Osa 4

Nuorukainen kuljeskelee hiljakseen luonnossa.

Ihminen muuttaa aina muotoa kulkiessaan kohti täydellisyyttä.

Pörriäiset ja muurahaiset sekä muut pienet eläimet ovat myös osaltaan muokkauksen alaisina, mutta vain niin, että niiden elämä on menneitten aikojen peilikuvia.

Ne ovat liikkeessä ja elossa, mutta vain ihmisen, kohti Jumalaa pyrkivän olennon ansiosta...

Kun katselet muurahaista, näet sen valtavan voiman materiaan nähden.

Sellainen voima kuvaa sitä, miten liike ja ajatus voittaa menneen.

Mutta voittaa menneen vain pienuuden ja muodon kustannuksella.

Hiljalleen alkaa muotoutua hänelle kuva kaukaisen maailman ristiriitojen taustoista.

Hänen tajuntansa on iskostunut:

- Tuonkin kiertotähden elämässä, historiassa ja tiedossa ja taidoissa on tapahtunut kehitystä.

- Mutta missä on mennyt pieleen? Sitä hän ei vielä tiedä.

Se kerrottaisiin hänen tajuntansa pikkuhiljaa.

Ehkäpä me kaikki - Linnunradan asukkaat - voimme auttaa tuota kärsivää planeettaa...

Kolmas mies noituu ja astuu esiin joukosta:

- Sinä! Ja Sinun tarinasi! Olet ilmeisesti 'myyty' ulkomaille vain siksi, että et juoksisi aina perässäni?

- Tiedän sen! Sanoo toinen mies...

- Minkäs Sinä voit sille, jos tarina päättyykin tähän? Äläpä unohda, että sisälläsi on 'Piru', joka sanoo sinulle sävelet!

- Sävelistään Sibeliuskin tunnetaan... Julistaa ensimmäinen mies. Se Sibelius risti kätensä ja rukoili:

- Armahda tämä syntinen kansa... En halua, että kansa joutuu maan rakoon. Vaan pääsee painajaisestaan.

Kansan voima on mielipiteessä. Mielipiteen voimassa on sen pelastus.

Muista minua Jeesus Kristus, kun tulee päivä, jolloin maa on vaarassa joutua 'pahan' valtaan.

Itse tiedän tilani ja kannan sen kunnialla maahan.

Maa viisastukoon siitä sävelestä, joka soi korvissani.

Sisälläni on 'Piru' joka sanoo:

- Sinä kansa vapise!

Mutta sanon:

- Ei Jumala lähettänyt Jeesusta tuhoamaan maailmaa, vaan pelastamaan maailman sen kynsistä, joka sitä vainoaa.

(266 johtua/vaate//päästää)

Vaimo paistaa nisuleipää...

Leivässä on tähkiä ja tähkän hän tiukasti kätkee sydämeensä, poveensa.

Hän näet tietää, että kallioinen uuni sen vasta kypsäksi saa. Sisällä on loput.

- Älä unohda nainen taitojasi vakan alle, vaan leivo sellainen leipä, joka sitoo sinut maahan kiinni.

Maa tarvitsee noutajansa. Jumala tarvitsee kuitenkin maata näyttääkseen ihmisille, että ajatus on vievä voiton taistelussa pahuutta, sairautta ja köyhyyttä vastaan.

Rakkaus voittaa vihan vain rakastamalla.

Silmän räpäyksen kestää Jumalan viha, mutta koko elinian Hänen Armonsa.

Sairaus pahentaa hänen tilaansa...

Ei ole hänen vikansa, että hän on jo vanha mies.

Mutta takana on ajatusta. Ajatuksen taakse kätkeytyy voima. Hän tietää näet, että Armon olemukseen kätkeytyy anteeksianto.

Ristinkuolema on merkitykseltään kahden suuntainen.

Mennään sekä tulevaisuuteen, että menneisyyteen, mutta ajatellaan äärettömyyteen.

Sinä vanha mies, joka vedät kansaasi tukasta kohti tulevaisuutta muista:

- Kansan on löydettävä tulevaisuus pienten osasten, alkujen keskeltä.

