Osa 1

                           GALAKSI  0.                                                    

Kun Hän kohotti katseensa, oli hänen silmissään yllätys. Hän huomasi, kuinka paljon se rakasti maailmaa. Se oli tumma ja iso. Sillä oli kuusi päätä ja kaksi silmää, sillä se oli olio, joka oli tuhannen vuoden muokkaukseen tulosta. Se osasi kirjoittaa ja lukea. Se oli kyberneteettinen robotti. Sen ominaisuuksiin kuului opetella -- ainoastaan opetella. Sillä oli aivot syvällä upotettu lokeron sisään -- sisäinen viestintä järjestelmä ja tietokoneen muistio. Sen tarkoitus oli olla seuraamme, sillä sukumme oli sammumassa. Luoja tiesi, että se oli sekasikiö. Mutta oli sekin parempi kuin ei mitään.

Meitä oli alle tuhat jäljellä, vaikka olisi ollut mahdollisuus miljardien ratkaisuihin.

Vaikka Hän oli toivonut, ei ollut odotettavissa, että koetta olisi voinut uusia. Se ei onnistunut. NO!

OLIHAN SEKIN JOTAIN. HÄN VOISI SEN KERTOA. Tosin se  huolellisesti muokataan ja se mahdollistaisi sen, että Hän saisi sen uuden toimen.

Pettymys valloittaa Hänen mielensä. Hän oli toivonut. Oikeastaan mistään muusta ei olisi ollut väliä. Kuin että Hän olisi onnistunut. Se olisi ollut kaiken perusta.

Mies tulee huoneeseen. Sitä sanotaan mieheksi, vaikka tiedetään, että se on kybernetiikan tulosta.

Onhan niissä Soluissa ja solutumissa, jotka ovat sen sisällä, eräitä vähintäänkin outoja piirteitä ja nimitettiinkin juuri sen takia sitä MIEHEKSI. Ei se ole mitään vakavaa. Se on vain hiukan kohteliaasti naisille kuin miehille. Siitä nimitys. Se sanoo:

- Tohtori Ruth toivoo teidän saapuvan luokseen mahdollisimman nopeasti. Hänellä on jotain uutta.

- Mitä! Hän ajattelee: -No! Tietenkin menen. Ruth on kelpo tutkija. Hänellä on jotain uutta kerrottavana. Muutoin Ruth ei sitä pyyntöä olisi esittänytkään.

 Kohottautuu tuolistaan, pistää piristyspastillin suuhunsa ja poistuu oikeanpuoleisesta oviaukosta kirkkaana hohtavaan aurinkoon. Menee tien varrella, sen vastakkaisella puolella olevaan, kuutionmuotoiseen rakennukseen. Mahtuu hyvin sisään. Ei tarvitse kumartua oviaukossa.

- Mitähän tästäkin tulee, kun puolet vapaa-aikaa saa nykyään käyttää yhdistelmien muistamiseen; hän ajattelee ja painaa nappeja.

Astuu ulos kuutiosta. Aurinkoa ei ole. Hän on tähden keskustassa uusimmassa solubiologisessa laitoksessa. Täällä on hyvä toimia. Solubiologia suosii näitä olosuhteita. Painovoima ei kahlitse ja solut kasvavat suuremmiksi ja voimakkaammiksi.

Astuu määrätietoisesti odottavaa valosuunnikasta. Menee sisään.

Siellähän Ruth jo onkin. Astuu lähemmäksi:

Ruth! Toivoitte pistäytymistäni?

Ruth ON persoonallisuus.

Että he yleensä olivat tavanneet, oli kolmannen henkilön työn tulosta. Täytyy sanoa: - Se oli ainakin kolmannelle henkilölle ollut onnen potku. Sen todistivat 'tähdet'. Ruhtin pudistaessa hänen kättään ensimmäisen kerran oli hän tuntenut sisäisessä tietoisuudessa 'tähden' syttyvän. Siinä pienoismaailmassa, joka oli niin tärkeä, jotta kokonaisuutta olisi mahdollista muodostaa..

Ruht kertoi myöhemmin, noin pari vuotta sitten,  hänen sisällään - ajatuksissa - oli käynyt kaunis melodia. Hän oli suorastaan mykistynyt.

- Kyllä, kävin asian takia väittelyjäkin. Jaostoissa  ei oikein tahdota ymmärtää  kokeittemme tärkeyttä. Jatkuvasti udellaan,

että miksi emme voisi toimia samassa laboratoriossa?

Olen saanut heidät tajuamaan, että tässä on ainoa vaihtoehto. No niin! Asiaan! Olen selvittänyt jotain. Kun äskettäin vertasin solujen tumissa olevien "ruuvien" ja spektrianalyysin tulosta, huomasin jotain. Tieto tulee aivankuin "pakettina" kierreruuviin... Mutta mistä? Siitä en ollenkaan päässyt selvyyteen. Vaikka olemme täällä keskustassa, ehkä juuri siksi, olen huomannut Auringon ja tähtien keskinäinen säteilylaki on suoraan verrannollinen "paketin" informaation kanssa. Vaikka päällämme on satoja kilometrejä planeettamme kalliota, eivät "pakettien"  informaatioannokset poikkea sekunnin miljardinosaakaan tähtien yhteisestä kokonaisvaikutuksesta.

