Kansallisarkisto

Kansallisarkisto on julkisen tiedon elinkaaren hallinnan johtava asiantuntija- ja tietopalveluorganisaatio sekä laaja-alainen tieteellisen tutkimuksen infrastruktuuri.

Se edistää viranomaisten ja yksityisten aineistojen vastaanottoa sähköisessä muodossa sekä asiakirjallisen kulttuuriperinnön asiakaslähtöistä digitointia ja monipuolista käyttöä, tekoälyyn ja tieteen uudistuviin menetelmiin perustuvaa tiedonhallintaa, tiedon avointa saatavuutta ja kestävää kehitystä.

Kansallisarkisto arvot: 

Avoimuus ja luottamuksellisuus

Tasapuolisuus

Riippumattomuus

Kirkon apu

Kahdeksisen vuotta sitten kirkkomme jäsenet osallistuivat noin parin vuoden ajan Kansallisarkiston aarrearkun availuun digitoimalla lähinnä rippikirjoja Siltavuorenrannan toimipisteessä. Tutkijoille työllä on arvaamattoman suuri merkitys. Myös muita aineistoja digitoitiin, mm. Valkeus-lehtiemme vuosikertoja. Kuvien tuli olla mm. tarkkoja, oikein valotettuja, ylimääräinen aineisto kultakin sivulta poistettuina ja oikein ryhmiteltyinä tarkan osoitteen alla.

Kyseessä oli vapaaehtoistyö, josta oli sopimus Kansallisarkiston kanssa. Ilmaisella työllä oli suuri merkitys tietenkin Kansallisarkistolle ja sitä myötä myös kaikille arkiston käyttäjille. Liikkeellä oltiin suurin piirtein viiden hengen ryhmällä. Parisen henkilöä kuvasi historiallisia dokumentteja ja parikolme oli tietokoneen ääressä tarkastamassa ja täydentämässä skannattuja kuvia asianmukaiseen järjestykseen ja lähettämään ne eteenpäin. Työn piti rajoittua muutamaan tuntiin per päivä.

Organisaatio

Työn aloittamisesta vastasi aluksi sisar ja veli Heinilä. Towe ja Heimo Lindgren jatkoivat tätä työtä ansiokkaasti. Kansallisarkiston puolesta pääasiallisena yhdyshenkilönä toimi sektorinjohtaja István Kecskeméti ja hallinnollisissa kysymyksissä Jorma Vappula.

Laitteet ja työnohjaus

Kansallisarkisto antoi kannettavn tietokoneen sekä skannerin vapaaehtoisen työntekijän käyttöön os. Siltavuorenranta 16 Helsingissä rippikirjojen metatietojen laatimiseksi. Työnohjaus toteutettiin palkatun henkilön toimesta. Rippikirjojen työstämismateriaalin opastus tapahtui Kansallisarkiston tiloissa, jossa sitä saattoi ensin käydä harjoittelemassa, mutta työn saattoi opastuksen jälkeen suorittaa myös kotona. Tässä tarvittiin jo jonkin verran vanhojen käsialojen lukutaitoa, koska materiaali oli 1600-luvun lopusta aina 1800-luvun loppupuolelle.

Kilowatit, jotka hoitivat urakan

Heimo ja Tove Lindgren toimivat paljolti ”primus motoreina”, jotta urakka saataisiin oikein tehtyä. Ilman räiskyvän innokasta Towea tuosta työstä tuskin olisi tullut mitään. Hän ja Heimo tasoittivat tietä rynnäkköjoukolle. Heidän tietämyksensä tietokoneista ja varsinkin sukututkimuksen ongelmista olivat enemmän kuin kullan arvoisia. Johtamistyössä oli toki muitakin mukana. Heitäkään ei unohdeta.

Mukana olivat ainakin ao. mainitut henkilöt kirkkomme piiristä: Lindgrenit, Heinilät, Hietalat, Svanström, Lindroos, Lindström, Viljanen ja Karppinen.

Totuutta etsimässä

Totuus on tieto kaikesta sellaisena kuin se on ja kuin se on oleva, OL 93:24. Minä olen käskenyt kasvattamaan lapsenne valossa ja totuudessa, OL 93:40. Jälkipolville ja nykytutkijoille haluttiin jättää kaiken arvostelun kestävä ja totuudenmukainen jälki digitoimisurakastamme. Tämähän on Herran työtä! Sitähän sukututkijatkin hakevat historiallisen tiedon oikean ja luotettavan lähteen liittämiseen tutkittavan henkilön dokumentoinnissa.

Kohdatessamme edesmenneitä suomalaisia tämän elämän jälkeen, tuhannet tulevat kiittämään meitä työstämme sukututkijoina. Perheet tulevat kertomaan, kuinka heidän tiedot löydettiin digitoimistamme lähteistä. Yksilöt tulevat kertomaan meille henkilö- ja perhehistoriaansa. Suuri on oleva ilomme heidän kanssaan!

Muistoja kuvina: 

Kuvat: J. Viljanen