Ei voi mitään ajatukselle:

- Finlandiahan (https://www.youtube.com/watch?v=UJWhPIH6KL0) on hymni, joka vie 'ihmistä' tulevaisuuteen.

Tulevaisuus on saumaton, uudistuva ja ääretön osajoukkojen temmellyskenttä.

Siellä on myös Sinun tulevaisuutesi näkyvissä.

'Aikahyppy' eli aikadilaatio on hyppäyksellistä siirtymistä kohti tulevaisuutta.

Päämääränä on tuo äärettömän matkan päässä oleva. Ei ole hänen vikansa, jos vain yksi tie vie elämään, voittopalkintoon = Totuus.

Totuutta on ajateltava.

Sibelius akatemia kouluttaa muusikoita. Heidän tarkoituksenaan on myös edes auttaa rauhaa maailmaan.

Tarkoitan tällä todellista 'rauhaa'.

Se 'rauha' ei sido mihinkään, mutta sen tuntee sydämessään.

Perintö on sellainen asia, joka on omaksuttava.

'Rukous' on myös perintöä.

'Rukous' on osa sellaista tapahtumien ketjua, joka on aivan käsitys kykyjen yläpuolella.

Katsellessasi tähtiin, muista sinä rakas lapsi, että sielu kaipaa näköisyyttään.

Ei tarvitse mieltää lausetta sillä tavoin, että sielu havaitsee Hänet.

Parempi olo on, kun tulkitsee sen sillä tavoin, että tie, jota kuljet, on askeltamista tajuamaan Voiman. Se 'Voima' on Valkeus.

Valkeutena se myös pysyy!

Raivo tilassa oli muutos! Muutos johtuu ajatuksista. Ei se mitään. Vain 'sielu' kärsii eniten.

'Sielu' löytää lopulta ulospääsytien. Ja 'löytää'  mahdollisen tulkitsemiskeinon. Sielu haluaa sanoa:

- Tie, jota kuljet ihmislapsi on väärä! Ei voi vain olla, jos syö vain yhdestä 'puusta'! Aina sijaan saa kummastakin...

- Elämän- ja kuoleman puu on myös tiedon, taidon ja tuhon -puu. Eri asiaksi jää tulkita sitä tietokonein, teknillisin keinoin tai yksinomaan uskonnollisesti.

Tarkoitus pyhittää keinot!

Ainoa 'rauhaan' - ydinvoimien rauhanomaiseen käyttöön johtava tie - on tunnustaa tilansa kaikkeuden Herralle uskoen silti huomiseen.

Eihän historia toista itseään... Historia myös oivaltaa, että joudumme 'Korkeimman' eteen. Myös Korkeimman silmien eteen.

Joudumme sanomaan Hänelle:

- Anna anteeksi! Tein virheen, jos toisenkin.

Tarkistin, tutkin ja hutkin, mutta kuitenkin muistin!

Itämaan tietäjillä oli eräs ominaisuus!

Heidän sielun elämäänsä tarkkailemaan oli järjestetty parvi heinäsirkkoja. Ne pomppivat jatkuvasti heidän ajatuksissaan.

Aina kun ne saivat siivet ja alkoivat lentää, tapahtui kummia.

Suuri 'käsi' piteli päätä paikoillaan ja aiheutti harmia pikku Paholaisellekin.

Paholainen ajatteli:

- Kyllä tässä on ruvettava reipastumaan.

Hankki itselleen haulikon ja alkoi ampua...

Samassa Paholainen huomasi, että ase muuttui korkkipyssyksi.

Pyssy poksahti!

Luoti jäi 'narun' varaan roikkumaan.

Roikkuessaan hiljaa luoti aiheutti 'paniikkia' Notre Damen kirkossa.

Kirkosta kuului kaunis ääni. Tuntui siltä, kuin 'ääni' olisi ollut Sibeliusta.

Vanha 'ukko' ylituomari pilven nokalla ajattelee:

- Onpas siinä sisukas kaveri! Eipäs tässä auta muuta kuin ruveta keräämään mielikuvitusta. Tuskin enää mielikuvitus siitä huonommaksi tulee...

