin mitään kun vetäytyivät eläkkeelle ja julkistivat ajatuksen:
- Minä olen maahani ja maa minuun tyytyväinen!
Maan väki tosiaan tiesi heidän niin tarkoittaneen... Ei rakkaus katoa 'maan rakoon', vaan sinne missä maa luotiin!
Sen voi nyt käsittää:
- Maa luotiin kirstunkin päälle, mutta Luoja sen kirstunkin tekee... Varmaan mielessään ajatellen:
- Tämä painuu maan rakoon sisältäen Totuuden, joka julkaistaan Jumalan Valtakunnassa aiheena sielun kuolemattomuus!
Kuoleeko sielu, vai muuttaako sielu majaa?
Kysymys tulee kysymyksen perään...
Vastaan:
- Ei toki sielu kuole. Sehän on selvää...Sielu rikastuu kokemusten turvin!
- Entä muuttaako sielu majaa?
Voi sielu sen tehdäkin? Toisiin olosuhteisiin, toiseen ympäristöön, mutta aina 'Hän' rikastuttaa kokemuksensa turvin!
- Kuka on 'Hän'?
Hyvä kysymys - selvä vastaus:
Sellainen 'Poika', joka hiipii jokaisen sydämeen ennemmin tai myöhemmin. Mutta ei koskaan liian myöhään... Joskus Hän sanoo:
- Mie rakennan siuta!
Tai:
- Mie parannan siut vaivastas!
Joskus:
- Rakastan sinun ajatelmiesi kautta maailmankaikkeutta, joka minuakin ympäröi!
(1451 Suunnittelu)
Kuvitellaan lukusuoraa, tai lukuja ja vaikkapa kirjaimia A ja O.
Ensiksi luvut nollasta äärettömyyteen...
Mikä tulee vastaan kaukana äärettömyydessä?
Kiemura = äärettömyyden merkki ∞, kahdeksikko makuuasennossa. Muutakin:
- Esimerkiksi inhimillinen olento makuuasennossa!
- Miksikö niin?
- Oppien tietysti!
Uniopetus, se on sitä!
Entä aamuisin?
Noustaan ylös selkä kippurassa ja kahdeksikko mielessä. Ryhdistäydytään, vedetään henkeä ja selkä suoristuu. Silloin pääsee rukous huulilta ja ne ovat päivän ensimmäiset sanat.
Tällä tavoin on päivä liittynyt päivien summaan sanojen silmäluvun mukaan.
Nyt on kaksi - tai paremmin - nyt on numerot selvinneet. Entä A ja O? Kuinka niitä olisi tutkittava?
Astutaan hissiin, noustaan ylös. Miten vaan, mutta aina on hissin kuljettajan tarkoitus selvillä:
- Auta lähimmäistäsi. Hän saattaa olla hädän ja vaivan vallassa. Ehkä aikuisen mielikuvat heijastuvat alkaneen päivän tunnelmista. Ehkä kerrokset sekoittuvat ja tilanne aivan kuin vaatii:
- Ei niin kiirettä! Mutta lisää täsmällisyyttä ja huolellisuutta! Silloin kaikki onnistuu. Silloin on A ja O ollut mukana kuvioissa.
(1606 Viihtyä)
Vaivan arvoisia nuo ajatukset. Niitä pitää etsiä ja oivaltaa niin kuin asiallisesti sanotaankin.
Etsipä, katsopa ja käytä silmiäsi, mutta vain silloin kun muistat mitä olisi tehtävä!
Katselin eilen (?) nokkosen vartta, sen vartta ja samastuin. Muistin erään ihmisen elämässäni. Todellisen taiteilijan ja opettajan (Matti Rautio) elämän saralta.
Puna pyllyinen hämähäkki menee lehdellä...
- Minnehän matka? Eihän nuokaan niin rumia ole? Tekeeköhän tuo verkkoa lainkaan?
(Hämähäkki painuu lehden alapuolelle...)
- Tuumikoon rauhassa tuo mies!
