Osa 5
16.09. 1976
Psykiatri Seppo Soikkeli
Lähetin eilen illalla Sinulle, saanhan niin sanoa, kirjeen jossa kosin suosiotasi. Halusin sanoa:
- Torveilut ovat suotavia niin kauan kun ne tuovat juotavia ja syötäviä!
Kun aikansa pakertaa ongelmaa kimpuksi, huomaan maan sitä joutuu! Joutuu sanomaan Luojalleen:
- Tässä sitä olen! Tämän olen saanut ihan itse aikaseks!
Raaputan kylkeäni sillä tiedän, että sydän on kohdallaan. Se on sykkinyt nämä vuodet vain siksi, että Sinä kuulisit sanomani!
Sanoman tarkoitus on ilmeisin. Omalla esimerkilläni haluan näyttää Sinulle ja Teille Rauhan väki. Te olette tavallaan myös ETYKIN hengessä toimivia tietoisesti ajattelevia yksilöitä.
Ei ihminen ole yksin omaan laumaeläin. Ne ajat ovat takana päin. Johonkin on kuitenkin laitettava ne yhteiskunnan pienet painajaiset.
Tämä on vakava asia, erittäin vakava asia! Siksi tarvitaan parannustyötä, hoitotyön tekijöitä, tutkijoita, korjaajia ja rakentajia.
Väitetään sanottavan, että yksilö itse luo tulevaisuutensa.
Mielelläni haluan sanoa:
- Luoja sen luo! Me vain myötäilemme! Ei voi mitään sille kuvalle, ajatukselle, että yksilön tyhjyys, yksilön sisäinen maailman kuva, on järkkynyt ja kuitenkin voi! Mutta vain siten, että lopettaa sotimisen...
Lopettaa sotimisen niistä ristiriitaisista ajatuksista, jotka kaivavat mieltä ja mielikuvia.
Antaa niiden tulla sisälle! Antaa niiden itää! Mitä väliä sillä jos ne joskus näyttävätkin mikkihiiriltä, akuankoilta ja hessun kuvatuksilta.
Ne ovat itse asiassa tulevaisuuden maailmaa, mutta vain muotoa.
Alleviivasin sanan 'muoto', mutta olen silti käynyt kaiken tuon läpi.
He ovat kaikki muotoja. Heidän sisällään on vain muotoja. He elävät viivojen maailmassa. Onhan heidän edessään ollut Valon olemus. Useat tuhannet yksilöt, ihmiset, tekevät piirros sankarien liikehdinnän mahdolliseksi.
Kaikki lapset pitävät piirroksista ja piirretyistä televisio filmeistä. He ovat lapsia. Heillä on tulevaisuuden unelmat, pelkät haaveet mielikuvinaan. Aikanaan ne pulpahtavat tajuntaan tekoina, aatteina ja ehkäpä joskus jopa uskonnollisin tunnuksin.
Juuri tätä kautta uskon, että päästään lähemmäksi sielullisesti luhistuneen ihmisen maailmaa.
Koin maailmaa, jossa jatkuvasti kysyin:
- Mitähän tapahtuu JOS?
Tie oli ankea jota kuljin. Nimittäin nurinpäin! Menin etsimään Tuonelaa lähtemällä karkuun sitä.
Ajatus harhaili maailmankaikkeuden pitkää sivua keräten pikkutietoa...
Esimerkiksi:
- Tikun asema karamellipaperin vieressä tai päinvastoin!
Niilläkin on paikkansa, sen myöntävät kaikki, jotka kylkeänsä, omaa sivuansa tunnustavat ja joilla on sydän kohdallaan.
Ehkä siksi skitsofreenikko suhteuttaa Luojaansa toisin, kuin kanssasisarensa ja veljensä ne niinikutsutut 'terveet' ulkopuolella olevat yhteiskunnan kansalaiset.
On 'päreitä' kainalossa jokaisella. Ei se vika ole! Sehän on yhtä totta kuin kuu taivaalla.
Jostakinhan on potilaan saatava itseluottamusta. Viekäämme vähän 'lainavaloa' mielteisiin. Antakaamme lapsukaisille, tarkoitan sairaita, tietopaketteja ja stimulansseja.
Niinhän täälläkin tehdään... Pistetään materiakimppu suupieleen tai ohjastetaan hyvä hevonen vetämään kivirekeä.
Maailma on kiertoliikettä. Suhteuttaa se ympäristöönsä on vaikeata, niin vaikeata. Jokaisella on henkensä. Oma tai vieras! Joku sanoo, että hänen henkensä ei haise...
Olkoon puhdas sitten, jos niin tuntee, mutta jos vain sanoo niin tuntematta mitään, ollaan menossa Kadotukseen.
Jokainen yksilö joutuu menemään Perkeleen tutkittavaksi! Perkele on tosi ankara opettaja. Ehkä se on myös yhteiskunnan nurja puoli Rauha ja ne jotka Rauhaa rakentavat.
Ei Luoja koskaan sanonut:
- Tuhoudu maa ja taivas tai edes se väki, jota Te huollatte, hoivaatte ja kunnostatte yhteiskuntaan.
Menen itseeni ja tulen pois! Eikö se ole sama asia kuin käydä tutkimassa sielun syvyyksiä?
Nähdä sielunsa silmin maailman, maailmankaikkeuden ja kokonaisen tähtijärjestelmän?
Kuitenkin!