Ymmärrät! Tämähän merkitsee, kuvittelulakienne mukaan (joihin olen perehtynyt) sitä, että ON MAHDOLLISTA 

saada aikaan onnellinen alku uudelle elämälle.

- Kuinka ylläoleva on mahdollista? Kuinka muut eivät olleet sitä havainneet? Ruuthan on säteilyalan ekspertti. Biologinen puolihan oli ollut muiden erikoisalana. Kuinka usein he olivat nähneet sisäisten silmiensä kautta solun "kierreruuvit". Kuvitelleet tuhansia erilaisia mahdollisuuksia ja nyt Ruth sanoo vastauksen päin heidän kasvojaan.

-kuullehan! Sanoo Ruth... Koko Sinun kuvittelukykysi estää tällaisen mahdollisuuden. Siellä "ylhäällä" säteily vaikuttaa suoraan aistimiimme. Siellä meidän, niin kuin teidänkin, on elettävä sen vaikutuksen piirissä. Tänne "sisään" informaatio tulee parafyysista tietä. Vaikutus on toisenlainen. Kun tankkaat sen mieleesi kaikki kirkastuu tuossa tuokiossa.

Kun Hän aloittaa oman toimintakertomuksensa, on mukavin piirre koko asiassa, että 'asia' on tullut tavallaan "tietoisuuden" tasolle. Olikin monimutkainen prosessi, kunnes kaikki kävi kohdalleen. Hänen kuvitelmiinsa tahtoo 'väkisin' sotkeutua sellaista tulostetta, jotka vain vaikeuttavat asian kanavoimista edelleen.

Mikä oli ollutkaan Lapsuuden Unelmani?  Eikö se olutkin toivo. Toivo siitä, että voisi olla lähellä Jumalaa - Kaikkivaltiasta - Taivaan ja maan Luojaa, Herraa. Unelmana asia oli täysin looginen. 

Kun nyt monien työntäytteisten vuosien jälkeen asiaa ajattelee, on tunnustettava, että olemme hyvinkin Lähellä Totuutta.

Totuus on suola, joka maustaa etsivän mielikuvitusta. Antaa sille makua. Totuus, niin Totuus on kuin Jumala. Sen äärelle

pyrkivät kaikki etsivät Sielut.

Toimintakertomuksen tullessa valmiiksi johtaa se Ruthin kertomuksen kanssa siihen, että merkittäviä muutoksia tutkimusprojektissa tapahtuu.Vaikeuksia on yhä edelleen. On jarruttavia piirejä. He tahtovat koko asian hauduttamista yhä edelleen. Niin! Ties kuinka kauan.

Oli kuitenkin löytynyt yhteisymmärrys. Kokouksessa, johon oli haalittu kaikki silmää tekevät ympäri planeettaa. Kokous oli ollut myrskyinen. Äänestystulos oli ollut seuraavanlainen:

Kuusisataa yhdeksänkymmentä kuusi Olentoa tuhannesta äänesti projektin käynnistämiseksi. Muut äänestivät tyhjää. Kukaan ei ollut poissa äänestyksestä.

(779 synti)

Kuvittelumahdollisuuksia oli ollut (ja on) tuhansia. Oli kuitenkin päästy päätepisteeseen. oli löydetty keino, jonka avulla voitaisiin solun tumassa olevat mahdollisuudet saada mahdollisimman onnistuneeksi sekoitukseksi. Oli päästy, pitkällisten, mutta ratkaisevien kokeitten avulla, oikealle tolalle ja saatu selville ydinkysymys.

Tähtien yhtenevä säteilylaki oli faktana, mistä oli voitu aloittaa. Sillä tähdet loivat omalla ominaisuudellaan jo otolliset olosuhteet tähden pinnalle.

Planeetan sisässä, solubiologisessa laitoksessa oli käynnistetty koko projektin keskeisin tutkimus. Oli yhdistetty planeetan pinnan ja paranfyysisen, sisäisen maailman,  tiedosto yhdeksi kokonaisuudeksi. Oltiinkin voitettu pahimmat vaikeudet.

Jäljellä oli mielenkiintoinen vaihe. Oli löydetty sopiva "äiti"  tulevalle mahdollisuudelle. Solubiologit olivat varmistaneet, vahvistaneet kyseisen tosiasian.

Äidillä oli tietty ominaisuus, joka tarvittiin, jotta  Olento voisi tulla niin tärkeäksi, kuin oli tarkoitettu. Spektrianalyysi osoitti, että myös 'toinen' osapuoli oli halukas yhteistyöhön.

Pariskunnan - heidät oli hienovaraisesti esitelty toisilleen ja tulus oli syttynyt - liikkuessa yhdessä nähtiin "karmojen" ympärillä hienon hieno valonsäde. Kajastus, joka oli kaiken olevaisen edellytys. Odotettiin, että heidät saataisiin ohjattua henkiselle alueelle. Aiottiin käyttää  uuden uutukaista mimanaa. Se oli mahtava

tietokone. Se mahdollistaisi suureen henkiseen kuin myös fyysiseen sulautumiseen.

