Leikkeitä historiasta
osa 4
Embedded Files
Alamaisia ja ylimyksiä
Terhi Suominen
Ristiretkiajasta keskiaikaan
1100-luvulta 1500-luvulle
Toisen vuosituhannen alussa – tuhat vuotta sitten – kiinteän asutuksen ja peltoviljelyn alue Suomen niemimaalla keskittyi mantereella pääasiassa kolmelle varsin suppealle alueelle:
Lounais-Suomen rannikkoalueelle (varsinaiset suomalaiset), Kokemäenjoen laaksoon ja Hämeen järviseuduille (hämäläiset) sekä Karjalan Kannakselle (karjalaiset). Eräsijat ulottuivat kuitenkin suureen osaan Suomen sisämaata. Myös Ahvenanmaa oli tiheään asuttu.
Pähkinäsaaren rauha
AVAA JA SULJE KUVA NAPSAUTTAMALLA TÄTÄ TEKSTIÄ
Vallitsevan käsityksen mukaan Pähkinäsaaren rauhan rajalla oli kaksi haaraa. Punaisella kiistaton rajan kulku, katkoviivalla rajan molemmat haarat ja harmaalla 1500-luvulla käytössä ollut aluejako Jarl Gallénin ja John Lindin mukaan (Wikpedia.org)
Kuva: Päihikänäsaaren rauhan rajan kaksi haaraa, Wikimedia commons CC BY 4,0.
Uuden vuosituhannen alkua nimitetään usein ristiretkiajaksi. Itäisen ja läntisen kirkon lisäksi Suomeen pyrkivät myös Novgorodin ja Ruotsin valtakunnat. Vuonna 1323 Ruotsin ja Novgorodin välillä solmittiin Pähkinäsaaren rauha, jossa määriteltiin Ruotsin itäraja ja samalla ensimmäistä kertaa Suomenmaan raja. Suomi oli osa uudelleen järjestyvää Eurooppaa itäisen ja läntisen kulttuuripiirin välissä.
Ristiretkiajan katsotaan päättyneen ja keskiajan alkaneen, kun Suomen alueen asukkaat siirtyivät selvästi kristillisiin hautaustapoihin.
Seurakuntien lisääntymisen merkkinä nousi ensin puukirkkoja, ja niitä seurasi yli 80 kivikirkkoa, joista vanhimmat Ahvenanmaalle 1200-luvun lopussa. Suomen vanhin kivirakennus Jomalan kirkko rakennettiin vuosina 1275–1285. Manner-Suomen vanhimmat kivikirkot, jotka sijaitsevat Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, ovat 1400-luvun alusta. Esimerkiksi Turun tuomiokirkko, Hollolan kirkko ja Espoon tuomiokirkko ovat vaikuttavia esimerkkejä näistä keskiaikaisista jumalanpalveluspaikoista. Kirkot oli tapana tehdä luonnonkivestä, usein graniitista, ja niitä rakensivat lähinnä talonpojat kotiseudulleen. Sanottiin, että mitä suuremman kiven kirkonseinään toi, sitä suuremman synnin sai anteeksi. Monet kirkot ovat yhä seurakuntien käytössä, ja niiden välityksellä keskiaika limittyy nykyajan ihmisen elämään.
Keskiajalla Suomi oli Ruotsin valtakunnan ja Rooman kirkon alainen alue. Maahan vakiintui paikallinen hallinto ja yhteiskuntalaitos Ruotsin mallin mukaan. Hallinnon tukipaikoiksi rakennettiin 1200-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Hämeen, Turun ja Viipurin linnat. Olavinlinnaa (myös Uusi linna tai Savonlinna) alettiin rakentaa vuonna 1474.
Keskiajalla Suomeen vakiintui sääty-yhteiskunta, joka muodostui neljästä säädystä. Valtaosa väestöstä kuului talonpoikiin, joiden tehtävänä oli tuotanto, erityisesti maataloustuotteet. Kaupungeissa asui porvaristoa, ja porvareiden etuoikeutena oli harjoittaa kauppaa ja käsitöitä. Kaksi ylintä säätyä – papisto ja aateliset – oli periaatteessa vapautettu veroista, minkä vuoksi niitä kutsuttiin rälssisäädyiksi. Verovapaus perustui näiden säätyjen erityisiin tehtäviin. Papisto huolehti yhteisön suhteesta Jumalaan. Aateliset eli ylimystö puolestaan palvelivat ratsuineen kuningasta ja valtakuntaa.
Wikipedia.org, Wikiwand.com, public domain.