'Mies' alkaa ymmärtää ja sitaisee sormenpäähänsä valkoisen liinan.

Liina on symboli.

- Tuo haava pitää saada parannettua kunnon lääkkeillä.

Onneksi talossa oli vanna, jossa 'mies' kävi kylpemässä. Kylpiessään 'mies' alkoi ajatella.

- Se tuntuu mukavalta.

Miehen mieleen tulee piirtää Aurinko. Ja keltaisena se loistaa vastaan.

Uskokaamme, että Aurinko saa loppujen lopuksi autettua miehen mielen tervehtymään.

Jeesus ajattelee myös 'miestä' siellä vanhassa vajassa...

Mies istuutui ja pisti sateenvarjollaan maahan reiän.

Reiässä oli kuolemaa... Kaksi pientä eläintä.

Ne katselivat toisiaan ja ajattelivat:

- Onko sellainenkaan oikein! Entäpä jos kuolemme leikkauksissa? Eikö 'Taivaan Jumala' suojelekaan pieniä olentoja.

Nainen uneksii, mies ajattelee:

- Miten ajattelu onkaan hienoa! Tuossa korvassa onkin ollut puutteita.

No! Ei se mitään! Pannaanpa vähän 'tuoksuja' korviin! Eikös se pikkuinen 'Jumbokin' rakasta tuoksuja.

(907 Kunto)

Avaruusalus keinahtelee...Kaikki on aivan äänetöntä! Onkohan 'mimanalla' osuutta asiaan.

Kuvittelun toisessa päässä istuu Jumala ja sanoo:

- Minä olen maahani ja kansaani tyytyväinen! Älköön tämä maa vielä tuhoutuko!

Ei Jumala tahdo pientä suojattiaan tuhota...Hän haluaa rakentaa sen entistä ehommaksi...

- Mikä olet sinä ihmislapsi, kun minä sinuun luotan? Tiedän sinun tulevaisuuden kaipuusi.

Mutta matka on vielä pitkä... Hyppele kiveltä kivelle. Älä istu veden äärelle saareen. 'Hiekka' on pettävää!

Minä nostan 'pojan' pois.

Naurahdin, mutta murehdin nauruani! Ei kai 'poikaa' ollut turhaan opetettu!

- Nainen vaietkoon seurakunnassa!

Sanoo kirkkoherra. Muista siis opetus! Älä aina itke vaivojasi! Kohoa niiden yläpuolelle! Pane se 'Uuno' näkemään muitakin värejä, kuin yksinomaan mustaa.

Ehdotan esimerkiksi punaista ja valkoista!

Istu hiljaa ja ajattele! Älä vahingoita luonnettasi liialla ahertamisella. Pane ne 'Helvetin Enkelit' oikeaan järjestykseen ja katso, että ne varmasti sopivat asiansa.

Rauhan tae on taas 'tuhannen ja yhden yön' tarinoissa. Mutta muista!

Sillä 'Humen Giljotiini' ei loppujen lopuksi todista mitään...

Pitää myös ottaa huomioon miehen kaipuu toista otusta kohtaan...

Kohtaat kaipuusi varmasti 'luonnossa'. Luonnon salaisuus on:

- Älä kadota malttiasi, vaan muista vanha viisaus:

"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla."

Niin! Mammanpojan tuntee siitä, että se aina pyrkii äitinsä syliin.

Äiti! Rinnoillasi on nuori mies. Se mies rakastaa toista ihmistä, mutta, mutta missä on isä?

Eikös se isä katsele sienen muotoista poutapilveä akkunastaan...

"Kuinka kaunis on maa. Mutta kuinka sen saisi mahtumaan sieluunsa?"

No! Sielussahan 'maa' on! - Kauniina ja kiiltävänä! Värit saisivat totta tosiaan olla vähän selvemmät.

(1150 Etenkin)

Avaruuslaiva laskeutuu...

- Mitä on tuolla tähden pinnalla? Onko siellä elämää? Onko 'Mars' vain unohtuneen pienoismaailman kopio? Kumma juttu! Kumma tarina!