Mimana, joksi se ristittiin heti valmistuttuaan, oli erittäin monimutkainen kybernetiikan ja teknologian aikaansaannos. Mimana pystyi äärettömyyksiin laskemaan todennäköisyyksiä uusista solubiologisista mahdollisuuksista. Tämä laite pystyi myös toteamaan tähtien hienosyinen symmetria. Samoin se pystyi yhdistämään kaiken yhdeksi tärkeäksi kokonaisuudeksi. Pienihän se oli, se alku, mutta siitä oli mahdollisuus kehittyä mitä monipuolisin Olento planeetallemme. Ehkä älykkäin Olento, joka planeettamme pintaa on koskaan astellut.

Näin hän ajatteli Niin! oli kanttia mistä jatkaa.

Pariskunta tapaili toisiaan yhä harvemmin. Oli näet laskettu henkisen puolen tulevan paremmin huomioitua tätä kautta. Tahdottiin varmistua kaikesta.

Hääpäiväksi oli valittu hetki jolloin tähti ja sitä kiertävä kuu olisivat samalla suoralla Aurinkoon nähden.  Planeetan pinnalle muodostuisi tumma alue ja tuon tumman alueen kohdilla olisi otollinen paikka. Kun kuu hitaasti vaeltaisi Auringon edestä, olisi pieni suloinen 'taimi' kasvamassa kohti kirkkautta. Sinnehän me kaikki olemme matkalla. Kukin kykyjensä mukaan.

Odoteltiin sen tähden joka lähestyi Aurinkokuntaamme olevan oman kuumme luokkaa. Se jäisi kiertämään Aurinkoa. Tämä lähestyjä sivuuttaisi planeettamme äärimmäisen läheltä. Tähtitieteellisesti sanottuna! Oli laskettu sen jäävän kiertämään omaa planeettaamme muutamiksi vuosikymmeniksi.

(1120 parhaiten)

Koska tähden tulokulma oli sellainen kuin oli, vaikuttaisi oman kuumme ja planeettamme yhteinen gravitaatio siten, että se ajastaan linkoutuisi Aurinkoa kiertäväksi planeetaksi.

Oli myös laskettu tähtitieteellisen tarkasti se aika kuinka monta vuotta se olisi oman planeettamme seuralainen. Noin 34 vuotta se olisi planeettamme seuralainen. Sen jälkeen se linkoutuisi ulos avaruuteen hyberberistä rataa. Odotettiinkin - laskelmat pitivät yleensä paikkansa - tähti linkoutuisi tähtijärjestelmämme uloimmaksi planeetaksi. Se jäisi kiertämään Aurinkoamme yhdentenätoista planeettana. Galaksirakenteemme oli ja on sellainen, että asutuilla tähtijärjestelmillä on yleensä sama muoto.. Tämä kaikki muuttaisi tähtijärjestelmämme rakennetta.

Myös tiedettiin - 'Lapsen' saadessa alkunsa - alkaisivat uuden kuumme kierrokset planeettamme ympäri. Se oli outo kiertolainen. Se oli sulassa tilassa. Esimerkiksi 'tina' sulaisi siellä heti. Ihmeteltiin  sitä ja kummeksuttiin. Kysyttiin:

- Kuinka sellainen voi olla mahdollista?

Tieteilijöitten mukaan  tähti oli tähtien välisestä sumusta, sen keskeltä, sinkoutunut massakeskitymä. Tähän oli uskottava. Kysyttäessä lisää vastattiin:

Kysykää 'Luojalta' loput. Tähdellä oli ohut kaasuvaippa. Tähti oli tieteen lempilapsi. Olihan se erikoisasemassa. Rata jäisi kauas oman kuumme toiselle puolelle. Kaiken lisäksi rata oli hyvin hyperbelin muotoinen. Tietty vaikutuksensa sillä oli. Odotettiin, että pystytään vaikeudet eliminoimaan pois.

-  Asser Vala, teille on tulossa puhelu näkölaitteeseen! Vala hätkähtää.- Mies on tullut huoneeseen tavallistakin hiljaisemmin.

- Hyvä menen puhelimeen!

Nousee pöytänsä vierestä, tekee viimeiset korjaukset lähes valmiiseen toimintakertomukseensa. Siirtää sen ohjelmointilaitteeseen. Astuu ovesta aulaan näkölaitteen vierelle.

Jouko Uolan kolmiulotteinen kuva terävöityy näköneliön keskelle luonnolliseen kokoonsa. Vala hymyilee. Hän on pitänyt Uolan persoonallisesta luonteenlaadusta.

Uola rykäisee:

-  Yhteys saavutettu. Kuule! Olemme edenneet tällaiseen vaiheeseen. Voimme aloittaa kokeen lopullisen suorittamisen. kahden kuun kierroksen kuluttua. Luojahan on mukanamme. Tapahtuma on mitätön tässä vaiheessa, mutta 'Hengessä' olemme jo nyt tiiviisti siinä mukana. On kuitenkin pulmia. Saimme tietää planeetan keskustassa olevasta tietokoneesta. Se on vaikeuksissa. Solubiologinen järjestelmä tuntuu olevan ylikuormitettu. Jouduimme antamaan sille vähän berylliumia ravintoliosputkistoon. Se rauhoittui heti. Ennen kuin lios ehti vaikuttaa se teki pari virhettä. Tietokone nolostui suunnattomasti. Selitimme asian. Se tyytyi mukisematta. Hieman arveluttaa... Jospa  se on tehnyt muitakin virheitä?