Keskiajalla Suomeen perustettiin myös ensimmäiset kaupungit Turku, Ulvila, Porvoo, Viipuri, Rauma ja Naantali. Maaseudulle syntyivät ensimmäiset kartanot ja suurtilat. Talonpojat raivasivat uutta peltoa. He asuivat savupirteissä ja pyrkivät taloudenpidossaan omavaraisuuteen valmistaen suolaa ja metalliesineitä lukuun ottamatta kaikki tuotteet, joita talossa tarvittiin. Ajoittaisista katovuosista ja epidemioista huolimatta väkiluku kasvoi. 1400-luvun lopulla Suomessa asui noin 250 000 ihmistä. Ei siis ihme, jos sukua tutkiessa löydämme yhteisiä sukulaisia.
Olaus Magnus: Carta Marina, yksityiskohta, Venetsia 1539. Ensimmäinen Pohjoismaita kuvaava kartta, jossa oli paikannimet ja paikkojen kuvauksia Wikipedia.org, public domain.
Keskiajan Suomessa luku- ja kirjoitustaito oli yläluokan etuoikeus. Kouluja oli vähän, ja koulut toimivat kirkon ja luostarien yhteydessä. Kouluopetus oli tarkoitettu etupäässä hallinnolliselle tai kirkolliselle uralle aikoville nuorukaisille. Kerrotaan, että koulu alkoi kello 5 aamulla ja päättyi kello 17. Oppilaat istuivat olkien päällä lattialla. Tuohon aikaan kirjat valmistettiin käsin kopioimalla, joten ne olivat harvinaisia. Opiskelu perustui kuuntelemiseen ja toistamiseen: opettaja luki ääneen, ja oppilaat pänttäsivät tietoa toistamalla kuulemaansa kuorossa. Tällä tavalla monimutkaiset latinankieliset kirkkotekstit opittiin ulkoa. Suomessa ei ollut yliopistoa, joten papiston peruskoulutusta korkeampaa opetusta halunneet joutuivat jatkamaan opintietään ulkomailla.
Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia, Rooma 1555. Kuvatekstit: Kirkon kurinpidosta / Kouluista ja nuorten kasvatuksesta. Lähde: Kansan Uutiset.
Ruotsin Itämaa – Suomi
1500–1800
Ruotsin kuningaskunta lujittui ja laajeni 1500-luvulta alkaen, ja seuraavalla vuosisadalla siitä oli tullut Pohjois-Euroopan suurvalta. Suomeksi vakiintui alue, joka muodostui Pohjanlahden takana olleista Ruotsin itäisistä lääneistä. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Suomen historia on noin 500 vuoden ajan Ruotsin historiaa. Alue laajeni ja supistui sen mukaan, miten Ruotsi menestyi sodissa Venäjää vastaan. Ruotsin sotaväessä suomalaiset sotivat myös Keski-Euroopan sodissa. Sodat, kylmä ilmastokausi ja kadot olivat keskeiset syyt siihen, että maan väkiluku kasvoi hitaasti 1700-luvun puoliväliin asti. Asukasluku ylitti tuolloin ensi kertaa pysyvästi puolen miljoonan rajan. Pitkä rauha ja taloudellinen edistys vuosisadan lopulla nostivat väkiluvun miljoonaan.
Ruotsin keskushallinto ja luterilainen kirkko pitivät alamaisia tiukassa otteessa. Pyrkimyksenä oli yhdenmukaistaa niin hallinnon kuin asukkaiden tavat. Siitä huolimatta Suomi pysyi Ruotsin muusta valtakunnasta erottuvana alueena. Suomi jakautui myös sisäisesti. Läntiselle Suomelle tunnusomaista olivat peltoviljely ja kauppa, itäiselle kaskiviljely ja yhteydet Venäjälle. Koko Suomen alueella viljely ja sen myötä asutus laajenivat edelleen. Tärkeä merkitys oli myös puu- ja tervakaupalla, jotka yhdistivät Suomen eurooppalaiseen talouteen.
Poliittinen järjestelmä perustui edelleen säätyjakoon. Aatelisto johti valtiota ja sotaväkeä, porvaristo hallitsi kauppaa ja papisto kirkkoa. Talonpojat olivat suuri enemmistö, mutta heillä ei juuri ollut vaikutusvaltaa, vaikka he saivatkin lähettää edustajansa valtiopäiville. 1700- luvulla alkoi selvä yhteiskunnan erilaistuminen.
Perherakenne uuden ajan alussa. Lähde: Pertti Haapala ja Raisa Maria Toivo: Suomen historian kartasto. Karttakeskus 2007. Kustantajan luvalla.
