Sukupuutarha

Kukaaan lähisukulaisista ei tiennyt mitään hänen esivanhemmista.

Mutta kuitenkin tuo paikkakunta minua kiinnosti ja kesäloman alkajaiseksi lähdimme käymään siellä. Menimme seurakunnan virastoon ja siellä istui pöydän takana aivan minun mummoni näköinen henkilö. Esitin asiani hänelle ja hän kertoi mummoni serkun olevan hänen äitinsä. Niinpä hän

löysi kaikki tiedot minulle helposti. Lopuksi hän näytti suuresta kirjasta juuri isoisovanhempani nimen.

Kun näin sen nimen olin liikuttunut. Se tapahtuma sai minut innostumaan sukututkimuksesta.

Tämä tapahtui melkein 40 vuotta sittten. Sukututkimus on muuttunut siitä paljon.

Minulla ei ollut silloin mitään taitoa jatkaa yksin, mutta sain apua. Minä tilasin kotipaikkakuntani kirjastoon mikrofilmiä.

Virkailija näytti minulle miten filmi laitetaan paikoilleen ja siitä yritin mennä eteenpäin.

Myöhemmin saimme filmit omaan seurakuntaamme. Silloin aikaa oli enemmän. Kun minut kutsuttiin sukututkimusneuvojaksi seurakunnassani, osaamiseni oli vielä heikkoa. Mutta meitä neuvojia oli useampi niin yhdessä yritimme parhaamme. Pyöritimme mikrofilmiä tuntikausia laskematta niitä. Tutkijoita oli

useita ja välillä piti aikakin varata. Heitä oli myös naapurimaasta ja kirkon ulkopuolelta. Meillä jokaisella oli vahva todistus työn tärkeydestä.

Työ ei ollut helppoa ja paljon aikaa saattoi kulua yhden nimen etsimiseen. Tunsimme suurta iloa jokaisesta löytämästämme nimestä.

Vaikka saamme kirkonkirjoista hyvin rajallisen tiedon henkilöstä ja hänen elämästään, jotain kuitenkin. Minä itse olen pannu merkille miten monia lapsia on syntynyt ja miten monet lapset ovat kuolleet pieninä.

Minullakin on suvussani perhe, johon on syntynyt kymmenen lasta. Niistä vain kolme on elänyt

aikuiseksi. Monet lapset ovat menettäneet äitinsä tai molemmat vanhemmat.

Sukututkimustyö on opettanut minua paljon. Moni evankeliumin asia on selvinnyt. Minun todistukseni on vahvistunut. Ilman tätä ja temppelityötä evankeliumi ei olisi täydellinen. Olen saanut ihania kokemuksia tätä työtä tehdessä. Olen sukututkimuksen kautta saanut tutustua moniin ihaniin henkilöihin. Olen nähnyt monilla olevan vahva halu tämän työ tekemiseen. He ovat olleet hyvänä esimerkkinä minulle. Olen kiitollinen heistä.

Sukututkimus on tämän päivän harrastus. Minulle myös, mutta paljon muutakin. Olen ainoa lähisuvustani joka lähettää nimiä temppeliin. Koen että minulle on annettu suuri vastuu. Mutta koen myös tämän työn tärkeäksi ja yritän parhaani mukaan tehdä sitä. Rukoilenkin itselleni terveyttä ja voimaa tähän työhön.