- Älä huolehdi! Kuusin kertainen tarkkaileva järjestelmämme huolehtii pulmistasi. Totta on, että aivan sataprosenttista suojaa se ei anna. Muutaman prosentin kymmenyksen takia ei kannata hermostua. Aina on olemassa epävarmuus tekijöitä. Niitä ei voi välttää.

-  No! Se siitä! Uola hymyilee. - Eipä tässä muuta. En ehdi ottamaan uudelleen yhteyttä.                 

Ehkä vasta kokeen jälkeen. Sittenpähän kohdataan. Hei!

Jouko Uola häipyy harmaaseen usvaan. Vala hätkähtää:

Hetkinen! Minunhan on suoritettava viellä muutama tarkistus. Toimitanpa ne pikimmiten.

- Vaikeus asiassa on se, että laskin lakkoilee jatkuvasti. Vala on harmissaan. - Mikähän sitä nytkin vaivaa? Voi Pirskatti!

Ruth mutisee:

- Sillä on tekemistä parauniversumien kanssa. En saa siitä nyt tällä kertaa enempää irti. Ehkä korjaava robottimme selvittää pulmamme. Jopa tuossa tuokiossa.

- Kumma kun ei vielä ole sitä selvittänyt? emme etene yhtään mikäli tulee jatkuvasti näitä viivästymiä.

- Älä ole niin kärsimätön. Kyllä Totuus tulee ilmi ajastaan. Olethan sen huomannutkin jo? Aika tuo vastaukset ongelmiimme ennemmin tai myöhemmin. Muista se minun sanoneen. Ruth ajattelee hymyillen:

- Voi tuota nuoruuden kärsimättömyyttä!  Aina pitäisi olla valmista ja kaiken lisäksi nopeasti! Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän jaksaa odottaa. Se on totuudellista, jos mikä!

Kybernetiikan tuote 'mies' l. korjaava robotti ilmoittaa harmia äänessään:

- Parauniversumeista tulee impulsseja! Ne sotkevat kaiken tarkemman tiedonvaihdon tietokoneen kanssa keskustassa.

- Siinä vastaus pulmiisi! Tokaisee Alpo Asserille... Älä ole niin kärsimätön. Paranuniversumeissa - varsinkin lähimmissä - ei vielä olla sopeuduttu uuteen ryhmitykseemme. Siellä joudutaan sotkemaan ohjelmaamme, kunnes sielläkin on saatu selvyys uusista kuvioistamme. Sinähän tiedät, paranuniversumeissa - niin kuin meidänkin - on tiukka vuorovaikutussuhde. Niissä on oltava samanaikaista tapahtumaa äärettömyyteen.  Muuttaessamme herkkyyksiämme He tarvitsevat, luonnonlakien mukaan, hieman miettimisaikaa. Kyllä se siitä suttautuu. Kaikki vie vain oman aikansa. Niin kuin nyt!

Kauemmin kuin mielestämme on tarpeenkaan.

Alpo Ruth jatkaa:

- Sinunkin on opittava olemaan kärsivällinen. Ei ole mieltä sillä, että riuhdot eteenpäin liian tiukoin ohjaksin. Ota rennosti vaan. Niin tullee hyvää. Ajattele sen asian yli. Kyllä se siitä selviää...Kuvittele alkeiskoulussa opetettavaa palapeliautomaattia. Kaikki on aluksi harmittavan vaikeata. Kun yksikin pala on saatu kohdalleen, alkavat palat loksahtelemaan kiihtyvään tahtiin kohdalleen. Tässä asiassa jäämme odottamaan tulevia kehitysvuosia. Vasta silloin testataan todellisen tuloksemme ja kokeen paikkansapitävyys.

- Odotetaan ja katsotaan! Asser Vala tuhahtaa hieman. Hänellä on mielipahaa äänessään. Eihän hän enää sillä asteella ollut. Olipa Ruutilla otsaa  tukistella. Vala myöntää ajatuksissaan, että jokainen sana Alpon puheista on totta. Alpolle on vain yliopistovuosiltaan jäänyt kiusallinen tapa 'opettaa' alaisiaan. On totta toisaalta, että on asioita joista 'lisäoppi' on paikallaan. Ei olekaan ihme, jos alaiset sietävät, joskus mielellään, noita 'korvatillikoita'. Korvatillikka on vakiintunut nimitys 'tukistuksille'.