Viljelyjärjestelmät jakoivat maan kahteen osaan, ja maanviljely muokkasi myös perherakennetta. Läntisessä Suomessa perheet olivat pieniä ydinperheitä, joissa aviopari asui omassa taloudessaan ja työskenteli yhdessä. Savo-Karjalan alueella tyypillistä oli usean ydinperheen muodostama hierarkkisesti rakentunut suurperhe, jossa miesten ja naisten työt oli tarkasti eroteltu toisistaan.
Väestö lisääntyi, ja 1700-luvun lopulla Länsi-Suomeen alkoi muodostua aiempaa enemmän tilatonta väestöä, joka ei omistanut maata. Tilaton väestö oli talollisten ja torpparien alapuolella selvästi alistetussa asemassa. Tilattomat muodostivat yleensä yhden ydinperheen talouksia, joihin kuuluivat isä, äiti ja lapset. Tilattomat asuivat omissa mökeissään talojen ja kartanoiden mailla ja tekivät kausitöitä. Lapset lähtivät varhain palvelukseen talonpoikaistaloihin ja säätyläistiloille.
Suomen väestö vuosina 1750–2015 ja ennuste vuoteen 2060, miljoonaa ihmistä. Lähde: Tilastokeskus / Tilastokoulu / Väestötieteen perusteet. Lainattu 1.7.2022.
Avioitumisesta ja perheen perustamisesta tuli aiempaa vaikeampaa. Avioitumisikä nousi ja kokonaan naimattomaksi jääminen lisääntyi Länsi-Suomessa. Naiset olivat useimmiten yli 23-vuotiaita solmiessaan ensimmäisen avioliittonsa. Tilattomilla avioitumisikä saattoi olla jopa lähempänä 30:tä ikävuotta, sillä naiset olivat usein piikoina ja miehet renkeinä vuosia ennen avioitumistaan.
Myöhäinen avioitumisikä vähensi perheeseen syntyvien lasten määrää. Sitä vastoin Itä-Suomen suurperhealueella naisten avioitumisikä oli alhaisempi ja syntyvyys vastaavasti suurempi. Itä-Suomen suurten perhekokojen ansiosta koko Suomen väestönkasvu oli erittäin nopeaa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa.
Sekä Länsi-Suomessa että Itä-Suomessa avioliitot solmittiin säätysidonnaisesti: papit naivat pappisperheiden tyttäriä ja leskiä, talonpojat talollisperheistä, rengit piikoja, aateliset aatelisten joukosta. Avioliittojen tiukka säätysidonnaisuus jyrkkeni entisestään 1800-luvulle tultaessa. Se selittää osaltaan aviottoman syntyvyyden nopeaa kasvua.
1700-luvulla Suomi kehittyi ja vaurastui hitaasti. Myös kulttuuri kehittyi. Varsinkin Turun akatemian piirissä heräsi kiinnostus suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan, ja monet aatteelliset virtaukset levisivät kansan keskuuteen. Ensimmäinen sanomalehti Suomessa alkoi ilmestyä vuonna 1771 Turussa. Se oli ruotsinkielinen. Muutamaa vuotta myöhemmin alettiin julkaista ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä. Vuoden 1686 kirkkolaissa säädettiin, että lukutaidon – ei kuitenkaan kirjoittamisen – opettaminen oli seurakunnan keskeisiä tehtäviä. On arvioitu, että ainakin puolet suomalaisista osasi lukea vuosisadan loppuun mennessä.
_________________
Artikkelin tietolähteet:
Edgren, Helena – Edgren, Torsten – Hanste, Tuulikki – Hellström, Martti – Jutila, Ulla Maija – Plathan, Tuula – Probst, Ilpo – Rokka, Pekka, 1996: Aikamatka Suomen historiaan. WSOY.
Haapala, Pertti ja Toivo, Raisa Maria (toim.), 2007: Suomen historian kartasto. Karttakeskus.
Vahtola, Jouko, 2003: Suomen historia – jääkaudesta Euroopan unioniin. Otava.
Zetterberg, Seppo (toim.), 2003: Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY.
Zetterberg, Seppo ja Tiitta, Allan (toim.), 1992: Suomi kautta aikojen. Valitut Palat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_keskiaikaiset_kivikirkot
Artikkelin otsikon taustakuva (yksityiskohta): Victoria Åberg: Olavinlinna. Wikipedia.org, public domain.
Otsikkokentän kuva: Helmi Biese: Rantakivet, 1919 (yksityiskohta). Wikipedia.org, public domain.
Page updated
Google Sites
Report abuse