Sukupuutarha

Taavetin vanhempi veli August, autteli jo isää peltohommissa ja pilkkoi polttopuita mökin lämmittämiseen. Hän oli täyttänyt kesällä 9 vuotta ja pystyi melkein jo miehen työhön. Taavetti ei paljon vielä ymmärtänyt äitinsä pois menosta, kyseli vaan väliin: "koska äiti tulee kotiin"? Ennen kuolemaansa Anna oli ennättänyt synnyttää vielä neljännenkin lapsen, Otto Vilhelmin 9. kesäkuuta 1889. Pienokainen ei kuitenkaan elänyt kauan, sillä Taavetin täyttäessä 4 vuotta 23. tammikuuta 1890, Otto Vilhelm kuoli 7 kk. ikäisenä.

Isä David alkoi etsiä uutta äitiä Taavetille ja toisille lapsilleen ja solmikin uuden avioliiton samalla kylällä asuvan 22 vuotiaan Tuppuraisen talon vanhimman tyttären Anna Kustaavan kanssa heinäkuun 8. päivänä 1893. Näin Taavettikin sai uuden äidin ja Anna apua huushollin pitämiseen.

Taavetti halusi oppia ja niinpä hän sai isältään mahdollisuuden mennä Kuopioon Puijon kansakouluun suorittaman yksityisesti kansakoulun oppimäärän.

Taavetin täytettyä 12 vuotta, hän aloitti rahdin ajamisen todennäköisesti Toivalan Halmetojan tiilitehtaalta, missä hänen isänsä oli työssä tiilien polttajana. Oltuaan muutaman vuoden töissä tiilitehtaalla, alkoi Taavetti etsiä vaimoa itselleen ja löysikin Alma Johannan ihan siitä naapurista Tuppurilasta, mistä isä Davidkin oli Anna Kustaavansa löytänyt. Taavetti ja Alma Johanna solmivat liittonsa 2. lokakuuta 1910. Nyt Taavetti oli saanut jo siltavartijan paikan Suosaaren Kallan sillalta. Tuohon aikaan ei vielä kulkenut maantietä Kuopioon, vaan sinne oli mentävä junalla tai laivalla. Laivoja varten Taavettikin siltaa aukaisi. Muutaman kilometrin päässä oli Tikkalansaaren silta, mihin Taavetti siirtyi Suosaaresta. Tämän sillan kautta kulki päivittäin höyrylaiva Tähti Kuopioon vieden mukanaan maalaisväestöä torille myymään tarvikkeitaan ja myös suorittamaan muut tarpeelliset kaupunkikäyntiä vaativat asiansa. Tässä vaiheessa Alma pääsi työhön Sorsasalon pysäkinhoitajaksi, niinpä molemmat olivat nyt työssä rautateillä. Asuntoasiat järjestyivät mukavasti, kun työpaikan puolesta tuli asunto. Liekö ollut Alman pysäkinhoitajan tehtävällä ollut osuutta asiaan, kun saivat ratavartijan mökin asuttavakseen Sorsasalon pysäkillä. Siellä oli navetta ja niinpä Alma sai hoidettavakseen pari lehmää, joista hän piti hyvää huolta ja kirnusi omat voit ja väliin pyyhkäisi liiat kermat pois maidon päältä Taavetin kahvikuppiin. Alma tiesi myös piimävellin reseptin ja sitä silloin tällöin keitteli kokkelipiimästä.

Sorsasalosta käsin Taavetti teki Helsingin matkansakin. Tuohon aikaan maalaisvoi oli hyvin kysyttyä tavaraa kuten myös kotona leivotut savolaiset ruisleivätkin. Taavetti pakkasi pari matkalaukkua täyteen voita ja leipää, hyppäsi Sorsasalon pysäkiltä junaan ja matkusti Helsinkiin tapamaan Alma Hämäläistä, joka toimitti voit edelleen asiakkaille.