Hiljaa nousen portaita. Miksiköhän? Ehkä nyt juuri ei ole tarkoitus selvittää 'näytön' tarkoitusta...
- Isä! Nyt tulee tieteistarina televisiosta aiheena kuu ja sen tulevaisuus!
Sisäistyn siihen... Ehkä jotain selviää eläytymisen myötä...
Kaveri on vanha! Mitähän se yrittää näyttää ihmisille? Ei yksistään omaa vanhuuttaan vaan sitä, että ajatus joka on kaiken luonut, tukee siitä näkövinkkelistä, joka vie kaukaisuuteen.
Entä tuo 'häkkyrä' Luojan luoma? Se on vain sitä kybernetiikkaa. Varmaan vanhus saattaa sanoman perille?
Entä Aihe?
- Voiko tietokone rakastua toiseen tietokoneeseen?
- Voi! Mikäli on tiedossa jälkeläisarmeija!
- Miksi vanhus tuhoutui?
Ehkä ajatus oli mukana tarkoittaen, että muoto, malli ja solukko tuhoutuu... Mutta ne hajaantuvat lähi kaikkeuteen.
Kaiken kaikkiaan sielu samaistuu sanaan 'panteismi'!
Voidaan ajatella, että kun harmaat aivosolut yhdistyvät ja osaavat yhdistää, saa 'Lapsen' kehitys vauhtia aiheena miksi ja kuinka rakastan?
- Ongelma vyyhtiä kerrakseen. Panepa paperille aiheesi - ihmislapsi - niin huomaat, että ne aikanaan sisältyvät maailmankuvaasi ja voin vakuuttaa samaistut huomiseen lukiessasi sitä, mitä olet kirjoittanut!
Seuraava päätelmä aiheesta...
- Miksi vanhus tarvittiin tarinaan juonen kehittelyssä?
Ehkä siksi, että olento kuvasi maailman olotilaa, joka oli jo kadottanut nuoruuden aktiivisuutensa.
Kysymyksessä on organismi, joka tahtoi jo samastua maailmaan ainoana toivonaan sielun ylösnousemus!
Häkkyrä (tulee mieleen hämähäkki) oli todellista kybernetiikkaa... Häkkyrässä oli pieni miehen rääpäle keskustassa...
Kuitenkin! Mikä tärkeintä inhimillinen olento!
Elokuvan aihe on aikansa elänyt ihmisten mielikuvituksissa. Eri maista toisiin ovat elokuvat kierrelleet ennen tuloaan Suomeen.
Silti tarinaan voi samastua ja niin pitääkin tehdä. Silti arvostellen ja käyttäen aikaisempia mieli kuviaan...
- Tätähän sanotaan skeptisyydeksi!
- Entä Mars? Nyt jo totisinta totta useimpien ihmisten mielissä?
- Ehkä nyt jo ajatellaan, skeptisyyttä unohtamatta, että onko vaalean punaisen taivaan alla 'Elämä' koskaan sykkinyt?
Mielenkiintoinen kysymys sikäli, että ei kai vaalean punainen itse asiassa ole kuin väri. Kysymys kuuluu:
- Kuinka siihen suhtaudun ja useat siihen suhtautuvat?
Mennäänpä maapallon toiselle puolelle! Tullaan ideologioiden maailmaan. Kierrytään sitten kuin satelliitilla ikään kohti omaa maatamme.
Ja mikä on tulos?
- Politiikkaa ja väri yhdistelmiä!
Voitaisiin katsoa vaikkapa spektri analyytikon silmin...
- Kuinka monta väri yhdistelmää ja kuinka monesta alku aineesta 'Ihminen' on muodostunut?
Onpa kysymyksiä, mutta on onneksi vastauksiakin... Esimerkiksi mies, joka kulkee tietään kohti määrän päätä sanoo:
- Herran Jumala! Etkö näe näkyjä lukiessasi tätä?
Näyistä puheenollen...
Mitähän amerikkalaiset ajattelivat painaessaan robotin käsivarren analyysilaitteiston käyntiin?