Liuskat putoavat hitaasti maahan. Automaattiset tietokoneet sen kun raksuttavat! On kaamea tunnelmaa...

Vuorenvarma tuntuu nyt pokeripeliltä.

Mutta eikös mitä...

-  Sehän onkin vain 'paskahousua'.

Muista 'mies', että jos pokerissa kastuvat kortit, niin älä pudota niitä lattialle.

Laita ne suoraan 'roskakoriin'. Ja heitä 'huolet' paperipussissa 'nurkkaan'.

Pussin kulmassa on 0696. Loput tulevat olemaankin vain 'kaksi' sanaa:

- Pysy sanassasi - mies! Jos pussin hajoitat ja heität akanat tuuleen, jää vain vaiva pyyhkiä loput!

Nuku hyvin sinä pienin pojistamme ja muista:

- Et sinä turhaan istunut sille hiekkatöyräälle jossa sinä majaasi pidät!

Tomua ja tuhkaa, mutta silti atomeja, molekyylejä ja liikettä sinä olet.

Eihän ole mieltä hyllyttää 'tarinaa', vaan tarinan omistajan tulee tietää vain kaksi sanaa;

- Ole vapaa!

Kaksi 'naamaria' putoaa kaislikkoon  Eivät ne ole muuta kuin 'paperia'.

Jumalan 'tuuli' nostaa niitä ylemmäksi. Ne lentelevät 'vihurin' tuivertamana. Naamarit katoavat metsikön katveeseen.

Valkoinen pallo ja keltainen pallo 'leijuvat' metsikön keskellä. Nyt niitäkin on kaksi.

Nuorukainen ajattelee:

- Tässä menee kaikki kuin 'päin mäntyä'! Onneksi 'männynkin' elämä on Jumalan luomaa...

Pallot keskustelevat... Niiden väri alkaa muuttumaan. Ne alkavat 'elää'... Kuin sykkimään... Sykintä on merkki siitä, palloilla on jotain sanottavaa.

Hitaasti alkaa nuorukaisen silmissä näkyä valoa. 'Valo' ei ole kovin kirkasta. Sykintä kiivastuu...

- Mitä sanot sinä kiivas mies! Pane mieleesi nuori, kehittyvä mies jos et ajattele asiaa siltä kantilta, että olet ainoa varma mies koko maailmassa, maapallolla siitä:

- Mitä voisi tapahtua --- Jos?

Voidaan kyllä olettaa, että lehmä tuo märehtijä oppii lentämään, kun sitä vain opetetaan...

Pannaan sille 'heinätukko' suuhun ja sanotaan:

- Aina sinä murehdit turhia! Heitä huolesi pois! Ja anna partasi kasvaa... Leikkaa parta vasta sitten, kun se on kasvanut tarpeeksi. Kun kaikki on hyvin, rehottaa siinä niin tiukka parta, että on parasta panna 'leikkuri' käyntiin. Käytä menetelmää, jonka olen itse keksinyt.

- Leikkaa saksilla. Kuitenkin niin, että tulee puhdasta jälkeä. Sido sitten kaikki nipuiksi ja ajattele:

"onpas siinä roskakasa"!

Roskat pois ja sivistyneen miehen tarkka, tiukka katse takaavat sen, että kyllä sinä ja minä pärjäämme. Panemme 'rukkaset' naulaan ja sanomme:

"Ei tämä leikki tästä lopu. Panemme pirtelö suuhun ja hukutetaan katse 'silmien' tuijottamiseen..."

Sitten 'särkeä' paistatellaan ja sanotaan:

"Katsopas Ville pirua!"

Onpas pirulla metka katse kun noin silmä lappujen takaa tiirailee...

- Pannaan 'Poika' eläkkeelle ja katsotaan. Eikös se piru löydä tietään kaikkien koteihin!

Tervehtien kädestä se sanoo:

"Käydään vain laulamaan. Lauletaan vaan! Istutaan ja ihmetellään. Kyllä 'pikkupiru'  vielä kaiken muuttaa voi!

Jos 'pikkupiru' vain tahtoo!