-  Muistiin kirjoittaminen on turhan ennen aikaista vielä tässä tilanteessa! Taneli Neulanen sanailee... -  Ei ole vielä tässä

vaiheessa syytä ennakoida tulevia tilanteita tämän pitemmälle. Itse tilanne on sivuasia sen tosiasian rinnalla, joka onkin kaikkein tärkeintä, 'Lapsen' syntymä. Tuleva lapsi on saanut parhaat perintötekijät. Nyt vain on odotettava. Aika tuo uudet perintötekijät esiin aiheesta. Kun 'Lapsi' syntyy, Hän määrääkin itse oppimisensa tahdin. Me vain syötämme Häneen tietoa sopivin annoksin. Ajastaan täysimittaiseksi tultuaan Hän on oppinut kaiken, jopa Olevaisen kaikki olomuodot. Harmillisinta tämä odottaminen. Meidän tulee kykyinemme taapertaa 'tiedon' ohdakkeista polkua - Hän oppii sitä, jopa valosta itsestään. Tiedemiehemme ovat todistaneet sen .Opimme Hänen ansiostaan. Me menemme kohti henkistä tasapainoisuutta. Siksi ovat useat hieman hätäileviä.

- Mielenkiintoiseksi asian tekee olettamus siitä mitä tuleman pitää... Kun 'Lapsi' tulee aikuiseksi. Odotettavissa on useita miljardeja todennäköisyyksiä. Parhaimmatkaan perinnöllisyyden tutkijat eivät ole, eivätkä voikaan olla, yksimielisiä lopullisista tuloksista. Kuvitella voi ja kuunnella, mutta Totuus on Luojan hallussa.

Neulanen siirtyy kanavoimisensa väliajalla virkistysautomaatin ääreen. Ottaa kylmän 'kuvan'. Se on juoma, jota käyttävät vain kuuntelijat. Hän on kuitenkin kaikkiruokainen... Viimeksi eilen taisin ottaa 'kuulon'. Niinhän se oli! Pitääpä olla tarkempi ruokien suhteen...

Hän, Taneli Neulanen, oli ja on erikoisasemassa. Hänen lisäkseen 'tähdellä' oli kuusi henkilöitymää jotka pystyivät samaan...

Niin! Sitten tullee 'Lapsi'. Ehkä 'Lapsen' ei tarvitse edes juoda niitä. Ehkä Hän vain 'ajattelee' ne kehoonsa. Tulevaisuus sen näyttää.

(Juomista vielä:

 Muutama sata vuotta sitten alkoi jostakin käsittämättömästä syystä henkinen rakennelmamme järkkyä. Oli ollut hiuskarvan varassa, ettei koko planeetan henkiset voimavarat jakaantuneet kahtia. Aivan kuin alkuperäinen ameba.

Onneksi biologia oli tullut apuun. Oli kehitetty 'juomat'. Ne auttoivat vaikean kynnyksen yli. Seurausvaikutuksena jälkeläisillä oli tarve saada niitä lisää jatkuvasti. Sen mukaan kun tutkimuksissa oli edistytty, oli pystytty parantamaan juomien tehoa. Kukaan ei voinut olla niitä ilman. Juomatta jättäminen oli vaarallista. Jopa liian vaarallista!

Muutama yksilö oli tosiaan - ne seitsemän - jotka voivat nauttia ilman vakavia komplikaatioita kyseisiä juomia jatkuvasti ja yhtaikaa.

On edellytetty, että pystytään valvomaan biologisesti tapahtumasarjaa. Sarja juontuu kaukaisista ajoista. Mutta tuloksetta. Joka sukupolvessa oli vähemmän ja vähemmän henkilöitä, jotka pystyivät aidosti tuntemaan ja tajuamaan Olevaisen.

Tuntui yleisesti siltä, että Suuri Luoja olisi asettanut kyseisen tosiasian kaiken edellytykseksi.)

Ei ollut mieltä enää pohtia asiaa pitempään. Neulanen siirtyy näköneliön keskelle ja aloittaa uuden kommunikaatiojaksonsa uudesta aiheesta, uusista henkilöistä ja uusista ideoista.

Vala tukehduttaa raivon sumentamat tunteensa  ja antaa mielensä rauhoittua. Kohottaa katseensa ja sanoo:

- Jos Sinä, Uola luulet tämän opetusjakson menevän läpi tällaisenaan, niin erehdyt. Tiedesensuuri ei hyväksy sitä! Opetusjakso sisältää totuuden. Mutta niin  kaukaisen totuuden, että se on tässä vaiheessa silkkaa unta vain. Odotapas! Annapa minulle viisi minuuttia aikaa... Yritän ajatuksissani tehdä yhteenvedon dokumentista.

- Ensiksi: Jos Sinun mukaasi jatkamme tähän tyyliin, alamme nojata vain yhteen puuhun...

- Sehän on tosiasia!

- Toiseksi: Jos tämä 'puu' tukahtuu jostakin syystä, olemme samassa pisteessä kuin aloittaessamme...

- Tietysti! Sehän on selvää...

- Kolmanneksi: Jos lähestymme tähtemme keskustan kautta parauniversumeja, löytyy totuus, mutta  tämä on Sinun lähtökohtasi, se on ennemminkin totuus tälle tai näille universumeille. Meidän tähtemme on vain katalysaattori, eikä muuta. Tämä ei ole Sinun mieleesi.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat!

Olisi hauskaa tietää: Kuinka nykyinen kehitys on voitu saavuttaa? Olisiko kuitenkin niin, että tiukka vuorovaikutussuhde takaa juuri sen. Jokainen universumi on katalysaattori viereiselleen

Tästä on ollut kiistaa ympäri planeettaa... Niin kuin tiedätkin. Tiedämme mutaation olemuksen. Olemus muuttuu yhden sukupolven aikana. Se on yksittäinen tapahtuma sukupolvessa. Päteekö muissa universumissa sama laki - siitä ei toistaiseksi ole varmuutta.