Taavetin sillat eivät tietenkään tarvinneet vahtimista talvisaikaan. Mikä laiva se nyt jäissä kulkisi. Niinpä hän pääsi välillä muihin hommiin ja kehittyi ammatissaan niin pitkälle, että vuoden 1930 alusta hänet siirrettiin Kuopion Rättimäelle ratavartijaksi ja Alma pääsi samalle Rättimäen pysäkille veräjänvartijaksi, laskemaan puomit alas ja pysäyttämään autot junan kulun ajaksi. Rättimäki sijaitsee vain noin kilometrin päässä Kuopion asemalta etelään. Kerran oli lehmä päässyt karkaamaan kiskoille ja pikajuna lähestyi pysäkkiä. Silloinkos oli Almalle tullut kiire. Junanlähettäjän lamppu oli ollut mukana, ei ollut muu auttanut kuin näyttää vihreää valoa junalle, jotta se olisi hiljentänyt vauhtiaan siksi aikaa, jotta Alma sai lehmänsä ajettua pois kiskoilta. Ei tohtinut Alma kokonaan junaa pysäyttää yhden lehmäkantturan vuoksi.

Taavetille ratavartijan työ oli kaikkein tärkein ja häntä opittiin arvostamaan ammattimiehenä. Hänen tehtäviinsä kuuluivat rataosuuden tarkistaminen, huolehtiminen sen kunnosta ja topparoikkien työjärjestelyt mestarin kanssa. Topparoikat rakensivat rataa ja korjasivat entistä ja niinpä Taavetti joutui läheisesti tekemisiin noiden miesten kanssa ja heistä tuli ystäviä. Eritoten eräs suurikokoinen mies nimeltään Romppainen nähtiin usein ratavartijan mökissä vieraana. Siinä ne ukot nenät vastakkain kamarin pienen pöydän ääressä löivät korttia pöytään, joskus saattoi olla suurempikin porukka. Tämä oli Taavetin mieliharrastus uutisten ja maanantai-illan kuunnelman ohella. Rahapanokset eivät koskaan olleet suuria, Taavetti oli nuuka mies. Panipahan likoon viisi markkaa, joskus innostui nokittamaan parilla kympillä, jos kortit olivat hyvät. Se oli sen ajan rahaa se, kun jäätelöpuikko maksoi 10-20 mk ja lakritsipötkyistä pienempi versio 3 mk ja suurempi 5 mk. Siinä se lauantai-ilta hävisi, ja joskus seuraavaksi päiväksi muuttui. Samalla Saimaa aski hupeni savuna ilmaan.

Alman tehtävä pysäkinhoitajana loppui 1935, kun Rättimäelle saatiin uusi alikäytävä, mistä autot pääsivät kulkemaan ilman, että tarvitsi ylittää rataa. Siitä lähtien Alma olikin kotiäiti ja keskittyi hoitamaan vielä vasta vajaa 6-vuotiasta Anja-tytärtään. Vanhimman tyttären Ainon tie näytti kulkevan samaa rataa kuin isänsäkin. Rättimäen alikäytävää oli tullut rakentamaan nuori, pitkä ja komea ratamestari Erkki Wala, joka täysin hurmasi Ainon ja vei mennessään vihille.

Rättimäellä Taavetilla ja Almalla oli iso puutarha marjapensaineen ja omenapuineen, myös perunaa kylvettiin joka kesä talven tarpeisiin, olihan heillä oikea maakellari, jossa kesän sato hyvin säilyi kevääseen asti. Kellarista löytyivät talven aikana monet herkulliset hillot lettujen päälle.

