Embedded Files
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (1496–1560) uudisti valtakunnan hallintoa, ja varhaisimmat tarkat tiedot Suomen asutuksesta ovat 1540-luvun alusta. Kullekin voudille annettiin tehtäväksi laatia hallintoalueestaan maakirja, ja siihen tuli merkitä kylät isäntineen ja taloineen.
Nämä maakirjat muodostavat talonpoikaissukuja tarkastelevalle sukututkijalle varhaisimman tietolähteen. Suomen vanhimmat järjestelmälliset maakirjasarjat alkavat Hämeessä 1539 ja muissa maakunnissa muutama vuosi myöhemmin. Maakirjoista puuttuu varhaisten vuosien osalta vajaa kymmenesosa taloista. Näistä esimerkiksi aatelin ja kirkon hallussa olleista kartanoista ja muista taloista saadaan koko Suomen kattava tieto 1550-luvulta lähtien.
Suomessa oli 1500-luvun alkuvuosikymmeninä noin 35 000 taloa. Tiheimmin asutut seudut olivat rannikon tuntumassa, Kokemäenjoen laaksossa, Hämeen ja Satakunnan järviseudulla sekä Karjalan kannaksella. Myös Ahvenanmaa oli tiheään asuttu. Samalta vuosisadalta on kirjallista tietoa myös hämäläisten, satakuntalaisten ja pohjalaisten eräsijoista, joita oli iso joukko Sisä- ja Pohjois-Suomessa. Näille alueille alkoi muodostua kiinteää asutusta 1500-luvun jälkipuoliskolla. Moni sukututkija huomaakin sukua tutkiessaan sanan ’nybyggare’ eli uudisasukas.
Maaseudun kylät olivat yleensä varsin pieniä. Yli kymmenen talon kyliä oli lähinnä vain Hämeessä, Satakunnassa ja Kaakkois-Suomessa. Varsinais-Suomessa ja läntisellä Uudellamaalla kylissä oli tavallisesti vain 3–6 taloa.
Lännessä viljeltiin peltoja, mutta Itä-Suomessa asutus seurasi kaskikiertoa. Idässä oli tapana siirtää taloja kaskiviljelyn perässä uusiin paikkoihin, ja niinpä monesti kesti pitkään, ennen kuin talot päätyivät lopullisille sijoilleen ja muodostui pysyviä kyliä.
Maakirja vuodelta 1635 .
Kirjasta selviävät talojen äyriluvut, eli verolovut: https://sarka.fi/hirvikoski/harjoitustehtavat/maakirja-ja-verot/
Voit napsauttaa linkistä sivun esiin ja tehdä vertailua talojen välillä sivulla esitettyjen harjoitustehtävien avulla.
Lähteenä on yllälinkitetty sivusto: Suomen maatalousmuseo Sarka, Hirvikoski 1600-1700-luvuilla - Loimaalainen kylä ikkunana historiaan.
Talot ja väestö Suomen alueella
noin 1550
Avaa ja sulje kuva napsauttamallä tätä
Lähde: Pertti Haapala ja Raisa Maria Toivo: Suomen historian kartasto. Karttakeskus 2007, sivu 46. Kustantajan luvalla.
Suomen kaupungit
keskiajalla sekä 1500- ja 1600-luvulla
Avaa ja sulje kuva napsauttamallä tätä
Lähde: Pertti Haapala ja Raisa Maria Toivo: Suomen historian kartasto. Karttakeskus 2007, sivu 56. Kustantajan luvalla.
Kaupungistuminen käynnistyi haparoiden 1200-luvulla. Maatalousvaltaisen Suomen harvat keskiaikaiset kaupungit, eli Turku, Ulvila, Porvoo, Viipuri, Rauma ja Naantali, olivat tärkeitä liikennettä, tavaroita ja myös aatteita välittäneitä saarekkeita rannikoilla. Naantalia lukuun ottamatta ne syntyivät vanhojen kauppapaikkojen yhteyteen, ja Naantali puolestaan perustettiin luostarin ja sen kirkon ympärille. Kustaa Vaasan aikana 1500-luvun puolivälissä perustettiin kolme muuta kaupunkia: Tammisaari, Helsinki sekä Pori suotuisammalle paikalle Ulvilan viereen, kun kauppalaivat eivät enää maankohoamisen vuoksi päässeet Ulvilaan. Vasta suurvaltakaudesta ja varsinkin 1600-luvun alkupuolesta muodostui Suomessa nopean kaupungistumisen vaihe ja kaupunkeja alettiin perustaa myös sisämaahan.
Keskiaikaisen kaupunginlain mukaan kaupungit jakaantuivat neljään kortteliin, mutta meistä nykyajan ihmisistä saattaa tuntua aika hullunkuriselta, että väestön vähyyden vuoksi Turku oli pitkään ainoa kaupunki, jossa tätä määräystä kyettiin soveltamaan. Kaupunki jakautui keskiajalla Kirkko-, Luostari- ja Mätäjärven kortteleihin, jotka sijaitsivat Aurajoen itäpuolella, sekä viimeistään 1400-luvun alussa joen länsipuolelle muodostuneeseen Aninkaisten kortteliin. Kaupunkinäkymää hallitsivat matalat puutalot, mutta olihan myös mahtava tuomiokirkko ja luostari sekä muitakin kivitaloja.