Renkaat heiluvat tuulessa... Ei sillä ole väliä, että 'kuka' ne renkaat sinne asetti, vaan kuinka ne sinne asetettiin...

Kaikella on aikansa ja paikkansa. Hiljalleen 'renkaat' alkavat suureta. Ne levittäytyvät yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Kohta ne täyttävät koko 'keskuksen'...

Voihan olla, että 'mimana' ei tule koskaan valmiiksi. Sitä rakennetaan, puretaan, särjetään, korjataan, paikataan, harsitaan ja parsitaan.

SE ON VALMIS! SIELLÄ JOSSAKIN!

Kauniisti siellä keskuksessa valmiit ideat raksuttavat, parannetaan, harsitaan ja parsitaan.

Minkäs sille voi, että Linnunrata on kaikkeus!

Onhan niitä muitakin kaikkeuksia.

Päässä oli ja on soluja, elämää ja atomeja. Kaikkea tapahtuu.. On isoja nousuja... On laskuja...

On pieniä pörriäisiä ja muitakin kasvu kumppaneita.

Eivät ne itse asiassa ole pahaa tehneet. Jonkun iskun jos toisenkin ne ovat saaneet, kärsineet ja kituneet...

Ne ovat niitä 'Pirun' pieniä sotaväki armeijoita!

Ehkä ne joskus järjestyvät ja järkiintyvät siinä määrin, että voidaan sanoa:

- Olihan niissäkin jotain sellaista, joista voitaisiin sanoa 'ajattelun ensimmäisiksi alkeiksi'!

(1719 Taitava)

Ne kaikki olivat historiaa...

Jälleen oli päivä täyttynyt. Jälleen oli nuorukainen saanut kokea sitä, mitä sanotaan 'todellinen hätä ja kurjuus'.

Kun hätä tunkeutuu tajuntaan vieraasta kulttuurista ja jota pitäisi voida saada autetuksi.

Atomit järjestyvät pikkuhiljaa... Ne näet tietävät, että nyt on tosi kysymyksessä. Atomeillakin on oma tiedotus mekanisminsa. Ne alkavat saada sisäistä latautuneisuuttaan ja koulutustaan vastaavan aseman tähtijärjestelmässä jota sanotaan uudella tieteellisellä nimellä 'biologia'.

Jopa solubiologia!

Mistähän nimitys? Eihän Herra Kampmankaan olisi voinut uskoa, että vierailu oli dramaattinen.

Pienet 'Keijukaiset' kummittelevat vielä nuorukaisen mielessä. Voiko olla sattuma, että ne aina löytävät tiensä nuorukaisen sydämeen.

- Minkäs teet! Ajattelee hän. Ehkä tohtori Ruth joskus sanoo sen , että kuinka monta niitä on jotka perivät maan?

Ehdotan jotain tuollaista kolmea- neljää miljardia miestä, naista jotka ajattelevat:

- Mikä on tärkeintä - 'pikkupiru' vai joku muu?

Muillakaan ei ole mahdollisuuksia siihen? Vai onko?

Toisaalta on toinenkin mahdollisuus.

Annetaan Pyhän Jeesuksen syntyä omaan maailmaamme kärsimään ja armahtamaan vielä uudemmankin kerran.

Hän tekee parhaansa. Se tiedetään. Eikä se suinkaan ole hänen vikansa.

Mihinkähän Hän seuraavaksi purkaakaan suuren toiminta tarmonsa?

Hitaasti vaihtuu väri 'Lapsen' kasvoilla. Napanuora on saatu katkaistua juuri ajoissa. Se huomataan 'Valon' voimistumisena.

Outoa, mutta nyt se mitä on pelätty on poissa!

Jokaisen sisällä se oli käväissyt.

Mutta kun 'Lapsi' hymyilee Valoon päin, pahan tahto väistyy sieluista. Paha jopa itsekin muuttuu hyväksi. Se on Aamen!

(1942 Vastakkainen)

Maa kiittää uutta olotilaa kohti. Aurinkokin on matkalla uutteen ulottuvuuteen. On kummallista nähdä kuinka uusi Aurinko kokoaa voimiaan.

