Sukututkimustyön tiedotuslehti jäsenille
Lauantaina 4.9.2021 N:o 2
Avaa tiedotuslehti kirjoittamalla selaimen osoitekenttään 3ne.fi
Temppeli: ajanvaraus toimituksiin, aukioloajat, ohjeita, jakelukeskus
NAPSAUTA TÄTÄ
Elä päivä tai tunti "esivanhempien tyyliin"
Jarkko Metsätähti
Ei ulos ilman päähinettä!
Nykyisin kun useimmilla ei ole aivan pakko mennä ulos, jos säätila ei miellytä (sataa, paistaa, tuulee, tuiskuaa, paukkuu (pakkanen), tai väsyttää) ja kulkuneuvoksikin moni voi valita sisäliikkumisvälineen (auton tai bussin), monia voi oudoksuttaa päähineiden käyttö. Kuitenkaan ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun herrasmies paljasti päänsä vain hattua tai lätsää kohteliaassti kohottamalla tervehtiäkseen vataantulijaa kadulla tai kylätiellä. Naisilla lienee satoja vuosia ollut Suomessakin käytössä erilaiset huivit sekä arkena, että juhlana eriaiset. Aatelisten lisäksi tosin hattumuoti nousi rahvaankin naisilla vähitellen päähän. Pojilla saattoi vielä 60-luvulla kunnon teinin juhlallisempaan asuun kuulua oikea hattu ja arkena suikka tai pipo ellei sitten lätsä. Mutta pian avopäin liikkuminen tuli niin voimakkaasti muotiin että useimpien piti säällä kuin säällä yrittää selviytyä vain pelkät hiukset katteenaan.
Ja nyt kokeilemaan!
Löytyisikö ullakolta tai perheen muistoja sisältävästä arkusta joitain vanhoja päähineitä?
Jos ei, niin voisit ehkä lainata ja kokeilla mitä tuntuisi vaikka vain 100 vuotta vanha hiusten peite päivä tai pari käytössä.
Tästä kokemuksesta voisit sitten kirjoittaa muistelman FamilySearchiin parin valokuvan siivittämänä ja jakaa siitä linkin sukulaisille ja tuttaville sekä myös liittää sen joihinkin hattu- tai huiviajan esivanhempiin. Napsauta kuvaa!
Vanhojen käsialojen opiskelua
Anja Lorentz
Sukututkimuksessa on tarpeen ymmärtää edes jossain määrin sitä ihmeellistä tapaa, miten ennen kirjoitettiin. Se alkaa siitä, että meille vanhemmille ihmisille jo koulussa tuskalla opeteltu kaunokirjoituskin on outoa meitä reilusti nuoremmille. Aina vain tulee esiin erikoisempia tapoja kirjoittaa kirjaimia.
Kun tarpeeksi kauas ajassa mennään, kirjoituksesta tulee ihan kaunista taidetta (silloin kun se on selkeää). On mahtava tunne tajuta, mitä jossakin lukee - mikä joku nimi on! KATSO TÄNNE!
Foinikialaiset, kreikkalaiset jne -- meidän kirjoitus on saksalaisesta kirjoituksesta ajan kanssa muovautunut.
Wanhaa kirjoitusta voi oppia! Sitä oppii tutustumalla ensin kirjaimiin, opettelemmalla itse nitä piirtelemään, koettamalla kirjoittaa tavallaisia sanoja niillä. Sitten voisi koettaa ymmärtää vaikka rippikirjoista nimiä. KATSO TÄNNE. Nimet ovat helpompia kuin suorasanainen teksti.
Oikeudenkäyntipöytäkirjoihin ei kannata vielä pitkään aikaan mennä. Kuitenkin on niin, että kunnon kaunokirjoituksella pärjää pitkälle. On hyvä tuntea joitakin wanhoja kirjaimia, joita on tuon kaunokirjoituksen höysteenä.
1700-luviun alkupuolen kirjoituksessa wanhan kirjoituksen ymmärtämistä saattaakin tarvita jo ihan oikeasti.
Kirjainten opettelu on hauskaa aikuisenakin - oppia lukemaan uudestaan!