ITSE ASIASSA MENEN ELÄMÄN LUO! MENEN TUTKIMAAN ELÄMÄN SOLUA JA SEN KEHITYSTÄ. Mutta suhteutan sen - niin - sen kertonee aikadilataatio! Tietänet loput!
Parempi näin... Joku sanoo perhettä yhteiskunnan alkusoluksi? Onhan se sitäkin...
Entä tuma? Sieltä löytyvät ne 'madon' luvut!
Kun ja jos? Siis suhteet ja vilpittömyys! Sitä kautta löytyy miellyttävä yllätys potilaillesi.
Onhan se vähän vaikea pala katsoa makkaran päätä ja keskustella sen kanssa. Liekö ollut sattuma, että 'ilmaa' oli siinä välissä. Ihan samaa ilmaa mitä se 'Kekkoinenkin' hengittää. Mutta ne suhteet?
Vanha vitsi:
Ensimmäisessä kerroksessa mies ja toisessa ja kolmannessa...
Ylhäältä putoaa hius, keskeltä parta ja alhaalta makkarat. Siinäpä sitä tarinaa, turinaa ja tuokioita...
Tiedän paikan armahan, kotimaani suloisen. Liekö tuo nyt niin kauniisti sanottu. 'Maan' matojahan me olemme Luojamme rinnalla. Neitsyt Marian rinnoilla.
- Äiti maa Sinut synnytti!
Sanoo kiinalainen...
Itse sanon:
- Pyhä henki, Isä ja Poika ja niiden suhteuttaminen vilpittömyyden asein on rakentanut uskoni!
- Ei 'rakkautta' rakenneta, sitä opitaan!
- Silmän räpäyksen kestää Jumalan viha. Elin ian Hänen armonsa?
- Siunaukselliseksi lopuksi vain kaksi sanaa ja jos oikein ajattelen, voin nekin jättää pois.
- KUN JUMALAN TUULI MEIDÄT JOSKUS PYYHKÄISEE MAAN RAKOON, OVAT PÄIVÄMME LUETUT. TOTTA TOTISESTI NE OVAT SITÄ. Siis SINÄ ja MINÄ...
27.11. 1996
Muisto Keijo
Lappeenranta
(720 poliittinen)
JOS...
2.
Mies astuu oven eteen painaa punaista nappia. Ovi aukeaa ja sitten sulkeutuu. Jälleen on aivan hiljaista. Miehen astuttua ovi aukosta, hän huomaa kunnon aiheen romaanillensa. Se aihe koskee avaruutta ja sen tulkitsemista.
- On totta! Hän ajattelee... Avaruus on ääretön. Minkäs sille voi? Avaruus on sitä, mutta toki muutakin... Esimerkiksi henkaria ja naulakkoa. Eiköhän tuossa takkikin ole mukavasti kuvassa mukana.
Toistakin keinoa voi käyttää avaruuden tulkitsemiseksi.
Ajatella entisen miehen tavoin:
- Aivot! Kas! Aivot sen tuntevat, mutta mihinkäs ne aivot pannaan, kun on tarpeeksi ajateltu, maan 'matonen'. Tuumailee hän edelleen.
Mies pukee ajatuksensa sanoiksi ja virkkaa mietteliäänä poikansa kysymykseen. Kysymys koskee isän terveyden tilaa?
- Onhan se olo vähän ankea. Ajatus siellä, ajatus täällä, mutta kuka sen ajatuksen sinulle oikein tulkitsee? Mietteet on tulkittava sinulle, minulle, meille ja heillekin. Menenpä käsikirjoitukseni kimppuun ja tartun 'härkää' sarvien kautta munaskuihin. Eiköhän asia rikastu kun se siitä mutkistuu?
Matkalla huoneeseensa mies tapaa erään joka on , mutta ei kuitenkaan ole. Täytyy sanoa, että mies ihmettelee asiaa, jota olisi tulkittava. Tosin ei enää ihmetys kasva, vaan tietoisuus, koska mies on vallitsevan tietoisuuden ja mielikuvituksen takana. Menee oivaltaen kansanomaisesti sanottuna romaaninsa kimppuun. Tuskailemaan aiheesta, johon on vakavasti sisäistänyt.
Pieni poika kalliolla istuu ja miettii:
- Onko oikein, että on olemassa vain siksi, että voisin ilmoittaa kansakunnille osaavani ennustaa 'pullon hengen' olemassa olon! 'Henki' on pullossa, mutta kuinka saada siihen henkeen tajun?
Pieni masuhan se kertoo murinallaan! Pullo huulille ja ajatus siihen, että kyllä 'maito' mielen kirkastaa aikanaan. Maidon mukana tulee tietoisuus siitä, että yksinomaan ajatus ohjaa ihmistä eli järki. Sillä järkeä tarvitsevat todella kaikki elämän muodot.
Kansakuntien kohtalohan rakentuu sen varaan, että yksilö, ihminen ja vihdoin koko maapallon väki tajuaa yhteyden joka vallitsee äidin - maidon ja korvikkeen välillä.
Panepa astronautti kiertämään Mars- planeettaa ja kysy häneltä:
- Kumman valitset?
Eiköhän vastaus kuulu:
- Maan! Tuon kuullun 'äitihahmon'! Sen rinnoilla olen kasvanut ja jo vielä kerran saan sen uljaita rintoja hyväillä, muistan isääni ja sanon: "Isä meidän...!!!"