Se on jokaisen Sydämissä ja Sieluissa.

Kaikki tuntevat kuinka 'rakkaus' täyttää Sydämet.

Valo siivilöityy kaikista muodoista.

Sininen väri hohtaa taivaan mahtavan holvin korkeuksista.

Sinisen värin on luonut Jumalan kirkkaus...

Telepaattinen sanoma kiirii yli kaikkeuden:

- Olemme menossa, koko Galaksi uuteen  ulottuvuuteen.

Tässä muodossa on Galaksimme jo aikansa elänyt. Sen keskustassa, päätähdessä, on käynnistynyt oikean laatuinen prosessi. Sivuhaaroissa on saatu sivistystaso kohotettua oikeaan kirkkauteen. Kaikki on todella juuri niin kuin pitääkin.

Pienoista 'sykkimistä' on ollut havaittavissa kautta koko Galaksin.

Hän, Jeesus, on sanonut:

- Sen on oltava niin!

Tämä on yli koko Galaksin tapahtuva aikadilataatio. Hyppäys uuteen universumiin. Universumeja on paljon äärettömässä.

Näin saamme kuumissa Auringoissa olevat prosessit hidastumaan. Joskus jopa palautumaan taaksepäin.

Aina tulee energiaa joka prosessissa.

Voimme hypätä aina uuteen ulottuvuuteen, kun kaikki energia on käytetty entisestä. Samalla tapahtuu sisäisessä maailmankuvassa, joka hyppäyksellä, tiedon äkkijyrkkä kohoaminen. Siihen saakka, kunnes alamme lähestyä kaikkeuden Alkua ja Loppua = Jumalan yhteyttä.

Hän kyllä odottaa meitä, mutta meidän on sinne pyrittävä, silloin olemme Hänen omiaan.

(2125 Puoliväli)

Maa ja aurinko = koko Galaksi kelluu kaikkeudessa.

Andromedan tähtijärjestelmässä tutkitaan maailmankaikkeutta.

Yhtäkkiä kiirii sanoma ( * ) yli kaikkeuden. Galaksi 0. (maan Galaksi) Linnunrata on hävinnyt. Linnunradan paikalla on tyhjää avaruutta.

*   - No! Hyvä! Hekin ovat sen saavuttaneet. Voimme aloittaa uuden aikadilataation. Kas! Meitä ei enää tarvita! Rakkauden sanoma on siis vihdoinkin mennyt läpi!  *

Avaruus alkaa kaareutua! Hitaasti, mutta varmasti tähdet tummuvat taivaalta ja häipyvät uuteen universumiin...

Lähemmäksi Kaikkeuden Suurinta Voimaa = Jumalaa...

( * )

Viestin sisällys:

- Olemme menossa toiseen kaikkeuteen. Siksi neuvomme viereisiä maailmoja ja Galakseja.

Kuva heijastuu eteenne voidaksenne seurata tiedon antoamme.

Kuvitelkaamme maailmankaikkeutta. Niin! Ja paljon selitettyjä ja oletettuja 'mustia aukkoja'.

Nykyään jo useimmissa Galakseissa tiedetään se, että mitä niillä tarkoitetaan.

Ajatelkaamme pyörivää järjestelmää, tai järjestelmiä. Niitä ympäröi alue tai alueet, joissa fysiikan lait ovat 'normaalit'. Valo, eikä mikään materialistinen kappale pääse pakenemaan tältä alueelta.

Niin! Sijoittakaamme koko normaali kaikkeutemme tälle alueelle. Puhukaamme kaareutuvasta maailmankaikkeudesta.

Kaksi valtavan suurta aukkoa, joita yhdistää perustavaa laatua oleva erilaisuus.

- On  yhtä kuin materia - antimateria.

Kuva esittää selitystä poikki leikkauksena. Todellisuudessahan kysymys on kahden voiman vuorovaikutuksesta. Kahdesta valtavasta pallosta, joihin vaikuttavat tietyt fysiikan lait!.

Harha 'sykkivästä' maailmankaikkeudesta, johtuu gravitaatio voiman ajoittaisista heilahteluista.