- Seuraavaksi: Mainitset Suuresta unelmasta; Voisiko yksilö saavuttaa yhteyden Luojaansa? - Onko se Sinun mukaasi mahdollista? Sinä esität juuri sen mahdottomana. Mielestäsi planeetan kaikki henkilöt ovat oikeutettuja samaan mahdollisuuteen.

- Tuo seikka saa sappeni kiehumaan!

Sanon: muista, että Sinun tajuntasi, aivankuin minunkin, rikastuu tästä projektista. Kehitys on aina kahden suuntainen. Kun 'Lapsi' kehittyy, kehityt Sinäkin. Ja silloin, kun Sinä kehityt, tuntee 'Lapsi' sen itsessään.

Sellainen on sitä tasapuolisuutta. Sitähän Sinäkin halusit?

Muuten - aluksi alussa mainitsemasi kohta. Seikka on hyvin arkaluontoinen. Tiedät sen itsekin. Kuvani asiasta on sellainen ettemme voi saada siitä varmuutta. Luoja sen ratkaisee? Me olemme kaikki kirkkautta kohti matkalla. Muista se! Muista! Meitä kaikkia vaivaavat samat epäilyt...

Katso eteesi! Äiti sanoo... Äiti kohottaa katseensa pilviin. - Mistä johtuu, että et voi olla kompuroimatta? Sinun on muistettava! Sinun kaikki tapahtumaketjusi rikastuvat sekä virheistäsi että myös oikeista kokemuksistasi.

- Äiti! mistä johtuu... Hätäilet jokaista aivan pientäkin kompurointiani. Ymmärrätkö? Tilaisuuteni on noissa vaikeuksissani. Niistähän juuri opin?

- Tottahan se on! Jos kuitenkin pystyisit ajattelemaan ennakkoon, ei virhettä tarvitse edes tapahtua?

- Kyllä Äiti! Olen samaa mieltä. Mutta muista; se on Sinun ajatuksesi. On oikeutta virheen huomaaminenkin. On myös oikeutta, että virhe opettaa muitakin.

Mustat pilvet ovat nousseet keskustelun lomassa hieman ylemmäksi taivaan kannella. Ne liikkuvat nopeasti keskitaivasta kohti. Keskitaivaalla on vielä hiukan kirkasta näkyvissä.

Nainen ja pieni poika ponnistelevat yltyvää myrskytuulta vasten. Heidän tavoitteenaan on kaukaisuudessa näkyvä valon kajastus. Siellä on heidän kotinsa. He ovat kaksistaan kävelemässä. Tällainen on hyvin harvinaista. Isä on kehottanut siihen. - Se parantaa monta vaivaa. Isä on sanonut, että liikunta tekee hyvää...Liikunto tekee aina hyvää.

Hyvin hitaasti lähestyy koti kävelijöitä. Äiti katselee huolestuneena taivaankantta. Edessäpäin risteilevät synkät salamat. Jyrinää kuuluu yhä lähempää. Vielä ei sada... Odotettavissa kuitenkin sadetta on ja yhä lähempää.

Äiti kaivaa kätköistään sadetakkeja ja kumisaappaita. Kun he saavat ne päälleen tippuvat jo ensimmäiset pisarat.

- Pelkäätkö? Kysyy äiti.

-En tahdo pelätä. Ei luonnon voimia pelolla voiteta. Sanoo 'Lapsi' syvä ymmärrys äänessään.

Äiti, 'Lapsi' kävelevät edelleen. Silloin 'Se' tapahtuu. Äiti huudahtaa ja molemmat pysähtyvät. Äidistä ja 'Lapsesta' katsoen jokapuolella sataa. Yllä ja sivulla. Ainutkaan pisara ei tipu heidän päälleen. Äidin ja 'Lapsen' ympärillä on suojakehä. Se estää pisaroita kastelemasta heitä.

'Lapsi' ottaa suojukset pois päältään sanoen:

- Hei äiti, eivät pisarat Sinuun satu! Ota varusteesi pois?

Äiti katselee kummissaan 'Lastaan'. "Näinkö sen pitää tapahtua?" Ei puhuta!

Unenomaisesti suojakehän sisällä taivaltaen äiti ja 'Lapsi' matkaavat hyvin lähellä olevaa valonkajastusta. Kohti kotia. Silmän räpäys ja he ovat kotona.

Ovi aukeaa kuin taian omaisesti heidän lähestyessään. Isä kurkistaa oviaukosta:

- Siinähän Te olettekin! Ajattelin lähteä Teitä etsimään. Loput sanat jäävät hänen kurkkuunsa. Sataa kaatamalla, mutta äiti ja 'Lapsi'  pienissä vaatteissaan ovat ihan kuivat.

Äidin ja Isän silmät kohtaavat Ymmärtävät toisiaan.

Isä sanoo:

- Asser Vala ilmoitti näköneliön kautta. Odotettavissa on jotain erikoista. Oletin sitä ilmakehän häiriöksi. No! sitähän se osaksi olikin.