Miehen kynä pysähtyi... Hän oli hetken kahden vaiheilla:
- Kuinka voisi jatkaa kertomustaan? Oli syntymässä ristiriita isän ja pojan välille!
Pullo pysähtyy puolitiehen.
Mutta... Oliko kaikki ajateltu kohdalleen?
Onko hän unohtanut, että isä oli kuollut sodassa? Hirvittävässä, repivässä ja raastavassa sodassa. Sodassa, jossa ihminen oli kulkenut pistimet tanassa kuin villipedon harjakset.
Leijona hyökkäsi vain voidakseen saalistaa elantonsa...
- Mitä tekee ihminen?
Ihminen ajattelee:
- Jos julistan olevani Jumalan ainoa poika (Hitler) ja voitan kansakunnat puolelleni vedoten siihen rakkauteen, joka syntyy 'pelon' vaikutuksesta, kansakunnat palvovat minua jumalanaan edellyttäen, että he tajuavat olevansa tappiolla sodassa jonka julistan 'pyhäksi' sodaksi...
Valitettavasti 'ihminen' unohti mainita myös vaimosta, joka oli hänet synnyttänyt.
Mihinkäs 'ihminen' panee vaimon sen jälkeen, kun lähes kaikki nuorukaiset ovat kuolleet rintamalla huulillaan pyhä sana 'poika'?
Vaimo riutuu kotirintamalla ajatellen:
- Kun mieheni tulee kotiin rakennamme tulevaisuutta! Annamme Jumalan tarttua ohjaksiin! Panemme alkuun uuden elämän!
Hiljaa väsyy ajatus aiheesta omatunto. Niin oli ollut silloin. Onneksi oli löydetty 'lääke' vaivaan nimeltä 'petouus'.
Tiedämme:
- On rakkautta, kahta, kolmea jopa neljää eri lajia...
Oikea tajun yhdistelmä on jokaista sydäntä tutkailemassa. Kun oikein anoo, muistaa Jumalan Pojan sanat:
"Etsikää niin löydätte, anokaa niin teille avataan."
Niin! Sitä kautta oikea rauha löytää kaikkien sydän veren kautta jokaisen sielun sopukoihin.
- Risti ja riita?
- Eiköhän ristin ja riidan tarina johdu meistä itse kustakin? Se on käsityskyvyn ristiriita!
- Oikea versio, tulkinta aiheesta on varsinaisesti omantunnon kysymys:
- Mitä haluat Sinä eto ihminen maailmalta? Haluatko rakkautta? Minkälaista rakkautta? Saat sitä! Mutta saat rakkautta vain ehdoin:
"Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken."
Ehdotankin pienen lisäyksen:
- Rakasta lähimmäistäsi, mutta muista! Hänkin on ollut ihminen kerran.
Kas! Omatunto puhdistuu oikeista ajatuksista. Muistahan Jumalaasi sinä , minä, hän, me, te, he?
(1328 määräraha)
Mies panee 'kynän' syrjään... Hän oli kirjoittanut kuin nuorukainen:
- Mitä tule, jos ei tapahdu sitä pahaa, mitä pelättiin ja kirjoitettiin yli kaksi vuosikymmentä sitten?
Niin! Kynä pysähtyy, eikä suotta! Kohtalo itse oli niin tarkoittanut. Sanotaan sitä vaikka taidepaussiksi. Paussin pituus juontuu ajoista, jolloin 'ajatus oli ollut vallitsevana' miehen veljen mielen hallitessa omaa miellettä.
Veli oli yksilöihannoituma. Toisin sanoen ihminen, joka sisäisesti tiedosti olemuksensa tärkeyden kasvu kumppanina.
Veli oli heitetty syrjään silloin, kun molemmat olisivat tarvinneet toisiaan syvästi.
Kolmas veli ajatteli:
- Lohduttaudun sillä, että annan partani kasvaa ja näytän maailmalle! Sitä maailmaa sanotaan myös maanpiiriksi. Olenhan mies! Partani takaa tiirailen maailmaa. Ja tiedän partani kasvun johtuvan miehen olemuksen muodostumisen seurauksista.
- Mitähän tälläkin kynällä on virkaa? Tuumii kynän päänsä puurtaja...
- Löytyy tekstiä sormenpäästä! Vastaa se sisäistynyt 'henki', jota myös omaksitunnoksi sanotaan.
Tarkoitus on ilmoittaa ihmisten ajatusmaailmoille... On niitä muitakin kaikkeuksia, kuin yksin omaan se kaikkeus, jota sanotaan filosofiseksi mietiskelemiseksi.
Esimerkkinä voin mainita miehestä, joka ajattelee:
- Onko ihme, että ajatus kirkastuu sukuyhteydestä edellyttäen, että yhteyden ottajan tajun tarkoitus on rikastuttaa toisen mielikuvituksen kehittymistä.
Ajatella siis nimenomaan entisen miehen tavoin:
- En mie sen tähen, vaan Hänen tähtensä...
Että taju, jota myös ajatukseksi sanotaan, rikastuisi.
(1526Todistus)
Poika oli ollut kauan yksin. Niin! Yksin siinä mielessä, että hänen lohduttajanaan oli ollut pieni herätyskello.
Kellon oli hänen isänsä antanut aatteenaan:
- Kyllä noin pieni, kaunis kapine herättää pikkupojan iloisella mielellä ja pojan jalat lähtevät kerkeästi kävelemään kohti opin ahjoa, jota myös kouluksi olen kuullut sanottavan.