Päällekkäisiä kerroksia on ainakin kaksi. 'Mustassa aukossa' ja sen ulkopuolella.

Kun gravitaatio painauma saa tietyt mitta suhteet järjestelmässä A, pulpahtaa siitä materia kimppu (*  Galaksi l. tähtisumu ) joko sisempään tai ulompaan kerrokseen O.

Mikään ei estä kerroksissa olevia pienempiä 'aukkoja' kasvamasta. Niistähän aikanaan gravitaatio painautumat saavat alkunsa!

ooo  Saadessanne viestin emme ole enää tässä kaikkeudessa. Painovoima painauma on umpeutunut  ooo

(2384 Vamma)

Kirjoittajan jälkisanat:

- Kun astut maan kamaralle, muista minua Jeesus Kristus! Rukoilee mies liikuttuneena.

Hän näet tietää, että elämä on hänestä kaukana. Kaiken olevaisen tarkoitus oli ja on täyttää mielikuvitus idealla siitä, että Kaikkeus on vallitseva Luontoa, eikä Luonto Kaikkeutta.

Kuitenkin tuntuu miehen vaikeus olevan yleismaailmallinen. Kaikki eivät tiedä, eivätkä tienneet!

Jeesus oli jo armahtanut ihmiskunnan. Nyt oli vain kysymys siitä, kuinka armahdus olisi saatu ilmoitettua jokaiselle.

Vain ajattelematon tietää, millaisiin vaikeuksiin voi joutua, opittuaan läksynsä.

Läksynsä kaikkien on kuitenkin käytävä läpi.

"Läksi mies käymään yöllä".... Kuvaa sitä, mitä tarkoitetaan sanoilla:

- Erikoistumalla kemiallisiin prosesseihin!

Kun nämä prosessit vaikuttavat aikansa, on maksan aika käyttää vaikutusvaltaansa.

Sen vaikutukset tunnetaan hyvin...

Vaikeus tulkita sanaa 'maksa' aiheuttaa monille suunnatonta vahinkoa. Ei ole järkeä mieltää  lausetta siten, että ellet maksa, joudut helvettiin...

Paremminkin voisi sanoa:

- Jos maksat, joudut kiittämään kaikesta luojaasi. Siitä, että Hän tajusi olemuksesi kaksijakoisuuden perussyyt ja niitä usein järisyttävät ristiriidat.

Vaivan arvoisekseen tuntee mies sielunsa silloin, kun huomaa auttajansa ääriviivat. Vain kunnon muoto sydämessä antaa takeet siitä, että tilaisuus ei tee varasta, vaan varkaan tuntee tekemättömyydestään.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu - sanotaan!

Mutta minusta tuntuu, että itse ajatus kuitenkin määrää, mitä sydämessä tapahtuu. Vasta, kun sydämestä löytyy reitti aivoituksiin itse kullakin, on 'Tie' avoimena edessäpäin.

Älä menetä malttiasi sinä ihminen! Se on totta! Ei pitäisi menettää mitään... Minkäs sille voi, että joskus menettää paljon. Mutta mitä jää jäljelle, on kuitenkin tärkeintä ja se on sielun hyvä läheisyys Jumalassa.

Aivoituksia aivoituksien perään... Totta! Mutta minkäs sille voi, jos autuas sielu etsii purkautumistietä. Kakistaa tämä ulos on aina parempi , kuin märehtiä sitä loppu elämänsä.

Vaivan arvoisekseen tekee tietoisuus siitä, että ajatus on vallitseva ihmismieliä. Itse ajatuksen on luonut Jumalan rakkaus ihmismieltä kohtaan. Sen tiedostamiseen on olemassa useita vaihtoehtoja.

Eräistä on kuitenkin luovuttava!

Sillä profetoiminen on nykyään ihmisen velvollisuus...

Vain Jumala tietää, kuinka tulkinta johtaa aikanaan Totuuteen.

'Totuus' on kuitenkin kaiken käsitys kyvyn ylittäen Hänen oma asiansa.

- Voit olla varma sinä nuorukainen mieleltäsi, joka tämän sai aikaan, että tilaisuutta tulee käyttämään usea.