Äiti vastaa hymyillen:

- Lapsemme on kuuden vuoden ikäinen. Kehitys menee nykyään huimaa vauhtia eteenpäin.

- Hei Äiti!  Ei se ollut mitään. Kyllä Sinäkin olisit voinut sen tehdä. Pelkäsin, että salamat voisivat vahingoittaa Sinua. Onneksemme ne iskivät kauas sivullemme. Joku sanoi sisälläni:

- Älä pelkää! Minä olen Sinun ja Äitisi kanssa! Enkä Pelännyt!

Isä ja äiti katsovat jälleen toisiaan.

(2934 Lauta)

-  Sinun muististasi johtuu se kuinka me reagoimme Sinuun; sanoo Vala harmissaan 'Lapselle'.

- Muista rakas poikani se, että Sinun tulee ymmärtää syy-yhteys ko. asian ja todellisen tilanteen välillä; lisää siihen vielä äiti.

- Totta puhutte! Ajatelkaapa tilanne? Olin mennyt kaatuneen puun - männyn katveeseen juurakoiden ympäröimälle istuin paikalleni. Onko minun vikani, jos puu on siihen kasvanut, kaatunutkin ajan oloon? Tilanne on kuitenkin kaikkein tärkein. Aivan tuosta istuimeltani näin kaukaisen Auringon nousevan kohti korkeuksia.

Tarkkailin Aurinkoa ja yhtäkkiä se tuntui sanovan minulle:

- Olen ystäväsi! Olen ystäväsi!

Hetkisen tunsin riemun täyttävän sieluni  jokaisen sopukan... Onko sellainen väärin? Tuntui aivan siltä kuin joku olisi odottanut sisälläni tuota hetkeä pitempäänkin. Toiseksi: Usein tuntuu kuin jokainen luonnon olento, kukat puut ja kivet jopa multa ja Jumala henkäilisivät hyviä tahtojaan puoleeni?

Vala naurahtaa sanoen:

- Asiassasi ei ole mitään väärää. Tunteiluissasi on sitä oikeata havaitsemista. Juuri sellaista havaitsemista, mihin me kaikki pyrimme. Muistamisella tarkoitamme sitä, että muistaisit kaiken tärkeysjärjestyksessä. Sinähän tiedät taustasi?

- Niin! Tiedän taustani... Sanonpa; minua hieman arveluttaa... Olisitteko kuitenkin pannut liian paljon painoa kokeellenne? Olenhan Luojan luoma olento kuten tekin?

- Arvelemme niin, että aikoinaan saamasi impulssit johtuvat jatkuvasti eteenpäin kunnes olet täysi-ikäinen. Epäilysi on tervettä siinä mielessä, että se kuuluu ikäistesi olemukseen. Skeptisyys tuo meillekin uusia oivalluksia tajuntaan. Niin Sinun kuin meidänkin tajuntaan.

Asser Vala tajuaa nyt 'Lapsen' kokevan ja tajuavan asiat ja tapahtumat nopeassa tempossa. Elävä mielikuvitus tempoilee jo kahleitaan. Etsii purkautumisteitä todelliseen maailmaan. Vanhemmat ovatkin jo maininneet siitä ohimennen. Onpa todella hyvä asia, että on opittu luonnollinen käyttäytyminen 'Lapsen' mielikuvituksen tarkkailemiseksi.

Kun tutkija kohottaa katseensa, on siinä epäilys. Eikä suotta. Tutkija tietää... Näin ei enää voi jatkua...'Mies' oletettavasti tietää ja tietää liikaa. 'Mies' ei jostain kumman syystä osaa ilmaista tietoaan. On todella ihme jos kaikki menee kohdalleen, kun tällaisesta asiasta on kysymys? Jos asia onnistuu, niin ennemmin tai myöhemmin osa siitä kostautuu jossain toisessa muodossa ja toisessa paikassa. Sellaista on Totuus. Eikä Totuudelle voi mitään...

Niin! 'Mies' tietää liikaa, siitä ei pääse mihinkään. Se on kai kytkettävä ulos. Uskon, että täten voidaan saada selville se mistä se oikein kiikastaa.

- Anna minulle tietoyksikkösi!

Robotti kaivaa sen poimuistaan. Jää paikalleen. Nyt se on todella robotti. Se ei reagoi ennen kuin tietoyksikkö yhdistetään siihen uudelleen.

Tutkija siirtää biopiirien soluviljelmän alfa - beeta laitteeseen. Yhdistää ilmaisimen näyttämään pari tuntia aikaisempaan... Siis menneisyyteen!

Kuluu hetken aikaa ennekuin laite reagoi herkkiin impulsseihin...

Tutkija viheltää hiljaa... Hiljaisuus venyy ja venyy laitteessa yhä pitempään...

- Ahaa! Nyt alkaa tapahtua!