Niin! - Koulu! Siellähän päntätään päähän tietoa, jota isot sedät ja tädit, koulun kulmakivet, joita myös maan isiksi ja äideiksi sanotaan, ovat kirjoittaneet.
Poika ajattelee:
- Onpas siinä vanha kello? Sehän käy kuin Enkeli! Mitäs, jos purkaisi sen ja rakentaisi uudelleen! Osaisinkohan koota sen?
Eikös mitä! Työ tekijäänsä kiittää... Työ tuli tehtyä, mutta kello ei vain käynyt! Missähän vika? Ehkä niissä rattaissa, joita pojan mielikuvituksen lento ei saanut yhdistymään kellokoneistoksi.
Ihminen oli puutteessa... Ennen oli hän ollut yksin. Nyt hänen ainoana seuranaan oli ja on rikkinäinen herätyskello ja isän ajatus:
- Aina tuo poika kerkeää töitään tekemään. Ehkä hän rakentaa sen entistä ehommaksi!
- Pannaan poika matalaksi! Huusivat kohtalotoverit juoksuhaudoistaan...
Leikitään näet leikkiä, jonka nimi oli 'inkkari ja kunkkari'.
Kun inkkari voitti kunkkarin, oli hän pesän, pallon kuningas.
Vain mies, joka seurasin leikkiä, tiesin, että se oli kohtalon leikkiä ajatuksella:
- Ota opiksesi nuori mies! Olet nyt kunkkarisi ansainnut, mutta mihinkä panet ne 'lain kirjaimet', jotka olet unohtanut pöytälaatikkoon?
Sen pöydän, laatikon tunnusmerkkeihin kuului järjestelmä, joka on salalukko järjestelmä. Kun osakokonaisuutta painaa, liikkuu kieli ja aina salpa aukeaa...
Lopulta senkin seitsemän salvan kautta ponnahti kansi auki ja mielen kiinnolla kurkistin sisään löytääkseni sen lain, joka niin kummasti oli tehonnut minuun...
Olin liikuttunut pojan kohtalon lujuudesta. Hän näet ajatteli aina:
- Kaikki menee hyvin?
Niin! Siellä oli uskomuksen omainen jäänne ajalta, jolloin sielu oli vielä tiennyt omistavansa rakkauden rippeen. Se 'rakkaus' alkaa sanoilla:
"ISÄ MEIDÄN..."
- Niin! Rakastan lähimmäistäni... Sanoo Jeesus Kristus rukouksessaan... Rukous tarkoittaa samaa kuin:
- Muista minua Jeesus Kristus, kun saan sydämeeni 'rauhantunteen' ajatuksen voimalla.
Rukous pulppuaa Jumalan Pojan rukouksen Voiman suuntautuessa tukemaan omaa rakasta lastaan 'maataan' kohtaan. Sitä lasta kutsutaan myös savimajaksi.
Toisaalta on toinenkin keino! Sisäistyä tarinaan, jonka nimeksi tulee:
" Lynkkaan paholaisen siitä uskosta, että se tulee takaisin parantaen tapansa sanoen:
- Tiesin mitä tein! Voiman siihen antoi Jumalan armoitettu sana; Mene mene tekel urfarsin!"
Siis tästä alkaa tarina, jonka nimeksi tulee:
'Lyyra, eli tieteistotuus'"
(1895 Koivu)
Kolmen miehen kohtalon uskon tarinasta antaa erään intialaisen viisaan ajatus:
- Mene herran rauhaan lapsi ja muista vanha viisaus; ei tieto tapa, vaan tietoisuus siitä, että sielu tarvitsee paikan voidakseen asua maan päällä!
- Läksin mie yöllä käymään sinne kouluun. Enhän tiennyt minne mie oikein jouduin! Sanoo se viimeinen.
Toinen vastaa:
- Omapas on vikasi. Ehkä saat ne korjattua, kun ostat pari kiloa muikkuja ja käyt valokuvaajan luona hankkimassa passikuvan!
Ensimmäinen tuumailee:
- Kumma tuo mies! Oppii kyllä läksynsä, kun panee pienen mällin suuhunsa!
(mällistä on Bakteriologisen Laitoksen tulkinta:
'Keuhkoputken katarrin muodostama limamöykky. Poistaminen miltei mahdotonta, mutta yritetään'.)
No niin! Aikaa kului ja kuluuhan se nytkin tätä kirjoittaessa. Omapahan on aikani! Hutkin näet halolla lasta, joka vielä lojui kapalossaan... Oli näet eräs Jouluaatto...
Sanon:
- Kummallisia nuo joulukinkut nykyään? Kun leikkaan kinkkua, kinkku suorastaan hajoaa käsiini... Onkohan kirouksen paikka sianlihan muodostamalla kujalla, jota myös sikalan paikaksi kutsutaan?
Eräs mies näet hääti aikoinaan sikalauman jyrkänteeltä alas ajatellen sanoessaan:
- Viisastukoon matkalla!
Tosin hän myös tiesi, että sika, tuo Jumalan eläin, on Herran luoma, niin kuin 'Ihmisenpojan kuvakin'...
Eihän Pablo Picassokaan tiennyt omistavansa kyvyn, josta toiset eivät vieläkään tiedä mitään!
No niin! Ajatuspuhe, jota myös telepatiaksi kutsutaan, kutsui sanalla:
- GO!
Ja mies meni ajatellen:
- Pidän itse asiassa kädessäni kaikkea mitä omistan!