- Näkevätkö he näkyjä?
Tuskinpa!
Tuntuu siltä, että he näkevät työnsä tuloksen = määränpään.
Ompahan tavallista pitempi käsivarsi sen myönnän. Mutta se on yrittämisen tulosta!
"Yrittänyttä ei laiteta!" Sanoo Jaska Jokunenkin. Ei ehkäpä suotta. Mitäpä ihminen voi?
- Siunaus tulee yrittämisestä!
- Entä sitten näyt?
- Niitä tarvitaan, mutta ne täytyy todentaa... Muuten näyt eivät johda mihinkään!
Sanotaan, että aistit ovat todentamista varten!
Totta! Niin on! Ja niin tuleekin olla!
Ehkäpä siksi suunnitellaan ja haaveillaan, nähdään näkyjä 'idusta' Mars-planeetan pinnalla!
Viedäänkö sinne mies ja nainen vai vain ajatelma aiheesta:
- Ollako vai eikö olla siellä?
Ehkä näinä päivinä saadaan selville 'ollako', mutta mikä tärkeintä:
- Yhdistelmä mies ja nainen puuttuu sanoista Mars- planeetta ja sen väki!
Juuri siksi tarvitaan yrittämistä ja jatkuvaa ponnistelemista kohti tavoitetta. Se tekee elämän arvoisekseen!!!
(2180 Lepo)
Tietenkin tulee vastuksia. Vastukset ovat osa elämää... Siksi löytyy vastaus neljänneltä tähdeltä Auringosta lukien ongelmaan:
- Oletko siellä vai etkö ole? Tahdotko olla siellä? Tai vain ajatella, että näenhän sen jo, haistan ja maistan ja tunnenkin sen osittain!
Kuitenkin! Mikä tärkeintä 'itu' puuttuu!
Puhutaan Pyhässä Kirjassa luomiskertomuksesta? Jumalan luomasta maailmasta...
Voisiko tapahtua jotain saman tapaista tuolla neljännellä tähdellä Auringosta lukien...
Voisiko sinapin siemenestä kasvaa 'Suuri Puu' katsella? Tosin välimatkan päästä vielä, mutta voisiko?
Sen tietää 'Luoja'!
Luojasta puheen ollen. Mikä on se, jota on etsitty robottien avulla ja joka on Marssissa? Onko itse asiassa etsitty jotain sellaista, joka on täysin luonnollista?
Olisiko elämän etsimisen yhteydessä huomattava tietty tosiasia.
Planeetta liikkuu rataansa sisar planeettansa ulkopuolella Auringon ympäri...
Eikö ole luonnollista, että elämä 'kasvaa' ulospäin?
Elämä pyrkii kohti Auringon valoa... Siis 'Elämä' pyrkii maatakin kohden.
Toisaalta ihmisen pyrkimykset tunnetaan. Isota kaikkeuteen uhmaamaan vaikeuksia ja vaaroja. Ihmiset ovat vaikeuksissa jo mennessään maan vetovoimakentän ulkopuolelle, mutta aina yrittää täytyy...
Punainen 'pilkku' on suurentuneena Mars planeetan pinnalla. Pilkku on tulivuori. Valtavat laavavirrat valuvat sen reunan yli. Poreilua tapahtuu...
On kysymys suuresta noidan kattilasta.
Koskahan tulee valmista?
Niin! Kaasua purkautuu valtavia määriä ympäröimään planeetan pintaa.
Valitettavasti vetovoimakentän heikkoudesta johtuen suuri osa kaasusta häviää tähtien väliseen avaruuteen.
Harmin paikka koko planeetta! Varmaan paljon harmia jokaiselle joka sen pintaa astelee!
Sanon "astelee"!
En sano "aikanaan astelee"!
Tarkoitan mitä sanon!
Voihan olla, että suuri 'Luoja' on astellut ja astelee vieläkin planeetalla. Mutta omistaako ja jos omistaa, niin minkälaisen muodon omistaa?
