Embedded Files
Cornelia Metsätähti
Ote sisar Metsätähden puheesta sakramenttikokouksessa Turussa 23.10.2022
Kun olin liittymässä kirkkoon tutkijaluokan opettaja puhui innostuneesti sukututkimuksesta ja antoi meille jokaiselle täytettäväksi luonnoksen sukupuusta.
Se näytti helpommalta kuin mitä se oli...
Tiesin vanhempieni nimet ja päivämääriä ja jopa isovanhempieni nimiä... mutta siinä se oli...
Olin yllättynyt siitä, kuinka vähän tiesin suvustani.
Pian tämän jälkeen kävin tyttäreni kanssa isäni luona. - Minun on sanottava, että sisarukseni ja minä siirsimme usein vierailuja vanhempiemme kotiin, koska meillä ei ollut sieltä pelkästään hyviä muistoja - mutta kuitenkin olin aivan liian innoissani tietääkseni lisää esivanhemmistani, että en halunnut odottaa edes yhtä päivää pidempään.
Perillä, isäni, Friedel, kertoi sitten innokkaasti tarinoita menneisyydestä ja isoäidistään sekä isoisästään ja hän saattoi muistaa jopa isoisovanhempiaan. Näitä tarinoita oli todella kiinnostavaa kuulla…
Yllättäen isoisäni, Gottfried, joka asui samassa talossa, mutta ei melkein koskaan tullut isäni asuntoon, liittyi joiukkoomme. Hänellä oli myös jännittäviä tarinoita kerrottavana. Silloin opimme suvustamme ennemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Oli jännittävää, kun isoisäni yllättäen paljasti, että hänellä saattaa olla vielä tallella muutamia vanhoja asiakirjoja.
Näen vieläkin edessäni, kuinka seurasin isoisääni etsimään niitä eri paikoista. Kun menimme lopuksi hänen makuuhuoneeseensa, hän kiipesi tuolille ja löysi kaapin päältä pölyisen kenkälaatikon.
Selasimme aineistoa innostuneesti ja löysimme sieltä vanhoja muistoja, valokuvia, asiakirjoja ja vihkitodistuksia.
Lopuksi isoisä luovutti minulle kunnioittavasti koko laatikon ja käski minun pitää sen. Hän sanoi iloisena että, jos hän olisi tiennyt, että joku koskaan välittäisi niistä, hän olisi säilyttänyt myös paljon monia muita muistoja.
Mitä aarre se oli ja on vielä edelleen minulle ja sukulaisille ja jälkeläisillemme!
Mutta ei siinä kaikki... kun me puhuimme esivanhemmistamme, vietimme koko iltapäivän harmonisesti yhdessä. Se oli muistaakseni ensimmäinen kerta elämässäni kun näin tapahtui.
Illalla istuimme vielä yhdessä penkillä puutarhassa ja yhtäkkiä huomasin ja sanoin: ”Nyt neljä sukupolvea istuu täällä penkillä, tyttäreni, minä, Isä ja Isoisä." Sillä hetkellä tunsimme kaikki välillämme vallitsevan vahvan yhteenkuuluvuuden siteen ja jos meillä olisi ollut mahdollista katsoa verhon läpi, varmasti olisimme nähneet vielä monia muita sukupolvia.
Sinä päivänä Herran Hengen vaikutus kokosi perheen yhteen sukututkimuksen takia. Siinä muuri murtui ja sukupolvien välinen silta rakennettiin. Silta nykyisten ja edes menneiden sukupolvien välillä, jatkuen vielä tuleviinkin sukupolviin.
Vuosia myöhemmin me neljä sukupolvea istuimme yhdessä Helsingin temppelin sinetöinti huoneessa, minä ja tyttäreni verhon tällä puolella, Friedel ja Gottfried verhon toisella puolella.
Silloin perhe sinetöitiin yhteen ikuisesti Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta.
Voin sanoa koko sydämestäni, että sukututkimus tuo parantumista ja yhtenäisyyttä perheille ja temppelissä tehdyt liitot sitovat meidät ikuisesti esivanhempiimme ja jälkeläisiimme ja että se on käsittämättömän suuri siunaus meille ja koko suvullemme.
________
Otsikkokentän kuva: Victor Westerholm : Maisema Ahvenanmaalta, 1895 (yksityiskohta). Wikimedia commons. public domain.
Page updated
Google Sites
Report abuse