Laite purkaa tietojaan.... Matemaattinen kieli muuttuu salamannopeasti näyttölaitteessa kuvalliseksi ilmaisuksi. Samalla äänitehoste yhtyy asiasisällön tulkitsemiseen:

(3354 Vakio)

- Tässä tietoyksikössä on noin puolitoista tuntia sitten aidosti ja kokemusperäisesti todettu ja tallennettu tilanne, joka on ohittanut ko. laitteen  kapasiteetin. Laite on yksinkertaisesti tukkeentunut tietomäärästä. siitä joka upposi siihen. Sen purkaminen on hieman työlästä laitteistolleni joten Toivon, että voisin yhdistää toimintakapasiteettini planeetan keskustassa olevaan mimanaan sen tietopiiri ja toiminta yksiköihin. Näin ollen uskon voivani saada ongelmavyyhdin auki tarpeeksi varovasti. En usko, että kiinnileikkautumista tapahtuu.

(3421 Julki)

Tutkija siirtyy näppäimistön kohdalle ja painaa osaa laitteistosta... Sen vaatimat lukemat ja sanoo:

- Nyt! Papukaija! Sinulle onnistuu yli odotustesi! Yhteys mimanaan on luotu. (Puolileikillinen nimitys, papukaija, juontuu niistä ajoista, jolloin laitteisto luotiin. Sen tekniikka on moitteeton.

 Sen luoja kuitenkin sanoi ja sanoo yhä edelleen:

Se on 'lintujen' joukossa vain 'papukaija'. Se ei koskaan laula 'satakielen' lailla. Kaikki linnut laulavat kuitenkin yhdessä kuorossa. Kyllä sinne yhden 'papukaijan' laulu mahtuu)

Planeetan keskustietokone alkaa yhdistelemään langanohuita syy-yhteyksiä keskenään. Monimutkainen tietojärjestelmä seuloo pienimmänkin oivalluksen. Jokainen äärettömän pieni oivallus löytää ilmaisijansa. Hienonhienot järjestelmät tuhlaavat energiansa erittelemällä joka ikisen tekijän.

Ja aikaa kuluu... Minuutista tulee tunti ja tunnista toinen...

Yhtäkkiä ilmaisin toteaa kuivaan asialliseen sävyyn:

- Vastaus odotettavissa puolen minuutin varotusajalla!

Tutkija rypistää silmäkulmiaan, terästää katsettaan, astuu ilmaisijan läheisyyteen näkökehikon viereen. Samalla hetkellä ääniaallot täyttävät ahertajan laboratorion...

ooo Kolme miestä lumessa laahustaa pistävän kirkkaitten tähtien täyttämän Taivaan alapuolella olevassa pimeydessä. Heidän silmissään on lasimainen katse. Katseet ovat suuntautuneet kohti kaukaisuutta. Aivan vaistoaa, että he ovat fyysisen kestävyytensä äärirajoilla. Eräällä miehistä on kädessään tietoyksikkö.

 (Samanlainen kuin omalla robotillammekin).

Tutkija hätkähtää ja vilkaisee taltioimislaitetta. Onneksi se on automaattisesti liittynyt mukaan kiehtovaan näytelmään.

Kuvakulma muuttuu hieman kauemmaksi miehistä. Kuitenkin niin, että tietoyksikkö miehen kädessä näkyy selvästi. Tapahtuma nopeutuu...

Kaukaa lähestyy lopullinen ratkaisu...

Kaupunki tai kaupungin rauniot. Kolme miestä on hyvin lähellä kaupunkia. Esikaupunki idylliä... Ei ainuttakaan elävää olentoa. Luminen maisema ja huurtuneet puut.

Joku miehistä menee tien oikealla puolella olevan  talon ovesta sisään. Näkökehikko täyttyy oven kuvailemiseen.

Nimilaatta:

Kampman. Samalla hetkellä kuva peittyy jäljestä tulevien miesten hahmoihin. Kuvaus hämärtyy ooo

Mimanan kautta käy viesti alfa - beeta laitteeseen:

Nähty tapahtuma sai robottinne ylikuormittumaan. Totean ko. tapahtuma jakson pursuavan paranuniversumista. Se on saanut impulssinsa äärettömyydestä. Jostakin joko meitä ympäröivästä tai muista ulottuvuuksista. Joskus sattuu, että näin voi tapahtua. Kysymys on hyvin merkityksellinen koko universumia ajatellen.

Huomaatte tietoyksikön? Siinä on ratkaisun avaimet. Paradoksaalisuus kuuluu tapahtuman luonteeseen. Ehdotan:

Tapahtuma taltioidaan ja voin ottaa sen toimintani piiriin. Uskon voivani selvittää sen ja antaa tyydyttävän selityksen tapahtumalle.

Odotan vastausta!

(3749 Olympialaiset)

Asser Vala siirtyy näkölaitteen viereen täysin tyrmistyneenä. Hän on suoraan sanottuna kauhistunut:

- Kuinka kaikki nähty voi yleensä olla mahdollista?

Täysin samanlainen tietoyksikkö toisessa universumissa? Sikäli kun Vala tietää, on jokainen universumi vuorovaikutuksessa keskenään.

Että tuo tilanne? Ne, ei vaan he, jotka näkyivät näkölaitteessa olivat inhimillisiä olentoja. Siitä ei päässyt mihinkään. Ellei mimana tätä selvitä, olemme mahdottoman edessä.

On otettava yhteys planeettaneuvostoon. Tieto on saatettava kaikkien tietoon.

Asser Vala poistuu huoneistosta.

• Etusivu

• Esipuhe

• Osa 2