Taksi tuli ja otti omansa, miehen vaimon, rahat ja rakkauden. (Tunteen siitä, että sielu voi pelastua pinteestä tällaisella ajatuksella:
- Tee minut hulluksi!)
Parannan sinut sitten, kun olet oppinut etsimään oikeaa rakkautta sydämeesi! Sydämen olen jo vanginnut omakseni. Minä tiedän! Sielusi kapinoi olosuhteita, et suinkaan Minua vastaan!
(2155 Eino )
Maisema muuttuu kuvaruudussa. On sota siellä jossakin. Uutisankkuri kertoo sydänveri kylmänä ajatellen:
- Kuinka voisin kertoa kuuntelijan tajun siitä kärsimättä? Ei ajatus siitä rikastu, että kertomus on tosi, vaan mielet, jotka sitä kuuntelevat, saadaan tajuamaan sodan hirvittävyys.
Niin! Sota jatkui!
Entä mielenkiinto sitä sotaa kohtaan?
Sekin jatkui tosin jo jalostuneemmassa muodossa. Jo alkavat asiat rullaamaan.
Pengotaan vikoja, harsitaan ja parsitaan kotirintamalla.
Tiedetään näet, että yöt ovat kylmiä kotona, kotirintamalla ja siellä jossakin...
Missähän se pikku 'pirun' koti paikka tällä hetkellä oikein on? Se on hänen työtään se kasvattaminen. Kuinka pikku 'pirun' saisi jalosteina miehen mielen ajattelemaan?
Eräänä aamu-yönä miehen mielessä käy ajatus:
- Panen mieleen!
Ajatus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ajatus kertoo seuraavaa:
- Olet tolvana, mutta tiedän, että ihminen järkkyy vasta sitten kunnolla, kun se saa makuelämyksiä mieleensä.
- Mie heräsin! Otin tahtoni mukaani ja menin opettelemaan maustehyllyn rakentamista.
- Onnistuihan se! Hoitajatar Lankinenkin kehui sitä! Kertoili kaveri toiselle, jota myös aviokumppaniksi kutsutaan...
Ylilääkärin puheenvuoro:
- Mies on sekava! Mutta emmehän voi antaa hänen maata täällä ikuisesti houreissaan! Herätetään hänet huomaamaan vaimonsa rakkaus. Se, jos mikä, on pysyvää! Ja annetaan sedatiiveja mukaan!
Eiköhän kaveri opi niksit elämälleen. Outo tapaus! Lisäyksenä voin mainita 'rakkauden' pulppuavan hänestä sielustaan. Siinä on jotain outoa?
Kyllä mies tietää rakastavansa, mutta mitä tai ketä? Sehän selviää aikanaan?
(2370 Syrjässä)
Mies tuli kotiin yksi ajatus mielessään:
- Selvitän sotkuni parhaan kykyni mukaan!
Tosin hänen sydämensä pomppi haljetakseen jo sellaisesta ajatuksesta, että on käytävä selvittämässä mietelmiään eräälle miehelle (työasia), joka oli jo todennut tietyt seikat miehen sumuisesta mielikuvituksesta.
Sellaiset asiat, joita voitaisiin luonnehtia:
"Pienten tärkeitten seikkojen väärin tulkitsemiseksi!"
Miksikö?
Ehkä siksi, että mies ajatteli seikat niin puutteellisesti! Hän oli varmaan perustietoa vailla ihmissuhteistaan. Itse asiassa suhteistaan maailmaan.
Tulihan asia selväksi. Käden puristus ja pudistus oli merkkinä tiedosta, jonka kumpikin oli saanut.
Toinen tiesi omistavansa kyvyn arvostella ihmisiä oikeuden mukaisesti. Entä vieras mies?
Mies tuumi:
Olen ilman todistusta siitä, että olen heikko! Hankinpa oikein todistuksen tulevan ammattini vaatimuksista!
Näytti lääkereseptiä henkilölle, jota myös tohtori Frankenhauseriksi nimitettiin. Tositetta siitä, että on tässä niitä harhoja nähty ja nähdään edelleenkin, mutta toivon mukaan vain yöllä. Silloinhan ne tulevat parantavan unen muodon omistaen.
Olisihan hänen pitänyt tietää sedatiivien todellinen tarkoitus. Ehkäpä hän ne tiesikin, omalla tavallaan tosin.
Mutta hän unohti tärkeimmän:
"Ilman oikeita kokemuksia elämän kiertokuluista, ilmenemis muodoista, sedatiivit vain rauhoittavat..."
- Kuitenkin sielu kapinoi ajatusta vastaan. Sielu ei voi ymmärtää Olevaisen tarkoitus periä.
Oikea tieto, taito oikeista ja aidoista ihmissuhteista, myös suhteista Jumalaan, saa aikaan sen, että ne johtavat terveyteen vaivasta, jonka mies itse oli pyytänyt sanoen:
-Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki!.
Työ alkaa! Elämä kutsuu... Päivät kuluvat, yö saapuu, mutta aina niin, että ajatus turposi 'Häntä' kohtaan huolenaan perusturvallisuus.
- Tulinhan niitä hankkineeksi, vaivan ja huolen kautta. Leipäpalat katosivat kurkkuihin muuttaen muotojansa. Kuitenkin eräs tuntemus puuttui. Tunne siitä mitä sanotaan:
"Oikeaksi rakkaudeksi Jeesusta Kristusta kohtaan". Jeesusta kutsutaan myös usein rakentajaksi ja korjaajaksi. Onhan Jeesuksella myös toinen, jopa kolmas nimi.
