Kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809, syntyi Suomessa suurteollisuutta ensiksi Tampereen kaupunkiin, sillä kaupunki sai keisarilta poikkeukselliset privilegiot tuoda raaka-aineita ja koneita maksamatta tuontitulleja sekä viedä tuotteita Venäjän suljetuille markkinoille ilman tullia. Valtio antoi yrittäjille myös avokätisiä lainoja ja verovapauksia.

Maan ensimmäisenä varsinaisena tehtaana pidetään skotlantilaissyntyisen James Finlaysonin nimeä kantanutta koneistettua puuvillakehräämöä, joka perustettiin vuonna 1820. Tehdas ja sen toiminta oli pitkälti tuontitavaraa: tehtaan omistajat tulivat Baltiasta ja Venäjältä, rahoitus Venäjältä ja Euroopan pankkihuoneista, raaka-aine Yhdysvalloista, koneet Belgiasta ja Saksasta, insinöörit Englannista, työnjohtajat Ruotsista, kirjanpitäjä Saksasta jne. Kotimaasta saatiin halpaa työvoimaa eli kaupunkia ympäröivän maaseudun nuoria, joille tehdastyö merkitsi elintason nousua. Finlayson ei ollut poikkeus, ja Venäjän markkinat ja tullisuoja olivat tärkeät, sillä läntisen Euroopan markkinoille suomalaisia teollisuustuotteita ei pystytty 1800-luvulla myymään. Sinne vietiin ainoastaan raaka-aineita: voita, tervaa ja puuta.

Suomi alkoi toden teolla teollistua 1800-luvun jälkipuoliskolla eli varsin myöhään verrattuna läntiseen Eurooppaan tai Ruotsiin. Jo aiemmin maassa oli joitakin rautaruukkeja, pieniä sahoja ja muutama tekstiilitehdas. 1800-luvun puolivälissä teollisuudessa työskenteli koko maassa noin 7 000 työntekijää, vuosisadan lopussa jo noin 100 000. Pelkästään 1890-luvulla teollisuuden tuotanto ja työllisyys lähes kaksinkertaistuivat. Siitä huolimatta 1900-luvun alussa teollisuuden osuus työvoimasta oli vielä alle 10 prosenttia kaikesta ammatissa toimivasta väestöstä. Teollistuminen kävi varsin hitaasti verrattuna joihinkin muihin maihin resurssien, osaamisen ja markkinoiden puutteen vuoksi.

Suomi oli vielä koko 1800-luvun maatalousmaa. Vuosisadan puolivälin jälkeen alkaneesta teollistumisesta alkoi merkittävä talouskasvu, ja Suomen kansantalous tuli riippuvaiseksi kasvavista maailmanmarkkinoista ja niiden vaihteluista. Muuttoliike kaupunkeihin ja muihin teollisuuskeskuksiin voimistui. Tyypillisesti muuttajat olivat nuoria ja perheettömiä, ja he muuttivat palvelusväeksi tai tehdas- tai rakennustyöntekijöiksi. Tehdastyöläiset olivat yleensä tyytyväisiä, koska palkka oli suunnilleen kaksinkertainen siihen, mitä maataloudessa olisi ansainnut, ja se nousi vähitellen.