Sen tietää mies joka on käynyt muotoa kurkistaen sanomassa:
- Olin, näin, tiesin ja tunsin!
Ei se tee miestä onnelliseksi se liika tieto, vaan se, että tietää olevansa yksilön muodon omistava ihminen! Lisään: Jos hän saa näköpiiriinsä vielä kaltaisensa, joka on tajun ja muodon omistava persoona, joka mieltää kaiken kuulemansa siten, että yrittää ymmärtää, ovat 'ihmisten pojat' tyytyväisiä.
Pikku 'piru' hykertelee tyytyväisenä:
- Nyt ne tulevat ne ihmisten pojat sieltä naapuri planeetalta! Ehkä saan heidän kalloihinsa mahtumaan pari oman planeettani viisautta! Ehkäpä he kertovat jotain tuosta sinisen kirkkaasta tähdestä, joka niin kiehtoo mielikuvitustani!
Eiköhän ne tule ystävinä nuo ihmisen pojat? Miksi muuten ne olisivat niitä robotteja lähettäneetkään? Olisivathan ne voineet lähettää tänne vaikkapa pommin jos ne olisivat halunneet sotia naapuriaan vastaan?
Rauhan omaisen rinnakkain elon minäkin, Mars planeetan piru (onhan minulla toinenkin nimi) tunnustan, kunhan vain muistavat ajattelun vapauden!
Olen minäkin käynyt siellä sinisessä tähdessä (maaksihan he sitä sanovat) tutkimassa ja tutkailemassa. Olen myös yrittänyt löytää ystäviä 'Luojaani' vedoten! Ehkäpä olen niitä saanutkin!
Tuleehan 'Braun' vastaani! Suuri 'Luoja' on antanut mieltä ihmisten pojillekin jotta tulisivat tervehtimään...
Yleensä aloitteen tekee 'Braun'! Hän muistaa turhan itsepäisyyteni. Silloin yritin osoittaa 'maalle' osaavani minäkin. Nyt olisin valmis tuntemaan toisinkin päin!
Voin sanoa:
- Ihmisten pojat viisastukoon siitä mitä osaan! Näin saan rauhan tunteen levottomaan sieluuni. Haluan auttaa nyt enkä enää uhota tiedoillani ja taidoillani. Ihmisten pojat viisastukoon siitä mitä osaan!
Vaaleanpunainen 'Taivas' kiehtoo mieltäni! On totta, että sanoisin sen täällä toisin. Olen kuitenkin opiskellut ihmisten poikain kieltä ja tiedän, että nuo sanat ovat politiikkaa!
Eikä suinkaan siksi, että ne sanat saisivat siitä lisää väriä, vaan siksi, että Sana ja politiikka voisivat yleensä ymmärtää toisiaan!
Niin! Politiikka - tuo kumma sana? On olemassa monen laista politiikkaa, mutta myös monen laisia 'Lain' laatijoitakin! Ja kaikki, huomaa kaikki, ajattelevat, että "tämä politiikkani johtaa siihen tulokseen, joka on asialleni eduksi!
Ja vielä lisäksi:
- Asiani on 'Pyhä'!
Onhan jokaisella politiikoilla ihanteensa ja humanitääriset pyrkimyksensä?
Mielenkiintoisia olettamuksia on politiikoista! Miltähän tuntuu puristaa 'robotin' käsivarsi laitteistoa mielistelevä hymyn häivä kasvoilla?
Sitten sen jälkeen tuijottaa kameran linssiin ja lausua tervetuliaissanat tuolle metallimöykylle samalla tietäen, että ne sanat tehoavat, kunhan odotat neljä- viisikymmentä minuuttia!
Tehon tunnushan on se, että tajuaa mitä on saanut aikaan toisessa yksilössä ja häneen nähden!
On totta ja myönnän, mestarisaavutus tuo 'robottinne' tulo omaa planeettani pintaa möyryämään!
Mitähän itämaan tietäjät tuumivatkaan maistellessaan erämaan hiekkaa ja etsiessään ulospääsytietä aution maan osan, sen hiekka dyynien keskeltä?