Hyvällä 'lapsella' on monta nimeä!
Oikea nimitys on myös omantunnon, sisäisen maailmankuvan muodostajan, Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja tunnistaminen.
On kuitenkin yksi vaiva, joka vallitsee miestä yhä. Ihmissuhde on ontto... Siitä ei pääse mihinkään! 'Mies' ei vain tiedä, että hän ei tiedä siitä mitään. Ihmissuhteen onttous merkitsee Jumala suhteen tulkitsemisen vaikeutta.
(2688 Pertti)
Aika kuluu ja vuodet vierivät... Mutta kuinka onkaan niiden 'vuorien' laita, jotka hallitsevat miehen mielikuvituksen lentoa?
Nehän suurenevat ja pienevät aina sen mukaan, kun ihminen ja ihmiset tarvitsevat haketta tuotantojensa kierokulkujen ylläpitämiseksi.
Kuusi vuotta kului... Tuli aika, jolloin se nimi muuttui... Asian nimeksi tuli:
- Ammattini valinta?
Esitettiin useita arvioita! Eikä syyttä! Arviot tekivät tehtävänsä. Mielikuvitus ryhdistyi ajatuksen voiman tuntien.
Ensimmäisiä kertoja ja haparoivia yrityksiä...
Kuitenkin yksi sisällys pulppusi sanojen summasta:
- Apua!
Mies istui kallion kulmalla katse suuntautuneena veden ja metsän taa laskevaan auringon kehrään. Hän yritti rukoilla. Mies todella ajatteli:
- Rukoilen! Panen kaiken voiman tuntoni sanoihini ja ajatuksen häivääni, jota ajattelen mielessäni. Ehkäpä mielenkiintoni elämää kohtaan palkitaan...
Pururata kulkee siinä ohitse. Vähän väliä miehen mielikuvitusta häiritsee mies (Pertti Kuutti), joka siinä hölkkää hikihelmet otsalla.
- Onpa siinä kaveri? Ajatteli mies...
- En mie vaan viitsisi! Ajatteli 'piru'...
Siitä juontuu ajatus ja ajatuksen häivä saa muodon. 'Löytää ilmaisijansa' kuten sanontaan kuuluu!
Ajatus kirkastui, mutta vain hetkeksi. Mies tarvitsi voimaansa toisinkin kuin yksinomaan omien liikeratojensa selvittämiseen.
Pururadan viereen oli tullut porukkaa. Oli näet päivä, jolloin kaikkien mielenkiinnon täytti selvä ajatus:
- Nyt hiihdetään oikein porukan tunteet tuntien!
- Kuuleha sie kaveri! Muistat sie sen meijän terätahkoojan? Se on piru mieheksi! Ei tajua elämästä mitään! Murehtii aina niitä lukuisia vaivojaan!
Joo! Tiie hä mie! Se on se piru, joka sitä vaivaa! Tulis nyt tänne hiihtämään, niin ne vaivat katois ku pirun poika mettään!
Mies kävi siellä! Tosin yksin ja ilman suksia, mutta kävi! Kävi jopa kaksi kerroin! Ensin yksin ja sitten kaksin. (Tytär oli toisella kertaa mukana.)
'Mikko repolaisenhan' tuntee viekkaudestaan.
Mikonsaaren merkitsemiskirjan sivun täytti kaksi nimeä:
- Ensimmäinen ja se toinen kerta.
Nimet ovat tutut, sillä ne ovat saman sukuiset.
Niin alkoi se kehittyminen. Mies turpoaa ajatuksen voimalla.
Ajatus vallitsee siinä suhteessa, että jotain olisi tehtävä.
(2987 Toimeentulo)
Oli lakko! Televisio oli mykän tuntuinen... Mykän siksi, että kuului mitä kuului, mutta näkyi vain testikuva.
Entä mies? Ei enää puhua pukahda, mutta kirjoittaa...
Mitähän se kirjoittaa?
Taitaa tulla harakan varpaita, kun tikkukirjaimia puurtaa paperille.
Ei mutta! Tuleehan sieltä kirjoitustakin! Taitaa tulla historia aiheesta:
- Mitä tekisin jos omistaisin maailman ja pitäisin sitä hyvin?
- Antaisin pojalle rakkautta, jota ilman olin ollut monta vuotta... Ehkä siksi!
Toisen teorian mukaan halusin näyttää maailmalle profeetalliset kykyni aiheesta;
maailmankaikkeus ja kuinka sitä tutkitaan?
Hakerata kiinnosti... Mikäs siinä! Päivällä sitä 'leikkuria' huolella huoltamassa ja teriä teroittamassa ja harrastuksena sen toisen hakeradan päälle askelia sovittaen.
Kumpikohan kiinnosti enemmän?
Sen tietävät työtoverit! 'Lyijyt' ne ainakin nousivat, kuin valinkauhalla, ylös! Oli kai tarkoitus panna muottiin oikeat muodot... Vormu! Se, se kuitenkin kaikkein tärkein asia kuitenkin oli!
Yksi asia vain oli epävarmaa... Kuinka tulkita sananlasku:
"virsta väärään, vaaksa vaaraan..."
Kirjan nimi oli ja on: Avaruusodusseija 2001. Ja jotakin sinnepäin. Se sinnepäin oli ja on mies, joka tiirailee sitä ajatuksen häivä hyvin kaukana.
