Olipa kerran mies nimeltä Kalle Nisu. Hän syntyi Karkussa 23. kesäkuuta 1837, avioitui kahdesti, sai kuusi lasta ja kuoli Tyrväällä 21. joulukuuta 1915. Sen pituinen se.

Esi-isäni Kallen elämäntarinan pelkistäminen edellä kerrottuihin faktoihin tuskin tekee hänelle täyttä oikeutta, joten laajentakaamme kertomusta hieman sillä, mitä voimme päätellä hänestä kirkonkirjoista löytyvän tiedon perusteella: Kalle syntyi Nikkilän ratsutilalla Karkun Lielahdessa vanhempiensa Antin ja Liisan odotettuna esikoispoikana perheeseen, johon kuului myös kolme vanhempaa sisarta. Suru kohtasi perhettä Kallen ollessa vasta 4-vuotias, kun Kallen nuorehko isä kuoli ennenaikaisesti. Tästä reilun vuoden kuluttua kuvioihin astui mukaan uusi isäpuoli, minkä seurauksena Kalle kasvoi aikuisuuteensa monilapsisessa uusperheessä.

Suomen 1860-luvun nälkävuodet vaikuttivat nyt jo aikuisikään varttuneen Kallen elämän suuntaan merkittävällä tavalla. Nälkiintyneen väestön keskuudessa levinnyt tyyfus vei mennessään paitsi Kallen äidin myös isäpuolen. Samasta syystä menehtyi myös naapuripitäjässä Tyrväällä Nisun tilan ainoan tyttären Karoliinan nuori aviomies, josta oli jo pidemmän aikaa leivottu tilan seuraavaa isäntää. Niinpä 31-vuotias Kalle vei vihille leskeksi jääneen 26-vuotiaan Karoliinan, jätti synnyintilansa Karkussa ja aloitti uuden elämän kotivävynä ja kahden pienen lapsen isäpuolena Nisun tilalla, jonka nimellä hänet tultaisiin tuntemaan aina kuolemaansa saakka.

Moni asia tuntui järjestyneen hyvin. Kallen appiukko luovutti pian Nisun isännyyden Kallelle, ja perhettä siunattiin neljällä tyttärellä ja kahdella pojalla, joista peräti viisi selvisi aikuisuuteen. Traagiset käänteet eivät kuitenkaan päättyneet tähän, sillä Kallen puoliso Karoliina sairastui ja kuoli keuhkokuumeeseen vain 43-vuotiaana, jolloin perheen nuorimmainen oli vasta puolitoistavuotias. Seurasi viisi leskeysvuotta, joiden päätteeksi Kalle avioitui uudelleen vanhemman leskirouvan, Vilhelmiinan, kanssa ja eli lopulta kunnioitettavaan 78 vuoden ikään, jolloin kaikki hänen lapsensa olivat aviossa ja lastenlapsia hänellä oli toistakymmentä. (1)

Nyt kun olemme muodostaneet Kallen elämänvaiheista jonkinmoisen käsityksen, tutustukaamme vielä muutamiin yksityiskohtiin, jotka löysin Tyrvään Sanomista ja jotka valottavat hänen persoonaansa: Kertoman mukaan Kalle hoiti maatilaansa ”huolella ja varovaisuudella”. Hän kävi ahkerasti kirkossa ja osallistui aktiivisesti kunnallisten asioiden hoitoon. Hän kuuluikin kunnallislautakuntaan yli 30 vuoden ajan ja pärjäsi tehtävissään hyvin siitä huolimatta, ettei hänellä ollut kirjoitustaitoa. Hänellä oli harvinaisen hyvä muisti, ja häntä kuvailtiin ystävälliseksi, vieraanvaraiseksi ja iloiseksi. (2)

Eikö olekin suurenmoista saada kuulla tämänkaltaisia yksilöiviä tiedonmurusia? Henkilön yksilöllisen elämäntarinan löytäminen ja kertominen ovat kuuluneet aina mieliasioihini sukututkimuksessa, ja haluan nyt jakaa kaikille aiheesta kiinnostuneille kaksi yksinkertaista keinoa, joiden avulla jokainen voi yrittää löytää jotakin kerrottavaa omista edesmenneistä sukulaisistaan. Nämä keinot ovat ne samat, joiden avulla pystyin kirjoittamaan nuo edeltävät kappaleet esi-isästäni Kallesta, josta ei ole säilynyt minkäänlaista suullista muistitietoa ja jonka löysin sukupuuhuni perinteisin sukututkimusmenetelmin.