He varmaankin saavat viestin hermostoonsa aiheena 'hiekanjyvä' ja sen merkitys ihmiskunnalle maailmankaikkeudesta katsoen!
Kyllä kai kaikki itämaan tietäjätkin omistavat kaikkeutensa?
Niin! Myönnän! Pieniähän me olemme 'Luojamme' näkövinkkelistä katsoen? Ehkä siksi haluamme näyttää vähän suuremmilta! Sehän todistaa rakkauttamme 'Luojaamme' kohtaan!
Samastuuhan ja haluaa samastua lapsetkin omiin vanhempiinsa?
Minäkin uskon Jumalaan, tuohon 'Kaikkivaltiaaseen Taivaan ja maan Luojaan'! Eikä sillä Taivaan ja maan , tarkoitan Mars planeetan pintaa, värillä ole väliä kunhan ne ovat olemassa!
Odotan jännittyneenä kuinka ihmisten pojat tulevat tutkailemaan aiheella:
"Kuinka teen sovinnon 'naapurini' nähden!"
(2903 Huvila)
Mutta Totta Tosiaan! Siinäpä avaus repliikki! Kaikkihan on kohdallaan maa ja Taivas? Totta! On kuitenkin eräs mutta...
- Miksi kiivetä ylös Taivaaseen etsimään jotain hiekanjyvän kokoista kappaletta kaikkeudesta ja kaikkeuden nähden?
- Vastaan sinulle rakas lapsi... Siksi, että ymmärtäisitte kaiken Olevaisen olevan osan kiertokulkua, joka aina johtaa kohti turvattua tulevaisuutta!
Eikä siinä kyllin! On vielä lisättävä sanat:
Rakkaus kaikkea Olevaista kohtaan kaikkeuden historian aikana. Vasta nyt voit ymmärtää sen miksi on tärkeätä etsiä ne viimeisetkin hiekanjyvät! Nehän saattaisivat olla, mutta voin vakuuttaa etteivät ole, ne vihoviimeiset. Elämmehän nykyaikaa sen tasa-arvoisuutta hyväksi käyttäen.
Kummallisia nuo pyrkimykset? Minkä sille mahtaa, jos kaikki elävä 'Luonto' pyrkii kohti kirkkautta...
Panepas sinapin siemen maahan (siemen on jo), Kuuhun tai vaikkapa Marssin pinnalle, niin niistäkin käsin se pyrkii kohti 'Valoa'.
On totta, että elämän olosuhteet ovat paljon ankarammat niistä käsin.
Ei voi olla yksinomaan totta, että tarkoitus on aina löytää kaikkein parasta, hyvää kasvu-alustaa. Paremminkin!
On löydettävä paikka, jossa ja josta käsin voi ajatella kaiken kasvavan 'Luojan' tahtoa noudattaen.
Onpahan ihmisten pojilla leikkikentän etsintää, joka aikanaan kasvattaa heitä lähemmäksi Minua = Jumalaa!
Rakas 'Lapsi' on aina heillä (ihmisten pojilla) sydämissään ja silloin he lähestyvät Luojaansa.
Luoja eli Luojaansa, mutta toki niin, että tiedetään kuka on luonnot luonut!
(3106 Oppikirja)
Kummallisuuksia kummallisuuksien perään. Mitä arvelisitte ajatuksesta, että tieteistarina löytää 'Auringon' myös silloinkin, kun se on oikeassa suhteessa Luojaansa nähden?
Vanha metodi tuo, kun kulttuuri joka ensiksi tulee vastaan, on aina vihamielinen haluten lypsää tiedot toiselta osapuolelta antaen vastineeksi vain pahansuopuutensa.
Se sotii sitä henkeä vastaan, jonka 'ihminen'
On asettanut päämääräkseen:
"Auttaa ja tukea heikompaansa kohti etäistä määränpäätä..."