Samaistui kai persoonaan, joka niin paljon on ajatellut hyvää tulevaa...
"Vuorenvarmaksi" sitä sanottiin! Sanottiin:
- Lue se, niin ajattelet; että onpa tarina! Tieteistarina tosin, mutta entäpä JOS!
- Mie luin sen yhdessä yössä! Kello oli melkein kuusi ku piti lähteä töihin...
Olin aloittanut kirjan jo edellisenä päivänä töissä. Karjut katto:
- Onpa siinä kaveri! Lukee 'romania' töissään!
Sen pomomiehen (Armas Vuohelainen) silmälasien takaa tutkittiin töitteni tuherrusta.
- Taitaa poika olla nukuksissa! Mitähän tapahtuu JOS!
Kun mies oli lukenut kirjan, hän ehkä ajatteli... Tosin yhden asian kerrallaan...
Esimerkiksi sanaa gravitaatio!
- On se kumma sana se! Mihinkähän se 'omppu' joutuu kasvettuaan puuhun? Ei sitä varmaan pudoteta maahan? Tulee muutoin 'maanmatonen' ja näykkäisee... Jospa se kerätään suoraan koriin ja ajatellaan, että näin se hyödyntää ihmisyhteisöä eniten!
Entä tuo Kuu-ukko, joka tuolta taivaalta usein kurkistelee... Onpa kumma, kun sitä usein näytetään televisiossa?
Erään kerran näytettiin myös takapuoleltakin...
Televisio sarjan sankari 'Kojak' tuumaili:
- Onpa siinä 'piru' mieheksi, kun ymmärtää niin paljon asiaa, jonka nimenä on:
"Rauhanomainen ratkaisumalli!"
(3317 Selvittely)
Mätti mies sitä kuorta. Tuleehan sitä, kun aikaansa tuhertaa ongelmaa kimpuksi. Sitä tuhertamista sanotaan myös 'opiskeluksi'. Onhan opiskelulla toinenkin nimi: "Elämän koulu!"
Olihan hän tiedostanut itselleen, että takana oli useita ajatuksia, jotka johtavat 'rauhan omaisiin ratkaisumalleihin' oman pienen itsensä tulkitsemisessa.
Eräs tunnettu mies sanoi aikoinaan:
- Taivasten valtakunta on sinapin siemenen kaltainen!
- Mitähän Jeesus tarkoitti tai tarkoittaa?
Onko oltava niin pieni kuin sinapin siemen? Onko nojattava puuhun, joka siitä on versonut? Baabel kukistettiin päivässä? Kaadettiinko puu, vai pantiinko sen viereen tuki, jotta se siitä vahvistuisi! Se tuki nimittäin!
Kumman on mentävä Taivaaseen mielen vai kielen? Kielenkö, joka sitä mieltä niin usein
hallitsee?
Ajatus, joka on kaiken luonut hallitsee ja vallitsee muodon luovaa mielikuvitusta...
Mikähän 'muoto' Hiroshimaa ja Nagasakia aikoinaan hallitsi? Oliko niiden puiden juurella Jeesus, joka sanoo:
- Ihminen? Älä pelkää! Sillä minä olen sinun kanssasi! Kerro, että nämä puut ovat elämän, tiedon ja taidon puita edellyttäen, että tunnetaan sananlasku... "Älä tapa, vaan tapaa Hänet aikuinen, sillä minkäs sinä voit sille, että Jumalan on 'sinut' luonut?"
Mies muisti nyt myös yhden asian, jonka hän oli unohtanut ani varhain. Suhteensa Jumalaan oli järkkynyt ajatelmien köyhyydestä. Ilman niitä hän oli ollut pitkään! Ajatus oli ja on ollut vallitsevana maailmankaikkeutta, jossa hän eli, hyvin pitkään, mutta kuinka pitkään, siitä hän ei tiennyt mitään.
Erään asian hän nyt kuitenkin muistaa... Tämä oli ollut koulutusta. Juuri sitä, mitä isot sedät ja tädit olivat lapsosen mieleen iskostaneet Nyt hän tajuaa, että sen kellon, jonka Jumalan tuuli oli pyyhkäissyt rattaineen myrskyssä, jota myös 'taifuuniksi' sanotaan, pikkumiehen mielikuvituksen tunkeutuessa hänen sisäänsä, avulla Jumalan tarkoitus on rakentaa ihmissieluja.
- Rakenna älä tuhoo! Sanoo suomalainen sananlasku... Mutta sanat sanovat muutakin... Rakentaessa on muistettava vanha vertaus:
- Mille rakennan? Mille teen tulevaisuuden kuvan jonka toiset voisivat ottaa ohjeeksi elämäänsä varten? Vertaus on pysyvä, kun se tulkitaan oikein...
Jeesus tuo Jumalan poika sanoo:
- Ajattelit, että saavun kuin tulisilla vaunuilla ikään, sukupuoleen ja tajuun katsoen. On totta, että on esitetty vertauksia siitä. Muistan kuitenkin vertauksesi samasta aiheesta ja voin vakuuttaa... Kun muistin kehittäminen pääsee vauhtiin sujuu kaikki kuin leikiten.
Mutta nyt sisäistyt jälleen tarinan juoneen.
Tarkoituksena on muuttaa kokemuksiasi siten, että todella tiedät mitä teet.
Teet tehtäväsi, mutta muista toki! Tarina juontuu tulevaisuuteen.
