Sukutapaamisia
Pekka Marjanen
Kuva: Ensimmäisiä äidinpuoleisia kokoontumisia (suurenna napsauttamalla)
Vuonna 1960 keväällä olin äitini äidin muistotilaisuudessa Euran Neittamon mummulassa. Läsnä oli varsin runsaasti väkeä. Mummuni sisaren mies ehdotti siellä, että voitaisiin kokoontua useammin yhteen sukuloimaan nyt vielä, kun ollaan elossa, Ehdotus lankesi hyvään maaperään, ja mummun sisarukset ja jälkeläiset päättivätkin kokoontua seuraavana kesänä samaan paikkaan. Olin silloin 18-vuotias ja innokkaasti tulossa mukaan. Kokoontumisia oli alussa joka kesä heinä-elokuun vaihteessa ja alussa myös omat eväät periaatteella. Myöhemmin muutettiin kokoontumiset joka toinen vuosi tapahtuviksi ja koska ns. järjestäviä sukuhaaroja oli viisi, niin kukin haara vuorollaan kustansi tarjoilun.
Mainittakoon, että sukuun kuului silloin myös sukututkija Euran Naarjoella, ja hän oli tehnyt varsin monille Euran ja lähialueen suvuille tutkimuksia. Hänen pohjatyölleen perustuivat suvun tiedot ja sukupuukin saatiin aikaan vuonna 1992. Se roikkuu seinälläni. Tuolloin en vielä ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen, mutta sukulaisten tapaaminen vei minut ja myöhemmin perheeni vain harvaa poikkeusta lukuun ottamatta sukutapaamisiin.
Vuoden 1882 syksyllä perheeni kanssa olin Eurassa isäni siskon muistotilaisuudessa myös mummulassa, mutta siis isän puolen. Siellä serkkujeni kanssa tarjoilun lomassa virisi ajatus, että jospa kokoonnuttaisiin tällaisiin sukutapaamisiin säännöllisesti, ja sovimme, että seuraavana kesänä se olisi. Sovimme järjestelytoimikunnan ja minä lupasin tuoda sukutauluja ja jotain ohjelmaakin. Tuo ensimmäinen tapaaminen oli Köyliön saaressa.
Molemmat sukutapaamiset ovat nykyään joka toinen vuosi, mutta siis vuorovuosina, joten olen saanut matkustaa Euraan, Köyliöön tai missä milloinkin se on ollut, joka vuosi. Ensimmäisinä vuosina osanottajia oli toistasataa molemmissa, mutta viime vuosina eritoten vanhemman polven kuolemien takia osanottajamäärä on pudonnut äidin puolella noin 30 – 40, mutta isän puolella vähän alle sadan.
Isän puolen tapaamisissa on kaksi kertaa ollut USA:n Minnesotasta sukulaisiamme, ja oli eräässä tapahtumassa myös Pietarista sukulaisiamme. En kutsu näitä sukukokouksiksi vaikka virallinen kokous pidetäänkin ja päätetään ajat, paikat, henkilöt, maksut jne.
Veljeni Lassen kanssa teimme isän puolen sukupuun jollain tietokoneohjelmalla(?), ja monistimme sitä sukulaisillemme. Neljä vuotta sitten saimme aikaan isän puoleisen sukukirjan, jonka perustyön tein.
Vaimoni Ritva alkoi ensimmäisenä perheessämme tehdä sukututkimusta siihen ”pappila”-aikaan ja minä kiinnostuin siitä sitten tietokoneaikaan. Ritva opetti tutkimusta Turun seurakunnassa.
Olemmekin pyrkineet pitämään tietueemme ajan tasalla ainakin kun olemme näissä sukutapaamisissa.
Muistan, miten Ritva kulki sukukirja kädessään, ja kysyi henkilöltä, että kuka sinä olet tässä kirjassa. Näin hän ”ui” sukuni sisään aivan luontevasti.
Järjestimme kerran Nurmijärven Palojoella sukutapaamisen Ritvan sukulaisille. Tein sinne jonkinlaisen sukupuunkin. Väkeä oli kiitettävästi ja sovittiin parin vuoden jälkeen tapahtuvasta uusinnasta. Nimettiin jopa kokoonkutsuja. Siitä on aikaa kolmisenkymmentä vuotta, mutta kutsuja ei ole tullut.
Onhan netti mukava yhteydenpitoväline, mutta kyllä nokikkain tapaaminen on edelleen parasta.
Ainakin minun mielestäni.
Otsikkokuva: Unelmia Helsingin vaarnasta. Oikeudenhaltijan luvalla.