1. Hyödynnä se informaatio, jonka löydät faktojen muodossa, ja muunna se kertomukseksi.

Vaikka sukulaisestasi ei olisi säilynyt mitään muuta kuin ne tyypilliset merkinnät kirkonkirjoissa, voit luoda suurpiirteisen kuvan siitä, mitä hänen elämässään tapahtui. Katso tarkasti, millaiseen perheeseen sukulaisesi kuului. Millainen oli hänen vanhempiensa asema yhteiskunnassa? Millaiset olivat hänen tulevaisuudennäkymänsä? Missä hän asui ja työskenteli elinkaarensa aikana? Mitä ammattinimityksiä häneen liitetään? Kiinnitä huomiota paitsi sukulaisesi omiin myös tämän vanhempien, sisarusten, puolison ja lasten elämänvaiheisiin syntymät, naimisiinmenot ja kuolemat mukaan luettuina. Laske, minkä ikäinen sukulaisesi oli, kun näitä käännekohtia tapahtui hänen elämässään. Etsi mahdollisia vihjeitä siitä, kuinka sukulaisesi saattoi tutustua puolisoonsa. Oliko esimerkiksi joku hänen sisaruksistaan avioitunut aiemmin sellaisen henkilön kanssa, joka oli sukua tälle tulevalle puolisolle? Vai olivatko he olleet palveluksessa samassa paikassa? Kartoita myös, mitkä yleisen historian tapahtumat ovat kenties olleet läsnä sukulaisesi elämässä, ja liitä ne osaksi kertomusta. Esimerkiksi se, että jotakin merkittävää tapahtui isonvihan eli Suomen alueen venäläismiehityksen aikana, tuntuu paljon vaikuttavammalta kuvaukselta kuin sen toteaminen, että jotakin tapahtui vuonna 1718.

2. Etsi merkintöjä sukulaisistasi Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista.

Jos et ole vielä tutustunut Kansalliskirjaston maksuttomaan palveluun osoitteessa digi.kansalliskirjasto.fi, on nyt korkea aika tehdä se. Jo etusivulta pääset tekemään valitsemillasi hakusanoilla hakuja Kansalliskirjaston laajaan digitaaliseen aineistoon, joka pitää sisällään mm. sanomalehtiä, aikakauslehtiä ja pienpainatteita aina vuoden 1939 loppuun saakka. Hakutuloksia saat todennäköisimmin sellaisista sukulaisistasi, jotka elivät 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun puolella. Jos haet useammalla kuin yhdellä hakusanalla, muista kirjoittaa ne lainausmerkkien sisälle (esimerkiksi ”Kalle Nisu”), niin saat vain sellaisia hakutuloksia, joissa sanat esiintyvät peräkkäin. Hakutuloksia selattaessa on hauska huomata, ettei sukulaisen ole tarvinnut olla mikään historian suurmies, jotta hänen tekemisensä ovat päätyneet lehtien sivuille. Varaudu siis siihen, että saatat löytää kiinnostavia lehtijuttuja aina palkintosonneista kylpylämatkoihin ja liikennerikkomuksista järkyttäviin veritekoihin. Minulle tämänkaltaisten sukutietojen löytäminen on jatkuvana muistutuksena siitä, että jokainen henkilö sukupuussani on niin paljon enemmän kuin vain nimi syntymä- ja kuolinaikoineen. Sama pätee myös niihin kallisarvoisiin yksilöihin, jotka löytyvät sinun sukupuustasi. Siksi toivotan sinulle paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia, kun pyrit tutustumaan lähemmin edesmenneisiin sukulaisiisi ja kertomaan heidän yksilölliset elämäntarinansa.

Manja Matilainen

Lähteet:

1 Karkun ja Tyrvään seurakuntien arkistot.

2 Tyrvään Sanomat 29.12.1915, nro 52, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1328246?page=2>. Luettu 13.6.2022.

SUKUPUUTARHA -tiedotuslehti esittelee sukututkimukseen ja temppelityöhön liittyvää aineistoa.

Lehteä toimittaa sukututkimuksen palvelulähetyssaarnaajien Suomi-tiimi.