Eri asiaksi jää sen tulkitseminen! Tulkitsemiskeinoista johtuu aatteen pitävyys.

Mairittelevaa voi olla tietoisuus siitä, että sisältösi on kaikkien tiedossa, taidoissa, uskonnossa ja filosofioissa.

Jos löydät uuden johtolangan niin muista, että se johtaa aina johonkin.

Loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on sen sanoman viehätys.

Löytääkö sanoma vastakaikua avarassa maailmassa!

Ei maailma tukahdu sillä, että sen omaa tietoisuustasoa nostetaan, jalostetaan ja opetetaan..

Vain vaiva vie perille oppimiseen, mutta vaivassakin on oma viehätyksensä.

Vaivaa päätä, murra vastus, mutta ei keihäällä tai sapelilla.

Sibelius Akatemia kouluttaa myös humpuukia. Esimerkkinä voin mainita miehestä, joka osti pari tuntia opetusta ja julisti sitten:

- Ei miestä tapa se liika tieto tai taito jotka vievät miehen sellaisiin kiemuroihin, että takaisin tullessaan ei voi sanoa muuta kuin:

- Pahus kun helpotti!

Erään sävelen - Finlandian - varassa on maamme. Onhan Jumala Sibeliuksen välityksellä antanut kansamme kuultavaksi. Ei hänkään valittanut sitä kirjoittaessaan!

Vaivan arvoisikseen tekee se, että tajuaa syy-yhteyden Itse Olevaisen kanssa.

Vaivattava on myös sellaista, joka mieltää sisällyksen, mutta ei tahdo uskoa, että se johtaisi mihinkään.

On eräs fakta, joka tulisi ottaa huomioon, kun käydään tarkastelemaan kirjoitelmaani:

- Fakta on tosiasia siitä, että tietoisuus jota tulkitsin paperille, on itse asiassa kynän, paperin, käden, ajatuksen ja sielun =  mielen yhteistyötä.

"Missä järjestyksessä tätä tulkitaan?"

- Se on jokaisen henkilökohtainen kokemus!

On kirjailijoita, jotka kirjoittavat automaatiokirjoituksella.

Toiset kirjailijat sisäistyvät itse tarinan juoneen.

Joku kolmas puntaroi monet tovit tarinaa miettien mieluista ratkaisua.

Voin sanoa kirjoitelmistani:

- Niissä on osaksi jokaista tyyliä! En halua käydä erittelemään eri osia aiheesta, mutta voin sanoa, että jonkinlainen kokonaisuus niistä sentään tuli.

Jollekin mieluinen! Kenelle arvoituksellinen ja joillekin jopa mielen kiintoisan!

Vaivansa kullakin sanotaan!

Täytyy myöntää, että myös minulla on ollut vaivaa puntaroinnissa ja mietinnöissä.

Kuitenkin!

Sen voin jo nyt vakuuttaa, että se on saanut kynän käteeni.

Ei ole mieltä myöntää tätä lausetta siten, että vain 'vaivallani' olen tämän kirjoittanut!

Paremminkin niin, että ystävystyin Totuuteen, jonka löysin kirjoitelmieni avulla!

Sisästyin itse tarinan juoneen, mutta samalla sain tulkittua paljon niitä maailman katsomuksellisia mielipiteitä, jotka pulppusivat 'sieltä kaukaa jostakin'.

Kauniiksi lopuksi voi vakuuttaa:

- Niin kauan kun sydämeni lyö ja henkeni pihisee, muistan vertausta, jonka sain sydämeni kautta aivoituksiini:

- Kun muistat Minua, Jumalaasi, muista myös niitä tuhansia, miljoonia kanssa sisariasi ja veljiäsi. Sinä olet heidän takiaan löytänyt silmiisi valkeuden.

Se on:

"Kyvyn ajatella ja toimia johdon mukaisesti!"

Vain 'Totuus' kaunistaa!

Se kirvoittaa kielen huomaamaan mielen ja tajunnan arvoituksellisen maailman ja kaikkeuden! Aamen!

Lappeenrannassa 26.11. 1996