Ei suinkaan ole tarkoitus pyhittää asiaansa tiedon ja taidon kehittämiseen. Sellainen ei yksistään ole mahdollistakaan, vaan kaiken on tapahduttava Luonnonlakien mukaan. Se tarkoittaa samaa kuin:
"Sopivassa suhteessa sekä Totta että harhaa..."
(3197 Alta)
Kaksi kaveria meni metsään. Kaverien tarkoitus oli näyttää maailmalle se kuinka tehdään 'pajupilli'. Kumpikin aloittaa työnsä...
Ensimmäisellä pojista on linkkari. Toisella pojalla on komea puukko, jonka hän rehvakkaasti vetäisi esiin tupestaan pajupensaan lähestyessä hänen näkövinkkeliään.
Työ maistui ja aikaa kului. Tuli hetki jolloin kumpikin tarvitsi tietoa siitä kuinka pillin tulisi soida ja kuinka sen saisi soimaan?
Aikansa mietittyään ensimmäinen pojista tokaisee:
- Kuule Jussi! Miksi sinä laitat reiän siihen paikkaan? Anna sen mennä mahdollisimman alas suu kappaleesta mitattuna! Teen sen tämän kyhmyn kohdalle. Kyhmy lähtee pois ja täten voin varmistaa irrotettavalle kuoritupelle lisää pituutta.
Kumpikin ahertaa tovin, kunnes tulee kaikukammion kovertamisen vuoro. Irrotetut kuoritupit olivat molemmilla vieressään. Onhan kanttia mistä jatkaa...
- Kuule Keke! Miksi sinä laitat kaikukammion seinän heti kaikukammion reiän alapuolelle? Ai niin! Taidat tietää, että se vekotin ei muulla tavalla soi?
_ Niin on! Katsoin kerran mallia poliisipillistä ja huomasin tuon tosiasian. Sitä paitsi kesken kaiken; tiedätkö miksi poliisipillissä on 'herne' kaikukammiossa?
- Jotta äänen väri saisi uutta luonnetta!
- On sillä sen lisäksi toinenkin merkitys! Tasainen ja yksitoikkoinen ääni ei ikinä kiinnitä kenenkään huomiota... Nyt tulemme sinun vastaukseesi...
Kun ääniaallot värähtävät herneen vaikutuksesta, ne kuullaan selvemmin... Selitys on resonanssissa ja siksi se tehoaa ihmisiin.
Itseasiassa sinun vastauksesi, mutta niin, että varmasti ymmärrät, kuinka äänen väri vaikuttaa kuuntelijaan!
Nyt alkaa pillien kehitys historiassa sen kaikkein vaikein vaihe. Pitää näet vuolla sopiva ilmarako niihin... Niidenhän pitää soida mahdollisimman heleästi...
- Parasta aloittaa mahdollisimman varovasti... Tuumi Jussi... Tehdään aluksi hyvin pieni reikä. Sovitetaan tuohituppea ja suurennetaan ilma aukkoa sen mukaan kun pillin ääni tehostuu!
- Se on oikea tapa! Tehdään vain niin! On kuitenkin muistettava, ettei saa olla liian ahne äänen suhteen... Pajupillillä on sen ääni! Pillistä ei koskaan tule poliisipilliä! Muutoin käy niin, että et lopulta kuule kuin hengityksesi pihinää...
Aherrettuaan saivat molemmat pillinsä valmiiksi... Sitten ne soivat kauniin heleästi keväisessä luonnossa ilmoittaen äänellään taitavien tekijöittensä kaipuuta musiikin maailmaan.
Nyt seuraa mielenkiintoinen kysymys:
- Kummalla pojista oli linkkari? Kumpi pojista omisti puukon tuppineen?
Poika, joka omisti linkkarin kaivoi sen esiin siinä vaiheessa kun oli jo valmiiksi valinnut oksan jota halusi pajupilliään varten... Etsi terän esiin ja tuumasi:
- Tuota olen havitellut! Siinä on nuo kyhmyt noin ja noin! Eiköhän se tästä onnistu!
Tarttui oksaan ja alkoi vuolla sitä poikki!
