Sukupuutarha

Olin kirjoittanut päiväkirjaani näin: ” Sukututkimuksen tekeminen on saanut minut valtoihinsa, voisin viettää kaiken aikani käsikirjastossa!”

Seuraavana kesänä (v. 1977) lomani aikana tein sukututkimusta vieraillen niissä seurakunnissa, joissa sukuani oli elänyt. Siis mm. Pielaveden, Nilsiän ja Maaningan kirkkoherranvirastot tulivat tutuiksi. Oli mahtava tunne päästä kääntelemään vanhojen, suurten kirjojen lehtiä. Opin rakastamaan kuolleita sukulaisiani, opin vähän tuntemaan heitä ja heidän elinolosuhteitaan, kun tutkin vanhoja käsin kirjoitettuja tietoja heistä. Tuohon aikaan tämä todellakin oli vielä mahdollista, sillä sukututkimus ei ollut vielä niin yleinen harrastus kuin nykyaikana. Nykyisiä tutkijamääriä vanhat kirjat eivät kestäisi.

Näiden alustavien tutkimusteni tuloksia tarkastellessani huomasin, kuinka valtavasti minulla on tekemistä. Nyt yli 40 vuotta myöhemmin huomaan, että olen edistynyt paljon. Vuosien työ on kantanut hedelmää, vaikka työ oli aika vähäistä lasten ollessa pieniä. Tietysti suuri tekijä on se, että tiedot ovat nyt hyvässä järjestyksessä FamilySearchissa.

Olen saanut kasvaa sukutukimuksessani yhdessä tekniikan kehityksen kanssa. Se on ollut minulle suuri siunaus ja olin ehkä siinä myös hyvässä asemassa, että olin opiskellut tietokoneohjelmointia ja tehnyt sitä työskseni.

Minun oli helppo alkaa tehdä sukutukimusta ensin PAF-ohjelman kautta ja myöhemmin kehittyneempiä ohjelmia käyttäen.

Tiedän, että tietotekniikan kehittyminen on siunaus taivaalliselta Isältämme – myös sukutukimusta varten! Saamme paljon enmmän aikaiseksi muutamassa tunnissa netin ääressä kuin aikaisemmin tuntien matkustelun ja tutkimisen jälkeen kirkkoherranvirastoissa tai arkistoissa.

Rakkauteni sukutukimukseen on jatkunut kaikki nämä vuodet ja aina löydän uutta, mielenkiintoista tietoa sukujuuristani, vaikka suorat linjat taaksepäin ovatkin jo kauan olleet kirjattuina. Sisarusten perheistä löytyy aina tutkittavaa. Ja sen lisäksi voimme nykyään lisätä tietoihimme muistoja, kertomuksia ja valokuvia. Ja on muistettava, että nimienpoimintaohjelma koskee kirkonkirjoja noin 1800-luvun puoleen väliin asti. Löytyy paljon sukulaisia, jotka ovat syntyneet 1800-luvun loppupuolella. Siellä on aarreitta, jospa vain saisimme kaikista seurakunnista noilta vuosilta digitoituja kirjoja käyttöömme. Työ jatkuu, vaikka 50 vuotta on pian kulunut sen parissa!

🔔 🔔 🔔