Wanhat sanat -verkkosivulla on kuvakaappausnäytteitä (tällä hetkellä n. 100) nimistä yms. Varsinkin perukirjakuvat ovat jänniä. Sieltä voi myös hakea eri kirjaimillaa katseltavaa ja ihmetellä kuinka joitakin kirjaimia kirjoitetaan. KATSO TÄNNE.
Käsialaopastusta kootaan nyt Wanhatsanat.fi -sivuille.
Indeksointien korjaustyö
Katso johdantodiasarja (napsauta oikeaa yläkulmaa):
- Työ on vapaaehtoista
- Työaika vapaa, tee kun itsellesi sopii
- Valitse itse kohde: paikkakunta, kirjoituksen laatu, alueen nimien tuntemus
- Ei työaikaraportointia. Päällekkäistyön välttämiseksi kerro kohteesi muillekin TÄÄLLÄ. Kohteesta, esim rippikirjasta, voi tehdä haluamansa määrän sivuja ja jos käsiala käy mahdottomaksi, voi keskeyttää. Sieltä täältä korjattuja ei tarvitse kertoa
- Ei kokouksia
- Sivuilta wanhatsanat.fi löytyy korjauksen ohjevideo.
- Arvokas ja leppoisa työ
Tervetuloa joukkoon - vielä mahtuu!
Kun haluat lisää tietoja, kirjoita anjaviestit@gmail.com, tai soita 050 9180819.
Erityisesti ns. itäisellä nimialueella sukunimet ovat tuottaneet tulkintavaikeuksia, varsinkin ei-suomalaisille vapaaehtoisille. Virheet heikentävät hakuluetteloiden laatua ja hyödyllisyyttä. Tässä korjaustoiminnassa pyritään siihen, että virhe korjaantuisi eikä toistuisi uudelleen toisessa virheellisessä muodossa. Paikallisten nimien tuntemus on tarpeen - millainen nimi on mahdollinen, on olemassa (joukossa on tietenkin "vieraitakin" nimiä, säätyläisillä ym.).
Vanhahtavan käsialan kirjainten tuntemus on tarpeen, koska puhtaaksikirjoittamisessa eli indeksoinnissa kirjoitetaan sana juuri siinä muodossa kuin se on alkuperäisessä asiakirjassa, eikä sitä tulkita. Rippikirjojen käsialat ovat kuitenkin kovin vaihtelevia eivätkä kaikki kirjaimet ole selkeitä. Niistä nimistä, jotka eivät ole selkeästi luettavia, voi paikallisen nimituntemuksen avulla päätellä, olisiko kyseessä jokin tietty nimi ja sitten kirjaimia edelleen tutkimalla löytää ratkaisun. Siten muusta sukututkimuksesta tuttu seutu on paras korjaustyön kohde.
Sivuilla voit kysyä mitä tahansa sukututkimuksesta suomeksi, vastata muiden kysymyksiin sekä kertoa kiinnostuksesi kohteista ja kokemuksistasi sukututkimustyössä. Liity ryhmään, jos et siinä vielä ole: napsauta oheista kuvaa tai tätä tekstiä ja avautuvalla sivulla sinistä JOIN-painiketta!
Seuraavassa numerossa (kahden viikon kuluttua) mm.:
Sivustomme kehittyvät. Huomasit varmaan tiedotuslehtemme otsikkokenttien alla olevat neljä painiketta. Kaksi vasemmanpuoleista ovat värillisiä ja toimivat linkkeinä Sukututkimuskeskukseen ja FamilySearch Yhteisö Suomi -ryhmään. Kaksi muuta ovat mustavalkoisia, eivätkä johda vielä minnekään. Ne muuttuvat värillisiksi ja toimiviksi tämän syksyn kuluessa, kun niihin liitettävät sivustot saadaan valmiiksi. Tästä enemmän tämän tiedotuslehden seuraavassa numerossa.
SUKUPUUTARHA -tiedotuslehti esittelee sukututkimukseen ja temppelityöhön liittyvää aineistoa ja ilmestyy kahden viikon välein lauantaina.
Lehteä toimittaa sukututkimuksen palvelulähetyssaarnaajien Suomi-tiimi.
Otsikkokuva: Unelmia Helsingin vaarnasta. Oikeudenhaltijan luvalla.