Sitten Välimerelle. Moottoritie Clermont-Ferramdista alaspäin on hieno. Mutikia ja mäkiä ja Millaun laaksosilta, joka aikanaan valmistuttuaan taisi olla maailman korkein.
Marseillan Plage on turistipaikka. Campingeja peräperään ja kilometrikaupalla hiekkarantaa. Ilma on aika kolea, vaikka aurinko paistaakin lämpimästi. Pohjoistuuli pitää kuitenkin lämmöt alhaalla ja aamulla auringonnousun aikaan lämmintä on siinä kuusi astetta.
Hiekkaranta on kyllä pitkä ja upea, mutta kova tuuli puhaltaa mantereelta ja paitsi pitää ilman koleana, myös lennättää ja tuiskuttaa hiekkaa niin, että sitä on pian suut ja silmät täynnä - kengistä puhumattakaan
21.4. Marseillan Plage - Marseillan Ville - Agde
Kylmän aamun jälkeen aurinko lämmittää nopeasti - mihin sattuu paistamaan, eikä tuuli sovi. Käymme ensi töiksi tursti-infon kautta hakemassa jonkinlaista karttaa reittisuunnittelun tueksi.
Alkumatka kohti Marseillanin kaupunkia sujuu pyöräteitä pitkin ja osin Canal du Midi -kanavaa seuraillen. Marseillanin kaupungissa on venesatama, ja rantakaduilla mukavasti väkeä nauttimassa sunnuntaiaamupäivästä. Muutama venekin on rantautumassa vierassatamaan, ja satamakapteeni huutelee niille rannalta rantautumisohjeita.
Vähän matkaa kaupungista eteenpäin on äyriäistenpyytäjien kylä, jossa merenelävien tuoksu tuntuu voimakkaana ja rannat ovat täynnä pyydyslaatikoita ja ravustajien pyyntivälineitä.
Palaamme takaisin kaupunkiin ja suuntaamme kohti Agdea, joka sijaitsee kymmenkunnan kilometrin päässä. Google opastaa rauhallisille kyläteille, joita reunustavat vuoroin viinitarhat, vuoroin oliivipuut.
Agdessa käymme vanhassa kaupungissa pizzalla ja lähdemme seurailemaan Herault-jokea kohti jokisuuta.
Paluureitti kulkee korvakuulolta pitkin rantoja, ja ajelemme läpi lomakylien ja venesatamien pikku hiljaa kohti Marseillan Plagea. Vähitellen rantakadut loppuvat ja joudumme sisämaan reitille, jossa Google taas opastaa mutkitellen kohti campingia.
Reitti (sininen) 42 kilometriä
23.4. Canal du Midi - Agde
Luoteistuuli jatkaa puhaltamista kovalla voimalla, ja päälle on pantava tuulihousut ja -pusero.
Ajelemme toissapäiväistä reittiä Canal du Midille asti. Tämä on sama kanava, jonka vartta ajelimme viisi vuotta sitten Bordeauxista Välimerelle.
Pyöräpolku on sora/hiekkapintainen ja paikoin aika epätasainenkin, mutta matka etenee tasaisesti välillä tulvavallin takana tuulensuojassa, välillä vanhalla hinauspolulla kanavan partaalla. Muutama huvivenekin tulee vastaan. Ovat menossa Marseillanin venesatamaan, jossa kävimme toissapäivänä. Veneet eivät näytä kovin avomerikelpoisilta, mutta varmaan ne löytävät suojaisia reittejä tästä eteenkin päin.
Tulemme Agdeen eri suunnasta kuin toissapäivänä, emmekä aja ihan kantakaupunkiin asti, vaan käännymme takaisin tulosuuntaan ja annamme navakan myötätuulen viedä takaisin Marseillan Plageen ja campingiin.
25.4. Marseillan Plage - Sete
Päiväkausia jatkunut kova luoteis/pohjoistuuli laantui yön aikana, ja pääsemme vähän paremmassa säässä ajelemaan Seteen. Käytännössä koko matka on suoraa pyörätietä, joka on vedetty rantadyynien tuntumaan Välimeren ja Thaun sisämeren väliselle kapealle kannakselle. Sitä ei olisi ollut mukava ajella kovalla tuulella.
Pyörätie on hyväkuntoinen, ja vaikka se on ihan meren tuntumassa, itse merimaisema jää hiekkadyynien taakse. Dyynit on aidattu luonnonsuojelualueiksi, mutta sielä täältä pääsee polkua pitkin kävelemään rantaan. Yhdyspolkuja tarvitaan varsinkin ison lomakylän ja laajojen parkkipaikkojen kohdalla, jotta ihmiset pääsevät kilometrien pituiselle hiekkarannalle.
Sete on ikiaikainen kalastussatama, ja paikalliseen tapaan sopiikin nauttia kattilallinen simpukoita (15,50 €), joita on niin paljon, että sen kummempaa lounasta ei ole tarvis syödäkään.
Lounastauon jälkeen teemme vielä pienen kierroksen kanavien varsilla (olemme tulossa tänne takaisin heinäkuun lopulla) ja lähdemme palailemaan Marseillaniin menomatkan reittiä. Eksymisvaaraa ei ole.