Tarkoitus on:
- En tahdo pahaasi! Tulevaisuus tuo mukanaan onnettoman, vain siinä muodon muutoksen yhteyden omaksuman yksilön voiman olleen tajun vääristymän tulkinnan suhteen!
(3703 Kynnys )
Pikku paholainen sieltä kaukaa Mars-planeetalta sotkeutui keskusteluun. Sitä suututti, koska se sanoi asiansa niin huonosti, mutta matka oli ja on pitkä...
Ajatus tarvitsi lennokkuutta ja saihan se sitä!
Eihän paholainen halunnut pahaa... Kukapa sitä haluaisi? Eihän kukaan sitä halua kaikkeuden tuntevan Jumalan läsnä olon tuntien ja tunnustaen.
Kun 'punainen pilkku' suureni tiedemiesten maasta lähettämän robotti armeijan näkövinkkeliin, tunnusti Mars-planeetan henki näkönsä olevan vaarassa sumentua. Henki kuiskasi korvaani:
- Rakenna minut uudelleen pikku Keijo jos osaat!
Tiedän hänen tarkoittaneen:
- Sopikaamme asiamme tietäen, ettei miestä, naista pahenna se liika tietotaito, vaan vakava mielen laatu, joka pyrkii ratkaisemaan ongelmia yksin omaan rauhan omaisen rinnakkaiselon tuntien.
Vaiva Mars-planeetalla johdettiin kanavien erehdyksen kautta. Ei ole mieltää lausetta siten, että kanavat olisivat tukkeutuneet...
- Vaan!
Paremminkin ei vain tiedetty, että ne olivat olleet siellä joskus!
Kanavat olivat tukkeutuneet siksi, että elämä oli tukahduttanut ne uskossa, että Jumala tulee rakastavan kansanosansa luo löytäen vaivan palkastaan sanasta 'rakkaus'. Juuri sitä sanaa tulkittiin täysin eri tavalla, kuin nykyään on tapana tehdä maan varjon tuntevan pojan lisäksi kaikkeuksien voimat tuntien.
Kun tunnettiin ainakin joitakin tosiasioita oli helpompaa jatkaa...
Ei mies kuole siihen, että hän häpeää tekosiaan. Hän rakastuu ajatuksiin, että tulee vielä vaivan tulkkaajan loppu! Mutta unohtaen, että juuri tuo mies oli rakentanut kaiken entistä ehommaksi.
Ei Jeesus sanonut eikä sano:
- Tuhoudu maa, taivas tai edes Mars-planeetan väri!
Hän sanoo:
- Tuonelassa käynti on jokaisen ovella. Mutta ovella on myös eräs, Jeesus, joka valvoo, että kynnyksen yli ei pääse pahuus vaan hyvyys...Kuitenkin hyvyys haluaa, että pahuus parannetaan ja tehdään entistä ehommaksi.
(3956 Kuusikymmentä)
Ei Hitler aina ole ollut hullu. Hän oli ihminen, joka tiesi:
Takaisin tulen sen kansan kanssa, joka auttoi minua valtaan. Tunnustan juopani johtuneen ajatelmieni mielekkyyden kärsiessä haaksirikon saaren luona, jota myös Pääsiäissaareksi kutsutaan. Hyvin harkiten tosin, mutta unohtaen, että siksi, sitä pelätessäni, jouduin häpeään kansani silmien edessä.
Koko ihmiskunta tuhosi minut katseellaan syyttäen, tuomiten ja ajatellen:
- Siinä se 'Piru' on, joka aikoi tuhota maailman rauhan asein, jonka tunnuksena on paljastetun miekan kiiltävä välke. Todistan Jumalan ja ihmisten silmien edessä. En halunnut Braunia!. Mutta juuri siksi olin niin viekas...
Valitettavasti Braun muisti tieni valtaan ja tiesi; se ei saa koskaan toistua!
Siksi Braun nyt tuleekin vastaani asein; rakkaus, rakkaus, rakkaus!
Kuitenkin varovasti, joka onkin oikein, tietäen, että se on ainoa oikea tie!
Rakkaus on 'Pyhä' asia!
Mies katseli kerran veden virtausta 'Pisan' kaltevan tornin juurelta ja ajatteli:
- Kumpikohan se ensin putoaa maahan vesi vai pisi?
Aikansa mietittyään hän varmaan sanoi:
- Ääneen julkaisen ajatuksen! Ne vesi ja pissa putoavat jämptisti yhtä aikaa...
Sitten tullee hänen mieleensä ajatus:
- Kumman tien valitse elämän vai kuoleman?
Mies todisti:
- Kuoleman! Sillä mitä teen elämälläni, jos en muista vanhaa virttä "Jumala on linnamme..."
Vanhan varan tuntee miehen mielikuvitus. Siis! Ajatus tykkää ajatuksesta. Nostat sanat ylös mielestäsi, mutta muistat sanojen merkityksen!
(4170 epäusko)
Kaksin aina kaunihimpi! Sanoi mies, joka tunsi tilansa ja tiesi, että piikkarin tarkoitus on ilmentää liikunnan suloutta.
Hankittuaan silmälasit mies ajatteli:
- Menenpä tapaamaan tuttavaa! Ehkäpä hän saa ihmisen näköaistimukseensa ajatellen, mitä tahansa muuta teen, mutta mies on hullun kirjoissa. Pannaanpa hynttyyt yhteen ja viedään hänet kirpputorille katselemaan.
(4226 Kerrostalo)