- Pahus kun on vaikeuksia tämän katkaisussa! Täytyy yrittää pieni vedon ympäriinsä! Kas noin! Se onnistuu!
Entäpä toinen kaveruus? Jussihan oli kysymyksessä? Hänellä oli puukko! Rehvakkaasti hän tarttuu oksia turhia valikoimatta puukkoonsa ja aloittaa tarkastelun... Puukon kiiltävä välke näkyy hänen silmäkulmiinsa ja luontonsa mukaisesti tarttuu ensimmäisiin oksiin jotka vähänkin tuntuivat sopivilta...
Loput onkin jo tiedossa...
Näin kokemukset rikastuttivat molempia. Toinen oli varovaisen luonteen perikuva. Toinen kuvasi ihmisen intoa työnsä laatua kohtaan...
Ei suinkaan uhota paljastetun puukon kiiltävä välke silmissään.
Näin he täydentävät toisiaan opettamalla luonnollisen keskustelun kautta toistaan mahdollisista puutteista tulevassa työssä ja hyväksyvät, että 'työ tekijäänsä kiittää', mutta opettaa vois silti tekijääkin...
(3671 Kamppailu)
Nuori poikani tuli sisään ilkikurinen pilke silmissään:
- Isä! Tiiet sie, mikä on typen kemiallinen merkki?
- En!
- Oikein! Se on juuri en = N! Vastasi poika voittajan ilme kasvoillaan ja palasi kaverinsa luo... Olivat tutkineet Antero Wipusta!
Siitä paikaltani jäin miettimään kysymystä. Välähti mieleeni Jeesuksen "Vuorisaarna" ja Sanat:
- Kun myönnätte, sanokaa vain:" Kyllä', kun kiellätte, sanokaa :'Ei.' Enempi on pahasta.
Sana 'En' kuvaa sitä, että tehostaa tietojensa määrää toisissa asioissa.
Aivankuin sanoisi:
- Tuota en tiedä, mutta varmasti tiedän jotain muuta. Jotain sellaista, että voin osoittaa olevani vähintäänkin yhtä viisas kuin kysymyksen asettelija!
Mitähän 'Pikku Piru' tarkoitti Mars planeetan pinnalla puhellessaan tiedoistaan ja taidoistaan? Ehkä hän halusi sanoa:
- Ilmakehämme on vaaleanpunainen siksi, että siinä on niin paljon typpeä samalla tarkoittaen:
"Minä tiedän mitä puhun enkä halua joutua lankaan aiheesta väri ja sen merkitys kehityksen kannalta ympäristössä, jossa on niin usein joutunut sanomaan:
'En ymmärrä tuot asiaa tekstistäsi! Sehän kuvaa Wipusen ajatelmaa aiheesta. Kaikella on vähintäänkin kaksi tulkintaa ja kummatkin johtavat aina johonkin'!"
- On kuitenkin muistettava 'Pikku Piru', että kun liikaa tehostaa omaa persoonaansa tietojensa ja taitojensa summana, unohtaa tärkeimmän:
"Mistä olet tietosi, taitosi ja voimasi saanut? Oletko tosiaan saanut vaalean punaisen taivaan vain siksi, että me täällä maassa voisimme sanoa:
- Ei se niin ole! Ei se sitä tarkoita! Ei vaan siksi, että väri symbolisoi tunnetta, jota koemme Mars planeettaa kohtaan - planeettamme luoman kritiikin valossa. Voin vakuuttaa, että niin kauan kun tietomme on puutteelliset aiheesta Mars planeetta, olemme neuvottelijan asemassa, joka ei vielä ole matkustanut sovittelemaan käsiään niihin puristuksellisiin suhteisiin, joissa aikanaan muokataan ensimmäiset totuudelliset suhteet toiseen sisar planeettaamme."
Välikäden asema on todella vaikea ja sen tietää toki hän joka on pannut käteeni liikettä.
Piru vaikenee typertyneenä...
- Ovatko tosiaan tänne tulossa? Aikovatko todella tulla tervehtimään
(3973 Lomake )