Sodan syttyessä tupakasta, kuten monesta muustakin tarvikkeesta, tuli puute, joten Taavetti pisti omat kessunsa kasvamaan Rättimäen pelloille, kuivasi, leikkasi ja kiersi omat sätkänsä. Talvi-iltoina kun ei ollut puutarha- ja peltotöitä, otti Taavetti naskalin käteensä ja korjaili lasten kenkiä ja tekaisipa muutamat lapikkaatkin aina tarpeen tullen, kätevä hän oli käsistään ja osaava. Alma puolestaan ompeli vaatteet ja kehräsi omasta lampaastaan saamansa villat langoiksi. Monena kesänä oli Rättimäen niityllä lammas tai kaksi, joita piti välillä käydä lieassa siirtämässä paikasta toiseen, jotta ruohoa riittäisi syötäväksi lehmille ja lampaille.

Alma oli hyväsydäminen nainen. Monesti hän antoi vähempiosaisille omastaan. Varsinkin sota-aikaan hän jakeli maitoa ja leipiä ja mitä milloinkin sattui olemaan saatavilla.

Taavetin harrastuksiin kuului seurata aikaansa. Hän luki sanomalehdet tarkkaan ja kuunteli radiosta erikoisesti uutiset. Kun ne tulivat, oli jokaisen oltava hiljaa. Politiikka ja urheilu olivat myös asioita, joista keskusteltiin. Radiosta kuunneltiin myös tarkkaan urheiluselostukset. Varsinkin Puijon kisojen aikaan hiihto ja mäenlasku olivat erityisessä suosiossa. Usein nähtiin Taavetin kirjoittavan paperille urheilijoiden nimiä ja tuloksia. Myöhemmin lastenlapset olivat mukana jännäämässä ja kirjoittamassa ukin kanssa.

Taavetilla oli pieni vaalea Suomen pystykorva, joka tunsi nimekseen Jekku. Joskus nähtiin Jekku istumassa resiinan kyydissä, kun yhdessä mentiin rataosuutta tarkastamaan. Eväänä Jekulla oli pätkä suomimakkaraa, jota Taavetti linkkuveitsellään koiralle viipaloi.

Taavetti ja Alma saivat yhteensä viisi lasta, 2 poikaa ja 3 tytärtä, kaikki lapset ennättivät syntyä Sorsasalossa ollessa. Nuorimmainen, Anja oli vielä kapaloissa kun, kun perhe siirtyi Kuopioon Rättimäelle.

Täytettyään 67 vuotta tammikuussa 1953, jäi Taavetti eläkkeelle ratavartijan toimestaan, mutta vielä muutaman kerran eläkepäivinäänkin hänen oli palattava opastamaan lumiauran kuljettajaa siitä, missä tarkalleen ottaen ylikäytävät sijaitsevat, jotta lumiauran siivekkeet vedettäisiin oikeaan aikaan ylös. Monta kertaa tarkastusmatkoja Taavetti oli suorittanut pyhäaamuisinkin. Hän suoritti elämäntyönsä kiitettävästi, tunnollisesti ja rehellisesti.

Rättimäeltä perhe siirtyi asumaan Kuopion Snellmaninkatu 5:een, mistä he vuokrasivat 2h+k. Mukana olivat vielä tyttäret Aune ja Anja. Anja meni myöhemmin naimisiin, mutta Aune oli asumassa vielä vanhempiensa kanssa. Eläkepäivät loppuivat Taavetilla varsin pian, sillä 18. lokakuuta 1958 hän kuoli Kuopiossa sairaalaan. Ikää oli kertynyt 72 vuotta 8 kk ja 25 päivää. Ei Almankaan taival kestänyt paljon pitempään, sillä hän kuoli kuukausi ja 3 päivää myöhemmin 21. marraskuuta 1958 myös sairaalan vuoteeseen Kuopiossa.

Taavetti ja Alma tulivat monille ihmisille läheisiksi ja rakkaiksi. Monet muistavat heitä vieläkin jatkuvalla lämmöllä. Kiitos elämästä, jonka annoitte meille.

Ukin ja mummon taivalta muistellut ja tietoja keräillyt.

Matti Hyvärinen