Viereinen kuva:
Turku vuoden 1500 vaiheilla.
Pertti Haapala ja Raisa Maria Toivo: Suomen historian kartasto. Karttakeskus 2007, sivu 48. Kustantajan luvalla.
Turku vuoden 1500 vaiheilla
Tieverkosta
Lauttaranta mäkineen Ahvenanmaalla Augustin Ehrensvärdin kuvaamana (1747). Matkustajien oli mäen jyrkkyyden vuoksi jarrutettava vauhtia. Se tapahtui siten että kärryjen perään sidottiin kuusi tyvi edellä maahan päin ja sen oksille sijoitettiin ihmisiä isot kivet sylissään, Samaa keinoa käytettiin muuallakin Suomessa. Via: Suomen teiden historia I, Tie- ja vesirakennushallitus ja Suomen tieyhdistys, Helsinki 1974.
Keskiaikainen tieverkko kulki linnojen ja hallintopaikkojen välillä siellä, missä asutustakin oli. Varsinaisia maanteitä oli seitsemän tai kahdeksan, ja tärkeimmät olivat Suuri Rantatie eli Kuninkaantie Turusta Viipuriin ja Hämeen Härkätie Turusta Hämeen linnalle. Suurin osa matkoista taitettiin kävellen. Esimerkiksi Hämeen Härkätien taittaminen Hämeestä Turkuun kesti 4–6 päivää jalkapatikalla, hevosella päivän pari vähemmän, ellei sitten ollut kruununlähetti, jolla oli oikeus vaihtaa hevosta matkan varrella. 1700-luvulla vaunut yleistyivät ja yhä useammista teistä rakennettiin 3,6 tai 6 metriä leveitä eli sen ajan isoja valtateitä. Oikeastaan nopein tapa matkustaa oli matkanteko talvella reellä, ja vielä 1700- luvulla suurissa osissa maata talvitiet olivat kesäteitä tärkeämpiä. Kesällä vesillä liikuttiin veneillä, talvella järvenselät ja joenuomat olivat tasaisina ja puuttomina erinomaisia edettäväksi hevospelillä.
Teitä tarvitsivat eniten kauppiaat ja talonpojat, jotka kuljettivat kauppatavaroita kaupunkiin myytäväksi, sodankäynti ja joukkojen kuljetukset, hallinto eli verotus ja tiedonkulku sekä tavalliset ihmiset, jotka matkasivat jatkuvasti kirkolle, myllylle, markkinoille tai vaikkapa sukulaisiin. Teillä kulki myös kiertäviä käsityöläisiä, laukkuryssiä, uutta asuinpaikkaa hakevia muuttajia ja rosvoja. Vaikka kulkeminen oli hankalaa, oli se sitäkin tärkeämpi osa ihmisten elämää – kestihän se kauan ja vaati suunnittelua.
Artikkelin tekstiähteet:
Aikamatka keskiajan Suomeen, jakso 2: Matkaanlähtö Portaankylästä kohti Turkua; https://areena.yle.fi/audio/1-3005625.
Haapala, Pertti ja Toivo, Raisa Maria (toim.), 2007: Suomen historian kartasto. Karttakeskus.
Lahtinen, Rauno, 2014: Turun historia. Turkuseura.
Vahtola, Jouko, 2003: Suomen historia – jääkaudesta Euroopan unioniin. Otava.
Vakkilainen, Matti, 1982: Vanhoilla valtateillä. Kruununteiden ja kansanpolkujen vuosisataisia vaiheita. Scan-auto, Helsinki.
SUOMEN TEIDEN HISTORIAA KARTOILLA
Avaa ja sulje kartat napsauttamalla otsikoita
1500-luvun lopulla
1500-luvun lopulla
Lähde: Pertti Haapala ja Raisa Maria Toivo: Suomen historian kartasto. Karttakeskus 2007, sivu 90. Kustantajan luvalla.
1600-luvun lopulla
1600-luvun lopulla
Lähde: Pertti Haapala ja Raisa Maria Toivo: Suomen historian kartasto. Karttakeskus 2007, sivu 91. Kustantajan luvalla.
Ruotsin ajan lopulla
Ruotsin ajan lopulla
Lähde: Pertti Haapala ja Raisa Maria Toivo: Suomen historian kartasto. Karttakeskus 2007, sivu 91. Kustantajan luvalla.
Otsikkokuva: Bernhard Reinhold: Turun linna ja Aurajoen suu 1872. Kuva on Turun kaupungin esittelysivulla taustakuvana (ei lähdetietoja). August Wegerin kaiverrus tästä maalauksesta on nähtävissä sivuilla Finna.fi , jossa on myös alkuperäisen kuvan tiedot (CC BY 4.0). Kuva löytyy myös Wikimedia commons-sivuilta (public domain).
Page updated
Google Sites
Report abuse